Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti ei ansaiste lapsiaan. Toivoisin huostaanottoa näiden lasten kohdalla.
Jep. Kotiapua ei ole varaa antaa, että yksi ihminen kerta viikkoon kävisi siivoamassa mutta lasten huostaanottoon rahaa löytyy maksaa sijaisvanhemmille 24h palkat ja kulukorvaukset. Ihanan kallista ja lyhytnäköistä.
Siinä samalla voisi kokata ja pakastaa viikon ruuat ja kerätä marjat ja käydä sienessä. Pestä ikkunat ja vaihtaa verhot.
Tietysti pyykit pyöräytettäisiin ja ne saisi viikata kaappeihin.
Äiti saisi nukkua kunnolla ja olisi onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti ei ansaiste lapsiaan. Toivoisin huostaanottoa näiden lasten kohdalla.
Jep. Kotiapua ei ole varaa antaa, että yksi ihminen kerta viikkoon kävisi siivoamassa mutta lasten huostaanottoon rahaa löytyy maksaa sijaisvanhemmille 24h palkat ja kulukorvaukset. Ihanan kallista ja lyhytnäköistä.
No sen siivoojan voi maksaa itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti ei ansaiste lapsiaan. Toivoisin huostaanottoa näiden lasten kohdalla.
Miten se väsymys on synti? Onko se jotenkin ihmisen oma syy?
Kaveri sai kaksi lasta. Hänelle ei käy yövalvominen/herääminen ollenkaan. Ei yksinkertaisesti kestä sitä. Heillä ratkaisu oli, että mies hoitaa aina kaikki yöt. Onneksi he pystyivät hoitamaan homman siten. Kaverissa ei ole mitään vikaa. Hän on erittäin pystyvä ja älykäs ihminen. Ei vaan kestä valvomista. Heidän onni oli myös se, että isä pysyi terveenä jne. Jos olisi tullut joku este isälle, kaveri olisi todellakin tarvinnut ulkopuolisen apua.
Nyt lapset isoja ja kaikki hyvin. Perhe vakaa, rauhallinen ja tasa-painoinen.
Tasapainoinen ei kyllä ole tollo, joka ei osaa edes kirjoittaa "tasapainoinen".
Mitähän tää yks nyt sekoilee? Tuo sana on jaettu ihan oikein kahdelle riville! Silloin siihen tulee tavuviiva. Ihmeellistä nipottamista. Minulla on lukihäiriö. Teen oikeesti virheitä, enkä niitä edes näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no se raha menee just sille tarkkailijalle älkää tehkö kakaroita jos pää ei kestä ihan ite ootte kuulapäänne vääntäny mutta sama asia kaikessa nykyään oma vastuu siirretään muille .
Miten se on vastuunsirtoa, jos toivoo apua pahimpaan väsymykseen?
Täällä rienattu nykyäitejä, kun kerran ennenkin jaksettiin...ennen myös kuoltiin synnytyksiin ja taaperokuolleisuus oli suurta.
Ennen oli kuitenkin sellainen, kuin lapsivuodeaika. N. 40vrk (vaihteli aika) äiti oli lähinnä vastasyntyneen kanssa, eikä saanut tehdä raskaita töitä. Ei edes ruokaa.
Koskas tämä "ennen" oli jolloin äiti lepäili noin 40 vrk tekemättä mitään? Ja missä päin maailmaa?
Äidit tekivät, mutta eivät raskaista töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne isät? Täällä sujuvasti unohdetaan isät ja haetaan apua ja oikeutta vain äideille?
Ei se ole itsestäänselvää että äiti on se joka huolehtii vauvoista ja lapsista ja kasvattaa niitä.
Ei niillä lapsilla ole isää. Suku on hirveä ja anopit ja mummot muutenkin hulluja ja niihin välit poikki kun aina tuovat huonoja vaatteita ja pakastemarjoja. Kaverit asuu kaukana ja nekin on muuttuneet oudoiksi kun ei ole lapsia niin tietäähän tuon. Eivät ymmärrä. Ai kun väsyttää!😫
Mistä katkeruudesta tällainen ilkeys tulee? Jäänyt ilman apuja, niin kukaan muukaan ei saisi saada. Vai saanut aina kaiken ja anoppikin on ihana, niin vika täytyy olla ihmisessä, jolla näin ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä äitien syyllistäminen ja vähättely alkaa jo synnytyksen jälkeen,tästä oli kerran täällä pitkä ketju miten huonosti äitejä kohdelleen synnärillä. Ruoka pitää hakea itse ja lakanat vaihtaa itse vaikka alapää vuotaa verta ja pyörryttää. Vauvaa ei katsota edes suihkun ajan koska "kotonakin pitää pärjätä yksin." Monilla mies käy töissä eikä voi istua yötäpäivää apuna osastolla. Väsynyt äiti kotiutetaan väsymään lisää.
Se oli ihan kamalaa luettavaa koko ketju! Todella rajuksi mennyt meno joissakin paikoissa. Ei onneks kaikkialla. Oma kokemus oli ihan hyvä. Sain asiallista hoitoa, vaikka olin tosi kurjassa kunnossa ekan sektion jälkeen. Kukaan ei pakottanut mihinkään ja kaikki selitettiin ja perusteltiin. Niin se liikuntakin onnistui alusta alkaen, kun siinä tuettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no se raha menee just sille tarkkailijalle älkää tehkö kakaroita jos pää ei kestä ihan ite ootte kuulapäänne vääntäny mutta sama asia kaikessa nykyään oma vastuu siirretään muille .
Miten se on vastuunsirtoa, jos toivoo apua pahimpaan väsymykseen?
Täällä rienattu nykyäitejä, kun kerran ennenkin jaksettiin...ennen myös kuoltiin synnytyksiin ja taaperokuolleisuus oli suurta.
Ennen oli kuitenkin sellainen, kuin lapsivuodeaika. N. 40vrk (vaihteli aika) äiti oli lähinnä vastasyntyneen kanssa, eikä saanut tehdä raskaita töitä. Ei edes ruokaa.
Lapsivuodeaikana kävi vieraita ja toivat ruuat ja leivonnaiset. Isä keitti kahvia. Tai jos oli piika. Äiti sai nukkua ja imettää rauhassa. Isommat lapset oli esim. mummolassa.
Itä-Suomessa niitä kutsutaan rotinoiksi. Meidän suvussa edelleen ollut tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma jos hankitaan lapsia eikä ollenkaan ajatella omaa jaksamista sekä tukiverkkoa. Yhteiskunta ei voi ottaa kaikkea vastuuta lasten hoidosta sen jälkeen kun hän on syntynyt. Lastenkoti ja koulu järjestetään mutta että heti syntymästä pitäisi äitien saada tukea jaksamiseen niin tuntuu aika uskomattomalta.Veikkaan että tämäkin lapsi joudutaan ottamaan huostaan ennemmin tai myöhemmin että äiti pääsee bailaamaan.
Pääsee bailaamaan?? Voi luoja mikä typerä kommentti! Jos äiti on väsynyt, hän on väsynyt. Ihan sama, mitä on etukäteen ajatellut. Se voi olla hormonaalista, kyse voi olla babyboomista, voi olla joku muu sairaus taustalla tai mitä vaan. Silloin tämä tuore äiti tarvitsee apua jostakin. Tukiverkolta, tai jos sellaista ei ole, jostain, viimekädessä yhteiskunnalta. Voidakseen hoitaa lapsensa itse jatkossa.
En ihmettele syntyvyyden heikkoa tilaa. Kuka uskaltaa saattaa itsensä niin avuttomaan asemaan, kun asenteet ovat näin kovia. Hyvä naapurikin vois olla ratkaiseva apu, jos meillä olis yhtään sosiaalista omatuntoa. Mutta ei, sen lisäksi, ettemme halua auttaa, haukumme vielä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti ei ansaiste lapsiaan. Toivoisin huostaanottoa näiden lasten kohdalla.
Jep. Kotiapua ei ole varaa antaa, että yksi ihminen kerta viikkoon kävisi siivoamassa mutta lasten huostaanottoon rahaa löytyy maksaa sijaisvanhemmille 24h palkat ja kulukorvaukset. Ihanan kallista ja lyhytnäköistä.
No sen siivoojan voi maksaa itsekin.
Aikoinaan sai tilata kotiapua kriisitilanteisiin. Toki siitä maksettiin, mutta ei maksanut maltaita. Näistä pelastavista enkeleistä puhuttiin todella houkuttelevasti. Jos sai kaksi samalla kerralla, todellakin tekivät ruokaa, siivosivat ja hoitivat lapset siinä samalla.
Kerran olimme vatsataudissa miehen kanssa ja toisen lapsen. Tarvitsimme hoitajan toiselle, koska emme kyenneet edes seisomaan, konttaamalla pysty liikkua sen, mikä oli pakko.
Tuli yksi nainen, joka valitti koko ajan, kun ei saanut tätä tervettä lasta rauhoittumaan. Ei vienyt ulos, ei tehnyt ruokaa. Lähti etuajassa, mutta laskutti kyllä. Loppupäivän makasimme olohuoneen lattialla ja pikkuhiljaa toivuttiin.
Aina edes rahalla ei saa hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa lastensuojelun kautta on saatavissa monenlaista apua juurikin näissä tilanteissa.
Tosin kuin usein luullaan niin se huostaanotto on kaikista äärimmäisin keino ja mikä tahansa pienempi apu tarjotaan aina ensin.
Eli vastaus kysymykseen niin on olemassa apua saatavilla. Näitä tarjotaan muistaakseni 2-3kk kerrallaan ja sitten avuntarve arvioidaan uudestaan. Ei ole kenenkään etu että äiti väsyy ja ylikuormittuu. Apua vain on osattava hakea. Esim sosiaalitoimen kautta.
Tämä aika on narsistinen.
Kaikki ajattelee vain itseään. Se alkoi siitä, kun tuli netti, tuli omat blogit ja sittemmin kaikenlaiset muut sivustot, jonne ihmiset postailee kuvia omasta itsestään ja kodeistaan ja tavaroistaan. Olettaen, että niitä muut tutkivat ja tuntevat kateutta tai ainakin ihailua.
Se on sitä nykypäivän sosiaalista kontaktointia. Emme mene toistemme luokse emmekä kysy, miten sinä jaksat, miten teillä menee ja koska emme tapaa muuten kuin virtuaalisesti, emme pysty tekemään havaintoja ja huomaamaan, että ehkä tuolla tarvittaisiin apua tai että nyt on ystävällä vaikeata.
Jos naapurissa lapsi itkee yöt päivät, tehdään lasu.
Ennen asiat hoidettiin toisella tavalla. Oli kevyempiä auttamismuotoja, jotka siis alkoi siitä, että yleensä vain käytiin kyläilemässä, piipahtamassa toistemme luona, joka se jo itsessään piristi, antoi voimia kun saattoi puhua jollekin. Joku saattoi hoksata jonkun jutun, joka toi helpotusta jne. Asiat ei välttämättä päässetkään niin pahoiksi, kun niihin pystyttiin pureutumaan jo heti alusta ja ihan omin keskinäisin voimin.
Muistan itse, kun olin nuori äiti ja mies teki vuorotyötä. Minua ainakin virkisti valtavasti se, että naapurin samanikäinen, suurinpiirtein samassa tilanteessa oleva nuori äiti kävi luonani ja minä heillä melkein päivittäin. Hoidettiin niitä rääkyviä vauvojamme yhdessä ja päiviteltiin, miten ne tuntuu kuin ei nukkuisi koskaan ja viihdyttiin yhdessä. Lapset kasvoi ja niitä tuli lisää ja meillä oli koko ajan toisistamme tukea, vaikka sittemmin muutimme muualle ja yhteydenpito ei ollut enää niin tiivistä. Me asuttiin siis maaseudulla, ei missään kerrostalossa.
Lähellä asui sellainen vanhempi rouvakin, joka myös kävi meillä aina välillä. Tutustuin häneen kauppa-autolla käydessämme ja joskus ostokset tehtyämme lähdettiin jomman kumman luo kahville. Hän oli hirveän mukava ja hänen luokseen sain lapseni joskus lyhytaikaiseen hoitoon jos oli joku lääkärikäynti tai kampaajalle meno tai vastaava. Kun on joku muukin aikaihminen siinä arjessa mukana edes hetken silloin tällöin, siitä on kummasti apua, vaikka yöt joutuisi lapsen kanssa valvomaankin.
Kaikki tämmöinen on ilmeisesti kadonnut. Puhelimet ja netti hoitaa nyt ihmisten väliset vuorovaikutukset. Siinä on puolensa, mutta myös se toinen puoli.
Ajan pyörää ei saa käännetyksi, mutta jotain pitäisi voida tehdä kumminkin. Ja vielä niin, että se olisi luonnollista, eikä keinotekoista yritelmää. Ei yhteiskunnalla ennenkään ole ollut varoja laittaa ihan kaikkeen auttamiseen, kyllä ne on olleet niitä sukulaisia ja naapureita ja ystäviä, jotka on ensisijaisesti olleet apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no se raha menee just sille tarkkailijalle älkää tehkö kakaroita jos pää ei kestä ihan ite ootte kuulapäänne vääntäny mutta sama asia kaikessa nykyään oma vastuu siirretään muille .
Miten se on vastuunsirtoa, jos toivoo apua pahimpaan väsymykseen?
Täällä rienattu nykyäitejä, kun kerran ennenkin jaksettiin...ennen myös kuoltiin synnytyksiin ja taaperokuolleisuus oli suurta.
Ennen oli kuitenkin sellainen, kuin lapsivuodeaika. N. 40vrk (vaihteli aika) äiti oli lähinnä vastasyntyneen kanssa, eikä saanut tehdä raskaita töitä. Ei edes ruokaa.
Koskas tämä "ennen" oli jolloin äiti lepäili noin 40 vrk tekemättä mitään? Ja missä päin maailmaa?
Äidit tekivät, mutta eivät raskaista töitä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/12/17/synnytysten-historiaa
Mielenkiintoinen artikkeli eri aikakausista. Suopea kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma jos hankitaan lapsia eikä ollenkaan ajatella omaa jaksamista sekä tukiverkkoa. Yhteiskunta ei voi ottaa kaikkea vastuuta lasten hoidosta sen jälkeen kun hän on syntynyt. Lastenkoti ja koulu järjestetään mutta että heti syntymästä pitäisi äitien saada tukea jaksamiseen niin tuntuu aika uskomattomalta.Veikkaan että tämäkin lapsi joudutaan ottamaan huostaan ennemmin tai myöhemmin että äiti pääsee bailaamaan.
Pääsee bailaamaan?? Voi luoja mikä typerä kommentti! Jos äiti on väsynyt, hän on väsynyt. Ihan sama, mitä on etukäteen ajatellut. Se voi olla hormonaalista, kyse voi olla babyboomista, voi olla joku muu sairaus taustalla tai mitä vaan. Silloin tämä tuore äiti tarvitsee apua jostakin. Tukiverkolta, tai jos sellaista ei ole, jostain, viimekädessä yhteiskunnalta. Voidakseen hoitaa lapsensa itse jatkossa.
En ihmettele syntyvyyden heikkoa tilaa. Kuka usk
...babyblues vissiin oli tarkoitus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa lapsiperheiden oletetaan pärjäävän omillaan. Läheisistä ei ole kaikille tukiverkoksi. Monella lapsiperheellä sukulaiset asuvat joko kaukana tai eivät halua, jaksa tai pysty auttamaan. Ja tarkoitan "auttamisella" esimerkiksi tilapäistä ja lyhytaikaista kotiapua. Esimerkiksi siivousta tunnin tai pari kerran vuodessa, jotta äiti saa levätä ja nukkua univelkojaan.
Kunnallista kotiapua eli nykyisin hyvinvointialueen kotiapua ei ole tarjolla ns. normaalille eli tavalliselle lapsiperheelle. Tilapäistä apua voi saada omasta seurakunnasta ja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta voi saada lastenhoitajan kotiin.
Anoppeja haukutaan myös syystä. Kukaan vastasynnyttänyt äiti ei halua kotiinsa vierasta naista komentelemaan, määräilemään ja kertomaan, miten HÄN - siis anoppi - osaa hoitaa vauvaa paremmin kuin vauvan oma äiti ja isä!
Jos anoppi häiriköi kotirauhaa, niin asiaan pitää puuttua. Tarvittaessa on laitettava rajaton anoppi jäähylle ja kyläilyt jäihin pitemmäksi aikaa. Myös appiukko voi olla rajaton häirikkö. Mies on vastuussa, jos hän ei ole oppinut laittamaan hankalalle ja rajattomalle äidilleen tai isälleen rajoja. Omistushaluinen ja rajaton BesserWisser-isoäiti tai isoisä on lapsiperheelle pelkkä kiviriippa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne isät? Täällä sujuvasti unohdetaan isät ja haetaan apua ja oikeutta vain äideille?
Ei se ole itsestäänselvää että äiti on se joka huolehtii vauvoista ja lapsista ja kasvattaa niitä.
Ei niillä lapsilla ole isää. Suku on hirveä ja anopit ja mummot muutenkin hulluja ja niihin välit poikki kun aina tuovat huonoja vaatteita ja pakastemarjoja. Kaverit asuu kaukana ja nekin on muuttuneet oudoiksi kun ei ole lapsia niin tietäähän tuon. Eivät ymmärrä. Ai kun väsyttää!😫
Isä on varmaan töissä? Isovanhemmat ei nykyään useinkaan pysty aiuttamaan, joko huonokuntoisuuden tai muun syyn takia. Kaveritkin usein töissä. Koliikkivauvan hoitaminen väsyttää extra paljon - kokemusta on.
Lapset ovat jo isoja, mutta kärsin unettomuudesta. Enää en niin pahasti, kuin aiemmin. Mutta kyllä täytyy todeta, et unenpuute vie järjen. Nykyään tarvii huolehtia lähinnä itsestä, joten välillä täytyy vaan jaksaa olla. Mut sekin on raskasta, jos ei nuku.
Lapsista huolehtiminen tässä tilassa on jo sankarin arvoinen asia. Jokainen väsynyt äiti ansitsisi kaiken mahdollisen avun.
Älkää hyvät naiset hairahtuko marttyyreina etovaan nollasummapeliin, jossa ette voi kuin hävitä. T. onnellinen vela-N.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no se raha menee just sille tarkkailijalle älkää tehkö kakaroita jos pää ei kestä ihan ite ootte kuulapäänne vääntäny mutta sama asia kaikessa nykyään oma vastuu siirretään muille .
Miten se on vastuunsirtoa, jos toivoo apua pahimpaan väsymykseen?
Täällä rienattu nykyäitejä, kun kerran ennenkin jaksettiin...ennen myös kuoltiin synnytyksiin ja taaperokuolleisuus oli suurta.
Ennen oli kuitenkin sellainen, kuin lapsivuodeaika. N. 40vrk (vaihteli aika) äiti oli lähinnä vastasyntyneen kanssa, eikä saanut tehdä raskaita töitä. Ei edes ruokaa.
Missä lie ollut lapsivuodeaika, ei ainakaan meidän suvussamme. Isoisoäiti ja isoäiti lähtivät navetaan töihin synnytyksestä seuraavana päivänä, ei silloin voinut jäädä köllöttelemään vastasyntyneen kanssa.
Näitä sankaritarinoita kerrotaan ja sillä oikeutetaan naisten huono kohtelu edelleen. Jos naisilta on vaadittu liikaa aiemmin, liikaa pitää siis vaatia edelleen. Raskaus ja synnytys ovat kova rasitus keholle. Vastasyntyneen hoitamien vaatii myös paljon heräilyä ja unenpuute olisi raskata, vaikka takana ei olisi synnytyksen rasitustakin. Mitä enemmän apua saa tällaisessa tilanteessa, sen parempi koko perheelle ja sen paremmat muistot vauva.ajasta jää. Jos vauva-aika on pelkkää selviytymiskamppailua, ei ihme, ettei vauvoja kukaan halua enää tehdä. Näille entisajan sankariäideille lapsia syntyi, kun ei ollut vaihtoehtoja. Nykyisin on ja tulokset näkyvät tilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapsiperheiden oletetaan pärjäävän omillaan. Läheisistä ei ole kaikille tukiverkoksi. Monella lapsiperheellä sukulaiset asuvat joko kaukana tai eivät halua, jaksa tai pysty auttamaan. Ja tarkoitan "auttamisella" esimerkiksi tilapäistä ja lyhytaikaista kotiapua. Esimerkiksi siivousta tunnin tai pari kerran vuodessa, jotta äiti saa levätä ja nukkua univelkojaan.
Kunnallista kotiapua eli nykyisin hyvinvointialueen kotiapua ei ole tarjolla ns. normaalille eli tavalliselle lapsiperheelle. Tilapäistä apua voi saada omasta seurakunnasta ja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta voi saada lastenhoitajan kotiin.
Anoppeja haukutaan myös syystä. Kukaan vastasynnyttänyt äiti ei halua kotiinsa vierasta naista komentelemaan, määräilemään ja kertomaan, miten HÄN - siis anoppi - osaa hoitaa vauvaa paremmin kuin vauvan oma äiti ja isä!
Jos anoppi häiriköi kotirauhaa, niin asiaan pitää puuttua. Tarvittaessa on laitettava rajaton anoppi
Kai niillä lapsilla on isäkin joka voi edes joskus olla lasten kanssa tunnin tai pari? Vastuuttakaa ne mieslapset omista lapsistaan tai jättäkää tekemättä.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Kotiapua ei ole varaa antaa, että yksi ihminen kerta viikkoon kävisi siivoamassa mutta lasten huostaanottoon rahaa löytyy maksaa sijaisvanhemmille 24h palkat ja kulukorvaukset. Ihanan kallista ja lyhytnäköistä.