Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Kyllä on

Itsellä on ollut todella paljon erinäistä psyykkistä oireilua. Itsellä se on joutunut siitä, että olen mieleltäni ja keholtani herkkä ja yhteiskunnalliset olosuhteet ovat hoitaneet loput.

Alan pikkuhiljaa olla psyykkisesti terve ja tuntuu siltä, että tämä kaikki paha olo on ollut täysin turhaa ja seurausta siitä, että nykyaikaiselta länsimaiselta ihmiseltä on kaikkein pahiten hukassa ihmisenä olemisen taito. V**** s******, koittakaa nyt aikuiset ihmiset edes, olen usein ajatellut.

m36

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut tätä ketjua oman traumataustan vuoksi aina välillä ja huomannut, että tää on monelle ollut sellainen vertaistukiketju. Nyt jostain syystä viimeisimmät viestit on julmia ja vähätteleviä ja niillä paljon peukutuksia. Voisitteko sadistit mennä johonkin toiseen ketjuun trollaamaan? Ties miten vakavia seurauksia voi tulla jos tämän ketjun pilaatte niiltä joille siitä on ollut jotain apua. Siis ihan oikean elämän oikeita seurauksia, teidän lapsellisen hauskanpidon vuoksi.

Niinpä. Ihmiskunta on aika mätä. 

Onneksi on moderoituja palstoja, tosin ulkomailla.

Jos minulla ei ole elämää, niin ei sitä näköjään ole monella muullakaan.

Tämä ketju on ihmiskunta pienoiskoossa. Ihmiset yrittävät auttaa itseään ja toisiaan ja joukossa on pienempi joukko niitä olioita jotka ovat maan päällä vain tuhotakseen koska eivät pysty eheyttämään itseään ja yrittävät vetää muut kuoppaan itsensä seuraksi. En halua olla missään tekemisissä jälkimmäisten kaltaisten saastojen kanssa koska irvistyttää ajatus minkälaisessa tilassa he ovat kirjoittaessaan sadistista p*skaa internetiin joulun aikaan. Toivoton tapaus kategoriaan menevät. Harmi, hyvä ketju on pilattu ja lukukelvoton ja ihmiset kärsivät turhaan joutuessaan lukemaan turhaa kuonaa. Voimia kaikille traumaselviytyjille, ihania, lämpöistä valoisia hetkiä jokaisen jokaiseen päivään.

Trolleille, pitkästä ja tukevasta narusta on apua jos uusivuosi ahdistaa etukäteen. Säästäkää itsenne ja muut.

Suku on usein se pahin ja terävimmät puukot lentävät selkään suvusta. Joko oma suku tai puolison suku yrittää pilata elämän.

Jos sukulaiset aiheuttavat Sinulle ongelmia ja ihmissuhteet ovat kireät ja vaikeat, niin asian voi ratkaista. Voit katkaista välit ilkeisiin, rajattomiin ja luonnehäiriöisiin sukulaisiin. Älä mene kyläilemään epäystävällisten ja ilkeitten hmisten kotiin. Älä kutsu heitä kylään kotiisi. Ää pidä yhteyttä puhelimella tai suostu vastaamaan törkypuheluihin ja negatiivisiin viesteihin.

Kenenkään ei ole pakko olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joitten tapaaminen aiheuttaa vain katkeruutta ja pahaa mieltä. Jokaisella meistä on myös oikeus ja velvollisuus huolehia omasta ja perheensä hyvinvoinnista ja mielenterveydestä.

Turvallisuudentunteeni järkkyy helposti ehkä lapsuuden hylkäyskokemusten takia. Kun pelot ja traumat hyökkäävät päälle, käperryn itseeni ja laumaudun. Pystyn ajattelemaan vain mahdollisia katastrofeja ja miten minä itse niistä selviän. Olen siis melko itsekeskeinen pelon hetkellä. Kun mieli taas on tyyni, riittää huomiota niille joilla menee huonosti. Mieltä ei pitäisi järkyttää ihan huvikseen. Jokainen meistä on yksilö. Se minkä joku voi ohittaa olankohautuksella, voi toiselle olla viikkojen järkytys. 

Kovuus on nykyään ihailtavaa. En näkisi asiaa pelkästään näin vaan myös herkkiä ihmisiä kaivataan. Ehkä nykymaailmassa enemmän kuin koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta joskus tuntuu että traumoissa tai muissa kenkuissa fiiliksissä pyöritään liikaa ajatuksissa ja käytännön tasolla. Pystyisikö kääntämään ajatuksen johonkin mukavaan juttuun. Sen ei tarvitse olla nyt totta, mutta mitä useammin maalailee mielessään jotain huippua, sen useammin hyvä fiilis saattaa ilmaantua. Se on mielen silittelyä. Itsellä toimi se, että kehitin mielenkiintoisen unelman/suunnitelman, jota aloin vatkaamaan jos en esim saanut unta. Kuistia esim. olen sisustanut monesti öisin ajatuksissa, uni yllätti usein verhojen kohdalla.

Tuollainen onnistuu vasta kun tarpeeksi voimavaroja tai korjaavia kokemuksia. Asioiden pyörittäminen päässä ei ole tietyssä pisteessä valinta, vaan tyypillinen oire traumaattisten kokemusten jälkeen, yleistä myös ahdistushäiriöissä. Se ei ole valinta, vaan mielen tyypillinen puolustusmekanismi, jossa uhkia pyörittämällä pyritään ratkaisemaan/välttämään ne. Mieli yrittää kontrolloida jotain, mitä ei ole pystytty kontrolloimaan. Varaudutaan, seulotaan, etsitään merkkejä uhkista, kuvioita joita tunnistaa ja välttää. Tietenkään se ei ole tehokasta. Mutta mieli ei ymmärrä, että sama uhka ei toisinnu sellaisenaan, se olettaa että juuri näin käy ja kaikki energia ja ajattelu keskittyy sen välttämiseen. Käymällä läpi koettuja uhkia yhä uudestaan ja uudestaan, keskittäen kaiken huomion tähän, selviytymistä uhkaavaan asiaan. Kriittisintä on välttää tätä uhkaa ja se on prioriteetti. Defenssit palvelevat suojautumista ja hengissä selviytymistä, eivät käytännöllisyyttä. Niillä ne ei ole sanoja tai järkeä, ne ovat viimeinen mitä jää jäljelle, kun kaikki muut keinot välttää uhka ovat olleet riittämättömiä ja ne tapahtuvat vaistotasolla. Kun ne menevät päälle, niitä on hyvin vaikeaa edes tunnistaa, saati sammuttaa, koska vaikuttavat kaikkeen hormoneista selviytymisen optimointiin kehon toimintojen säätelyllä. Ja nämä puolestaan vaikuttavat suoraan tulkintoihin tilanteista ja huomion suuntamisesta priorisoitaviin toimintoihin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta joskus tuntuu että traumoissa tai muissa kenkuissa fiiliksissä pyöritään liikaa ajatuksissa ja käytännön tasolla. Pystyisikö kääntämään ajatuksen johonkin mukavaan juttuun. Sen ei tarvitse olla nyt totta, mutta mitä useammin maalailee mielessään jotain huippua, sen useammin hyvä fiilis saattaa ilmaantua. Se on mielen silittelyä. Itsellä toimi se, että kehitin mielenkiintoisen unelman/suunnitelman, jota aloin vatkaamaan jos en esim saanut unta. Kuistia esim. olen sisustanut monesti öisin ajatuksissa, uni yllätti usein verhojen kohdalla.

Tuollainen onnistuu vasta kun tarpeeksi voimavaroja tai korjaavia kokemuksia. Asioiden pyörittäminen päässä ei ole tietyssä pisteessä valinta, vaan tyypillinen oire traumaattisten kokemusten jälkeen, yleistä myös ahdistushäiriöissä. Se ei ole valinta, vaan mielen tyypillinen puolustusmekanismi, jossa uhkia pyöri

Viisaasti sanottu

Joulu toi taas mieleeni traumoihini liittyvät priorisoitavat toimenpiteet ja tunnelukkoakselin jonka luulin jo käsitelleeni 18 intensiivisen Kelan maksaman terapiavuoden jälkeen, mutta ei, vanhat invalidisoivat ylisukupolviset haavat aukesivat, juuri ja juuri pääsin hengissäselviämisen puolelle, mutta mieli ei ymmärrä että sama uhka ei toisinnu sellaisenaan, se olettaa että juuri näin käy ja kaikki energia ja ajattelu keskittyy sen välttämiseen useita kertokaa, tarkalleen ottaen 258 kertaa vuorokaudessa, määrä mikä ei ole tietyssä pisteessä valinta, vaan tyypillinen oire traumaattisten, invalidisoivia stressi- ja uupumuskokemusten jälkeen, yleistä myös ahdistushäiriöissä ja harhaluukoisuushäiriöissä, joita minulla ei tietenkään ole, joista pääseminen ei ole mahdollista, sanoi terapeuttini, se viides, jonka olen tänä vuonna valinnut. Elämäni on raskasta enkä tiedä miten jaksan. 

Vierailija kirjoitti:

Joulu toi taas mieleeni traumoihini liittyvät priorisoitavat toimenpiteet ja tunnelukkoakselin jonka luulin jo käsitelleeni 18 intensiivisen Kelan maksaman terapiavuoden jälkeen, mutta ei, vanhat invalidisoivat ylisukupolviset haavat aukesivat, juuri ja juuri pääsin hengissäselviämisen puolelle, mutta mieli ei ymmärrä että sama uhka ei toisinnu sellaisenaan, se olettaa että juuri näin käy ja kaikki energia ja ajattelu keskittyy sen välttämiseen useita kertokaa, tarkalleen ottaen 258 kertaa vuorokaudessa, määrä mikä ei ole tietyssä pisteessä valinta, vaan tyypillinen oire traumaattisten, invalidisoivia stressi- ja uupumuskokemusten jälkeen, yleistä myös ahdistushäiriöissä ja harhaluukoisuushäiriöissä, joita minulla ei tietenkään ole, joista pääseminen ei ole mahdollista, sanoi terapeuttini, se viides, jonka olen tänä vuonna valinnut. Elämäni on raskasta enkä tiedä miten jaksan. 

Viiltävän hienosti sanottu. Otan osaa tuskaasi. 

Monenlaista traumaa on ollut elämässäni. Nykyisin lähetän trauman aiheuttajille negatiiviset tunteet takaisin. En kannattele enää muita. 

Aika hyvin on asiat jos vain tunnin itku riittää.

Vakavasti: voisitteko irvailijat jo lopettaa? Täällä on ihan aidosti porukkaa, joita tuollainen ei naurata lainkaan.

Onko minun käytökseni trauman aiheuttamaa? Torjun kaikki ihmiset lähelläni, myös ne jotka osoittavat rakkautta. Olen yksinäinen ja pelkään jatkuvasti että puolisolleni joku muu kuin minä on tärkeä. Tästä aiheutuu kova mustasukkaisuus esim. puolison aiempien liittojen lapsia kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko minun käytökseni trauman aiheuttamaa? Torjun kaikki ihmiset lähelläni, myös ne jotka osoittavat rakkautta. Olen yksinäinen ja pelkään jatkuvasti että puolisolleni joku muu kuin minä on tärkeä. Tästä aiheutuu kova mustasukkaisuus esim. puolison aiempien liittojen lapsia kohtaan. 

 

Voi olla traumasta tai voi olla muusta johtuvaa.

Onko traumaa taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Onko minun käytökseni trauman aiheuttamaa? Torjun kaikki ihmiset lähelläni, myös ne jotka osoittavat rakkautta. Olen yksinäinen ja pelkään jatkuvasti että puolisolleni joku muu kuin minä on tärkeä. Tästä aiheutuu kova mustasukkaisuus esim. puolison aiempien liittojen lapsia kohtaan. 

 

Jos haet ammattiapua, terapeutti kyllä syöttää sinulle ajatuksen traumasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minun käytökseni trauman aiheuttamaa? Torjun kaikki ihmiset lähelläni, myös ne jotka osoittavat rakkautta. Olen yksinäinen ja pelkään jatkuvasti että puolisolleni joku muu kuin minä on tärkeä. Tästä aiheutuu kova mustasukkaisuus esim. puolison aiempien liittojen lapsia kohtaan. 

 

Voi olla traumasta tai voi olla muusta johtuvaa.

 

Onko traumaa taustalla?

Onko se traumaa aiheuttavaa, että olen adoptoitu ja myöhemmin perheeseen saatiin biologisia lapsia. Olen pelännyt äitiäni koko ikäni. Yhä edelleen pelkään näyttää todellisia toiveitani tai todellista itseäni edes miehelleni. Avioliittoa takana 20 vuotta. Esiyän koko ajan jotain. Ja toivon, että saisin olla itsekseni, jolloin uskallan olla oma itseni.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun pääsee tilittämään omia traumojaan. Oikeastaan mulla on niitä niin paljon etten kykene mainitsemaan mitään erityistä, mutta ainakin lapsuudenkoti ja kaikki perheenjäsenet, lauantaisauna, torstainen hernekeitto, naapurit, koulukaverit ja oikeastaan koko luokka ja aka- ja yläaste lukiosta puhumattakaan, opettajat, koulubileet, vaatteet, viikkoraha, joulunvietto, juhannus ja vappu tulevat näin ensiksi mieleen. Ja säät tietysti! 

Laskin joskus että kuinka monta kertaa olen kokenut s-väkivallan mielessäni uudelleen. Sain tulokseksi yli 70 000 kertaa. Tämä varovasti arvioiden.

Ihan hirveesti ei siis naurata toi irvailusi. On vaikea käsittää miten en ole päätynyt narun jatkoksi jo aikaa sitten.

Onko se tekijä edelleen elämässäsi? Aivotatasi ovat muovautuneet tuon muiston mukaan. Ne pitäisi saada ohjelmoitua uudelleen. Tuskin ne takaumat koskaan loppuu, mutta että edes vähenisi oleellisesti.

Mitä olet kokeillut? Minulla ei ole noin paha reaktio, koska tapahtuma ei ollut yhtä paha. Se on ollut oleellista, että tekijä on poissa. Ja sitten enben nukkumaanmenoa aivojen muovaamista onnellisuuspäiväkirjalla (sen täyttö on ollut välillä ylivoimaista, mutta toimii kun sen vaan jaksaa), lääkkeet, self help, terapia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minun käytökseni trauman aiheuttamaa? Torjun kaikki ihmiset lähelläni, myös ne jotka osoittavat rakkautta. Olen yksinäinen ja pelkään jatkuvasti että puolisolleni joku muu kuin minä on tärkeä. Tästä aiheutuu kova mustasukkaisuus esim. puolison aiempien liittojen lapsia kohtaan. 

 

Voi olla traumasta tai voi olla muusta johtuvaa.

 

Onko traumaa taustalla?

Onko se traumaa aiheuttavaa, että olen adoptoitu ja myöhemmin perheeseen saatiin biologisia lapsia. Olen pelännyt äitiäni koko ikäni. Yhä edelleen pelkään näyttää todellisia toiveitani tai todellista itseäni edes miehelleni. Avioliittoa takana 20 vuotta. Esiyän koko ajan jotain. Ja toivon, että saisin olla itsekseni, jolloin uskallan olla oma itseni.

On. Adoptiolapsi on aina trauman kokenut, seuraukset vaihtelevat. Sinulla vielä toinen äititrauma päälle. Tutustu self helpiin aihepiiristä. Terapia myös olisi itsellesi hyväksi, jos vaan terapeutti on hyvä.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun pääsee tilittämään omia traumojaan. Oikeastaan mulla on niitä niin paljon etten kykene mainitsemaan mitään erityistä, mutta ainakin lapsuudenkoti ja kaikki perheenjäsenet, lauantaisauna, torstainen hernekeitto, naapurit, koulukaverit ja oikeastaan koko luokka ja aka- ja yläaste lukiosta puhumattakaan, opettajat, koulubileet, vaatteet, viikkoraha, joulunvietto, juhannus ja vappu tulevat näin ensiksi mieleen. Ja säät tietysti! 

Laskin joskus että kuinka monta kertaa olen kokenut s-väkivallan mielessäni uudelleen. Sain tulokseksi yli 70 000 kertaa. Tämä varovasti arvioiden.

Ihan hirveesti ei siis naurata toi irvailusi. On vaikea käsittää miten en ole päätynyt narun jatkoksi jo aikaa sitten.

Onko se tekijä edelleen elämässäsi? Aivotatasi ovat muovautuneet tuon muiston mukaan. Ne pit

Kiitos asiallisesta vastauksesta.

Olen self-help oppaiden avulla käyttönyt ns grounding technique juttua.

Ne vaan eivät enää auta. Tammikuussa olen menossa psykiatrille, viimein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun pääsee tilittämään omia traumojaan. Oikeastaan mulla on niitä niin paljon etten kykene mainitsemaan mitään erityistä, mutta ainakin lapsuudenkoti ja kaikki perheenjäsenet, lauantaisauna, torstainen hernekeitto, naapurit, koulukaverit ja oikeastaan koko luokka ja aka- ja yläaste lukiosta puhumattakaan, opettajat, koulubileet, vaatteet, viikkoraha, joulunvietto, juhannus ja vappu tulevat näin ensiksi mieleen. Ja säät tietysti! 

Laskin joskus että kuinka monta kertaa olen kokenut s-väkivallan mielessäni uudelleen. Sain tulokseksi yli 70 000 kertaa. Tämä varovasti arvioiden.

Ihan hirveesti ei siis naurata toi irvailusi. On vaikea käsittää miten en ole päätynyt narun jatkoksi jo aikaa sitten.

Onko se tekijä edelleen elämässäsi? Aivotatasi ovat muovautuneet tuon muiston mukaan. Ne pit

Kiitos asiallisesta vastauksesta.

Olen self-help oppaiden avulla käyttönyt ns grounding technique juttua.

Ne vaan eivät enää auta. Tammikuussa olen menossa psykiatrille, viimein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihmiskunta pienoiskoossa. Ihmiset yrittävät auttaa itseään ja toisiaan ja joukossa on pienempi joukko niitä olioita jotka ovat maan päällä vain tuhotakseen koska eivät pysty eheyttämään itseään ja yrittävät vetää muut kuoppaan itsensä seuraksi. En halua olla missään tekemisissä jälkimmäisten kaltaisten saastojen kanssa koska irvistyttää ajatus minkälaisessa tilassa he ovat kirjoittaessaan sadistista p*skaa internetiin joulun aikaan. Toivoton tapaus kategoriaan menevät. Harmi, hyvä ketju on pilattu ja lukukelvoton ja ihmiset kärsivät turhaan joutuessaan lukemaan turhaa kuonaa. Voimia kaikille traumaselviytyjille, ihania, lämpöistä valoisia hetkiä jokaisen jokaiseen päivään.

Trolleille, pitkästä ja tukevasta narusta on apua jos uusivuosi ahdistaa etukäteen. Säästäkää itsenne ja muut.

Enemmän apua on pitkästä ja hersyvästä naurusta. J

Menen reumasairaiden keskusteluketjuun kehottamaan nauramaan, se vie kivuntunteen pois. Ja pyydän, että voisivatko sen keskustelun sijaan keskittyä minuun ja reumattomien näkökantaan, etteivät olisi niin itsekkäitä.

Ei kun. En mene, kun en ole kuin sinä.