Haluavatko naiset mieluummin miehen jolla on lapsia ennestään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapset ovat jo aikuisia?

Ei. Sitten alkaa lapsenlapsihässäkkä. Ei pappamiestä minulle, kiitos.

Iloisesti tuntuu menevän monilta ohi, että jos on hankkinut lapsia, silloin niitä lapsia on, vaikka ne lapset olisi jo 35-vuotiata :D Ei voi olla lapsia vain sinne asti, kunnes lapset lähtevät kotoa, ja sitten muuttuu simpsalabim lapsettomaksi.

En halua miestä, jolla on lapsia. Tälleen keski-ikäisenä ne lapset alkavat olla nuoria aikuisia jo, mutta silti, ne ovat lapsia.

Ei kiitos isi-miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapset ovat jo aikuisia?

Ei. Sitten alkaa lapsenlapsihässäkkä. Ei pappamiestä minulle, kiitos.

Paljonkohan lapsenlapset häiritsevät isovanhemman elämää? Äitini näkee lapsenlapsiaan vuositasolla noin 15 kertaa vajaan 50 tuntia kaikkiaan.

Vielä vähemmän haluaisin puolison jota omat lapsenlapsensa eivät kiinnosta. Hyvä pointti siis itseasiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luolamiesaikana pantiin ristiin rastiin, mies saattoi olla minkä lapsen isä tahansa- > kannatti oppia suhtautumaan kaikkiin lähiseudun lapsiin kohtuullisella sietokyvyllä, jotta omat geenit jatkuvat

Nainen tietää aina, mikä on oma ja mikä vieraan lapsi. Siksi kannattaa suosia enemmän omaa lasta, sillä vieraat lapset ovat kilpailijoita vähistä resursseista. Siksi naisten on vaikea sietää vieraita lapsia omassa kotipesässä eli kotona.

Tämä on mielenkiintoinen juttu. En ole kuullutkaan, ja luin sentään pitkän sivuaineen evoluutiopsykologiasta.

Kyllähän tuo käy järkeen.

Jos olet oikeasti tutustunut evoluutiopsykologiaan, niin tiedät, että tutkimusten mukaan äidin puolen isovanhemmat osallistuvat keskimäärin enemmän lapsenlapsistaan huolehtiseen kuin isän puolen isovanhemmat. Mitä luulet, miksi näin on?

Koska äidin puolen isovanhemmat voivat olla varmoja sukulaisuussuhteestaan lapsenlapseen, toisin kuin isän puolen.

Kyllä, tai varmempia. Äidin isä ei voi olla varma, mutta sukulaisuussuhde on todennäköisempi kuin isän isällä. Äidin äiti voi olla varma, kun taas isän äiti ei.

Jep. En tiedä miksi tästä nyt keskustellaan mutta totta puhut.

Kun aikoinaan erosin lasteni isästä, niin oli hyvin selvää, että miehen joka meidän elämäämme aikanaan tulisi, olisi oltava aktiivinen vanhempi itsekin. Ei siis mikää kerran kuukauteen näen lasta -isä, vaan sellainen joka oikeasti on lapsensa elämässä kiinni. 

Vain ihminen jolla on todellista kokemusta lasten kanssa elämisestä, voi ymmärtää mitä ne kasvavat lapset oikeasti ovat. 

Mieluummin mies jolla on lapsia ennestään. Todennäköisesti hyväksyy silloin sen että myös minulla on edellisestä suhteesta. En voi saada enää lapsia niin ei tarvitsisi miettiä sitäkään että alkaisiko miestä jossain kohtaa harmittamaan ettei ollenkaan saanut omia kun niitä jo on.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi ap, että naisten on biologisisista ja evoluutioon liityyvistä syistä paljon vaikeampi sietää miehen lapsia kuin miehen sietää naisen lapsia.

Itsekin muutin erilleen, kun en enää halunnut olla samassa kodissa miehen lasten kanssa.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Suurin osa tutkimuksista mitä asiasta on tehty, todistaa päinvastaista. Isäpuoli on kautta historian ollut vaaraksi lapsille. Tämän voi myös käytännössä todeta kuuntelemalla ihmisten perhetarinoita. Itse olen kuullut paljon tarinoita, joissa isäpuoli on pahoinpidellyt lapsia. Varsinkin poikia. On myös tytöille riski tuoda kotiympäristöön vieras mies. Ahdistelu ja pidemmälle menevä seksuaalinen hyväksikäyttö on aika tavallista.

Kyllä sellainen nainen, joka ei halua omia lapsia voi haluta lapsellisen miehen. Tämä siitä syystä, että mies ei ala myöhemmin vaatia lasten tekoa.

On myös toisaalta hyvä käytännössä todeta, että mies on hyvä isä, jos eronkin jälkeen kantaa vastuun lapsista ja on rakastava vanhempi. Tietääpähän sitten, ettei mies hylkää uusiakaan lapsia tai välttele vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi ap, että naisten on biologisisista ja evoluutioon liityyvistä syistä paljon vaikeampi sietää miehen lapsia kuin miehen sietää naisen lapsia.

Itsekin muutin erilleen, kun en enää halunnut olla samassa kodissa miehen lasten kanssa.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Suurin osa tutkimuksista mitä asiasta on tehty, todistaa päinvastaista. Isäpuoli on kautta historian ollut vaaraksi lapsille. Tämän voi myös käytännössä todeta kuuntelemalla ihmisten perhetarinoita. Itse olen kuullut paljon tarinoita, joissa isäpuoli on pahoinpidellyt lapsia. Varsinkin poikia. On myös tytöille riski tuoda kotiympäristöön vieras mies. Ahdistelu ja pidemmälle menevä seksuaalinen hyväksikäyttö on aika tavallista.

Miehet tulevat paremmin toimeen ldpsipuolten kanssa, tämä perustuu tutkimustietoon, luin sen seksuaalisuuden evoluutiota kertovasta kirjasta ja ymmärsin vihdoin, miksi tunsin niin kuin tunsin. Naiset eivät yleensä pidä miehen lapsista. Se on iso tabu, josta on kuitenkin kansansatuja vuosisatojen ajalta eli tarinat pahoista äitipuolista. Jostain syystä naisista ylläpidetään kuvitelmaa, että he rakastaisivat kaikkia lapsia. Eivät tosiaankaan.

Itsekin etukäteen luulin pitäväni miehenkin lapsista ja menin naimisiin eronneen lapsia saaneen miehen kanssa. Pikkuhiljaa tajusin, etten kestä niitä silmissäni yhtään. Kaikkein eniten inhosin lasta, joka oli samaa sukupuolta ja ikäluokkaa kuin oma lapseni. Lopulta ymmärsin, että se oli syvällä sisimmässäni oleva vadtareqktio vieraalle pennulle, joka kilpailee oman pentuni kanssa.

Jos joku sinisilmäinen hölmö ei suostu tätä uskomaan, niin kannattaa googlata sanoa Inhoan miehrni lapsuäia, Vohaan mieheni lapsia, En voi sietää mieheni lapsia. Alkaa silmät aueta.

T. Paha äitipuoli -tarinat perustuvat totuuteen, itsekin sellaiseksi osoittautunu4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi ap, että naisten on biologisisista ja evoluutioon liityyvistä syistä paljon vaikeampi sietää miehen lapsia kuin miehen sietää naisen lapsia.

Itsekin muutin erilleen, kun en enää halunnut olla samassa kodissa miehen lasten kanssa.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Suurin osa tutkimuksista mitä asiasta on tehty, todistaa päinvastaista. Isäpuoli on kautta historian ollut vaaraksi lapsille. Tämän voi myös käytännössä todeta kuuntelemalla ihmisten perhetarinoita. Itse olen kuullut paljon tarinoita, joissa isäpuoli on pahoinpidellyt lapsia. Varsinkin poikia. On myös tytöille riski tuoda kotiympäristöön vieras mies. Ahdistelu ja pidemmälle menevä seksuaalinen hyväksikäyttö on aika tavallista.

Miehet tulevat paremmin toimeen ldpsipuolten kanssa, tämä perustuu tutkimustietoon, luin sen seksuaalisuuden evoluutiota kertovasta kirjasta ja ymmärsin vihdoin, miksi tunsin niin kuin tunsin. Naiset eivät yleensä pidä miehen lapsista. Se on iso tabu, josta on kuitenkin kansansatuja vuosisatojen ajalta eli tarinat pahoista äitipuolista. Jostain syystä naisista ylläpidetään kuvitelmaa, että he rakastaisivat kaikkia lapsia. Eivät tosiaankaan.

Itsekin etukäteen luulin pitäväni miehenkin lapsista ja menin naimisiin eronneen lapsia saaneen miehen kanssa. Pikkuhiljaa tajusin, etten kestä niitä silmissäni yhtään. Kaikkein eniten inhosin lasta, joka oli samaa sukupuolta ja ikäluokkaa kuin oma lapseni. Lopulta ymmärsin, että se oli syvällä sisimmässäni oleva vadtareqktio vieraalle pennulle, joka kilpailee oman pentuni kanssa.

Jos joku sinisilmäinen hölmö ei suostu tätä uskomaan, niin kannattaa googlata sanoa Inhoan miehrni lapsuäia, Vohaan mieheni lapsia, En voi sietää mieheni lapsia. Alkaa silmät aueta.

T. Paha äitipuoli -tarinat perustuvat totuuteen, itsekin sellaiseksi osoittautunu4

Eli yksi kirja jonka olet lukenut ja tutkimus puoltavat omaa kantaasi ja siksi se on yleispätevä fakta? Luitko yhtään kirjaa tai tutkimusta jossa on vastakkkainen näkökulma? Kuulostat ihmiseltä joka yrittää oikeuttaa omaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Koska itsellänikin on aikuiset lapset, niin mies samassa tilanteessa on paras. Ymmärtää elämästä enemmän kuin se lapseton..

Minusta taas se lapseton mies vasta ymmärtääkin elämää, koska on osannut jättää perheen perustamatta, mutta tää on näitä.

Lapsettomana naisena haluan lapsettoman miehen. Voidaan sitten miettiä tehdäänkö yhteisiä lapsia. äitipuoleksi en rupea.

?

Joskus olen Tinderissä viestitellyt miehen kanssa, joka oli 5-vuotiaan lapsen vuoroviikkoisä ja hän kertoi, että hän haluaa lapsettoman naisen, ku kuulemma se on helpompaa, kun toisella ei ole lapsia. Hän itse ei nähnyt tässä toiveesta mitään absurdia .

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapset ovat jo aikuisia?

Ei missään tapauksessa. Isäni teki uuden vaimonsa kanssa lapsia ollessani parikymppinen. En hyväksy asiaa vieläkään: aikuiset eivät tarvitse parisuhteeseensa lapsia. En näitä untermenschejä, visvaisia toukkia, halua kutsua sisaruspuoliksini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan varta vasten haluaisi puolison jolla on lapsia, sukupuolesta riippumatta?

Minä haluan ihanan ihmisen, aivan sama onko hänellä ennestään lapsia!

Miten kukaan voi olla niin pinnallinen urpo kuin sinä olet.

Elikkä uusintana lukutaidottomalle, boldaan olennaisen osan:

Miksi kukaan varta vasten haluaisi puolison jolla on lapsia, sukupuolesta riippumatta?

Eiköhän ap ole vain trollaamassa. 

Mietin vain. Tapasin miehen jolla on lapsi, on todella suosittu naisten keskuudessa. Ap

Koska se ei jää nurkkiin pyörimään. Kevyeen hupiin tuollaiset on just hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan erosin lasteni isästä, niin oli hyvin selvää, että miehen joka meidän elämäämme aikanaan tulisi, olisi oltava aktiivinen vanhempi itsekin. Ei siis mikää kerran kuukauteen näen lasta -isä, vaan sellainen joka oikeasti on lapsensa elämässä kiinni. 

Vain ihminen jolla on todellista kokemusta lasten kanssa elämisestä, voi ymmärtää mitä ne kasvavat lapset oikeasti ovat. 

Eli sinäkään et ole ensimmäisen lapsen aikana ymmärtänyt mistään mitään, kun ei ole ollut kokemusta ennestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapset ovat jo aikuisia?

Ei missään tapauksessa. Isäni teki uuden vaimonsa kanssa lapsia ollessani parikymppinen. En hyväksy asiaa vieläkään: aikuiset eivät tarvitse parisuhteeseensa lapsia. En näitä untermenschejä, visvaisia toukkia, halua kutsua sisaruspuoliksini.

Vierailija kirjoitti:

. Isäni teki uuden vaimonsa kanssa lapsia ollessani parikymppinen..

Useinhan miehille tulee uudelleen vauvakuume 40-50-vuotiaana vaikka olisi jo ennestään isoja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan erosin lasteni isästä, niin oli hyvin selvää, että miehen joka meidän elämäämme aikanaan tulisi, olisi oltava aktiivinen vanhempi itsekin. Ei siis mikää kerran kuukauteen näen lasta -isä, vaan sellainen joka oikeasti on lapsensa elämässä kiinni. 

Vain ihminen jolla on todellista kokemusta lasten kanssa elämisestä, voi ymmärtää mitä ne kasvavat lapset oikeasti ovat. 

Eli sinäkään et ole ensimmäisen lapsen aikana ymmärtänyt mistään mitään, kun ei ole ollut kokemusta ennestään?

En minä ainakaan ymmärtänyt mitä vanhemmuus käytännössä on ja mitä se vaatii ennen kuin tulin isäksi. Enkä suoraan sanottuna osaa kuvitella, millaista on olla teini-ikäisen vanhempi, kun omat lapset ovat vielä alle kouluikäisiä.

Itselläni on jo aikuiset lapset, mutta en sekaannu enää yhteenkään yh naiseen. En koskaan.

Aivan hirveitä kuvioita, touhua ja säätöä.