Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihmiskunta pienoiskoossa. Ihmiset yrittävät auttaa itseään ja toisiaan ja joukossa on pienempi joukko niitä olioita jotka ovat maan päällä vain tuhotakseen koska eivät pysty eheyttämään itseään ja yrittävät vetää muut kuoppaan itsensä seuraksi. En halua olla missään tekemisissä jälkimmäisten kaltaisten saastojen kanssa koska irvistyttää ajatus minkälaisessa tilassa he ovat kirjoittaessaan sadistista p*skaa internetiin joulun aikaan. Toivoton tapaus kategoriaan menevät. Harmi, hyvä ketju on pilattu ja lukukelvoton ja ihmiset kärsivät turhaan joutuessaan lukemaan turhaa kuonaa. Voimia kaikille traumaselviytyjille, ihania, lämpöistä valoisia hetkiä jokaisen jokaiseen päivään.

Trolleille, pitkästä ja tukevasta narusta on apua jos uusivuosi ahdistaa etukäteen. Säästäkää itsenne ja muut.

Enemmän apua on pitkästä ja hersyvästä naurusta. J

Menet vertaistukiketjuun viihdyttämään itseäsi? Täysin normaalilta kuulostaa, juu.

Ihmisten mahdollisuus ja kyky käsitellä traumoja eivät ole kaikilla samat. Tottakai ihannetilanteessa ei uhriuduta vaan pystytään elämään niitten traumojen kanssa. Usein vaatii vuosien terapian.

Mä olen kohta viiskymppinen ja erittäin vaikeita traumoja lapsuudesta, seksuaalista hyväksikäyttöä vuosien ajan tutun (ei sukulaisen) taholta. Asian tultua ilmi mut uhkailtiin hiljaiseksi, että en pilaisi hyväksikäyttäjän elämää ja uraa. Mitä minä, lapsi saatoin tehdä? En mitään. Vasta aikuistuttuani pääsin traumojani työstämään. Ei ollut helppo tie ja yhä tietyissä tilanteissa asiat nousevat pintaan. Nykyään autan muita vastaavassa tilanteessa olevia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten mahdollisuus ja kyky käsitellä traumoja eivät ole kaikilla samat. Tottakai ihannetilanteessa ei uhriuduta vaan pystytään elämään niitten traumojen kanssa. Usein vaatii vuosien terapian.

Mä olen kohta viiskymppinen ja erittäin vaikeita traumoja lapsuudesta, seksuaalista hyväksikäyttöä vuosien ajan tutun (ei sukulaisen) taholta. Asian tultua ilmi mut uhkailtiin hiljaiseksi, että en pilaisi hyväksikäyttäjän elämää ja uraa. Mitä minä, lapsi saatoin tehdä? En mitään. Vasta aikuistuttuani pääsin traumojani työstämään. Ei ollut helppo tie ja yhä tietyissä tilanteissa asiat nousevat pintaan. Nykyään autan muita vastaavassa tilanteessa olevia. 

Otan osaa.

En ymmärrä tuota syyttelyä uhriutumisesta. Mulla hieman saman sorttinen tausta. Viidenkympin iässä nyt ja kun työkyky on tasoa pärjää hädin tuskin nyt, niin ainoa mitä voi on hakea apua.

Toivottavasti jokin tehoaa, muuten näyttää kyllä tosi synkältä.

Ei sitä varmaan voi ymmärtää semmoinen joka ei ole kokenut. Yhtä vähän kuin minä voin ymmärtää sellaista joka on elänyt ns normaalin elämän.

Miksei trolleja vain estetä? Hehän työllistävät ylläpitoa huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minun käytökseni trauman aiheuttamaa? Torjun kaikki ihmiset lähelläni, myös ne jotka osoittavat rakkautta. Olen yksinäinen ja pelkään jatkuvasti että puolisolleni joku muu kuin minä on tärkeä. Tästä aiheutuu kova mustasukkaisuus esim. puolison aiempien liittojen lapsia kohtaan. 

 

Jos haet ammattiapua, terapeutti kyllä syöttää sinulle ajatuksen traumasta. 

Todellakin tämä. 

 

Nimim. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minun käytökseni trauman aiheuttamaa? Torjun kaikki ihmiset lähelläni, myös ne jotka osoittavat rakkautta. Olen yksinäinen ja pelkään jatkuvasti että puolisolleni joku muu kuin minä on tärkeä. Tästä aiheutuu kova mustasukkaisuus esim. puolison aiempien liittojen lapsia kohtaan. 

 

Jos haet ammattiapua, terapeutti kyllä syöttää sinulle ajatuksen traumasta. 

Todellakin tämä. 

 

Nimim. Kokemusta on

Mitä yrität sanoa? Että traumatisoituneet ovat itse kuvitelleet traumansa?

En ymmärrä vähättelyä tämän asian tiimoilta.

Voisitteko traumoihinne apua saaneet kertoa miten hoitonne on edennyt?

Eli mistä olette saanut apua, ja minkälaista järjestelyä se on vaatinut?

Olen pitkän historian jälkeen joutumassa/pääsemässä avun piiriin ja tämä ahdistaa ihan pikkaista enemmän. Siksikin kun pelkään, että homma kuitenkin tyssää sitten johonkin.

Minullakin takana paljon vakavia traumoja.  Ei ole itsestäänselvää että täällä minä vieläkin vaan olen.  Omalla kohdallani uskon jonkinlaiseen johdatukseen elämässäni. Onko se karmaa? Onko se omaa henkistä tietä? En tiedä.  Olen saanut apua muilta ihmisiltä ja olen tukenut muita ihmisiä. 

Maailmassa on monenlaisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan toivottaa kaikille ketjun seuraajille Oikein traumarikasta ja uhriutuvaa uutta vuotta 2024!

 

Muistakaa, siskot, vain traumat tekevät meistä erityisiä, vaalikaamme niitä!

ap

Trollille 🖕

Ai nytkö trolli jatkaa täällä yksinään :D ei taida olla elämää sillä..

Vierailija kirjoitti:

Ai nytkö trolli jatkaa täällä yksinään :D ei taida olla elämää sillä..

Olen miettinyt samaa. Trolli se vaan jaksaa täällä toistuvasti muistuttaa toiminnallaan palstalaisia siitä miten paljon henkisesti huonommassa jamassa sitä itse kukin voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nytkö trolli jatkaa täällä yksinään :D ei taida olla elämää sillä..

Olen miettinyt samaa. Trolli se vaan jaksaa täällä toistuvasti muistuttaa toiminnallaan palstalaisia siitä miten paljon henkisesti huonommassa jamassa sitä itse kukin voisi olla.

Tuliko ihan trauma?

Ei toki. Tunnen ainoastaan sääliä trollia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nytkö trolli jatkaa täällä yksinään :D ei taida olla elämää sillä..

Olen miettinyt samaa. Trolli se vaan jaksaa täällä toistuvasti muistuttaa toiminnallaan palstalaisia siitä miten paljon henkisesti huonommassa jamassa sitä itse kukin voisi olla.

Tuliko ihan trauma?

Ei toki. Tunnen ainoastaan sääliä trollia kohtaan.

Hän ilmeisesti todella tarvitsee tätä ketjua. Onneksi hänellä on elämässään sentään jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nytkö trolli jatkaa täällä yksinään :D ei taida olla elämää sillä..

Olen miettinyt samaa. Trolli se vaan jaksaa täällä toistuvasti muistuttaa toiminnallaan palstalaisia siitä miten paljon henkisesti huonommassa jamassa sitä itse kukin voisi olla.

Tuliko ihan trauma?

Ei toki. Tunnen ainoastaan sääliä trollia kohtaan.

Ihanaa että olet päässyt yli elämäsi invalidisoivien ylisukupolvisten traumojen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nytkö trolli jatkaa täällä yksinään :D ei taida olla elämää sillä..

Olen miettinyt samaa. Trolli se vaan jaksaa täällä toistuvasti muistuttaa toiminnallaan palstalaisia siitä miten paljon henkisesti huonommassa jamassa sitä itse kukin voisi olla.

Tuliko ihan trauma?

Ei toki. Tunnen ainoastaan sääliä trollia kohtaan.

Ihanaa että olet päässyt yli elämäsi invalidisoivien ylisukupolvisten traumojen. 

Aiotko nyt laskuttaa trollaamisestasi? Moni muukin täällä varmasti säälii sinua kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nytkö trolli jatkaa täällä yksinään :D ei taida olla elämää sillä..

Olen miettinyt samaa. Trolli se vaan jaksaa täällä toistuvasti muistuttaa toiminnallaan palstalaisia siitä miten paljon henkisesti huonommassa jamassa sitä itse kukin voisi olla.

Tuliko ihan trauma?

Ei toki. Tunnen ainoastaan sääliä trollia kohtaan.

Ihanaa että olet päässyt yli elämäsi invalidisoivien ylisukupolvisten traumojen. 

Aiotko nyt laskuttaa trollaamisestasi? Moni muukin täällä varmasti säälii sinua kovasti.

Älkää välittäkö. Reagointi saattaa pahentaa asiaa.

Olen todella hankala ihmissuhteissa, minulla on kuitenkin diagnosoitu tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus ja osaan olla kateellinen, oikutteleva, levoton ihmissielu. Uskokaa tai älkää, olen naimisissa. Hankaluuksia siinä on ollut todellakin mutta rakkaus kestää niin myötä- kuin vastatuulessakin. Tiedän olevani typerys ja olen aiheuttanut paljon vahinkoa. 

Haluan vain olla normaali ihminen mutta vastoinkäymiset ja traumaattiset kokemukset johtavat sellaisiin tilanteisiin mihin en halua. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on

 

Itsellä on ollut todella paljon erinäistä psyykkistä oireilua. Itsellä se on joutunut siitä, että olen mieleltäni ja keholtani herkkä ja yhteiskunnalliset olosuhteet ovat hoitaneet loput.

Alan pikkuhiljaa olla psyykkisesti terve ja tuntuu siltä, että tämä kaikki paha olo on ollut täysin turhaa ja seurausta siitä, että nykyaikaiselta länsimaiselta ihmiseltä on kaikkein pahiten hukassa ihmisenä olemisen taito. V**** s******, koittakaa nyt aikuiset ihmiset edes, olen usein ajatellut.

 

m36

Nyky ihmiset osaavat syödä oikeassa järjestyksessä aterimilla, mutta eivät osaa olla urputtamatta emännälle ja nolaamatta toista. Osataan käyttää oikeaa fonttia ja pilkkua, mutta ei ymmärretä lukemaansa tai edes haluta ymmärtää. Ostetaan kalliit autot, seinät, lentokonematkat. Viimeisen muodin mukaiset kaikki, mutta toisia ihmisiä ei arvosteta, jos heillä ole status kunnossa.

Toisille haaveillaan parakkikyliä ja pakkotyöleirejä, itse ollaan olevinaan humaaneja ja tiedostavia.

Oman itsen ei tarvitse elintasosta ja lentelystä tinkiä, vaan köyhempien pitää pelastaa maapallo.