Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä

Vierailija kirjoitti:

Aina on kuitenkin parempi sanoa suoraan, että et ole tervetullut mukaan, jos tilanne on sellainen. Jälkeenpäin kuultu "haluttiin mennä omalla porukalla, niin siksi sanoin ettei olla menossa" on jäänyt kirkkaana mieleen vielä näin vuosikymmenen jälkeen. 

Eikö tuota "et ole tervetullut mukaan" sitten otettaisi loukkauksena, että pakotetaan siihen asemaan, näyttämään pahalta, vaikka kyseessä on ihan normaali halu olla läheisten parissa? Tuohan olisi vain hyvä, että sanoo haluavansa mennä omalla porukalla (tällä kertaa), eikä mitään lisäystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot niin v tun nössö ettet uskalla sanoa että näet muita kavereita niin joudatkin kärsimään moisista kiusallisista hetkistä.

Luuletko palikka etten tuo asiaa ilmi, että näen muita kavereita? Miten muutoin voisin todeta hänen yrittävän tuppautua mukaan, jos hän ei olisi tästä yhtälöstä tietoinen? Hohhoijjaa...

Ap

Olet ilmeisesti aika tyhmä? Kerrot kaverillesi noista illanistujaisissa, mutta et sano, että ne eivät koske häntä? Tai teet sen tahallasi.

Pidä kuule rinkis, on kuitenkin joku rinkirunqqauspiiri teillä. En osallistuisi, vaikka kutsuisitte ja vielä vähemmän yritän tuputtaa itseäni teidän vapaa-ajan rientoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot niin v tun nössö ettet uskalla sanoa että näet muita kavereita niin joudatkin kärsimään moisista kiusallisista hetkistä.

Luuletko palikka etten tuo asiaa ilmi, että näen muita kavereita? Miten muutoin voisin todeta hänen yrittävän tuppautua mukaan, jos hän ei olisi tästä yhtälöstä tietoinen? Hohhoijjaa...

Ap

Olet ilmeisesti aika tyhmä? Kerrot kaverillesi noista illanistujaisissa, mutta et sano, että ne eivät koske häntä? Tai teet sen tahallasi.

Taas oppii uutta. En ole koskaan eläessäni törmännyt tällaiseen. Jos ystäväni kertoo mulle vaikka puhelimessa menevänsä kavereidensa kanssa ulos tai vaikka paikkaan x, en ymmärrä miten voisin tajuta asian niin että minä olen myös menossa. Ellei siis kutsuta.

-Mirkku tässä, mitäs kuuluu? Viikonloppu lähestyy, kiva keli.

-Moi! Kiva keli tosiaan, oon lähdössä terassille Saaran ja Eevan kanssa. Sua ei sitten ole kutsuttu.

 

:D :D

Vierailija kirjoitti:

No jos ei sillä ole muita kavereita? Ja haluaisi joskus mukaan johonkin illan viettoon. Minäkin haluaisin, mutta ei ole edes sitä yhtä kaveria. Enkä kyllä kovin helposti uskaltaisi kysyä, enkä tietenkään mihinkään toisten työpaikan bileisiin tms. Mutta mistä sitä ikinä ketään kaveria edes löytää, jos ei saa edes kysyä?

Tämä. Aina sanotaan ettei kukaan tule hakemaan kotoa eikä pidä odottaa, että muut pyytää mukaan vaan pitää itse avata rohkeasti suu ja kertoa, että minäkin lähtisin mielelläni mukaan, koska ei muitakaan erikseen mukaan pyydetä eikä muut ole ajatustenlukijoita..

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Sinä siis kuitenkin voit kutsua toisilleen tuntemattomiakin samaan tapahtumaan. Kun täällä osa on nyt sitä mieltä, ettei porukoita voi niin sotkea, ainakaan jos ei varmista kaikilta. Tosin en ihan ymmärrä, miksei se jostain sinulle tuttu saisi "raahata" mukanaan myös omaa kaveriaan, jos joka tapauksessa sinun kutsumasi ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan. Mutta se on toki oma linjasi.

Tottakai mä voin kutsua omiin grillibileisiini ihan ketä haluan. Mutta jos naapuri kutsuu mut grillibileisiinsä, en mä voi sinne viedä mukanani omia kavereitani. Ymmärrätkö pointin? Koska mä järjestän, mä maksan, paikka on mun kotini jne. Ja kuten aiemmassa kerroin, mä kyllä kysyin ensin tältä tutulta, että sopiiko hänelle, jos - kun kerran mulla oli se kolmaskin lippu - kutsun myös X:n mukaan. Jos hän olisi sanonut, että hän haluaa mennä mun kanssani vain kahdestaan, olisin lahjoittanut kolmannen lipun Facebookissa ja oltaisiin menty hänen kanssaan kahdestaan festareille. 

Ja myös sitten se, että jos on vaikka viiden hengen kaveriporukalla sovittu jokin yhteinen juttu ja TARKOITUS viettää se juttu tällä porukalla, niin jos mukaan kutsutaan porukan ulkopuolisia, niin sittenhän koko systeemi hajoaa. Koska kukaan ei ole sitoutunut viettämään juttua ulkopuolisten kanssa. Joku ei ehkä lähtisi ollenkaan mukaan, jos kerran tiedossa on, että kyse ei olekaan tämän sovitun porukan jutusta vaan juttuun liittyy kaikkia muitakin ihmisiä. 

Mä olen aika sosiaalinen, mutta siitä huolimatta introvertti. On ollut ihan kiva tavata esim sairaanhoito-opiston aikaisia kavereita pienellä porukalla, mutta jos kaikki olisi ottaneet mukaansa muita kavereitaan, sukulaisiaan, nykyisiä työkavereitaan  jne, olisin jättänyt tapaamiset väliin. 

Ymmärrän pointtisi, ihan kuten sanoin. Ymmärsitkö sinä minun? Eli että osa näkee asian niin, että et voi luoksesikaan kutsua jostain muualta tuttua, jos olet kutsunut sinne useampia työkavereitasi. Ja vastaavasti jos luonasi jo on kaksikymmentä toisilleen tuntematonta ihmistä ihan eri porukoista, eivät kaikki näe niin erikoisena, jos yksi näistä haluaa tuoda mukanaan jonkun sinulle entuudestaan tuntemattoman kaverin.

Minusta tuntuu, että puhumme ihan samasta asiasta, eli siitä, ettei se ole aina niin mustavalkoista vaan riippuu tilanteesta.

Mäkin uskon, että me puhutaan pitkälti samasta asiasta. Kuitenkin näen asian niin, että jos järjestän itse jotkut juhlat (vaikka ne grillibileet tms) , niin kukaan kutsutuista ei voi tuoda mun kotiini ketään sellaista, jota en tunne, ILMAN MUN LUPAANI. Mulla on kokemusta ysäriltä grillibileistä, johon olin kutsunut vain silloiset työkaverini. Yksi työkaverini kuitenkin toi silloisen ukkonsa mukanaan (kysymättä multa, sopiiko mulle) ja niinhän siinä sitten kävi, että jouduttiin soittamaan poliisi paikalle, kun tämä äijä alkoholia saatuaan muuttui aggressiiviseksi.  Julkisella paikalla on siinä mielessä parempi tilanne, että sieltä voi muu porukka poistua ja vaihtaa vaikka ravintolaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka kutsuu tosi helposti muitakin mukaan illanviettoihin. Jos jonkun kanssa tulee puhetta että olen perjantaina menossa johonkin, heitän automaattisesti, että hei tervetuloa myös jos kiinnostaa. Luojan kiitos ystäväni ovat samaa maata, eikä "ylimääräisiä" katsota karsaasti. Työporukan tykyiltana tietenkin ilmoitetaan muillekin kysyville mihin baariin ollaan menossa ja siellä voi olla niin puolisoita kuin kavereitakin keneltä tahansa.

Kuulostaa erittäin raskaalta, että pitäisi vedellä jotain henkisiä eristysnauhoja porukoiden välille.

Jokainen saa tehdä, kuten parhaaksi näkee. Asioilla on yleensä kuitenkin seurauksensa, ja vaikka kuvittelet, että tapasi tuoda tapaamisiin muille vieraita ihmisiä. on kaikista ihan ok, niin muistathan, että tämä on vain sinun tulkintasi muun porukan ajatuksista. Se , että kukaan ei katso ylimääräisiä karsaasti, on vain aikuista käytöstä siinä tilanteessa, mutta ei kerro sen enempää ihmisten todellisista ajatuksista.  Pidemmän päälle tämä toimintatapasi saattaa vaikuttaa myös siihen, saatko itse kutsua vai ei. Aina kun kutsuu uusia ihmisiä eri porukoihin, kannattaa ensin miettiä hetki tilannetta niin kutsuttavan kuin muun porukan kannalta.  Vanha sananlasku: "Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää" pitää hyvin paikkansa.

Hmmm, pakko myöntää, että en ole ongelmaa havainnut. Minä en tietenkään ole ainut, joka tuo "ulkopuolisia" mukanaan, enkä myöskään vietä aikaani aina samassa porukassa. Käyn myös mukana niiden "ulkopuolisten" porukoissa. En tiedä sitten, onko monella joku sama neljän-viiden hengen porukka, jolla aina kokoonnutaan. Ja nyt mielikuvissa näistä yksi tuo mukanaan milloin kenetkin, parhaassa tapauksessa ei oikein itsekään tuntemaansa. Minulla on kuitenkin laaja ystävä- ja tuttavapiiri, ja on ihan selvää, että mukaan saa tulla myös heidän ystävänsä. Ollaan sitten menossa festareille, keikalle tai baariin. Myös reissuille tai mökkireissuille saa tulla, jos saadaan järjestymään. (Jätetään nyt varsinaiset kutsuvierastilaisuudet pois laskuista, kai sen kaikki ymmärtää...?)

"Et ole tervetullut seuraan" on kyllä lause, jonka sanomisen kynnys on minulla tosi korkea. Sen saamiseksi on melkein täytynyt tehdä töitä ennakkoon. Ja kuten jollakin edellä, ei se tarkoita että olisin sitoutunut istumaan koko illan käsi kädessä tai toimimaan viihdyttäjänä. Tietenkään. Jokaisella aikuisella on vapaus myös poistua seurasta ihan koska haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.

Kyllä säkin jännällä planeetalla elät:  sillä sun pallollas on Suomi ja Maailma. Voisiko joku valaista mikä ihmeen paikka se Maailma on! Missä se on? En tajua!

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.

Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!

No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa. 

Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin. 

Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.

Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on kuitenkin parempi sanoa suoraan, että et ole tervetullut mukaan, jos tilanne on sellainen. Jälkeenpäin kuultu "haluttiin mennä omalla porukalla, niin siksi sanoin ettei olla menossa" on jäänyt kirkkaana mieleen vielä näin vuosikymmenen jälkeen. 

Eikö tuota "et ole tervetullut mukaan" sitten otettaisi loukkauksena, että pakotetaan siihen asemaan, näyttämään pahalta, vaikka kyseessä on ihan normaali halu olla läheisten parissa? Tuohan olisi vain hyvä, että sanoo haluavansa mennä omalla porukalla (tällä kertaa), eikä mitään lisäystä.

Tuossa ei ollut varsinaisesti sanamuodosta kyse, totta kai on parempi sanoa haluavansa mennä omalla porukalla kuin "et ole tervetullut mukaan". Ei niin kannata möläyttää. Pointti oli siis, että tuo asian rehdisti esiin etukäteen, eikä valehtele ettei ole menossa, kun se kuitenkin tulee ilmi. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.

Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!

No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa. 

Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin. 

Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.

Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.

No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa. 

Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama? 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.

Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!

No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa. 

Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin. 

Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.

Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.

No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa. 

Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama? 

Ja mun käsitykseni taas on, että jos nyt olen laivalla ja siellä on myös  kavereitani, mikään ei estä mua viettämästä aikaani joko molempien porukoiden kanssa erikseen tai mieluummin yhtä aikaa molempien kanssa.

Tosiaan tässä on varmaan ero vain siinä, että jotkut porukat ovat avoimempia kuin toiset. Joillekin on tosi tarkkaa, että koko ajan roikutaan vaan yhdessä, muut taas tuumaavat, että ei se haittaa, vaikka joku välillä lähtee esim. kauppaan jonkun kaverinsa kanssa tai joku kaveri istahtaa samaan pöytään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.

Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!

No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa. 

Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin. 

Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.

Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.

No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa. 

Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama? 

Ehkäpä kyse on siitä, että kaikki eivät ole noin mustavalkoisia? Ts. istua käsi kädessä työkavereiden kanssa koko risteily tai kadota satamassa koko porukasta?

Muutoinkin ehkä tämä on se juttu, joka mua eniten aina hämmästyttää. Monilla tuntuu olevan tosi tarkkaa tuo porukoiden erottelu tyyliin työkaverit, opiskelukaverit, sukulaiset, lapsuudenystävät, harrastuskaverit ja pitää selkeä ero näissä, että eivät vaan sotkeennu. Itse en toki edes pysty erottelemaan ihan noin, kun monet on olleet eri ryhmissä, eli opiskelukaverit, työkaverit ja harrastuskaverit voi olla hyvinkin samoja.

Olen joskus ajatellut, että onko tässä joku kontrollintarve sillä tavalla, että käyttäytyy vaikka eri tavalla näissä ryhmissä ja ei halua sen paljastuvan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei sillä ole muita kavereita? Ja haluaisi joskus mukaan johonkin illan viettoon. Minäkin haluaisin, mutta ei ole edes sitä yhtä kaveria. Enkä kyllä kovin helposti uskaltaisi kysyä, enkä tietenkään mihinkään toisten työpaikan bileisiin tms. Mutta mistä sitä ikinä ketään kaveria edes löytää, jos ei saa edes kysyä?

Tämä. Aina sanotaan ettei kukaan tule hakemaan kotoa eikä pidä odottaa, että muut pyytää mukaan vaan pitää itse avata rohkeasti suu ja kertoa, että minäkin lähtisin mielelläni mukaan, koska ei muitakaan erikseen mukaan pyydetä eikä muut ole ajatustenlukijoita..

Joo, kyllä se on niin et pitää olla kiireisen oloinen ja välttää kaikin keinoin sitä, et millään lailla tulis väärinymmärrys et tässä jotenkin kaveria oltais ja vaivaksi vielä. Porukkaan, ei ei ei. Ohi vaan nopeesti, morjestaa voi mut ei muuta. Jotenkin tulee olo et on liikana aina. Se ei tunnu kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.

Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!

No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa. 

Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin. 

Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.

Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.

No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa. 

Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama? 

Ja mun käsitykseni taas on, että jos nyt olen laivalla ja siellä on myös  kavereitani, mikään ei estä mua viettämästä aikaani joko molempien porukoiden kanssa erikseen tai mieluummin yhtä aikaa molempien kanssa.

Tosiaan tässä on varmaan ero vain siinä, että jotkut porukat ovat avoimempia kuin toiset. Joillekin on tosi tarkkaa, että koko ajan roikutaan vaan yhdessä, muut taas tuumaavat, että ei se haittaa, vaikka joku välillä lähtee esim. kauppaan jonkun kaverinsa kanssa tai joku kaveri istahtaa samaan pöytään.

Mä ymmärrän sun käsityksesi ihan hyvin eikä sun käsityksessä ole edes mitään vikaa. Huomaan vaan nyt vian omassa käsityksessäni. Ehkä mä tosiaan olen ollut liian "sitoutunut". Mulla on kyllä elämässäni muutamia läheisiä ihmisiä, jotka voin jättää vaikka baarissa kuin nallin kalliolle ja häipyä muiden ihmisten sekaan. Viimeksi pari viikkoa sitten jätinkin. Valtaosa ystävistäni kuitenkin on sellaisia, että jos pyydän heitä  mukaani, en halua häippästä kesken illan jonnekin muualle.  Ja mitä tulee työporukan kanssa laivareissuun, niin miksi ihmeessä heidän kanssaan edes sopisin lähteväni, jos tarkoitukseni kuitenkin olisi viettää laivalla aikaani muiden kuin heidä kanssa? Mulla on selkeästi nyt asenneongelma :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kerrot menoistasi. Sanot seuraavan kerran, että sori ei käy, jos hän ehdottaa jotain samalle päivälle. Tai sano, että kaveri kutsui kotiinsa, ei kai hän vieraan ihmisen kotiin ole tunkemassa. 

Jep. Ei tarvii hieroa omia menoja toisten (yksinäistempien) naamaan ja sit jättää kutsumatta messiin. 

Ystävyys on yksipuolista jos joutuu omia menojaan salaamaan eikä voi iloita mistään.... Häviää sulta se viiminenkin kaveri tuota menoa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.

Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!

No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa. 

Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin. 

Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.

Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.

No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa. 

Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama? 

Ja mun käsitykseni taas on, että jos nyt olen laivalla ja siellä on myös  kavereitani, mikään ei estä mua viettämästä aikaani joko molempien porukoiden kanssa erikseen tai mieluummin yhtä aikaa molempien kanssa.

Tosiaan tässä on varmaan ero vain siinä, että jotkut porukat ovat avoimempia kuin toiset. Joillekin on tosi tarkkaa, että koko ajan roikutaan vaan yhdessä, muut taas tuumaavat, että ei se haittaa, vaikka joku välillä lähtee esim. kauppaan jonkun kaverinsa kanssa tai joku kaveri istahtaa samaan pöytään.

Mä ymmärrän sun käsityksesi ihan hyvin eikä sun käsityksessä ole edes mitään vikaa. Huomaan vaan nyt vian omassa käsityksessäni. Ehkä mä tosiaan olen ollut liian "sitoutunut". Mulla on kyllä elämässäni muutamia läheisiä ihmisiä, jotka voin jättää vaikka baarissa kuin nallin kalliolle ja häipyä muiden ihmisten sekaan. Viimeksi pari viikkoa sitten jätinkin. Valtaosa ystävistäni kuitenkin on sellaisia, että jos pyydän heitä  mukaani, en halua häippästä kesken illan jonnekin muualle.  Ja mitä tulee työporukan kanssa laivareissuun, niin miksi ihmeessä heidän kanssaan edes sopisin lähteväni, jos tarkoitukseni kuitenkin olisi viettää laivalla aikaani muiden kuin heidä kanssa? Mulla on selkeästi nyt asenneongelma :D

Ei ole. Palstalla tulee nyt taas esille ilmiö jota todellisessa elämässä ei käytännössä ole olemassa. Normaalit ihmiset sopivat menonsa tietyn ihmisen/ihmisten kanssa, ja viettävät sen menonsa tämän ihmisen/näiden ihmisten kanssa. Pääsääntöisesti näin. Tässä keskustelussa tuntuu olevan normi, että kaikenlaista sovitaan mutta yhtäkkiä mukana onkin myös Tuijan siskon koira ystävineen, kaikki Pekan golfkaverit ja kolme tyyppiä hävisi heti konsertin alussa, kun ei seuraan tarvitse sitoutua.

Pimeetä settiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisfibat tästä kyllä lähtee. Yleensä on hyvä ottaa  mukaan muitakin, sehän se on idea kaikessa kanssakäymisessä. Pelkäätkö, että menetät kaverisi tälle uudelle?

Lähinnä sitä, että meillä voi olla hyvin erilaisia juttuja niiden muiden kavereiden kanssa, joista tämä tuppautuja ei ymmärrä, tai edes häntä kiinnosta.

Sanoin myös, että tämä tuppautuja on kuitenkin ihan hyvä tyyppi ja vietän joskus myös hänen kanssaan iltamia. En silloinkaan halua muita mukaan, koska silloin meillä taas on meidän juttumme, joista joku muu olisi pihalla.

Ap

Eli olet huolestunut ettei hän ymmärrä tai häntä ei kiinnosta? Oletpa huomaavainen.

Totuus on ettet sinä halua, kun määrätyt ihmiset ja toinen haluaisi vaan päästä ulos baariin jossain porukassa ettei yksin tarvitse ihan olla ja saapua sinne. Siitä sinunkin työporukasta/kaveriporukasta voi löytyä vaikka millaista yhteistä intressiä ja puhetta kaverisi kanssa.

Sinä ja sinun juttusi ja portinvartijana toimiminen mitä saa ja tullaan puhumaan illan aikana. Ihan kun muita työkavereita kiinnostaa jutella pomoista tai työjutuista takuuvarmasti? Muista on ehkä ihan kivaa kun tulee uusia tyyppejä mukaan, mutta sinähän et sitä heiltä kysy, vaan tiedät ja päätät ihan itse.

Ihmiset ovat nykyisin todella yksinäisiä ja sinun käytös vaan edesauttaa tätä ilmiötä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että baareissa on porukkaa. Ei kukaan halua mennä lähes tyhjään baariin istumaan. Joten ottakaa ne kaikki halukkaat kaverit sinne baareihin mukaan.

Se baari ei ole kotibileet, vaan halutessa voisit ilmoittaa kaikille kaverillesi, että lauantaina olet menossa baariin X klo 22 ja nähdään siellä kaikki ketä vaan kiinnostaa tulla silloin sinne. En usko, että yksikään täysi-ikäinen roikkuisi silti lahkeessasi koko iltaa, joten sitä ei tarvitse pelätä.

Ihmiset haluavat oikeasti vain tietoisuuden ettei ole ihan yksin täysin tuntemattomien seurassa.

Koskeeek0 myöskin Opiskelija bileitä-

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa. 

Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?

Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät  aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.

Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo  lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii. 

Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin. 

Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata. 

 

Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.

Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!

No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa. 

Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin. 

Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.

Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.

No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa. 

Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama? 

Ja mun käsitykseni taas on, että jos nyt olen laivalla ja siellä on myös  kavereitani, mikään ei estä mua viettämästä aikaani joko molempien porukoiden kanssa erikseen tai mieluummin yhtä aikaa molempien kanssa.

Tosiaan tässä on varmaan ero vain siinä, että jotkut porukat ovat avoimempia kuin toiset. Joillekin on tosi tarkkaa, että koko ajan roikutaan vaan yhdessä, muut taas tuumaavat, että ei se haittaa, vaikka joku välillä lähtee esim. kauppaan jonkun kaverinsa kanssa tai joku kaveri istahtaa samaan pöytään.

Mä ymmärrän sun käsityksesi ihan hyvin eikä sun käsityksessä ole edes mitään vikaa. Huomaan vaan nyt vian omassa käsityksessäni. Ehkä mä tosiaan olen ollut liian "sitoutunut". Mulla on kyllä elämässäni muutamia läheisiä ihmisiä, jotka voin jättää vaikka baarissa kuin nallin kalliolle ja häipyä muiden ihmisten sekaan. Viimeksi pari viikkoa sitten jätinkin. Valtaosa ystävistäni kuitenkin on sellaisia, että jos pyydän heitä  mukaani, en halua häippästä kesken illan jonnekin muualle.  Ja mitä tulee työporukan kanssa laivareissuun, niin miksi ihmeessä heidän kanssaan edes sopisin lähteväni, jos tarkoitukseni kuitenkin olisi viettää laivalla aikaani muiden kuin heidä kanssa? Mulla on selkeästi nyt asenneongelma :D

Ei ole. Palstalla tulee nyt taas esille ilmiö jota todellisessa elämässä ei käytännössä ole olemassa. Normaalit ihmiset sopivat menonsa tietyn ihmisen/ihmisten kanssa, ja viettävät sen menonsa tämän ihmisen/näiden ihmisten kanssa. Pääsääntöisesti näin. Tässä keskustelussa tuntuu olevan normi, että kaikenlaista sovitaan mutta yhtäkkiä mukana onkin myös Tuijan siskon koira ystävineen, kaikki Pekan golfkaverit ja kolme tyyppiä hävisi heti konsertin alussa, kun ei seuraan tarvitse sitoutua.

Pimeetä settiä.

Ei kun tässä tapahtui normi av. Kaikki on aina, ei koskaan, mustaa, valkoista eikä mitään siihen väliin.

Eli ei ymmärrystä siitä, että ne tilanteet nyt ovat erilaisia. Suurin osa ihmisistä myös ymmärtää, jos ollaan työporukalla liikkeellä ja joku törmää kaveriin/on kertonut, missä on työkavereiden kanssa, että myös illan mittaan vietetään aikaa sen ei-työkaverinkin kanssa. Hövelimmät jopa ymmärtää tehdä tilaa tälle kaverille pöydän ympärillä.

Aika moni ymmärtää tän jopa ihan vaan kaveripiirin kanssa liikkeellä ollessa. Jotkut vaan ovat kasvaneet aikuisiksi ymmärtämään, että teini-iälle tyypilliset "ootsää mun kaa tänään"-keissit ei aina toteudu joka illanvietossa.