Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapsiperheiden oletetaan pärjäävän omillaan. Läheisistä ei ole kaikille tukiverkoksi. Monella lapsiperheellä sukulaiset asuvat joko kaukana tai eivät halua, jaksa tai pysty auttamaan. Ja tarkoitan "auttamisella" esimerkiksi tilapäistä ja lyhytaikaista kotiapua. Esimerkiksi siivousta tunnin tai pari kerran vuodessa, jotta äiti saa levätä ja nukkua univelkojaan.
Kunnallista kotiapua eli nykyisin hyvinvointialueen kotiapua ei ole tarjolla ns. normaalille eli tavalliselle lapsiperheelle. Tilapäistä apua voi saada omasta seurakunnasta ja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta voi saada lastenhoitajan kotiin.
Anoppeja haukutaan myös syystä. Kukaan vastasynnyttänyt äiti ei halua kotiinsa vierasta naista komentelemaan, määräilemään ja kertomaan, miten HÄN - siis anoppi - osaa hoitaa vauvaa paremmin kuin vauvan oma äiti ja isä!
Jos anoppi häiriköi kotirauhaa, niin asiaan pitää puuttua. Tarvittaessa on laitettava rajaton anoppi
Miksi näet siivouksen äidin työnä? Miksi perheen ulkopuolisten pitää siivota, jotta äiti saa levätä? Mikset laita sitä isää siivoamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne isät? Täällä sujuvasti unohdetaan isät ja haetaan apua ja oikeutta vain äideille?
Ei se ole itsestäänselvää että äiti on se joka huolehtii vauvoista ja lapsista ja kasvattaa niitä.
Ei niillä lapsilla ole isää. Suku on hirveä ja anopit ja mummot muutenkin hulluja ja niihin välit poikki kun aina tuovat huonoja vaatteita ja pakastemarjoja. Kaverit asuu kaukana ja nekin on muuttuneet oudoiksi kun ei ole lapsia niin tietäähän tuon. Eivät ymmärrä. Ai kun väsyttää!😫
Isä on varmaan töissä? Isovanhemmat ei nykyään useinkaan pysty aiuttamaan, joko huonokuntoisuuden tai muun syyn takia. Kaveritkin usein töissä. Koliikkivauvan hoitaminen väsyttää extra paljon - kokemusta on.
Isäkö on töissä 24/7???
Uutinen: Työssäkäyvätkin ihmiset siivoavat kotejaan. Miten se isä on saanut asuntonsa siivottua ennen lapsia?
Äitiys on itseaiheutettu ja valittu elämä, joten ei siihen ainakaan MAKSUTTA kukaan muu mitään auta/uhraa aikaansa.
Syntyvyys on laskenut, lapsi-ikäluokat pienenevät ja tästä kärsii kohta koko yhteiskunta. Suomen väestöstä vain viidennes on alaikäisiä lapsia. Nyt juuri pitäisi olla mahdollisuus hoitaa hyvin jokainen lapsi. Meidän pitäisi tehdä vakava asennemuutos. Jokainen lapsi on tärkeä. Ja siksi väsyneiden äitien ja isien tukemisen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Jotenkin kylmiä ja epäempaattisia ovat ihmiset nykyään, ainakin vastausten perusteella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoilla kantimilla on omaa jaksamista ja resursseja vailla tehty lisääntymispäätös, jossa ulistaan ulkopuolista apua.
Mistä näitä uhriutuvia äitejä oikein sikiää? Lastenhoito ei ole mikää extremelaji vaan ihan normaalia elämää. Jos kyvyt ja taidot lasten hoitamiseen ovat noin vajavaiset niin kannattaa antaa lapsi adoptioon. Voi toki kysyä apua ystäviltä ja sukulaisilta mutta ei yhteiskunnalla ole varaa järjestää kotiapulaista näille väsyneille. Ottakaa työntekijä vaikka Aasiasta niin saatte häntä vapaasti orjuuttaa mutta tehkää se omilla rahoillanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ole surkea äiti minkä varmaan jo tiesit. Miksi hankit lapsen jos olet tuollainen. Koira olisi sopinut paremmin koska sen voi aina viedä lopetettavaksi.
sain ensimmäisen ja viimeisen 44 v ja olin todella valmis äidiksi, normiväsymys . En imettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa äitiys olla hukassa aloittajalla. Lasu olisi paikallaan tuollaisista ja sen jälkeen huostaanotto. Väsynyt äiti saattaa nimittäin olla vaaraksi lapselleen.
Eli ilmainen lastenhoitaja aina äidin halutessa esim. lapsen ensimmäiseksi vuodeksi?
Ihmiset ovat kyllä nykyään tehokkaita ulkoistamaan vastuun omasta elämästään yhteiskunnan harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kylmiä ja epäempaattisia ovat ihmiset nykyään, ainakin vastausten perusteella
Yhtälailla voidaan todeta että on kylmää ja epäempaattista omana valintana tehdä lapsia ja odottaa muilta (ilmaista!) palvelua ja oman pillinsä mukaan tanssimista ja samalla itsensä ja oman elämänsä hukkaan heittämistä ja uhraamista jonkun toisen porsimisen takia (vaikka itse valitsi toisin!). On se kumma että ei tajuta että niillä omilla päätöksilläsi on aina jotkut seuraamukset ja jokainen vastuullinen normijärkinen aikuinen kantaa vastuun/nauttii vain niistä omista elämänvalinnoistaan (kostamatta ja dumppaamatta omia virhepäätöksiä muille).
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kylmiä ja epäempaattisia ovat ihmiset nykyään, ainakin vastausten perusteella
Kun elämä ei oikeasti ole helppoa eikä aina mukavaa. Ponnistelut ja väsyminen ovat ihmisen normaali osa, välillä tuskankin kautta. Hei, tätä elämä on! Yhteiskunta ei ole taikaseinä eikä automaatti, josta joku kiltti täti ryntää nappia painamalla keventämään elämääsi. Eikä tämä ole kylmyyttä, vaan realismia. Maailmassa ei ole pumpuliseiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä uhriutuvia äitejä oikein sikiää? Lastenhoito ei ole mikää extremelaji vaan ihan normaalia elämää. Jos kyvyt ja taidot lasten hoitamiseen ovat noin vajavaiset niin kannattaa antaa lapsi adoptioon. Voi toki kysyä apua ystäviltä ja sukulaisilta mutta ei yhteiskunnalla ole varaa järjestää kotiapulaista näille väsyneille. Ottakaa työntekijä vaikka Aasiasta niin saatte häntä vapaasti orjuuttaa mutta tehkää se omilla rahoillanne.
jos äidillä on neurojuttuja tai sairauksia tutkimatta, uupuminen tapahtuu pienestä
koska naisten nyt vaan pitää selvitä omillaan kun aina ennenkin selvitty
Kantsii kysyä mitä äiti haluaa itse. Ettei vasn mene häiritsemiseksi ja toimintakyvyn alentamiseksi koko juttu. Ja aika moneen asiaan pitää olla ihmisen oma lupa.
Niin, mutta kalliiksi se tulee pidemmän päälle. Itsellä esim toisen lapsen jälkeen n 1.5v aivan järkyttävää univajetta ja sain unta yhteensä n 2-4 tuntia yössä. Vanhempi lapsi myös hoidettavana, mies paljon työmatkoilla ja osa ajasta vielä tiukempaa korona-aikaa ja monet palvelut tauolla eikä isovanhemmista juuri apua. Nyt sitten edelleen (lapsi 3.5) kärsin tästä syystä terveysongelmista, juoksen työterveydessä ja oma työteho ei todellakaan ole maksimissaan puhumattakaan muuten omasta hyvinvoinnista. Ja jokaisella neuvolakäynnillä puhuin tästä mutta voi voi oli ainoa apu mitä sain. Kolmanteen lapseen ei tästä syystä ole mitään resursseja enkä myöskään pysty tekemään 100% työaikaa asiantuntijatyössä vaikka muuten näin haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta kalliiksi se tulee pidemmän päälle. Itsellä esim toisen lapsen jälkeen n 1.5v aivan järkyttävää univajetta ja sain unta yhteensä n 2-4 tuntia yössä. Vanhempi lapsi myös hoidettavana, mies paljon työmatkoilla ja osa ajasta vielä tiukempaa korona-aikaa ja monet palvelut tauolla eikä isovanhemmista juuri apua. Nyt sitten edelleen (lapsi 3.5) kärsin tästä syystä terveysongelmista, juoksen työterveydessä ja oma työteho ei todellakaan ole maksimissaan puhumattakaan muuten omasta hyvinvoinnista. Ja jokaisella neuvolakäynnillä puhuin tästä mutta voi voi oli ainoa apu mitä sain. Kolmanteen lapseen ei tästä syystä ole mitään resursseja enkä myöskään pysty tekemään 100% työaikaa asiantuntijatyössä vaikka muuten näin haluaisin.
Mikä on miehen rooli lapsen hoitamisessa?
Luitko kohdan että mies paljon työmatkoilla. Eikä työssäkäyvä pysty myöskään kaikkia öitä valvomaan jos aamulla lähdettävä töihin. Voin myös kertoa että tuollaisen univajeen yksittäiset paremmat yöt toisen valvoessa eivät enää juuri auta.
Alue: Aihe vapaa
Mieslapset jokeltavat "ei saa vaatia multa mitään yhyy" -ulinaansa ja pakoilevat vastuutaan tasan niin kauan kuin vauva-ansoitetut marttyyriäidit antavat 100% piikoen ja paapoen.