Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kirjoittaja tarkoitti ettei olisi päivähoitoa, etköhän itsekin sen tajunnut. Vai kettuiletko vaan? Erityispalveluitakin on - psykiatrista hoitoa yms sitä tarvitseville. Se, että äiti haluaa nukkua enemmän, ei ole hoitoa vaativa syy tai kunnan / kaupungin / valtion järjestämää hoitoa.

Jos ei ole sukua, on varmaan ystäviä, joilta voi pyytää apua ja antaa omaa apuaan sitten, kun tai jos ystävä sitä tarvitsee.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks te teette niitä lapsia?!

Luulis tajuavan jo ettei siinä ole mitään kivaa.

Naisia huijataan ihan järjestelmällisesti kaikessa naisten asioissa.

-kuukautiset esitetään muka jonain hienona juttuna. Sitten kun ne alkaa niin voi v i t t u mikä h el vetti on irti ja masennus. Ei mitään hienoa, pelkkää kurjuutta.

- raskausaika esitetään jotenkin ihanana odotuksen aikana. Paskan marjat. Silkkaa kärsimystä, masennusta ja kauhua.

-synnytys. Ihanaa, kohta saan vauvan ja eihän tämä tunnu missään -asenne. Hengitä! Ja taas sama, silkkaa horroria ja sama kuin sirkkeliin vedettäisiin, mitään kivunlievitystä et saa.

-äitiys"loma". Ihanaa perhepuuhastelua söpön vauvan kanssa.

Totuus: kaikki vapaa-aika loppuu, kotityöt räjähtää käsiin, vauvan ei ole söpö vaan kiljuu 24/7, mies pakenee töihin ja harrastuksiin eikä äiti saa enää ikinä

Tuo kertoo vain sinusta, ei lastenteosta. Itselläni raskausaika oli elämän parasta aikaa samoin se kolme vuotta mitä vietin kotiäitinä lapsen kanssa. Oma mies on osallistuva ja hoiti lasta vähintään sen 50%.

Höpöhöpö. Se kertoo sen, mitä äidit pääasiassa kertovat. 

Te aina itkette ja olette vihaisia sekä katkeria kaikesta tuosta kertomastani sonnasta johtuen.

Vain silloin, kun joku sen suoraan sanoo, alatte väittää ettei muka ole ja kyllä sulla on kaikki niin hyvin.

No hyvä jos näin on. En vaan usko, koska en ole koskaan nähnyt yhtään äitiä, jolla näin oikeasti olisi.

Oikeasti olet väsynyt ja pahalla päällä, kärsit katkerana ulosteenkarkailusta ja miehesi on jättänyt sut yksin pärjäilemään. Kerran vuodessa vie lapset lintsille ja se on se sun ilmoittama 50%.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap saanut jotain apua. Perheiden palvelut alkavat kyllä olla jo liian huonolla tasolla verrattuna esim. omien äitiemme saamiin palveluihin.

Voi itku, täällä nauran, vaikka melkein itkettää. Teidän äidit ovat saaneet paljon vähemmän palveluita, kuin teille nykyäideille tarjotaan. Silloin ei myöskään ollut muodissa valittaa kuinka raskasta itse hankitun (harkitun?) perheen hoitaminen on. Ihan normaalielämään kuuluu kevyemmät ja raskaammat ajat, niitä ei ole tarkoituskaan muiden hoitaa. Itse se on elämänsä elettävä ja päätöstensä mukaan se sovitettava.

Ehkä me teidän äidit ollaan liikaa tehty puolesta, eikä ole vaadittu kotona mitään, niin se kolahtaa nyt teidän raukkojen niskaan. Koettakaapas opettaa omat lapsenne pienestä pitäen ottamaan osaa perheen kotitöihin, oppivat vastuunottoa ja myös sen, ettei kaikki tule valmiina tarjottimella ilman mitään omaa panosta. Se kantaa paljon pidemmälle, kuin tuo meidän hyväksi luulemamme kasvatustapa.

Voi itku, täällä nauran, vaikka melkein itkettää. Teidän äidit ovat saaneet paljon vähemmän palveluita, kuin teille nykyäideille tarjotaan. Silloin ei myöskään ollut muodissa valittaa kuinka raskasta itse hankitun (harkitun?) perheen hoitaminen on. Ihan normaalielämään kuuluu kevyemmät ja raskaammat ajat, niitä ei ole tarkoituskaan muiden hoitaa. Itse se on elämänsä elettävä ja päätöstensä mukaan se sovitettava.

- Synnytyssairaalassa viivyttiin viikko, vauvaa hoitivat hoitajat

- Kotiin kutsuttava terveydenhoitaja  oli saatavilla 24/7

- Kunnanlääkäri teki kotikäyntejä, ei tarvinnut kipeää lasta raahata minnekään

- Terveyskeskukseen sai ajan lääkärille samalle viikolle aina

- Kunnan kotipalvelusta sai kotiin apua vielä kun lapset oli toisella kymmenellä olevia koululaisia

- Neuvola ja lääkäri oli 1,5 kilsan päässä

- Koulua kävivät lapset, eivät äidit

- Koulu oli pieni lähikoulu, oli kaikki kirjat ja tarpeeksi pysyviä opettajia

- Kouluruoan laittoi oma keittäjä lähiaineksista

- Kouluterkka oli aina läsnä, jos sattui jotain

Ja tietäisitpä vaan sitä marinan määrää, vaikka äitiys oli miljoona kertaa helpompaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap saanut jotain apua. Perheiden palvelut alkavat kyllä olla jo liian huonolla tasolla verrattuna esim. omien äitiemme saamiin palveluihin.

Voi itku, täällä nauran, vaikka melkein itkettää. Teidän äidit ovat saaneet paljon vähemmän palveluita, kuin teille nykyäideille tarjotaan. Silloin ei myöskään ollut muodissa valittaa kuinka raskasta itse hankitun (harkitun?) perheen hoitaminen on. Ihan normaalielämään kuuluu kevyemmät ja raskaammat ajat, niitä ei ole tarkoituskaan muiden hoitaa. Itse se on elämänsä elettävä ja päätöstensä mukaan se sovitettava.

Ehkä me teidän äidit ollaan liikaa tehty puolesta, eikä ole vaadittu kotona mitään, niin se kolahtaa nyt teidän raukkojen niskaan. Koettakaapas opettaa omat lapsenne pienestä pitäen ottamaan osaa perheen kotitöihin, oppivat vastuunottoa ja myös sen, ettei kaikki tule valmiina tarjottimella ilman mit

LÄHDE TÄLLE AIVOPIERULLE?

Mun nuorempi lapsi nukkui 4 kk ikäisenä yhden yön kokonaan. Seuraavan kerran 2-vuotiaana. Sairasti vaikeaa astmaa, olin erinäisistä syistä yksin kahden lapsen kanssa. Ei kyllä tullut mieleenkään kysellä omaan nukkumiseen tai muuhunkaan apua neuvolasta tai muualta. Oma äiti oli vielä työssä ja viikonloput halusi olla mökillä rauhassa. Muita isovanhempia ei ollut, eikä ystäviä, jotka olisivat auttaneet.

Silti pärjäsin ihan hyvin, ei jäänyt aikaa miettimiseen olenko väsynyt tai kuka auttaisi. Sitä vaan valittelematta toimi itse, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap saanut jotain apua. Perheiden palvelut alkavat kyllä olla jo liian huonolla tasolla verrattuna esim. omien äitiemme saamiin palveluihin.

Voi itku, täällä nauran, vaikka melkein itkettää. Teidän äidit ovat saaneet paljon vähemmän palveluita, kuin teille nykyäideille tarjotaan. Silloin ei myöskään ollut muodissa valittaa kuinka raskasta itse hankitun (harkitun?) perheen hoitaminen on. Ihan normaalielämään kuuluu kevyemmät ja raskaammat ajat, niitä ei ole tarkoituskaan muiden hoitaa. Itse se on elämänsä elettävä ja päätöstensä mukaan se sovitettava.

Ehkä me teidän äidit ollaan liikaa tehty puolesta, eikä ole vaadittu kotona mitään, niin se kolahtaa nyt teidän raukkojen niskaan. Koettakaapas opettaa omat lapsenne pienestä pitäen ottamaan osaa perheen kotitöihin, oppivat vastuunottoa ja myös sen

LÄHDE TÄLLE AIVOPIERULLE: on ihan oma kokemus kahden lapsen äitinä. Ihan samon voisin pyytää lähdettä tuolle kysymyksellesi, joka sai uudet naurut aikaiseksi.

Miksi hommataan lapsia jos tiedetään ettei ole ystäviä eikä mitään sukua auttamassa? Eikä edes puolisoa? Eikö kannattaisi eka laittaa se oma elämä kuntoon ja hommata ystäviä, vaikotuinen työ, vastuuntuntoinen mies ja pysyvä parisuhde, ennen kuin edes harkitsee lapsen tekoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap saanut jotain apua. Perheiden palvelut alkavat kyllä olla jo liian huonolla tasolla verrattuna esim. omien äitiemme saamiin palveluihin.

Voi itku, täällä nauran, vaikka melkein itkettää. Teidän äidit ovat saaneet paljon vähemmän palveluita, kuin teille nykyäideille tarjotaan. Silloin ei myöskään ollut muodissa valittaa kuinka raskasta itse hankitun (harkitun?) perheen hoitaminen on. Ihan normaalielämään kuuluu kevyemmät ja raskaammat ajat, niitä ei ole tarkoituskaan muiden hoitaa. Itse se on elämänsä elettävä ja päätöstensä mukaan se sovitettava.

Ehkä me teidän äidit ollaan liikaa tehty puolesta, eikä ole vaadittu kotona mitään, niin se kolahtaa nyt teidän raukkojen niskaan. Koettakaapas opettaa omat lapsenne pienestä pitäen ottamaan osaa pe

 

Justinnsa. Oikein täydellinen aivopieru siis, yleistystä koko rahalla.

on ihan oma kokemus kahden lapsen äitinä. Ihan samon voisin pyytää lähdettä tuolle kysymyksellesi, joka sai uudet naurut aikaiseksi.

Kun itse olit avuton marttyyritolvana niin nyt kaikkien muidenkin pitää aina olla samanlainen?

Tein itsestäni lasun ja saanut tukea. Esimerkiksi autettiin lääkäriin ja sain diagnoosin ja pääsin terapiaan. Autettiin ja kerrottiin erilaisista mahdollisuuksista helpottaa arkea. Esimerkiksi työaikani tiputettiin 70% ja saan kelalta tukena menetetyn palkan ettei tulotaso tipu. Olen pystynyt nostamaan sen jo 80% kun jaksaminen parantui.

Ikuisuuskysymys.  

Siihen voisi esittää vastakysymyksen:  MISTÄ itse asiassa sitä apua pitäisi tulla?  

Kun kysytään vain, että miksi väsymykseen ei anneta apua, niin se ei kerro yhtään, keneltä sitä apua pyydetään.

Jokainen äiti-ihminen ja tietysti isäkin ainakin useimmiten tietää, miten väsyttävä tilanne on kun perheessä on pieni vauva.  Tai taaperoikäinenkin.  Ja monet isompienkin lasten vanhemmat kaipaisivat joskus irtiottoa siitä koko ajan kimpussa olevasta lapsosestaan. 

Mutta mikä instanssi se olisi, mikä sitä apua antaisi?  Yleensä nämä tapaukset hoidetaan omien läheisten kanssa.  Mummot, papat, sisarukset, ystävät jne.  Kaikille se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Kunnan tarjoamaa kotiapua kaivattaisiin.  Se on kuitenkin vähän kaksipiippuinen juttu.  Sellaisia kodinhoitajia ja kotiavustajia, joita oli joskus vielä 60-luvulla ja ehkä 70-luvullakin, ei enää ole.  Oletus on, että vanhemmat itse hoitavat lapsensa, joka hetki. 

Tuolla joku luetteli kaikkia palveluita, joita ennen sai ja jotka olivat paremmin ennen, mutta en ihan menisi siihen luetteloon mukaan.  Minulla on kokemusta asiasta 60-luvulta, jolloin itse olin lapsi ja meillä oli vielä pieni vauvakin.  70-luvulla sain jo omia lapsia.  Ei todellakaan ollut mahdollista saada terveydenhoitajaa kotiin ihan milloin tahansa, eikä ne sitäpäitsi tulleet lasta hoitamaan, vaan vain katsomaan, mikä tilanne, jos lapsi oli hyvin itkuinen ja epäiltiin sairautta.  Sitten kehottivat menemään lääkäriin jos oli tarve.

Lääkärit ei ltulleet kotiin enää 70-luvulla.  Ei ikinä.  Kyllä minä sain itse viedä lapsen terveyskeskukseen aamulla, kun oltiin valvottu koko yö korvatulehduksen takia.  Lapsi pääsi kyllä päivystyksessä yleensä jonon ohi. 

Neuvola ja lääkäri ei kyllä minulla ollut 1,5 kilsan päässä, olisipa ollutkin.  Bussipysäkillekin oli matkaa puoli kilometriä ja keskustassa asemalta vielä terveyskeskukseen kilometri, jonka kävelin lasta kantaen.  No tuleehan siitä se 1,5 kilsaa, kyllä, mutta erittäin hankalasti.  Omaa autoa ei ollut eikä talvella voinut lasta viedä rattailla, kun aamulla oli tiet syrjäkylillä vielä auraamatta.

Kodinhoitajia oli vielä 70-luvulla, mutta rajallisesti eikä niitä palveluita kuka tahansa saanut.  Ei missään nimessä tullut kodinhoitaja vain ottamaan lasta hoitoonsa siksi aikaa, kun äiti nukkui.  Ei, kyllä siinä piti olla tarkat perusteet, miksi kodinhoitoapua sai.  Jotkut sellaiset sai, kenellä oli paljon lapsia ja vanhemmilla elämänhallinta hukassa ja se tiedettiin.  Tai vanhemmat oikeasti sairaita.  80-luvulla ainakaan ei enää mitään kunnallista kotiapua saanut ystäväni, jolla oli vaikea sairaus ja pieni vauva.  Hän joutui turvautumaan monenkirjaviin tahoihin, joista kunta ei ollut ainoakaan.

Ja tosi paljon vaikutti vielä sekin, missä asui ja millaisia ihmisiä kunnassa työskenteli.  Apua saattoi saada yksi mutta ei toinen, syitä oli mitä oli.  Yhtä alkkista autettiin joka välissä, kun sattui osumaan sopivaan saumaan, yksi vanha huonokuntoinen mummo taas jätettiin täysin oman onnensa nojaan, kun saivat tietää, että tällä oli aikuinen poika jossain.  Kukaan ei vain tiennyt, missä, mutta kun se nyt oli olemassa niin katsottiin, että sen pitää tulla laittamaan äitinsä asiat kuntoon.  Vähän sellaista hällä väliä meininkiä se oli vielä takavuosikymmeninä.  Eli ei nyt ihan niin ihanteellisesti ne asiat ole olleet ennenkään.  Sellaista kaikille tasapuolista hyvinvointia ei ole tässä maassa ikinä tarjottu.  

Vierailija kirjoitti:

Mun nuorempi lapsi nukkui 4 kk ikäisenä yhden yön kokonaan. Seuraavan kerran 2-vuotiaana. Sairasti vaikeaa astmaa, olin erinäisistä syistä yksin kahden lapsen kanssa. Ei kyllä tullut mieleenkään kysellä omaan nukkumiseen tai muuhunkaan apua neuvolasta tai muualta. Oma äiti oli vielä työssä ja viikonloput halusi olla mökillä rauhassa. Muita isovanhempia ei ollut, eikä ystäviä, jotka olisivat auttaneet.

Silti pärjäsin ihan hyvin, ei jäänyt aikaa miettimiseen olenko väsynyt tai kuka auttaisi. Sitä vaan valittelematta toimi itse, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. 

Minun lapsi ei nukkunut puoleentoista vuoteen yhtään yötä kunnolla, lähinnä huusi kaikki yöt.  Päivällä oli sitten oikein virkeä ja kiltti, nukkui päiväunet oikein hyvin.  Niiden unien aikana minun piti siten tehdä kaikki ne työt, joita en saanut tehtyä, kun piti olla lapsen kanssa.  Pesin ja ripustelin vaippoja senkin aikaa.  Ei ollut vielä näitä kertakäyttövaippoja ja jos olisi ollutkin, niin eihän minulla niihin olisi ollut varaa.  Sideharsovaipat tuli äitiyspakkauksessa ilmaiseksi.  Oi niitä aikoja.  Olin ain akuin nukkuneen rukous. 

Ja mieskö olisi auttanut...  sen ajan miehet ei vauvanhoitoon puuttuneet.  Niitten mielestä vauva kuului äidilleen.  Sehän sen oli tehnytkin.  

Miksi yhteiskunnan pitäisi olla joka asiassa auttamassa?

Itselläni on 1 lapsi, niin tiedän suurinpiirtein kyllä mitä lapsenhoito vaatii.

1990-luvulla meillä oli kotona 7 lasta. Kummatkin vanhemmat tekivät täysipäiväisesti töitä arkisin ja viikonloput pyhittivät lapsilleen. 

Silloin ei vielä ollut matkapuhelimia, niin voitte arvata minkälainen järjestely oli saada kaikki lapset ajoillaan päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuksiin ja tietenkin vielä takaisin niistä. Siihen päälle vielä koira, kissa ja muutama muu lemmikki. 

Vanhimpana lapsena auttelin, minkä osasin. Ja mielelläni auttelin, omaa perhettänihän autoin. Mikä sen tärkeämpää.

Mistään en ole jäänyt paitsi. Laman aikana oli kyllä aika niukkaa, mutta kaurapuuroa syötiin ja töitä tehtiin. 

Vierailija kirjoitti:

tkö ymmärrä,että ei lapsiperheelle ole mitään erikoispalveluja! Jokainen hoitaa lapsensa itse. Siihen kannustetaan jo synnärillä, siksi sielläkään ei kukaan hoida vauvaa että äiti voi käydä suihkussa. Miten nykyäidit ovatkin niin avuttomia? Suurimmalla osalla on se isä tai toinen aikuinen perheessä myös. Kun sen lapsen tekee, sen kanssa on opittava pärjäämään. 

Jos olet masentunut tai niin uupunut ettet pärjää, hae apua. Mutta sitä ei saa valittamalla ettei jaksa,vaan kertomalla että nyt on mielenterveyden kanssa ongelmia. Oikeasti harvalla on. Ei vaan ymmärretä, kuinka sitovaa se vauvan kanssa olo on, ja se sosiaalinen elämä kyllä jää.

Vauvalla ei ole aikuisen rytmiä, vaan se nukkuu ja valvoo miten sattuu. Se vauva oppii kyllä kasvaessaan. 

Jälkitarkastus on ihan varmasti jokapaikassa. Se on siinä samalla neuvolakäynnillä, kun käytät vauvaa. Ehkä et ymmärtänyt että se on silloin. Ja kun sitä va

Ja missähän kaupungeissa näin on? 

Voihan lastenhoitoa ostaa itse. Ei kaikkea voi yhteiskunta kustantaa. Kotiin voi ottaa sen hoitajan pariksi tunniksi ja itse nukkua / ladata akkuja

Aikoinaan sairaalassa sai olla pitkään ja hoitajat hoitivat vauvoja ihan sen takia, koska siihen aikaan lastenhoito oli naisten hommaa. Minkäänlaista isyysvapaata ei ollut eikä isät puuttuneet synnytyshommiin. Nykyään yhteiskunta olettaa ihan oikeutetusti, että miehetkin hoitavat siittämänsä lapset. Isä voi pitää sen kolme viikkoa vapaata vauvan syntymän jälkeen ja auttaa äitiä siellä synnärillä ja kotona.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhteiskunnan pitäisi olla joka asiassa auttamassa?

Itselläni on 1 lapsi, niin tiedän suurinpiirtein kyllä mitä lapsenhoito vaatii.

1990-luvulla meillä oli kotona 7 lasta. Kummatkin vanhemmat tekivät täysipäiväisesti töitä arkisin ja viikonloput pyhittivät lapsilleen. 

Silloin ei vielä ollut matkapuhelimia, niin voitte arvata minkälainen järjestely oli saada kaikki lapset ajoillaan päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuksiin ja tietenkin vielä takaisin niistä. Siihen päälle vielä koira, kissa ja muutama muu lemmikki. 

Vanhimpana lapsena auttelin, minkä osasin. Ja mielelläni auttelin, omaa perhettänihän autoin. Mikä sen tärkeämpää.

Mistään en ole jäänyt paitsi. Laman aikana oli kyllä aika niukkaa, mutta kaurapuuroa syötiin ja töitä tehtiin. 

 

Oliko kaikki lapset eri päiväkodeissa ympäri kaupunkia, jokainen eri koulussa, neuvola/hammashoitola jne keskitetty? Äitisi keräili yökaudet viilipurkkeja askarteluhin ja vastasi 70 kymmenne Wilma-viestiin päivässä? Lasta ei saanut jättää yksin kuin vasta12-vuotiaana ja sinusta tehtiin lasu, koska hoidit pikkusisaruksia ja kotitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys.  

Siihen voisi esittää vastakysymyksen:  MISTÄ itse asiassa sitä apua pitäisi tulla?  

Kun kysytään vain, että miksi väsymykseen ei anneta apua, niin se ei kerro yhtään, keneltä sitä apua pyydetään.

Jokainen äiti-ihminen ja tietysti isäkin ainakin useimmiten tietää, miten väsyttävä tilanne on kun perheessä on pieni vauva.  Tai taaperoikäinenkin.  Ja monet isompienkin lasten vanhemmat kaipaisivat joskus irtiottoa siitä koko ajan kimpussa olevasta lapsosestaan. 

Mutta mikä instanssi se olisi, mikä sitä apua antaisi?  Yleensä nämä tapaukset hoidetaan omien läheisten kanssa.  Mummot, papat, sisarukset, ystävät jne.  Kaikille se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Kunnan tarjoamaa kotiapua kaivattaisiin.  Se on kuitenkin vähän kaksipiippuinen juttu.  Sellaisia kodinhoitajia ja kotiavustajia, joita oli joskus vielä 60-luvulla j

 

Luettelemani palvelut olivat saatavilla lapsuuteni ja nuoruuteni eli 60- ja 70-luvun.

Oliko kaikki lapset eri päiväkodeissa ympäri kaupunkia, jokainen eri koulussa, neuvola/hammashoitola jne keskitetty? Äitisi keräili yökaudet viilipurkkeja askarteluhin ja vastasi 70 kymmenne Wilma-viestiin päivässä? Lasta ei saanut jättää yksin kuin vasta12-vuotiaana ja sinusta tehtiin lasu, koska hoidit pikkusisaruksia ja kotitöitä?

Koulupaikat menevät osoitteen mukaan ellei perhe halua laittaa lasta johonkin erityiskouluun. Tällöin eri kouluissa oleminen on vanhempien oma valinta. Neuvola ja hammashoitola olivat keskitettyjä jo 1980 -luvulla. Viilipurkkeja en ole ikinä keräillyt ja wilmaan tulee vastattavaa pari kertaa vuodessa. Lapsen voi jättää yksin, kun hän kehitykseltään siihen pystyy, ei Suomessa ole siihen mitään ikärajaa. Vammainen lapsi ei pysty ikinä todennäköisesti. Olen syntynyt 70 -luvulla ja ei silloin ainakaan omassa kotikunnassani keskisuuressa teollisuuskaupungissa mitään kodinhoitajia ollut. Lapset hoidettiin itse, isä hoiti, jos äiti oli liian väsynyt.