Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko OK elää työttömänä tukien varassa, jos ei yksinkertaisesti vain jaksa käydä töissä ja herätä aikaisin aamulla?
15.05.2023 |
Jokainen työ on vain tuntunut ylitsepääsemättömän uuvuttavalta ja liian aikaavievältä sekä stressaavalta.
Ja aina tuntuu että haluaisin vain jäädä sänkyyn nukkumaan kun pitäisi töihin lähteä.
Onko tällaisessa tilanteessa OK olla työtön ja elää tuilla?
Kommentit (719)
Noh
Olen tällä hetkellä työtön ja kuntouttavassa työtoiminnassa, koska jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä. Minulla loppuu energiat päiväkausiksi hyvin vähästä. En ole aina ollut tällainen ja tilanne harmittaa itseänikin. Siksi kasvatan pikkuhiljaa kestokykyä jotta voisin palata taas töihin.
Ongelma kotiin jäämisessä on nimittäin se, että se passivoi ihmisen. Ilman tympeitä velvollisuuksia ei edes muista mitä on tehnyt viimeaikoina, ja ajantaju katoaa. Aloitekyky katoaa.
Tuntuu oikeastaan että olen vähän loukussa. Haluaisin töihin, mutta tiedäm, että jos sinne menisin, olisin parin vuoden päästä taas kuntouttavassa, koska uupuisin kun elämässä ei ole mitään muuta kuin työ ja vapaa ajalla en jaksaisi mitään koska työ vie kaikki voimat. En kuitenkaan halua olla kuntouttavassa tai sairaslomalla, koska pelkään etten jaksa sitten sitä vähääkään, koska ihan totta, liian vähän velvollisuuksia, pää on kuin puuroa ja päivät vaan kuluu enkä muista niistä mitään. Joku välimuoto on pakko nyt keksiä.
Kyse ei itsellä ole aamuheräämisestä, vaan yleisestä jaksamisesta. Mutta en saa joskus lähdettyä kuntoutukseenkaan, koska en koe sitä merkitykselliseksi. Ei sillä ole väliä menenkö vai en. Verraten, töihin olisi pakko mennä koska työpanostani tarvitaan ja muut ovat pulassa aikatauluineen jos yksi luistaa yhteisista sopimuksista.
Ristiriitainen olo sosiaaliturvasta ja työelämästä. Lähtökohtaisestihan me teemme töitä että saamme rahaa elää ja mennä ja tehdä, mutta jos työ vie voimat tehdä mitä tahtoo, se on plus miinus nolla. Mutta todella pelkään syrjäytyväni. Karkeasti sanoen, ilman tietynlaista kuolemanpelkoa, kun valtio pyyhkii p erseen, onko siinä motivaatiota tarttua toimeen kun ei ole pakko. En minä halua olla kotona, em halua olla työtön, ei tämä yhteiskunta vain toimi jos me kaikki ollaan näin. Minä haluan eteenpäin. Pikkuhiljaa mennään. Joka päivä teen vähän enemmän.
En itsekään ole aamuihminen. Yö on ihmisen mielen parasta aikaa. Varmasti löytyy joku yöllä tehtävä työ jostain jos kyse on vain aamuherätyksestä.
Minä tosiaan haaveilen siitä että saisin itseni kuudelta ylös ja bussiin muiden työmatkalaisten kanssa katselemaan pimeää talvimaisemaa. Kaipaan sitä töihin lähdön epämukavuutta ja bussipysäkillä palelemista, enkä ymmärrä miksi. Ehkä elämän epämukavuudet auttaa luomaan muistoja ja pitää elämän mieleenpainuvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloyhtiöt eivät saa remonttilainaa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sadat-taloyhtiot-eivat-saa-pankeilt…
Taloyhtiöt eivät saa remonttilainaa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sadat-taloyhtiot-eivat-saa-pankeilt…
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiöt eivät saa remonttilainaa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sadat-taloyhtiot-eivat-saa-pankeilt…
Pääkaupunkiseudulla taloyhtiöt ajautumassa luottokelvottomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Noh
Olen tällä hetkellä työtön ja kuntouttavassa työtoiminnassa, koska jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä. Minulla loppuu energiat päiväkausiksi hyvin vähästä. En ole aina ollut tällainen ja tilanne harmittaa itseänikin. Siksi kasvatan pikkuhiljaa kestokykyä jotta voisin palata taas töihin.
Ongelma kotiin jäämisessä on nimittäin se, että se passivoi ihmisen. Ilman tympeitä velvollisuuksia ei edes muista mitä on tehnyt viimeaikoina, ja ajantaju katoaa. Aloitekyky katoaa.
Tuntuu oikeastaan että olen vähän loukussa. Haluaisin töihin, mutta tiedäm, että jos sinne menisin, olisin parin vuoden päästä taas kuntouttavassa, koska uupuisin kun elämässä ei ole mitään muuta kuin työ ja vapaa ajalla en jaksaisi mitään koska työ vie kaikki voimat. En kuitenkaan halua olla kuntouttavassa tai sairaslomalla, koska pelkään etten jaksa sitten sitä vähääkään, koska ihan totta, liian vähän velvollisuuksia, pää on kuin puuroa ja päivät vaan kuluu enkä muista niistä mitään. Joku välimuoto on pakko nyt keksiä.
Kyse ei itsellä ole aamuheräämisestä, vaan yleisestä jaksamisesta. Mutta en saa joskus lähdettyä kuntoutukseenkaan, koska en koe sitä merkitykselliseksi. Ei sillä ole väliä menenkö vai en. Verraten, töihin olisi pakko mennä koska työpanostani tarvitaan ja muut ovat pulassa aikatauluineen jos yksi luistaa yhteisista sopimuksista.
Ristiriitainen olo sosiaaliturvasta ja työelämästä. Lähtökohtaisestihan me teemme töitä että saamme rahaa elää ja mennä ja tehdä, mutta jos työ vie voimat tehdä mitä tahtoo, se on plus miinus nolla. Mutta todella pelkään syrjäytyväni. Karkeasti sanoen, ilman tietynlaista kuolemanpelkoa, kun valtio pyyhkii p erseen, onko siinä motivaatiota tarttua toimeen kun ei ole pakko. En minä halua olla kotona, em halua olla työtön, ei tämä yhteiskunta vain toimi jos me kaikki ollaan näin. Minä haluan eteenpäin. Pikkuhiljaa mennään. Joka päivä teen vähän enemmän.
En itsekään ole aamuihminen. Yö on ihmisen mielen parasta aikaa. Varmasti löytyy joku yöllä tehtävä työ jostain jos kyse on vain aamuherätyksestä.
Minä tosiaan haaveilen siitä että saisin itseni kuudelta ylös ja bussiin muiden työmatkalaisten kanssa katselemaan pimeää talvimaisemaa. Kaipaan sitä töihin lähdön epämukavuutta ja bussipysäkillä palelemista, enkä ymmärrä miksi. Ehkä elämän epämukavuudet auttaa luomaan muistoja ja pitää elämän mieleenpainuvana.
Et ole missään hoitosuhteessa? Onko sinulla jotain lääkitystä? Kyselen siksi, että olen aika samassa tilanteessa ja minulle yritetään työntää mielialalääkitystä, mutta kun en jotenkin koe sitä itse oikeaksi keinoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma että et ole masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Mitä elämäntapaloisija kustantaa yhteiskunnalle, minimissään noin:
- työelämäaikana (45 v) tukia, 1 v: 12 kk x 1000 e = 12 000 e/v x 45 v = 540 000 e
- eläkeaikana (20 v) takuueläkettä, 12 kk x 1000 e = 12 000 e/v x 20 v = 240 000 e
- plus erilaisia sairauskuluja 20 000 - 60 000 e
Yhteensä yhdeltä henkilöltä yhteiskunnan tukina noin 800 000 e minimissään!
- Milloin ymmärretään, että tämä ei ole oikein!
Saksassa, 1930-luvulla,Wie viel kostet es ?koululaiset laskivat matematiikantunnilla juuri tuonkaltaisia laskutoimituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä elämäntapaloisija kustantaa yhteiskunnalle, minimissään noin:
- työelämäaikana (45 v) tukia, 1 v: 12 kk x 1000 e = 12 000 e/v x 45 v = 540 000 e
- eläkeaikana (20 v) takuueläkettä, 12 kk x 1000 e = 12 000 e/v x 20 v = 240 000 e
- plus erilaisia sairauskuluja 20 000 - 60 000 e
Yhteensä yhdeltä henkilöltä yhteiskunnan tukina noin 800 000 e minimissään!
- Milloin ymmärretään, että tämä ei ole oikein!
Saksassa, 1930-luvulla,Wie viel kostet es ?koululaiset laskivat matematiikantunnilla juuri tuonkaltaisia laskutoimituksia.
Mulla on cv 2 sivua 😂😂😂😂😂😂😂😂😂
On jos ei valita, että ei ole varaa ostaa ja tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiöt eivät saa remonttilainaa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sadat-taloyhtiot-eivat-saa-pankeilt…
Pääkaupunkiseudulla taloyhtiöt ajautumassa luottokelvottomiksi.
Työniloa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh
Olen tällä hetkellä työtön ja kuntouttavassa työtoiminnassa, koska jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä. Minulla loppuu energiat päiväkausiksi hyvin vähästä. En ole aina ollut tällainen ja tilanne harmittaa itseänikin. Siksi kasvatan pikkuhiljaa kestokykyä jotta voisin palata taas töihin.
Ongelma kotiin jäämisessä on nimittäin se, että se passivoi ihmisen. Ilman tympeitä velvollisuuksia ei edes muista mitä on tehnyt viimeaikoina, ja ajantaju katoaa. Aloitekyky katoaa.
Tuntuu oikeastaan että olen vähän loukussa. Haluaisin töihin, mutta tiedäm, että jos sinne menisin, olisin parin vuoden päästä taas kuntouttavassa, koska uupuisin kun elämässä ei ole mitään muuta kuin työ ja vapaa ajalla en jaksaisi mitään koska työ vie kaikki voimat. En kuitenkaan halua olla kuntouttavassa tai sairaslomalla, koska pelkään etten jaksa sitten sitä vähääkään, koska ihan totta, liian vähän velvollisuuksia, pää on kuin puuroa ja päivät vaan kuluu enkä muista niistä mitään. Joku välimuoto on pakko nyt keksiä.
Kyse ei itsellä ole aamuheräämisestä, vaan yleisestä jaksamisesta. Mutta en saa joskus lähdettyä kuntoutukseenkaan, koska en koe sitä merkitykselliseksi. Ei sillä ole väliä menenkö vai en. Verraten, töihin olisi pakko mennä koska työpanostani tarvitaan ja muut ovat pulassa aikatauluineen jos yksi luistaa yhteisista sopimuksista.
Ristiriitainen olo sosiaaliturvasta ja työelämästä. Lähtökohtaisestihan me teemme töitä että saamme rahaa elää ja mennä ja tehdä, mutta jos työ vie voimat tehdä mitä tahtoo, se on plus miinus nolla. Mutta todella pelkään syrjäytyväni. Karkeasti sanoen, ilman tietynlaista kuolemanpelkoa, kun valtio pyyhkii p erseen, onko siinä motivaatiota tarttua toimeen kun ei ole pakko. En minä halua olla kotona, em halua olla työtön, ei tämä yhteiskunta vain toimi jos me kaikki ollaan näin. Minä haluan eteenpäin. Pikkuhiljaa mennään. Joka päivä teen vähän enemmän.
En itsekään ole aamuihminen. Yö on ihmisen mielen parasta aikaa. Varmasti löytyy joku yöllä tehtävä työ jostain jos kyse on vain aamuherätyksestä.
Minä tosiaan haaveilen siitä että saisin itseni kuudelta ylös ja bussiin muiden työmatkalaisten kanssa katselemaan pimeää talvimaisemaa. Kaipaan sitä töihin lähdön epämukavuutta ja bussipysäkillä palelemista, enkä ymmärrä miksi. Ehkä elämän epämukavuudet auttaa luomaan muistoja ja pitää elämän mieleenpainuvana.
Et ole missään hoitosuhteessa? Onko sinulla jotain lääkitystä? Kyselen siksi, että olen aika samassa tilanteessa ja minulle yritetään työntää mielialalääkitystä, mutta kun en jotenkin koe sitä itse oikeaksi keinoksi.
Lääkkeet kokeiltu, ei sopinut minulle. Ehkä jollekin muulle voi sopia väliaikaiseksi tueksi elämän uudelleenaktivoimisessa, mutta mitä nyt olen kavereiden kanssa aiheesta keskustellut, niin lääkkeet on moni lopettanut.
Myös taloudellinen tilanne ei ole tarpeeksi hyvä terapiaan, ja olen aina saanut vain jotain keskusteluaikoja vähäksi aikaa julkiselta. Turhaa käsienheiluttelua jonka lopetin koska tuntui lähinnä siltä, että piti minua sellaisessa mielentilassa, että jäi junnaamaan vanhoihin asioihin ja pitäisi jollekin hiirulaismummolle todistaa tarvitsevansa apua. Ei kiitos.
Tiedän nyt, että omien ongelmien taustalla on se, että perhe odotti aivan liikaa ja kaikki piti ajatella heidän kannalta ja heidän tunteiden mukaan. Nyt kun olen aikuinen, en tiedä mitä haluan, koska koko elämän joku on ollut huutamassa korvaan ja vetämässä naruista. Omaa ääntä tässä etsitään. Sitä ei löydä lääkepurkista. Minä olen lähtenyt ihan alusta, että ihan tuotemerkeistä ja elokuvista pysähdytään miettimään, tämän Minä haluan eikä joku ole sanonut mulle että tästä minä tykkään.
Olin hirveällä kiireellä menossa kouluun muutama kuukausi sitten, uusi ammatti äkkiä ja töihin, sitten tajusin että koko juttu oli isän idea eikä oma eikä minua kiinnosta pskan vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiöt eivät saa remonttilainaa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sadat-taloyhtiot-eivat-saa-pankeilt…
Pääkaupunkiseudulla taloyhtiöt ajautumassa luottokelvottomiksi.
Turvallisinta asua vuokralla näinä tämmöisiä helvetin aikoina. Taloyhtiöt konkurssiin. Hitto, ei tämmöistä(kään) ennen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh
Olen tällä hetkellä työtön ja kuntouttavassa työtoiminnassa, koska jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä. Minulla loppuu energiat päiväkausiksi hyvin vähästä. En ole aina ollut tällainen ja tilanne harmittaa itseänikin. Siksi kasvatan pikkuhiljaa kestokykyä jotta voisin palata taas töihin.
Ongelma kotiin jäämisessä on nimittäin se, että se passivoi ihmisen. Ilman tympeitä velvollisuuksia ei edes muista mitä on tehnyt viimeaikoina, ja ajantaju katoaa. Aloitekyky katoaa.
Tuntuu oikeastaan että olen vähän loukussa. Haluaisin töihin, mutta tiedäm, että jos sinne menisin, olisin parin vuoden päästä taas kuntouttavassa, koska uupuisin kun elämässä ei ole mitään muuta kuin työ ja vapaa ajalla en jaksaisi mitään koska työ vie kaikki voimat. En kuitenkaan halua olla kuntouttavassa tai sairaslomalla, koska pelkään etten jaksa sitten sitä vähääkään, koska ihan totta, liian vähän velvollisuuksia, pää on kuin puuroa ja päivät vaan kuluu enkä muista niistä mitään. Joku välimuoto on pakko nyt keksiä.
Kyse ei itsellä ole aamuheräämisestä, vaan yleisestä jaksamisesta. Mutta en saa joskus lähdettyä kuntoutukseenkaan, koska en koe sitä merkitykselliseksi. Ei sillä ole väliä menenkö vai en. Verraten, töihin olisi pakko mennä koska työpanostani tarvitaan ja muut ovat pulassa aikatauluineen jos yksi luistaa yhteisista sopimuksista.
Ristiriitainen olo sosiaaliturvasta ja työelämästä. Lähtökohtaisestihan me teemme töitä että saamme rahaa elää ja mennä ja tehdä, mutta jos työ vie voimat tehdä mitä tahtoo, se on plus miinus nolla. Mutta todella pelkään syrjäytyväni. Karkeasti sanoen, ilman tietynlaista kuolemanpelkoa, kun valtio pyyhkii p erseen, onko siinä motivaatiota tarttua toimeen kun ei ole pakko. En minä halua olla kotona, em halua olla työtön, ei tämä yhteiskunta vain toimi jos me kaikki ollaan näin. Minä haluan eteenpäin. Pikkuhiljaa mennään. Joka päivä teen vähän enemmän.
En itsekään ole aamuihminen. Yö on ihmisen mielen parasta aikaa. Varmasti löytyy joku yöllä tehtävä työ jostain jos kyse on vain aamuherätyksestä.
Minä tosiaan haaveilen siitä että saisin itseni kuudelta ylös ja bussiin muiden työmatkalaisten kanssa katselemaan pimeää talvimaisemaa. Kaipaan sitä töihin lähdön epämukavuutta ja bussipysäkillä palelemista, enkä ymmärrä miksi. Ehkä elämän epämukavuudet auttaa luomaan muistoja ja pitää elämän mieleenpainuvana.
Et ole missään hoitosuhteessa? Onko sinulla jotain lääkitystä? Kyselen siksi, että olen aika samassa tilanteessa ja minulle yritetään työntää mielialalääkitystä, mutta kun en jotenkin koe sitä itse oikeaksi keinoksi.
Lääkkeet kokeiltu, ei sopinut minulle. Ehkä jollekin muulle voi sopia väliaikaiseksi tueksi elämän uudelleenaktivoimisessa, mutta mitä nyt olen kavereiden kanssa aiheesta keskustellut, niin lääkkeet on moni lopettanut.
Myös taloudellinen tilanne ei ole tarpeeksi hyvä terapiaan, ja olen aina saanut vain jotain keskusteluaikoja vähäksi aikaa julkiselta. Turhaa käsienheiluttelua jonka lopetin koska tuntui lähinnä siltä, että piti minua sellaisessa mielentilassa, että jäi junnaamaan vanhoihin asioihin ja pitäisi jollekin hiirulaismummolle todistaa tarvitsevansa apua. Ei kiitos.
Tiedän nyt, että omien ongelmien taustalla on se, että perhe odotti aivan liikaa ja kaikki piti ajatella heidän kannalta ja heidän tunteiden mukaan. Nyt kun olen aikuinen, en tiedä mitä haluan, koska koko elämän joku on ollut huutamassa korvaan ja vetämässä naruista. Omaa ääntä tässä etsitään. Sitä ei löydä lääkepurkista. Minä olen lähtenyt ihan alusta, että ihan tuotemerkeistä ja elokuvista pysähdytään miettimään, tämän Minä haluan eikä joku ole sanonut mulle että tästä minä tykkään.
Olin hirveällä kiireellä menossa kouluun muutama kuukausi sitten, uusi ammatti äkkiä ja töihin, sitten tajusin että koko juttu oli isän idea eikä oma eikä minua kiinnosta pskan vertaa.
Olen sinua vanhempi. Minä aloin löytää itseäni aidosti vasta, kun vanhemmat poistuivat elämästäni kokonaan. Ja on tämä pitkä ja kivinen tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot vain sossussa olevasi ideologisista syistä töitä välttelevä demari. Saat rahaa niin paljon kuin kantaa jaksat.
Todella outo ajatus, että jonkun pitäisi tehdä töitä hyvinvointivaltiossa.
Miten niin kuuluu?
Ei muuten kuulu - itse olen yhteiskunnan jäsen, mutta minulta ei ole kysytty haluanko herätä kuudelta tekemään jotain, joka ei vähempää voisi kiinnostaa. Olet 100% hakoteillä asiassa, vai että "kuuluu"...
Hah hah hah haaaaa!
Kun nostat vaan työkkärin on ok, muut tuet jätetään pois.
On ok. Typerykset käyvät töissä jonkun yhteiskunnan vuoksi, todellisuudessa muut ihmiset eivät välitä sinusta paskaakaan joten ihan sama mitä niille tapahtuu.
Jos on (oikeasti) työkyvytön niin Suomessa on mahdollisuus,lääkärinlausunnolla siitä, anoa ja saada työkyvyttömyyseläkettä
Tästä lähtien näin sairaanhoitajana tulen äänestämään kokoomusta.
Olen nuoresta asti kuukunut liittoon ja haaveillut työttömyysjaksosta. No sitä ei tule.
Nyt me töissäkäyvät joudumme käymään töissä hautaan saakka, jotta ne joita ei huvita ja ei jaksa, saavat makoilla himassa.
Herään viideltä töihin ja teen 13- tuntisia päiviä ja 12- tuntisia yövuoroja.
En jaksa, mutta työttömyys ei ole vaihtoehto ja saikuttaa ei voi jatkuvasti.
Ärsyttää ja raivostuttaa. Kyllä.
Alue: Aihe vapaa
Me kaikki vahingoitamme luontoa.