Lue keskustelun säännöt.
Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä
14.05.2023 |
Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. On tympeä sanoa päin naamaa, että ei käy, koska muutoin kyseessä on ihan hyvä tyyppi. En vain voi muiden puolesta luvata tuollaista asiaa ja jos näen esim työkavereita, niin en oleta kenenkään heistäkään tuovan mukaan ketään "ringin ulkopuolista tyyppiä". Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen.
Kommentit (584)
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ongelmahan perustuu siihen, että ap kertoo menoistaan. Jos et halua tuota kaveria mukaan, älä kerro mihin olet menossa ja kenen kanssa.
No miten sitten ilmaiset jos henkilö kysyy illanviettoon, ettet pääse, koska on jo sovittu muuta menoa toisen porukan kanssa? Pidätkö vain kiinni siitä, ettet kerro toiselle mitään ja sanoit vain tälle että sori, en halua nähdä sinua. Joo, syytä ei ole, mutta en vain halua nähdä ja piste.
Sosiaalinen älykkyytesi taitaa olla aika matala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan alakouluikäisenä kun oli sovittu yhden kaverin ja hänen isänsä kans et mennään elokuviin. Kerroin eräälle toiselle kaverille siitä. Kun sitten menimme paikan päälle, tämä irtokaveri istui isänsä kanssa parhailla paikoilla keskellä salia naama loistaen vahingoniloa. Tämä pikku tyranni oli kietonut isänsä pikkusormen ympäri ja käskeny lähteen leffaan.
Kyllä tympäsi.
Opetus: älä kerro etukäteen suunnitelmista muille.
Outo kommentti . Oliko kyseessä joku yksityinen näytös johon he onnistuivat puhumaan itsensä sisään ? Olen luullut että leffateatteri on kaikille maksaville . Jos haluaa yksin katsoa leffan , sen voi tehdä kotisohvalla .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nyt jotain erityistä syytä ole jättää ulos porukasta, niin enpä ymmärrä. Itse nautin siitä kun saa kerättyä sekalaisen porukan ja yhdistettyä omia kavereita keskenään. Mutta ehkä ap on eri ihmisten kanssa ihan erilainen ja ei siksi kykene viettämään eri piireistä olevien kavereiden kanssa aikaa yhtäaikaa.
Jättää porukasta, siis mistä porukasta? Kuuluuko sun mummin sisko sun työporukkaan, tai puolisosi työkaveri omaan lapsuudenystäväporukkaasi?
Koko tapaaminenhan muuttuu ihan täysin luonteeltaan riippuen siitä, keitä on mukana. Jos tapaan viittä lapsuudenystävääni ja mukana on jonkun työkaveri tai muu kaveri, emme puhu samalla lailla yhteisistä muistoistamme tai vaikka avaudu parisuhdeongelmistamme. Totta kai eri porukoilla on eri jutut, ja myös eri taso sen suhteen mistä ja miten puhutaan.
Tämä vastaus oli kaiken ymmärryksen a & o. Kiitos tästä. Ajattelinkin, että eikö tällä palstalla ole oikeasti yhtään täyspäistä ihmistä, joka tajuaa pointin, mutta oli sentään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ongelmahan perustuu siihen, että ap kertoo menoistaan. Jos et halua tuota kaveria mukaan, älä kerro mihin olet menossa ja kenen kanssa.
No miten sitten ilmaiset jos henkilö kysyy illanviettoon, ettet pääse, koska on jo sovittu muuta menoa toisen porukan kanssa? Pidätkö vain kiinni siitä, ettet kerro toiselle mitään ja sanoit vain tälle että sori, en halua nähdä sinua. Joo, syytä ei ole, mutta en vain halua nähdä ja piste.
Sosiaalinen älykkyytesi taitaa olla aika matala.
Aloittajan kannattaa sanoa tälle kyseiselle kaverilleen vain, että sori, mutta en pääse tulemaan. Ei kertoa sen enempää, miksi ei pääse. Tai keksiä vaikka jokin valkoinen valhe. Normaalille ihmiselle voi kertoa, että on jo muuta sovittuna sille ajankohdalle. Ja vaikka kertoa, mitä muuta sovittuna, koska normaali ihminen ei tuppaudu muiden järjestämiin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Tuo on kyllä sinun kannaltasi ikävä tilanne. Kyse oli kuitenkin porukasta, jossa oli kaikkien yhteisiä tuttuja. Se on aivan eri asia kuin toisilleen tuntemattomat ihmiset. Tätä ei täällä moni tunnu tajuavan, vaan jauhaa porukan ulkopuolelle jättämisestä tilanteissa, jossa ei edes ole yhteistä toiset ennestään tuntevaa porukkaa. Sinun tilanteesi oli tosiaan eri ja ikävästi tehty muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Sinä siis kuitenkin voit kutsua toisilleen tuntemattomiakin samaan tapahtumaan. Kun täällä osa on nyt sitä mieltä, ettei porukoita voi niin sotkea, ainakaan jos ei varmista kaikilta. Tosin en ihan ymmärrä, miksei se jostain sinulle tuttu saisi "raahata" mukanaan myös omaa kaveriaan, jos joka tapauksessa sinun kutsumasi ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan. Mutta se on toki oma linjasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten nuorena sinkkuna oli lähdössä kaverini kanssa etelänlomalle ulkomaille.
Mun toinen kaveri ihan muina naisina ilmoitti tulevansa mukaan.
Kiusallista. Sinne se sitten tuli. En kehdannut kieltää.
No tapahtuiko sitten jotain ihan kauhean hirveää, kun kaveri oli messissä reissussa?
Sen piri olla mun ja mun parhaan kaverin reissu, jossa oltaisiin syvennetty välejä entisestään. Oltiin hyvin läheisiä. Sinkkuja molemmat.
Tuo kolmas oli vaan mun kaveri. Se oli harmillista sille mun parhaalle kaverille, kun hänelle lähes Tuntematon tuli mukaan
Sitä en ymmärrä, miksi ei voi vaan sanoa sille kaverille tätä "Hei, ollaan lähdössä kaksistaan reissuun eikä haluta ottaa muita mukaan, kun matkan tarkoitus on syventää meidän suhdetta." Siinä.
Olenkohan jonkinlainen autisti, kun en vaan ymmärrä näitä tilanteita, joissa ihmiset ei millään kykene suoraan kommunikaatioon ja sitten passiivisaggressiivisesti harmittelevat asiaa vuosikausia?
Olen se, jonka reissuun tunki kolmas.
En osannut sanoa vastaan. En osannut toimia. Tuo mukaan tunkenut teki sen jotenkin niin itsevarman röyhkeästi.
En muista tarkkaan, mutta kun kuuli mun lähtevän kamuni kanssa, niin hän kohta kertoi myös varanneensa matkan samaan paikkaan ja samaan hotelliin samaan aikaan. Miten tuollaisen voi estää. Onneksi sentään oli eri huoneessa, mutta meidän kanssa tietty oli koko matkan.
Kuinka hänellä oli tiedossa kaikki noin tarkasti
Hän on aina ollut häiritsevän utelias, joten en yllättynyt, kun hän kysyi, että milloin ja mikä hotelli. Pidin vain uteliaisuutena.
Sitten myöhemmin kertoi varennensa samaan paikkaan samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ongelmahan perustuu siihen, että ap kertoo menoistaan. Jos et halua tuota kaveria mukaan, älä kerro mihin olet menossa ja kenen kanssa.
No miten sitten ilmaiset jos henkilö kysyy illanviettoon, ettet pääse, koska on jo sovittu muuta menoa toisen porukan kanssa? Pidätkö vain kiinni siitä, ettet kerro toiselle mitään ja sanoit vain tälle että sori, en halua nähdä sinua. Joo, syytä ei ole, mutta en vain halua nähdä ja piste.
Sosiaalinen älykkyytesi taitaa olla aika matala.Aloittajan kannattaa sanoa tälle kyseiselle kaverilleen vain, että sori, mutta en pääse tulemaan. Ei kertoa sen enempää, miksi ei pääse. Tai keksiä vaikka jokin valkoinen valhe. Normaalille ihmiselle voi kertoa, että on jo muuta sovittuna sille ajankohdalle. Ja vaikka kertoa, mitä muuta sovittuna, koska normaali ihminen ei tuppaudu muiden järjestämiin juttuihin.
Se valkoinen valhe on aika riskaabelia, jos on selkeä mahdollisuus, että voi jäädä siitä kiinni. Jos sepität tyypille keksityn tarinan ja sitten näetkin häntä kaupungilla illan päälle sattumalta, kun hän onkin lähtenyt myös liikenteeseen. Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos kysyisin jotakuta illanviettoon ja hän sanoisi minulle, että sori ei käy, kun hän menee koko illaksi ja yöksi tuttavalleen lapsenvahdiksi. Sitten lähtisin illalla yksin kaupungille ja näkisin tämän tyypin illanriennoissa joidenkin muiden kanssa lastenvahtihommien sijaan.
Valehdella kannattaa vain, jos olet varma siitä, ettet jää kiinni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Sinä siis kuitenkin voit kutsua toisilleen tuntemattomiakin samaan tapahtumaan. Kun täällä osa on nyt sitä mieltä, ettei porukoita voi niin sotkea, ainakaan jos ei varmista kaikilta. Tosin en ihan ymmärrä, miksei se jostain sinulle tuttu saisi "raahata" mukanaan myös omaa kaveriaan, jos joka tapauksessa sinun kutsumasi ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan. Mutta se on toki oma linjasi.
Eikö tuossa jo selitetty ihan selvällä Suomen kielellä millaisesta erosta on kyse?
Skenaario X: Henkilö A kutsuu juhiinsa henkilöt B-G, joista kaikki hän itse tuntee mutta jotka eivät tunne kaikki toisiaan. Kutsutut tietävät että grillibileissä on todennäköisesti kaikenlaista porukkaa, ehkä henkilö A:n sukulaisiakin.
Skenaario Y: Henkilöt A, B ja C (lapsuudenystäviä) ovat sopineet näkevänsä taas pidemmän tauon jälkeen viinilasillisen merkeissä. Näin on toimittu vuosia. Henkilö C paukkaa paikalle henkilöiden D ja E kanssa. Kai se nyt sopii että vanhat työkaverit tulivat mukaan, the more the merrier! A ja B ovat äimistyneitä mutta totta kai kohteliaita.
Huomaatko eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Sinä siis kuitenkin voit kutsua toisilleen tuntemattomiakin samaan tapahtumaan. Kun täällä osa on nyt sitä mieltä, ettei porukoita voi niin sotkea, ainakaan jos ei varmista kaikilta. Tosin en ihan ymmärrä, miksei se jostain sinulle tuttu saisi "raahata" mukanaan myös omaa kaveriaan, jos joka tapauksessa sinun kutsumasi ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan. Mutta se on toki oma linjasi.
Tottakai mä voin kutsua omiin grillibileisiini ihan ketä haluan. Mutta jos naapuri kutsuu mut grillibileisiinsä, en mä voi sinne viedä mukanani omia kavereitani. Ymmärrätkö pointin? Koska mä järjestän, mä maksan, paikka on mun kotini jne. Ja kuten aiemmassa kerroin, mä kyllä kysyin ensin tältä tutulta, että sopiiko hänelle, jos - kun kerran mulla oli se kolmaskin lippu - kutsun myös X:n mukaan. Jos hän olisi sanonut, että hän haluaa mennä mun kanssani vain kahdestaan, olisin lahjoittanut kolmannen lipun Facebookissa ja oltaisiin menty hänen kanssaan kahdestaan festareille.
Ja myös sitten se, että jos on vaikka viiden hengen kaveriporukalla sovittu jokin yhteinen juttu ja TARKOITUS viettää se juttu tällä porukalla, niin jos mukaan kutsutaan porukan ulkopuolisia, niin sittenhän koko systeemi hajoaa. Koska kukaan ei ole sitoutunut viettämään juttua ulkopuolisten kanssa. Joku ei ehkä lähtisi ollenkaan mukaan, jos kerran tiedossa on, että kyse ei olekaan tämän sovitun porukan jutusta vaan juttuun liittyy kaikkia muitakin ihmisiä.
Mä olen aika sosiaalinen, mutta siitä huolimatta introvertti. On ollut ihan kiva tavata esim sairaanhoito-opiston aikaisia kavereita pienellä porukalla, mutta jos kaikki olisi ottaneet mukaansa muita kavereitaan, sukulaisiaan, nykyisiä työkavereitaan jne, olisin jättänyt tapaamiset väliin.
Aina on kuitenkin parempi sanoa suoraan, että et ole tervetullut mukaan, jos tilanne on sellainen. Jälkeenpäin kuultu "haluttiin mennä omalla porukalla, niin siksi sanoin ettei olla menossa" on jäänyt kirkkaana mieleen vielä näin vuosikymmenen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ongelmahan perustuu siihen, että ap kertoo menoistaan. Jos et halua tuota kaveria mukaan, älä kerro mihin olet menossa ja kenen kanssa.
No miten sitten ilmaiset jos henkilö kysyy illanviettoon, ettet pääse, koska on jo sovittu muuta menoa toisen porukan kanssa? Pidätkö vain kiinni siitä, ettet kerro toiselle mitään ja sanoit vain tälle että sori, en halua nähdä sinua. Joo, syytä ei ole, mutta en vain halua nähdä ja piste.
Sosiaalinen älykkyytesi taitaa olla aika matala.Aloittajan kannattaa sanoa tälle kyseiselle kaverilleen vain, että sori, mutta en pääse tulemaan. Ei kertoa sen enempää, miksi ei pääse. Tai keksiä vaikka jokin valkoinen valhe. Normaalille ihmiselle voi kertoa, että on jo muuta sovittuna sille ajankohdalle. Ja vaikka kertoa, mitä muuta sovittuna, koska normaali ihminen ei tuppaudu muiden järjestämiin juttuihin.
Se valkoinen valhe on aika riskaabelia, jos on selkeä mahdollisuus, että voi jäädä siitä kiinni. Jos sepität tyypille keksityn tarinan ja sitten näetkin häntä kaupungilla illan päälle sattumalta, kun hän onkin lähtenyt myös liikenteeseen. Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos kysyisin jotakuta illanviettoon ja hän sanoisi minulle, että sori ei käy, kun hän menee koko illaksi ja yöksi tuttavalleen lapsenvahdiksi. Sitten lähtisin illalla yksin kaupungille ja näkisin tämän tyypin illanriennoissa joidenkin muiden kanssa lastenvahtihommien sijaan.
Valehdella kannattaa vain, jos olet varma siitä, ettet jää kiinni.Ap
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Sitten sun pitää vaan opetella sanomaan ei. Sanomaan, että olet sopinut jo jotain muuta muiden ihmisten kanssa, mutta katsottaisiinko vaikka ennsi viikolla yhdessä jotain.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.
Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerrot menoistasi. Sanot seuraavan kerran, että sori ei käy, jos hän ehdottaa jotain samalle päivälle. Tai sano, että kaveri kutsui kotiinsa, ei kai hän vieraan ihmisen kotiin ole tunkemassa.
Jep. Ei tarvii hieroa omia menoja toisten (yksinäistempien) naamaan ja sit jättää kutsumatta messiin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Sinä siis kuitenkin voit kutsua toisilleen tuntemattomiakin samaan tapahtumaan. Kun täällä osa on nyt sitä mieltä, ettei porukoita voi niin sotkea, ainakaan jos ei varmista kaikilta. Tosin en ihan ymmärrä, miksei se jostain sinulle tuttu saisi "raahata" mukanaan myös omaa kaveriaan, jos joka tapauksessa sinun kutsumasi ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan. Mutta se on toki oma linjasi.
Tottakai mä voin kutsua omiin grillibileisiini ihan ketä haluan. Mutta jos naapuri kutsuu mut grillibileisiinsä, en mä voi sinne viedä mukanani omia kavereitani. Ymmärrätkö pointin? Koska mä järjestän, mä maksan, paikka on mun kotini jne. Ja kuten aiemmassa kerroin, mä kyllä kysyin ensin tältä tutulta, että sopiiko hänelle, jos - kun kerran mulla oli se kolmaskin lippu - kutsun myös X:n mukaan. Jos hän olisi sanonut, että hän haluaa mennä mun kanssani vain kahdestaan, olisin lahjoittanut kolmannen lipun Facebookissa ja oltaisiin menty hänen kanssaan kahdestaan festareille.
Ja myös sitten se, että jos on vaikka viiden hengen kaveriporukalla sovittu jokin yhteinen juttu ja TARKOITUS viettää se juttu tällä porukalla, niin jos mukaan kutsutaan porukan ulkopuolisia, niin sittenhän koko systeemi hajoaa. Koska kukaan ei ole sitoutunut viettämään juttua ulkopuolisten kanssa. Joku ei ehkä lähtisi ollenkaan mukaan, jos kerran tiedossa on, että kyse ei olekaan tämän sovitun porukan jutusta vaan juttuun liittyy kaikkia muitakin ihmisiä.
Mä olen aika sosiaalinen, mutta siitä huolimatta introvertti. On ollut ihan kiva tavata esim sairaanhoito-opiston aikaisia kavereita pienellä porukalla, mutta jos kaikki olisi ottaneet mukaansa muita kavereitaan, sukulaisiaan, nykyisiä työkavereitaan jne, olisin jättänyt tapaamiset väliin.
Ymmärrän pointtisi, ihan kuten sanoin. Ymmärsitkö sinä minun? Eli että osa näkee asian niin, että et voi luoksesikaan kutsua jostain muualta tuttua, jos olet kutsunut sinne useampia työkavereitasi. Ja vastaavasti jos luonasi jo on kaksikymmentä toisilleen tuntematonta ihmistä ihan eri porukoista, eivät kaikki näe niin erikoisena, jos yksi näistä haluaa tuoda mukanaan jonkun sinulle entuudestaan tuntemattoman kaverin.
Minusta tuntuu, että puhumme ihan samasta asiasta, eli siitä, ettei se ole aina niin mustavalkoista vaan riippuu tilanteesta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Sinä siis kuitenkin voit kutsua toisilleen tuntemattomiakin samaan tapahtumaan. Kun täällä osa on nyt sitä mieltä, ettei porukoita voi niin sotkea, ainakaan jos ei varmista kaikilta. Tosin en ihan ymmärrä, miksei se jostain sinulle tuttu saisi "raahata" mukanaan myös omaa kaveriaan, jos joka tapauksessa sinun kutsumasi ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan. Mutta se on toki oma linjasi.
Tottakai mä voin kutsua omiin grillibileisiini ihan ketä haluan. Mutta jos naapuri kutsuu mut grillibileisiinsä, en mä voi sinne viedä mukanani omia kavereitani. Ymmärrätkö pointin? Koska mä järjestän, mä maksan, paikka on mun kotini jne. Ja kuten aiemmassa kerroin, mä kyllä kysyin ensin tältä tutulta, että sopiiko hänelle, jos - kun kerran mulla oli se kolmaskin lippu - kutsun myös X:n mukaan. Jos hän olisi sanonut, että hän haluaa mennä mun kanssani vain kahdestaan, olisin lahjoittanut kolmannen lipun Facebookissa ja oltaisiin menty hänen kanssaan kahdestaan festareille.
Ja myös sitten se, että jos on vaikka viiden hengen kaveriporukalla sovittu jokin yhteinen juttu ja TARKOITUS viettää se juttu tällä porukalla, niin jos mukaan kutsutaan porukan ulkopuolisia, niin sittenhän koko systeemi hajoaa. Koska kukaan ei ole sitoutunut viettämään juttua ulkopuolisten kanssa. Joku ei ehkä lähtisi ollenkaan mukaan, jos kerran tiedossa on, että kyse ei olekaan tämän sovitun porukan jutusta vaan juttuun liittyy kaikkia muitakin ihmisiä.
Mä olen aika sosiaalinen, mutta siitä huolimatta introvertti. On ollut ihan kiva tavata esim sairaanhoito-opiston aikaisia kavereita pienellä porukalla, mutta jos kaikki olisi ottaneet mukaansa muita kavereitaan, sukulaisiaan, nykyisiä työkavereitaan jne, olisin jättänyt tapaamiset väliin.
Taisinkin sanoa, että totta kai tilaa pitää antaa myös niille tapahtumille, joissa tosiaankin on tarkoitus viettää juuri tällä porukalla aikaa ilman ulkopuolisia. Käytin hassusti jopa samaa viiden hengen porukkaa esimerkkinä kuin sinä.
Mutta kun näiden lisäksi on myös niitä ns. ihan tavallisia baari-iltoja tai kohtaamisia, joissa en ymmärrä tätä ajatusta, että koko rinki pitäisi käydä kysyäkseni, että onko ok, että myöhemmästi illalla yksi kaverini liittyy seuraan. Joka tapauksessa yleisillä paikoilla tms. on aika vaikeaa irrottautua täysin muista ihmisistä omaksi porukakseen.
Kai olen yrittänyt sanoa, että tilannekohtaisuus tosiaankin on tärkeintä, mutta yhtä lailla itsellni on tärkeää, että jos joku ystäväni seuraa mistä syystä tahansa kaipaa, pyrin järjestämään asiat siten, että hänkin mukaan pääsee.
Tää on niin suomalaista. Ulkomailla kaikki kaverit ja kaverinkaverit saa tulla mukaan kaikkeen jos haluaa. The more the merrier, eikö? Täällä on just tämän takia yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Koulusta, opiskeluista, harrastuksista, lapsuuden pihakaverit, työkaverit, entisten työpaikkojen kaverit, puolison suku, oma suku, baarista (sieltäkin löytää parhaiten uutta seuraa kun menee yksin), lapsen kavereiden vanhempia.... Kyllä mä pidän melkolailla nämä kaikki ryhmät erillään. En ainakaan alkaisi mitään yhteisiltoja järjestämään. Toiset ryhmät kohtaa joskus... vaikka suvut tai suku ja lapsuudenystävät tai suku ja lapsen kaverin vanhemmat yo-kahvilla, baaritutusta tai baaritutun serkusta tuleekin puoliso tms... Enkä toisaan ottaisi työkaveria lapsen syntymäpäiville vaikka kuinka yrittäisi kutsua itsensä.
Mä taas olen niin seurallinen ja on paljon kavereita, että jos en aio jättää suurta osaa näkemättä ikinä, on pakko antaa rauhassa "ryhmien" kohdata. Toisin sanoen, kerron kaikille, ketkä esim. pyysi mua vappuna seuraksi, että olen paikassa x, tulkaa sinne jos pääsette/tahdotte.
Mun kavereiden on ollut vähän pakko siis tottua siihen, että ns. isot tapahtumat on semmoisia, että jos siellä olen minä, siellä on myös heille mahdollisesti tuntemattomia tai vähän tuttuja ihmisiä. Ei ole ollut ongelma tähän asti. Ovat tottuneet myös siihen, että jos ovat kanssani liikenteessä, on aivan mahdollista törmätä johonkin mun tuttuun ja mä en esim. yksin baarissa olevalle kaverilleni sano, että meidän seuraan ei mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.
Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!
No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa.
Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin.
Koulusta, opiskeluista, harrastuksista, lapsuuden pihakaverit, työkaverit, entisten työpaikkojen kaverit, puolison suku, oma suku, baarista (sieltäkin löytää parhaiten uutta seuraa kun menee yksin), lapsen kavereiden vanhempia.... Kyllä mä pidän melkolailla nämä kaikki ryhmät erillään. En ainakaan alkaisi mitään yhteisiltoja järjestämään. Toiset ryhmät kohtaa joskus... vaikka suvut tai suku ja lapsuudenystävät tai suku ja lapsen kaverin vanhemmat yo-kahvilla, baaritutusta tai baaritutun serkusta tuleekin puoliso tms... Enkä toisaan ottaisi työkaveria lapsen syntymäpäiville vaikka kuinka yrittäisi kutsua itsensä.