Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Etkö tiedä että nykymuodin mukaan jos sinusta tuntuu siltä, sinulla on se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Etkö tiedä että nykymuodin mukaan jos sinusta tuntuu siltä, sinulla on se?

*jos olet nähnyt siitä suositun videon somessa, sinulla on se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Etkö tiedä että nykymuodin mukaan jos sinusta tuntuu siltä, sinulla on se?

*jos olet nähnyt siitä suositun videon somessa, sinulla on se. 

Olkaa trollille armollisia. Hänellä ei ilmeisesti ole mitään muuta kuin tämä ketju. Tämä on hänelle kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Minustakin on mielenkiintoista kuulla muiden terveystietoja. Kommentoija, onko sinulla diabetesta? Syöpää? Korkea verenpaine?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Kyllä olen. Haluatko kuulla mikä se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Etkö tiedä että nykymuodin mukaan jos sinusta tuntuu siltä, sinulla on se?

Väitätkö traumaattisten kokemusten olevan jotenkin vähemmän todellisia, jos ihminen ei ole käynyt lääkärissä puhumassa niistä ja saanut diagnoosia?

Vierailija kirjoitti:

Jos päätät olla täysin tietoisesti läsnä tässä hetkessä etkä päästä mieleesi yhtään ajatusta, niin silloinhan sitä traumaa ei enää ole. Eli se on pohjimmiltaan vain ajatus ja sitä seuraava tunne. Huomaat, että mielesi on jäänyt kiinni johonkin menneeseen tapahtumaan ja pyörii siinä ikuisessa loopissa. Sinun tehtävä on katkaista se kierre. Aina kun ahdistus palaa, voit tietoisesti palata tähän hetkeen. Näin huomaat, että se trauma on vain mielesi luoma illuusio menneestä. Se ei uhkaa sinua tässä hetkessä.

Tämän hetken traumatietämyksen mukaan trauma on säilöttynä kehossa, kunnes se vapautuu sieltä. Eli ei ole pelkkä ajatus. Ja kai siitä jää hermostoon pysyviä, jopa seuraaville sukupolville siirtyviä geneettisiä jälkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Minä olen. Olen saanut myös hoitoa.

C-PTSD ei ole vielä tautiluokituksessa, mutta sen liitännäisdiagnoosina voi olla masennus, ahdistus, pakko-oireet, anoreksia, alkoholismi, narsistinen ph, epävakaa ph jne...

Vierailija kirjoitti:

C-PTSD ei ole vielä tautiluokituksessa, mutta sen liitännäisdiagnoosina voi olla masennus, ahdistus, pakko-oireet, anoreksia, alkoholismi, narsistinen ph, epävakaa ph jne...

Te sairastutatte itsenne koska ette tee sitä työtä itsenne kanssa. Liitännäiset ovat johdannaisia käytännössä. Kehokin oireilee ja sille on jokin syy jota ei kylläkään valitettavasti aina löydetä. Ei ole mitään järkeä kerätä itsellensä diagnooseja kun voisi ottaa vastuun itsestänsä, olla rehellinen ja tehdä työtä oman hyvinvointinsa eteen. Näissäkin asioissa sanoisin että vanhassa tiedossa vara parempi sekä puhtaampi totuus. Toisaalta taas kaiken tämän "uuden" tiedon voi haluta ymmärtää ja siten ymmärrämme enemmän sekä eri tavoilla. Olen kuitenkin havainnut että asioista ei halutakaan keskustella rehellisesti hyvinvointia edistäen ja se on este monellakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päätät olla täysin tietoisesti läsnä tässä hetkessä etkä päästä mieleesi yhtään ajatusta, niin silloinhan sitä traumaa ei enää ole. Eli se on pohjimmiltaan vain ajatus ja sitä seuraava tunne. Huomaat, että mielesi on jäänyt kiinni johonkin menneeseen tapahtumaan ja pyörii siinä ikuisessa loopissa. Sinun tehtävä on katkaista se kierre. Aina kun ahdistus palaa, voit tietoisesti palata tähän hetkeen. Näin huomaat, että se trauma on vain mielesi luoma illuusio menneestä. Se ei uhkaa sinua tässä hetkessä.

Tämän hetken traumatietämyksen mukaan trauma on säilöttynä kehossa, kunnes se vapautuu sieltä. Eli ei ole pelkkä ajatus. Ja kai siitä jää hermostoon pysyviä, jopa seuraaville sukupolville siirtyviä geneettisiä jälkiä.

Kannattaa tutkia vanhaa opetusmateriaalia asioiden suhteen. Kun olet rehellinen ja ymmärrät ihmisen perinteisen toimintamekanismin eli ymmärrät ihmisen toimintaa niin sinullakin on aivan valtava tieto saatavillasi. Ei kannata ulkoistaa asioita mihinkään tai kenellekään vaan muistaa että jokainen ihminen on yksilö ja yksilön omat kokemukset ovat hänen. Kaikki tieto on ihmisessä itsessänsä, mitään kokemuspohjia ei periydy geneettisesti vaan se mitä periytyy on kaikki se mitä me opetamme muille heidän syntymästään alkaen. 

Trauma on kokemus.

Esimerkiksi koemme traumaattisen tapahtuman. Se voi olla hyvin järkyttävä.

Selviytyäksemme meidän tulee käsitellä asiat traumaattiseen tapahtumaan liittyen. Tulee haluta käsitellä kaikki vapautuakseen tästä traumasta ja päästäksensä eteenpäin.

Lopulta trauma muuttuu muistoksi joka ei hallitse eikä vaivaa meitä ja me voimme elää onnellisempaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-PTSD ei ole vielä tautiluokituksessa, mutta sen liitännäisdiagnoosina voi olla masennus, ahdistus, pakko-oireet, anoreksia, alkoholismi, narsistinen ph, epävakaa ph jne...

Te sairastutatte itsenne koska ette tee sitä työtä itsenne kanssa. Liitännäiset ovat johdannaisia käytännössä. Kehokin oireilee ja sille on jokin syy jota ei kylläkään valitettavasti aina löydetä. Ei ole mitään järkeä kerätä itsellensä diagnooseja kun voisi ottaa vastuun itsestänsä, olla rehellinen ja tehdä työtä oman hyvinvointinsa eteen. Näissäkin asioissa sanoisin että vanhassa tiedossa vara parempi sekä puhtaampi totuus. Toisaalta taas kaiken tämän "uuden" tiedon voi haluta ymmärtää ja siten ymmärrämme enemmän sekä eri tavoilla. Olen kuitenkin havainnut että asioista ei halutakaan keskustella rehellisesti hyvinvointia edistäen ja se on este monellakin tavalla.

Ihan turha sanoa, ettenkö tekisi työtä itseni kanssa. Koko ikäni olen tehnyt älyttömän määrän työtä itseni kanssa, mutta vasta vuosi sitten löytänyt oikeita työkaluja. Nyt uskon, että tästä voi päästä eroonkin eikä kivirekeä ole pakko vetää mukana koko loppuelämää.

Sinäkään et kerro mitään konkreettista vaan yhtä liirumlaarumia koko viesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-PTSD ei ole vielä tautiluokituksessa, mutta sen liitännäisdiagnoosina voi olla masennus, ahdistus, pakko-oireet, anoreksia, alkoholismi, narsistinen ph, epävakaa ph jne...

Te sairastutatte itsenne koska ette tee sitä työtä itsenne kanssa. Liitännäiset ovat johdannaisia käytännössä. Kehokin oireilee ja sille on jokin syy jota ei kylläkään valitettavasti aina löydetä. Ei ole mitään järkeä kerätä itsellensä diagnooseja kun voisi ottaa vastuun itsestänsä, olla rehellinen ja tehdä työtä oman hyvinvointinsa eteen. Näissäkin asioissa sanoisin että vanhassa tiedossa vara parempi sekä puhtaampi totuus. Toisaalta taas kaiken tämän "uuden" tiedon voi haluta ymmärtää ja siten ymmärrämme enemmän sekä eri tavoilla. Olen kuitenkin havainnut että asioista ei halutakaan keskustella rehellisesti hyvinvointia edistäen ja se on e

Kyllä minun viestini oli täysin todellinen eikä se ollut arvostelua sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Sinun tulisi ymmärtää lulemaasi paremmin. Olen pahoillani siitä että sinä loukkaannuit totuudesta joka ei kohdistunut sinuun edes henkilökohtaisesti millään tavalla. Hyvä että teet työtä itsesi eteen, se on arvostettavaa. Kaikki asiat tulevat käsiteltäviksi omalla tavalla sekä ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päätät olla täysin tietoisesti läsnä tässä hetkessä etkä päästä mieleesi yhtään ajatusta, niin silloinhan sitä traumaa ei enää ole. Eli se on pohjimmiltaan vain ajatus ja sitä seuraava tunne. Huomaat, että mielesi on jäänyt kiinni johonkin menneeseen tapahtumaan ja pyörii siinä ikuisessa loopissa. Sinun tehtävä on katkaista se kierre. Aina kun ahdistus palaa, voit tietoisesti palata tähän hetkeen. Näin huomaat, että se trauma on vain mielesi luoma illuusio menneestä. Se ei uhkaa sinua tässä hetkessä.

Tämän hetken traumatietämyksen mukaan trauma on säilöttynä kehossa, kunnes se vapautuu sieltä. Eli ei ole pelkkä ajatus. Ja kai siitä jää hermostoon pysyviä, jopa seuraaville sukupolville siirtyviä geneettisiä jälkiä.

Kannattaa tutkia vanhaa opetusmateriaalia asioiden suhteen. Kun o

Sinänsä periytyy, että tilastollisesti sotalapsina olleiden äitien tyttärillä on enemmän mielenterveysongelmia.

Sikiöaikana äidin raskausaikana kokema stressi (esim. Väkivaltainen puoliso) saa aikaan lapsen elimistön pysyvästi stressiherkäksi.

Taas täällä on monta kommenttia ihmisiltä, jotka eivät edes tiedä mistä traumassa on kysymys ja sitten viisastelevat täällä, että trauma on vain ajatus, lopeta ajattelu. Anna mun kaikki kestää. Olisin todella onnellinen, jos trauma olisi pelkkä ajatus, voisin varmasti paljon paremmin. Mutta kun se ei ole. 

Ja kyllä, minulla on diagnosoitu PTSD. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-PTSD ei ole vielä tautiluokituksessa, mutta sen liitännäisdiagnoosina voi olla masennus, ahdistus, pakko-oireet, anoreksia, alkoholismi, narsistinen ph, epävakaa ph jne...

Te sairastutatte itsenne koska ette tee sitä työtä itsenne kanssa. Liitännäiset ovat johdannaisia käytännössä. Kehokin oireilee ja sille on jokin syy jota ei kylläkään valitettavasti aina löydetä. Ei ole mitään järkeä kerätä itsellensä diagnooseja kun voisi ottaa vastuun itsestänsä, olla rehellinen ja tehdä työtä oman hyvinvointinsa eteen. Näissäkin asioissa sanoisin että vanhassa tiedossa vara parempi sekä puhtaampi totuus. Toisaalta taas kaiken tämän "uuden" tiedon voi haluta ymmärtää ja siten ymmärrämme enemmän sekä eri tavoilla. Olen kuitenkin havainnut että asioista ei halutakaan keskustella rehellisesti hyvinvointia edistäen ja se on este monellakin tavalla.

Kerro nyt ihan konkreettisesti että millä tavalla minun pitäisi tehdä työtä itseni kanssa kun ongelmana on että koen r*****uskokemuksen takautumana yhä uudestaan ja uudestaan, joka ikinen päivä?

Ja voin kertoa että yritetty on. Ihan sitä viimeistäkin ratkaisua.

Minulla on dg:t ptsd ja dissosiatiivinen aistihäiriö ja tunnottomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päätät olla täysin tietoisesti läsnä tässä hetkessä etkä päästä mieleesi yhtään ajatusta, niin silloinhan sitä traumaa ei enää ole. Eli se on pohjimmiltaan vain ajatus ja sitä seuraava tunne. Huomaat, että mielesi on jäänyt kiinni johonkin menneeseen tapahtumaan ja pyörii siinä ikuisessa loopissa. Sinun tehtävä on katkaista se kierre. Aina kun ahdistus palaa, voit tietoisesti palata tähän hetkeen. Näin huomaat, että se trauma on vain mielesi luoma illuusio menneestä. Se ei uhkaa sinua tässä hetkessä.

Tämän hetken traumatietämyksen mukaan trauma on säilöttynä kehossa, kunnes se vapautuu sieltä. Eli ei ole pelkkä ajatus. Ja kai siitä jää hermostoon pysyviä, jopa seuraaville sukupolville siirtyviä geneettisiä jälkiä.

Kannattaa tut

Sinun tulisi ymmärtää että asioita sanoitetaan monella tavalla, asioita voidaan ulkoistaa syyttelemään muita tekijöitä. Niissä voi olla perää mutta miksi pitää aina löytää jokin syyllinen jota kaikki sitten alkavat syytellä? Näin olemme saaneet aikaan useita "totuuksia". Ne tosin perustuvat omiin kokemuksiin sekä ajatuksiin elämästä joten ne saattavat alkaa poikkeamaan rehellisestä totuudesta. Suosittelisin keskustelutaitoa jotta asioista saataisiin enemmän irti ja hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-PTSD ei ole vielä tautiluokituksessa, mutta sen liitännäisdiagnoosina voi olla masennus, ahdistus, pakko-oireet, anoreksia, alkoholismi, narsistinen ph, epävakaa ph jne...

Te sairastutatte itsenne koska ette tee sitä työtä itsenne kanssa. Liitännäiset ovat johdannaisia käytännössä. Kehokin oireilee ja sille on jokin syy jota ei kylläkään valitettavasti aina löydetä. Ei ole mitään järkeä kerätä itsellensä diagnooseja kun voisi ottaa vastuun itsestänsä, olla rehellinen ja tehdä työtä oman hyvinvointinsa eteen. Näissäkin asioissa sanoisin että vanhassa tiedossa vara parempi sekä puhtaampi totuus. Toisaalta taas kaiken tämän "uuden" tiedon voi haluta ymmärtää ja siten ymmärrämme enemmän sekä eri tavoilla. Olen kuitenkin havainnut että asioista ei halutakaan keskustella rehellisesti hyvinvointia edistäen ja se on este monellakin tavalla.

Ovatko traumatisoituneet eläimetkin itsensä ylianalysoinnilla itsensä sairastuttaneita?