Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Hö

Traumat vaikuttavat eikä niitä voi muuttaa.

Olen kuitenkin itse tietoisesti halunnut mennä eteenpäin vaikka olen kokenut paljon rankkoja asioita jo lapsuudesta saakka. Osa on jopa sanonut että veisi hengen itseltään tilanteessani..

Masennuslääkitys auttaa ja sen avulla keskitän energiani uusiin mukaviin asioihin. En vaan enää jaksa velloa jatkuvassa surussa ja murheessa. Siihenkin turtuu. En kaipaa sääliä joten muutan omaa asennettani. Kun tuntuu että hajoan, olen yksin tai terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut lapsuuden kodista vakavat psyykkiset traumat.

Olen toinen vanhempi, joka antoi narsistisen alkoholistiäidin traumatisoida koko perheen, siis minä mukaanlukien..

Oma traumani on ääniyliherkkyys. Kiusallinen, olin tulla hulluksi työpaikallani, pelkkä radion päälläpitäminen vei lähes hulluuden partaalle. Tiedän mistä se alkoi. Asuin yksin kerrostalohuoneistossa, yläkertaan muutti perhe lapsensa kanssa. Taaperoiässä oleva herranterttu huomasi että suunnilleen kello kaksi viiva neljä herätessään oli hauskaa heitellä oletettavasti legopalikoita laminaattilattialle. Kuulostaa ehkä typerälle valittaa asiasta. Ajatelkaa kuitenkin, kun ei saa nukkua kuin pari tuntia yössä kuukausien ajan. 

Mukaan lukien joulut. Yhtä helvettia vaikkei väkivaltaa ollutkaan.

Ei ihme että joulut masentaa vieläkin 

Vierailija kirjoitti:

👵🏻:Yhyyyy elämäni on HELVETTIÄ kun narsistiäiti heittelee legoja lattialle YYYHYYYY😩😫

Etkö huomaa olevasi se ainoa itkupilli täällä? Ketju ei lopu, koska SINÄ jatkat täällä kitinääsi päivästä toiseen, viikkokaupalla. Kannattaisiko tarkistaa realiteetit välillä?

Vierailija kirjoitti:

Oma traumani on ääniyliherkkyys. Kiusallinen, olin tulla hulluksi työpaikallani, pelkkä radion päälläpitäminen vei lähes hulluuden partaalle. Tiedän mistä se alkoi. Asuin yksin kerrostalohuoneistossa, yläkertaan muutti perhe lapsensa kanssa. Taaperoiässä oleva herranterttu huomasi että suunnilleen kello kaksi viiva neljä herätessään oli hauskaa heitellä oletettavasti legopalikoita laminaattilattialle. Kuulostaa ehkä typerälle valittaa asiasta. Ajatelkaa kuitenkin, kun ei saa nukkua kuin pari tuntia yössä kuukausien ajan. 

Tuo ei nyt kai suoranaisesti täytä PTSD-kriteerejä, mutta toki pilaa elämää, jos estetään nukkuminen.

Eikö isännöitsijä saanut häirintää loppumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

👵🏻:Yhyyyy elämäni on HELVETTIÄ kun narsistiäiti heittelee legoja lattialle YYYHYYYY😩😫

Etkö huomaa olevasi se ainoa itkupilli täällä? Ketju ei lopu, koska SINÄ jatkat täällä kitinääsi päivästä toiseen, viikkokaupalla. Kannattaisiko tarkistaa realiteetit välillä?

Siteeraan mummolle aloitusta:

Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita? Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. 

Oletko lukenut ketjua ajatuksen kanssa? Sinä olet täyttänyt sen itkuvirrelläsi. (En lähde olettamaan ikääsi tai sukupuoltasi, se ei kiinnosta minua yhtä paljon kuin sinua aivan ilmeisesti kiinnostaa muiden kirjoittajien osalta jostain  syystä jatkuvasti spekuloida näillä asioilla.)

Minä en koe olevani erityinen, päinvastoin, enkä koe traumoja voimauttavaksi. En myöskään uhriudu, vaan yritän parhaani mukaan selvitä tästä elämästä. Paljon harhaluuloja liikkeellä trolleilla. 

Vierailija kirjoitti:

124 sivua, jotka voidaan tiivistää yhteen näin:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Toisaalta jos ajattelee, eikö trauma ole tavallaan se meidän sisällä asuva lapsi/nuori joka on haavoittunut

Trauman seuraus on haavoittunut sisäinen lapsi/nuori. Sitä kannattaa opetella hoivaamaan, se parantaa oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on trauma?

Taas keksitään hienoja sanoja jonka taakse voi mennä .

Trendikäs nimitys yksinäisten naisten munankipeydelle. 

LOL! Täähän se olis. En ollut tullut ajatelleeksikaan, mutta kaikki tietämäni traumojaan valittavat ihmiset sopivat tähän kuvaukseen.

Ettekö tosiaan mitään älykkäämpää enää keksi, te trollit? Itse esimerkiksi olen parisuhteessa enkä lainkaan seksin puutteessa. En ole myöskään yksinäinen. Ja olen vakavasti traumatisoitunut. Tiedän myös monia muita kaltaisiani. Lopettakaa nolo yleistäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Trauman seuraus on haavoittunut sisäinen lapsi/nuori. Sitä kannattaa opetella hoivaamaan, se parantaa oloa. 

Ihan olennaisinta on se, että kaipaa hakemasta rakkautta, hoivaa ja hyväksyntää YHTÄÄN MISTÄÄN. Se rakkaus ja hoiva pitää antaa itse itselleen. Ja kun on hoivannut itsensä kuntoon ja rakastaa ja hyväksyy itsensä ja arvostaa itseään, voi sitten ottaa elämäänsä rinnalleen ihmisen, jota rakastaa ja kunnioittaa ja jolta edellyttää samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tosiaan mitään älykkäämpää enää keksi, te trollit? Itse esimerkiksi olen parisuhteessa enkä lainkaan seksin puutteessa. En ole myöskään yksinäinen. Ja olen vakavasti traumatisoitunut. Tiedän myös monia muita kaltaisiani. Lopettakaa nolo yleistäminen. 

Yksikään mies ei kestäis sun kaltaista ruikuttavaa 👵🏻ämmää. Olet vanhapiika. 

Taidat projisoida. Mulla on mies JA lapsia. Ihana perhe, jolla menee hyvin. Toisin kuin sulla. 

Mitkä on teidän pahimmat vaikeudet ihmissuhteissa? 

Mulla on se, että en osaa olla oma itseni. Häpeää on valtavasti. Lisäksi pelkään konflikteja enkä osaa aina puolustaa itseäni. Luottaminen on myös vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on teidän pahimmat vaikeudet ihmissuhteissa? 

Mulla on se, että en osaa olla oma itseni. Häpeää on valtavasti. Lisäksi pelkään konflikteja enkä osaa aina puolustaa itseäni. Luottaminen on myös vaikeaa. 

Luottaminen ihmisiin on myös minulle todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on teidän pahimmat vaikeudet ihmissuhteissa? 

Mulla on se, että en osaa olla oma itseni. Häpeää on valtavasti. Lisäksi pelkään konflikteja enkä osaa aina puolustaa itseäni. Luottaminen on myös vaikeaa. 

Luottaminen ihmisiin on myös minulle todella vaikeaa.

Yleisesti ottaen monia asioita hankaloittaa myös mukana sitkeästi kulkeva arvottomuuden tunne. Jollain tavalla olen joutunut hyväksymään sen, että minulla on voimakas taipumus kuormittua liikaa ja masentua. Mielenterveyden perusta ei ole sellainen kuin sen toivoisin olevan.

itse olen 4 vuotiaana joutunu seksuaalisen hyväksikäyttäjän uhriksi. en ole koskaan siitä kenellekkään kertonut vaan olen yrittäny unohtaa koko asian ja aika hyvin pystyinki sulkemaan sen mielestäni mutta nut kun olen 35 ja minulla on 5 vuotias tytär niin kaikki on tässä muutaman viime vuoden aikana palannut mieleeni ja olen voinut todella huonosti ja se näkyy myös parisuhteessa mutta en silti ole naisystävälle asiasta kertonut. pelkään vaan että menetän vielä kaiken sen takia ku joku sairas ihminen käytti minua lapsena hyväksi. ei ole elämä aina reilua.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on teidän pahimmat vaikeudet ihmissuhteissa? 

Mulla on se, että en osaa olla oma itseni. Häpeää on valtavasti. Lisäksi pelkään konflikteja enkä osaa aina puolustaa itseäni. Luottaminen on myös vaikeaa. 

No ne takaumat. Kun tulee vaikka halatessa tms. Ihan -tun kivaa kun ei riitä että on -kattu vaan se pitää kokea satatuhatta kertaa uudestaan ja uudestaan.