Lue keskustelun säännöt.
Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä
14.05.2023 |
Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. On tympeä sanoa päin naamaa, että ei käy, koska muutoin kyseessä on ihan hyvä tyyppi. En vain voi muiden puolesta luvata tuollaista asiaa ja jos näen esim työkavereita, niin en oleta kenenkään heistäkään tuovan mukaan ketään "ringin ulkopuolista tyyppiä". Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen.
Kommentit (584)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin missä hän ilmaisee halunsa tulla mukaan?
No ihan puhelimen välityksellä puhumalla tai vaikkapa whatsapp-viesteillessä. Noilla sitä nykyään pääsääntöjään kommunikoidaan.
Ap
Sä vaikutat ihan eräältä työ"kaverilta". Puistattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ihan ymmärrä, miten joihinkin illanviettoihin ei voi joku tulla, jos ei ole erityistä syytä, esim. se että ei vaikka sattuisi mahtumaan tms. Miksi jollekin on haittaa, jostakin tietystä ihmisestä jossakin porukassa, jos on kerran hänen ystävänsä muutenkin? Miten voi olla haittaa? Kenelle on haittaa? Tälle kutsujalleko on haittaa? Outoa. Minusta tuntuisi epäkohteliaalta jättää joku ystävistäni pois illanvietosta, jos siihen ei olisi mitään varsinaista syytä. Tuolla exklusiivisella strategialla voit huomata joku päivä olevasi itse ulkopuolella aika monesta porukasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.
100 % samaa mieltä. Juuri tuo "en voi muiden puolesta luvata" kuulostaa niin kuppikuntaiselta, yöksis! Ehkä joku pariskunnan vuosipäiväillallinen olisi se mihin en haluaisi ylimääräisiä mutta kuka prkl lähtee illanviettoon niin ettei yksi mahtuisi mukaan? Eri asia tietty jos on hyvin hankala tapaus.
Miksi luulet voivasi luvata muiden puolesta?
En ole/ollut lupaamassa kenenkään puolesta. Tarkoitin sitä että se lähinnä kuulostaa tarhaikäisten jutulta tyyliin "ollaanko me ton kaa vai eikö olla ja jos toi tulee niin mä en ala sua". Silloin kun aikuiset naiset puhuu näin niin se tosiaan on mielestäni ällöttävää. Varmaan juuri ne samat tyypit jotka töissä tekee kaiken ja muut ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.
Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!
No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa.
Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin.
Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.
Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.
No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa.
Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama?
Ja mun käsitykseni taas on, että jos nyt olen laivalla ja siellä on myös kavereitani, mikään ei estä mua viettämästä aikaani joko molempien porukoiden kanssa erikseen tai mieluummin yhtä aikaa molempien kanssa.
Tosiaan tässä on varmaan ero vain siinä, että jotkut porukat ovat avoimempia kuin toiset. Joillekin on tosi tarkkaa, että koko ajan roikutaan vaan yhdessä, muut taas tuumaavat, että ei se haittaa, vaikka joku välillä lähtee esim. kauppaan jonkun kaverinsa kanssa tai joku kaveri istahtaa samaan pöytään.
Mä ymmärrän sun käsityksesi ihan hyvin eikä sun käsityksessä ole edes mitään vikaa. Huomaan vaan nyt vian omassa käsityksessäni. Ehkä mä tosiaan olen ollut liian "sitoutunut". Mulla on kyllä elämässäni muutamia läheisiä ihmisiä, jotka voin jättää vaikka baarissa kuin nallin kalliolle ja häipyä muiden ihmisten sekaan. Viimeksi pari viikkoa sitten jätinkin. Valtaosa ystävistäni kuitenkin on sellaisia, että jos pyydän heitä mukaani, en halua häippästä kesken illan jonnekin muualle. Ja mitä tulee työporukan kanssa laivareissuun, niin miksi ihmeessä heidän kanssaan edes sopisin lähteväni, jos tarkoitukseni kuitenkin olisi viettää laivalla aikaani muiden kuin heidä kanssa? Mulla on selkeästi nyt asenneongelma :D
Ei ole. Palstalla tulee nyt taas esille ilmiö jota todellisessa elämässä ei käytännössä ole olemassa. Normaalit ihmiset sopivat menonsa tietyn ihmisen/ihmisten kanssa, ja viettävät sen menonsa tämän ihmisen/näiden ihmisten kanssa. Pääsääntöisesti näin. Tässä keskustelussa tuntuu olevan normi, että kaikenlaista sovitaan mutta yhtäkkiä mukana onkin myös Tuijan siskon koira ystävineen, kaikki Pekan golfkaverit ja kolme tyyppiä hävisi heti konsertin alussa, kun ei seuraan tarvitse sitoutua.
Pimeetä settiä.
Pimeetä settiä on se, ettei voida olla kun muutaman sovitun tyypin seurassa. Miksi Pekan golfkaverit eivät voisi liittyä mukaan? Siellä saattaa olla joku, jolla on sille Tuijan siskon koiraystävälle vaikka kuinka kivoja juttuja kerrottavana ja heistä saattaa tulla vaikka pari.
Mutta ei, Tuijan pitää keskittyä siihen yhteen kaveriin ja heidän pitää kahdestaan supista nurkassa ja tietenkin heidän pitää olla kahdestaan siellä baarissa, koska muuten hyvät pomon haukkumisjutut eivät onnistu.
Ymmärrän henkilökohtaiset jutut yksityisissä tiloissa, mutta baarit festarit ym. niin ihan hyvin kaikki parhaista ystävistä tutun tuttuihin voisi tulla mukaan ja aika vapaasti tulla ja mennä, eikä sillä ole niin väliä, kun sitä tuttua porukkaa silti riittää ympärille koko illaksi.
Pyytäkää niitä ihmisiä mukaan. Ihan liian moni on yksin kotona viettämässä nuoruuttaan, keski-ikää tai jopa vanhuuttaan, koska porukalla on näitä typeriä periaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.
Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!
No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa.
Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin.
Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.
Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.
No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa.
Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama?
Ehkäpä kyse on siitä, että kaikki eivät ole noin mustavalkoisia? Ts. istua käsi kädessä työkavereiden kanssa koko risteily tai kadota satamassa koko porukasta?
Muutoinkin ehkä tämä on se juttu, joka mua eniten aina hämmästyttää. Monilla tuntuu olevan tosi tarkkaa tuo porukoiden erottelu tyyliin työkaverit, opiskelukaverit, sukulaiset, lapsuudenystävät, harrastuskaverit ja pitää selkeä ero näissä, että eivät vaan sotkeennu. Itse en toki edes pysty erottelemaan ihan noin, kun monet on olleet eri ryhmissä, eli opiskelukaverit, työkaverit ja harrastuskaverit voi olla hyvinkin samoja.
Olen joskus ajatellut, että onko tässä joku kontrollintarve sillä tavalla, että käyttäytyy vaikka eri tavalla näissä ryhmissä ja ei halua sen paljastuvan?
Varmaan tämä, toisena mustasukkaisuus omista tutuista ja kolmantena se, että on tapana puhua paljon (pahaa) eri porukoista selän takana ja se voisi tulla ilmi.
Se, että kovin huolehtivana päättää edes kysymättä, ettei toista kiinnosta, on bullshitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli iso tyttölauma. 1 sai lapsen, sitten toisen.
Roudasi mukanaan aina lapsia, juhlissa sittensanoi musikki on liian kovalla jne.Hänet jätettiin pois ja joskus soitti ja kysyi saako tulla. Aina sanoin saat, ilman lapsia. Silti tuli lapsien kanssa, vaikka lapsilla on isäkin.
Välithän siinä meni, kun lapset sotki ja rikkoi irtaimistoa, eikä äidin mielestä pitänyt korvaa
Aargh! Pitänyt korvaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisfibat tästä kyllä lähtee. Yleensä on hyvä ottaa mukaan muitakin, sehän se on idea kaikessa kanssakäymisessä. Pelkäätkö, että menetät kaverisi tälle uudelle?
Lähinnä sitä, että meillä voi olla hyvin erilaisia juttuja niiden muiden kavereiden kanssa, joista tämä tuppautuja ei ymmärrä, tai edes häntä kiinnosta.
Sanoin myös, että tämä tuppautuja on kuitenkin ihan hyvä tyyppi ja vietän joskus myös hänen kanssaan iltamia. En silloinkaan halua muita mukaan, koska silloin meillä taas on meidän juttumme, joista joku muu olisi pihalla.Ap
Eli olet huolestunut ettei hän ymmärrä tai häntä ei kiinnosta? Oletpa huomaavainen.
Totuus on ettet sinä halua, kun määrätyt ihmiset ja toinen haluaisi vaan päästä ulos baariin jossain porukassa ettei yksin tarvitse ihan olla ja saapua sinne. Siitä sinunkin työporukasta/kaveriporukasta voi löytyä vaikka millaista yhteistä intressiä ja puhetta kaverisi kanssa.
Sinä ja sinun juttusi ja portinvartijana toimiminen mitä saa ja tullaan puhumaan illan aikana. Ihan kun muita työkavereita kiinnostaa jutella pomoista tai työjutuista takuuvarmasti? Muista on ehkä ihan kivaa kun tulee uusia tyyppejä mukaan, mutta sinähän et sitä heiltä kysy, vaan tiedät ja päätät ihan itse.Ihmiset ovat nykyisin todella yksinäisiä ja sinun käytös vaan edesauttaa tätä ilmiötä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että baareissa on porukkaa. Ei kukaan halua mennä lähes tyhjään baariin istumaan. Joten ottakaa ne kaikki halukkaat kaverit sinne baareihin mukaan.
Se baari ei ole kotibileet, vaan halutessa voisit ilmoittaa kaikille kaverillesi, että lauantaina olet menossa baariin X klo 22 ja nähdään siellä kaikki ketä vaan kiinnostaa tulla silloin sinne. En usko, että yksikään täysi-ikäinen roikkuisi silti lahkeessasi koko iltaa, joten sitä ei tarvitse pelätä.
Ihmiset haluavat oikeasti vain tietoisuuden ettei ole ihan yksin täysin tuntemattomien seurassa.Ymmärrätkö, että se ettei sitä uutta tyyppiä kiinnosta tai hän ei ymmärrä muiden juttuja, vaikuttaa muihinkin kuin siihen uuteen tyyppiin ja hänen olemiseensa?
Ohis
Tämä on varmaan se kynnyskysymys. Että minkälaisessa porukassa pyörii. Kyllä mun kaverit osaa ottaa kantaa, kuunnella ja kiinnostua vähän abstraktimmistakin asioista. Eli jos puhutaan vaikka vaikeasta työtilanteesta, ei heidän ole pakko tuntea pekkaa, johon asia liittyy tai ihan tarkalleen vipuvääntimen puristinta ymmärtääkseen siihen liittyvää keskustelua.
Toisaalta sitten taas meillä työkaverien tapaamiset eivät ole pelkkää pomojen ja firman haukkumista tai luottamuksellisten asioiden käsittelyä, vaan puhutaan kaikesta mahdollisesta maailmassa, jota nyt kyllä ihan normijärkiset ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisfibat tästä kyllä lähtee. Yleensä on hyvä ottaa mukaan muitakin, sehän se on idea kaikessa kanssakäymisessä. Pelkäätkö, että menetät kaverisi tälle uudelle?
Lähinnä sitä, että meillä voi olla hyvin erilaisia juttuja niiden muiden kavereiden kanssa, joista tämä tuppautuja ei ymmärrä, tai edes häntä kiinnosta.
Sanoin myös, että tämä tuppautuja on kuitenkin ihan hyvä tyyppi ja vietän joskus myös hänen kanssaan iltamia. En silloinkaan halua muita mukaan, koska silloin meillä taas on meidän juttumme, joista joku muu olisi pihalla.Ap
Eli olet huolestunut ettei hän ymmärrä tai häntä ei kiinnosta? Oletpa huomaavainen.
Totuus on ettet sinä halua, kun määrätyt ihmiset ja toinen haluaisi vaan päästä ulos baariin jossain porukassa ettei yksin tarvitse ihan olla ja saapua sinne. Siitä sinunkin työporukasta/kaveriporukasta voi löytyä vaikka millaista yhteistä intressiä ja puhetta kaverisi kanssa.
Sinä ja sinun juttusi ja portinvartijana toimiminen mitä saa ja tullaan puhumaan illan aikana. Ihan kun muita työkavereita kiinnostaa jutella pomoista tai työjutuista takuuvarmasti? Muista on ehkä ihan kivaa kun tulee uusia tyyppejä mukaan, mutta sinähän et sitä heiltä kysy, vaan tiedät ja päätät ihan itse.Ihmiset ovat nykyisin todella yksinäisiä ja sinun käytös vaan edesauttaa tätä ilmiötä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että baareissa on porukkaa. Ei kukaan halua mennä lähes tyhjään baariin istumaan. Joten ottakaa ne kaikki halukkaat kaverit sinne baareihin mukaan.
Se baari ei ole kotibileet, vaan halutessa voisit ilmoittaa kaikille kaverillesi, että lauantaina olet menossa baariin X klo 22 ja nähdään siellä kaikki ketä vaan kiinnostaa tulla silloin sinne. En usko, että yksikään täysi-ikäinen roikkuisi silti lahkeessasi koko iltaa, joten sitä ei tarvitse pelätä.
Ihmiset haluavat oikeasti vain tietoisuuden ettei ole ihan yksin täysin tuntemattomien seurassa.Ymmärrätkö, että se ettei sitä uutta tyyppiä kiinnosta tai hän ei ymmärrä muiden juttuja, vaikuttaa muihinkin kuin siihen uuteen tyyppiin ja hänen olemiseensa?
Ohis
Mistä sinä tiedät mikä häntä kiinnostaa ja mitä ymmärtää lopulta? Tekosyitä, joita selität itsellesi millä oikeutat tämän aika inhottavan käytöksesi. Ensin hehkutat kaverille ja sitten selität kuinka hän on tuppautuja, kun ensin olet tehnyt kaikkesi antaaksesi ymmärtää kuinka kivaa sinulla tulee olemaan.
Et ole ystävä, etkä edes kovin kiva kaveri. Vaan aika ahdasmielinen portinvartija.
Oletko ihan varma, että niitä sinun työkavereita kiinnostaa jutella koko ilta pomosta? Ihmiset lähtevät baanalle bilettämään ei terapioimaan. Tietysti se vaikuttaa, jos kaikki toisivat kaverinsa mukaan. Baari täyttyy, uudet ihmiset tutustuvat toisiinsa, kaikilla on joku jolle puhua ja jotkut jopa voisivat ystävystyä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten nuorena sinkkuna oli lähdössä kaverini kanssa etelänlomalle ulkomaille.
Mun toinen kaveri ihan muina naisina ilmoitti tulevansa mukaan.
Kiusallista. Sinne se sitten tuli. En kehdannut kieltää.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin missä hän ilmaisee halunsa tulla mukaan?
No ihan puhelimen välityksellä puhumalla tai vaikkapa whatsapp-viesteillessä. Noilla sitä nykyään pääsääntöjään kommunikoidaan.
Ap
Mistä hän tietää illanvietoistanne?
Et sitten osaa olla aikuinen ja sanoa "ei".
En oikein usko, että aloitus oli edes todellinen, sillä täytyy olla harvinaisen heikkoälyinen, jos täytyy useamman kerran kieltää tulemasta.
Mikä lie tekoälyaloitus. Taas kerran. Niitä alkaa olla tällä vauvalla vähän liikaa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.
100 % samaa mieltä. Juuri tuo "en voi muiden puolesta luvata" kuulostaa niin kuppikuntaiselta, yöksis! Ehkä joku pariskunnan vuosipäiväillallinen olisi se mihin en haluaisi ylimääräisiä mutta kuka prkl lähtee illanviettoon niin ettei yksi mahtuisi mukaan? Eri asia tietty jos on hyvin hankala tapaus.
Miksi luulet voivasi luvata muiden puolesta?
En ole/ollut lupaamassa kenenkään puolesta. Tarkoitin sitä että se lähinnä kuulostaa tarhaikäisten jutulta tyyliin "ollaanko me ton kaa vai eikö olla ja jos toi tulee niin mä en ala sua". Silloin kun aikuiset naiset puhuu näin niin se tosiaan on mielestäni ällöttävää. Varmaan juuri ne samat tyypit jotka töissä tekee kaiken ja muut ei tee mitään.
Ei tuollaista puhetta mihinkään tarvita. Tarkoitin sitä, että jos sinä otat kaveriporukkasi illanviettoon mukaan omia ystäviäsi joita muut eivät tunne, teet näiden muiden puolesta päätöksen että he ovat toivottua tai ainakin tervetullutta seuraa.
Tää aloitus kertoo tasa tarkkaan, miksi suomalaisista ei koskaan kasva yhtenäistä menestyvää kansaa. Eivät osaa minglata ja tutustuttaa toisia toisille, jotta syntyisi hyviä verkostoja.
Ai mistä ne menestyjät Suomessa sitten on peräisin?
Niin mistäkö?
Enimmäkseen Saksasta, Hollannista, Skotlannista.
Lukekaa historianne ja oppikaa siitä jotain jos ette halua jäädä luolaihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ainakin ihminen, johon minä en halua tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisfibat tästä kyllä lähtee. Yleensä on hyvä ottaa mukaan muitakin, sehän se on idea kaikessa kanssakäymisessä. Pelkäätkö, että menetät kaverisi tälle uudelle?
Lähinnä sitä, että meillä voi olla hyvin erilaisia juttuja niiden muiden kavereiden kanssa, joista tämä tuppautuja ei ymmärrä, tai edes häntä kiinnosta.
Sanoin myös, että tämä tuppautuja on kuitenkin ihan hyvä tyyppi ja vietän joskus myös hänen kanssaan iltamia. En silloinkaan halua muita mukaan, koska silloin meillä taas on meidän juttumme, joista joku muu olisi pihalla.Ap
Eli olet huolestunut ettei hän ymmärrä tai häntä ei kiinnosta? Oletpa huomaavainen.
Totuus on ettet sinä halua, kun määrätyt ihmiset ja toinen haluaisi vaan päästä ulos baariin jossain porukassa ettei yksin tarvitse ihan olla ja saapua sinne. Siitä sinunkin työporukasta/kaveriporukasta voi löytyä vaikka millaista yhteistä intressiä ja puhetta kaverisi kanssa.
Sinä ja sinun juttusi ja portinvartijana toimiminen mitä saa ja tullaan puhumaan illan aikana. Ihan kun muita työkavereita kiinnostaa jutella pomoista tai työjutuista takuuvarmasti? Muista on ehkä ihan kivaa kun tulee uusia tyyppejä mukaan, mutta sinähän et sitä heiltä kysy, vaan tiedät ja päätät ihan itse.Ihmiset ovat nykyisin todella yksinäisiä ja sinun käytös vaan edesauttaa tätä ilmiötä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että baareissa on porukkaa. Ei kukaan halua mennä lähes tyhjään baariin istumaan. Joten ottakaa ne kaikki halukkaat kaverit sinne baareihin mukaan.
Se baari ei ole kotibileet, vaan halutessa voisit ilmoittaa kaikille kaverillesi, että lauantaina olet menossa baariin X klo 22 ja nähdään siellä kaikki ketä vaan kiinnostaa tulla silloin sinne. En usko, että yksikään täysi-ikäinen roikkuisi silti lahkeessasi koko iltaa, joten sitä ei tarvitse pelätä.
Ihmiset haluavat oikeasti vain tietoisuuden ettei ole ihan yksin täysin tuntemattomien seurassa.Ymmärrätkö, että se ettei sitä uutta tyyppiä kiinnosta tai hän ei ymmärrä muiden juttuja, vaikuttaa muihinkin kuin siihen uuteen tyyppiin ja hänen olemiseensa?
Ohis
Mistä sinä tiedät mikä häntä kiinnostaa ja mitä ymmärtää lopulta? Tekosyitä, joita selität itsellesi millä oikeutat tämän aika inhottavan käytöksesi. Ensin hehkutat kaverille ja sitten selität kuinka hän on tuppautuja, kun ensin olet tehnyt kaikkesi antaaksesi ymmärtää kuinka kivaa sinulla tulee olemaan.
Et ole ystävä, etkä edes kovin kiva kaveri. Vaan aika ahdasmielinen portinvartija.Oletko ihan varma, että niitä sinun työkavereita kiinnostaa jutella koko ilta pomosta? Ihmiset lähtevät baanalle bilettämään ei terapioimaan. Tietysti se vaikuttaa, jos kaikki toisivat kaverinsa mukaan. Baari täyttyy, uudet ihmiset tutustuvat toisiinsa, kaikilla on joku jolle puhua ja jotkut jopa voisivat ystävystyä keskenään.
En minä hehkuta mitään illanviettoja etukäteen ihmisille, jotka eivät niihin ole osallistumassa. Omituinen ajatus. Mutta niin on sekin, että se joku jolle illanvietosta mainitsen, kokisi jotenkin jäävänsä paitsi ellei pääse osallistumaan juuri niihin kinkereihin. Minä en ainakaan koe olevani toivottua seuraa jokaisen tuntemani ihmisen kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Ja kyllä, esimerkiksi työporukassa juttelemme pitkälti työasioista, tai oikeastaan työpaikan sosiaalisista kuvioista. Ulkopuoliselle varmasti todella tympeää kuunneltavaa, ja lisäksi ulkopuolisen kuunnellessa puhuisimme sitten muista asioista jotta yksi ei tylsisty kuoliaaksi. Voimme me niin tehdä, ei siinä mitään, mutta en tee päätöstä työkavereideni puolesta että mistä puhutaan. Siksi en kutsu ketään kysymättä mukaan.
Mulla ei luojan kiitos ole tuppautujaystäviä elämässäni. Heivaisin sellaiset nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus kertoo tasa tarkkaan, miksi suomalaisista ei koskaan kasva yhtenäistä menestyvää kansaa. Eivät osaa minglata ja tutustuttaa toisia toisille, jotta syntyisi hyviä verkostoja.
Ai mistä ne menestyjät Suomessa sitten on peräisin?
Niin mistäkö?
Enimmäkseen Saksasta, Hollannista, Skotlannista.
Lukekaa historianne ja oppikaa siitä jotain jos ette halua jäädä luolaihmisiksi.
Amen.
Lisäksi ei voida sietää pientäkään sosiaalista epämukavuutta, eli siis mieluummin kyyristellään omassa porukassa, vaikka suoraan sanottuna sekin vtuttaisi kuin tutustutaan uusiin ihmisiin, uusiin ajatuksiin ja herranjesta erilaisiin ajatuksiin!
Ei, mieluummin mennään sillä tutulla porukalla jauhamaan ne tasan samat asiat, jotka ei ole miksikään muuttunut kuin otetaan se kamala riski, että porukkaan tulisi joku uusi ja sanoisi jotain muuta.
Johan nyt, iltahan siitä on pilalla ja koko juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Eri, mutta sehän tässä onkin rasittavaa, että ei ole mitään kykyä ilmeisesti erotella intiimejä illallisia, vuosipäiviä miehen kanssa, sukulaisjuhlia ja tavallista baari-iltaa.
Mä ymmärrän mitä tuo edellinen koittaa sanoa ja toimin itse samalla tavalla. Tietenkään en ala ketään kyselemättä raahata jonkun järjestämiin juhliin, mutta en myös sano omille kavereilleni, että ei ole mitään asiaa samaan baariin, missä jonkun porukan kanssa istun. Voin ihan vinkata, että mennään baariin äks, etenkin, jos tiedän, että kaverini olisi muutoin yksin ja yksinäinen sen illan. Miksi en voisi vinkata!
No en mäkään ala ketään kieltämään tulemasta samaan baariin, samoille festareille tms. Nehän on julkisia paikkoja ja tilaisuuksia. Mutta se, että mainitsisin paikan, ei suinkaan tarkoita, että aikoisin viettää aikani siellä kyseisen henkilön kanssa. Eikä tarkoita varsinkaan sitä, että ihmiset, joiden kanssa olen sopinut viettäväni illan baarissa, haluaisivat myös tämän yhden "vinkatun" olevan mukana porukassa.
Edelleen...mulle on ihan eri asia, olenko sopinut lähteväni jonkun kanssa jonnekin ja sopinut, että ollaan siellä sitten yhdessä. Vai se, että olen vinkannut meneväni jonnekin ja muut vinkin saaneet joko tulevat tai olevat tulematta, mutta en ole millään tavalla lupautunut viettämään vinkin saaneiden kassa siellä aikaani. Sekä kasarilla sairaanhoito-opistossa että vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakoulussa mä usein viikonloppuna vinkkasin kaikille kurssikavereilleni, että meikä lähtee nyt pizzalle ja parille kaljalle ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Jos kukaan ei olisi tullut mukaan, olisin mennyt yksin. Mutta ei tämä vinkkaus tarkoittanut, että olisin ollut jotenkin sitoutunut viettämään aikaani heidän kanssaan. Pizza ja kalja naamaan ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään ihan minne halusin.
Joo. Mä en ole sitten yläasteen sitoutunut olemaan kenenkään kaa jossain baarissa tai festreilla. Toki omaa seuruetta informoidaan, jos vaikka lähtee tai muuta, että kenenkään ei tarvitse huolehtia, mutta ei olla enää vaiheessa, jossa närkästytään että voi ei kai toi Lissu nyt tänne tule.
Aivan erikseen on sitten jotkut merkitykselliset tapahtumat/juhlat, kahdenkeskiset kuulumisien vaihdot, jne. Ei ole ollut vaikeaa erottaa, mikä on mitä.
No mulla taas on niin, että jos olen lupautunut johonkin tiettyjen ihmisten kanssa, olen olevani myös sitoutunut siihen lupaukseen. Paitsi - kuten jo eimmin kirjoitin - tilaisuus on alunperinkin sellainen, jossa ei ole tarkoituskaan olla sillä samalla porukalla. Esim jos lähde työkavereiden kanssa vaikka risteilyllle, niin en mä ajattele, että voin laivan lähtiessä satamasta kadota viettämään aikaani niiden ystävieni kanssa, joille olin vinkannut lähteväni laivalle. Kyllä mä ajattelen, että mä vietän sen laivareissun työkavereideni kanssa ja teen erikseen laivareissun kavereideni kanssa.
Mä käännän nyt ajattelun sen yksinäisen kantille. Eli lähtee ainoan ystävänsä mukana baariin tai festareille ja pian huomaa olevansa siellä yksin, koska ainoa ystävä ei ollutkaan millään tavalla sitoutunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Eikö se yksinäinen voisi sitten lähteä ihan yksinkin baariin tai festareille, jos kerran lopputulos on ihan sama?
Ja mun käsitykseni taas on, että jos nyt olen laivalla ja siellä on myös kavereitani, mikään ei estä mua viettämästä aikaani joko molempien porukoiden kanssa erikseen tai mieluummin yhtä aikaa molempien kanssa.
Tosiaan tässä on varmaan ero vain siinä, että jotkut porukat ovat avoimempia kuin toiset. Joillekin on tosi tarkkaa, että koko ajan roikutaan vaan yhdessä, muut taas tuumaavat, että ei se haittaa, vaikka joku välillä lähtee esim. kauppaan jonkun kaverinsa kanssa tai joku kaveri istahtaa samaan pöytään.
Mä ymmärrän sun käsityksesi ihan hyvin eikä sun käsityksessä ole edes mitään vikaa. Huomaan vaan nyt vian omassa käsityksessäni. Ehkä mä tosiaan olen ollut liian "sitoutunut". Mulla on kyllä elämässäni muutamia läheisiä ihmisiä, jotka voin jättää vaikka baarissa kuin nallin kalliolle ja häipyä muiden ihmisten sekaan. Viimeksi pari viikkoa sitten jätinkin. Valtaosa ystävistäni kuitenkin on sellaisia, että jos pyydän heitä mukaani, en halua häippästä kesken illan jonnekin muualle. Ja mitä tulee työporukan kanssa laivareissuun, niin miksi ihmeessä heidän kanssaan edes sopisin lähteväni, jos tarkoitukseni kuitenkin olisi viettää laivalla aikaani muiden kuin heidä kanssa? Mulla on selkeästi nyt asenneongelma :D
Ei ole. Palstalla tulee nyt taas esille ilmiö jota todellisessa elämässä ei käytännössä ole olemassa. Normaalit ihmiset sopivat menonsa tietyn ihmisen/ihmisten kanssa, ja viettävät sen menonsa tämän ihmisen/näiden ihmisten kanssa. Pääsääntöisesti näin. Tässä keskustelussa tuntuu olevan normi, että kaikenlaista sovitaan mutta yhtäkkiä mukana onkin myös Tuijan siskon koira ystävineen, kaikki Pekan golfkaverit ja kolme tyyppiä hävisi heti konsertin alussa, kun ei seuraan tarvitse sitoutua.
Pimeetä settiä.
Pimeetä settiä on se, ettei voida olla kun muutaman sovitun tyypin seurassa. Miksi Pekan golfkaverit eivät voisi liittyä mukaan? Siellä saattaa olla joku, jolla on sille Tuijan siskon koiraystävälle vaikka kuinka kivoja juttuja kerrottavana ja heistä saattaa tulla vaikka pari.
Mutta ei, Tuijan pitää keskittyä siihen yhteen kaveriin ja heidän pitää kahdestaan supista nurkassa ja tietenkin heidän pitää olla kahdestaan siellä baarissa, koska muuten hyvät pomon haukkumisjutut eivät onnistu.
Ymmärrän henkilökohtaiset jutut yksityisissä tiloissa, mutta baarit festarit ym. niin ihan hyvin kaikki parhaista ystävistä tutun tuttuihin voisi tulla mukaan ja aika vapaasti tulla ja mennä, eikä sillä ole niin väliä, kun sitä tuttua porukkaa silti riittää ympärille koko illaksi.
Pyytäkää niitä ihmisiä mukaan. Ihan liian moni on yksin kotona viettämässä nuoruuttaan, keski-ikää tai jopa vanhuuttaan, koska porukalla on näitä typeriä periaatteita.
Höpö höpö. En jaksa tämän tarkemmin edes vastata. En puhunut mistään nurkassa supisemisesta mitään. Silti en toivo kaikkia kavereitani aina samaan paikkaan, mutta onneksi hekään eivät kaipaa mitään jatkuvaa sekaporukkaa ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisfibat tästä kyllä lähtee. Yleensä on hyvä ottaa mukaan muitakin, sehän se on idea kaikessa kanssakäymisessä. Pelkäätkö, että menetät kaverisi tälle uudelle?
Lähinnä sitä, että meillä voi olla hyvin erilaisia juttuja niiden muiden kavereiden kanssa, joista tämä tuppautuja ei ymmärrä, tai edes häntä kiinnosta.
Sanoin myös, että tämä tuppautuja on kuitenkin ihan hyvä tyyppi ja vietän joskus myös hänen kanssaan iltamia. En silloinkaan halua muita mukaan, koska silloin meillä taas on meidän juttumme, joista joku muu olisi pihalla.Ap
Eli olet huolestunut ettei hän ymmärrä tai häntä ei kiinnosta? Oletpa huomaavainen.
Totuus on ettet sinä halua, kun määrätyt ihmiset ja toinen haluaisi vaan päästä ulos baariin jossain porukassa ettei yksin tarvitse ihan olla ja saapua sinne. Siitä sinunkin työporukasta/kaveriporukasta voi löytyä vaikka millaista yhteistä intressiä ja puhetta kaverisi kanssa.
Sinä ja sinun juttusi ja portinvartijana toimiminen mitä saa ja tullaan puhumaan illan aikana. Ihan kun muita työkavereita kiinnostaa jutella pomoista tai työjutuista takuuvarmasti? Muista on ehkä ihan kivaa kun tulee uusia tyyppejä mukaan, mutta sinähän et sitä heiltä kysy, vaan tiedät ja päätät ihan itse.Ihmiset ovat nykyisin todella yksinäisiä ja sinun käytös vaan edesauttaa tätä ilmiötä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että baareissa on porukkaa. Ei kukaan halua mennä lähes tyhjään baariin istumaan. Joten ottakaa ne kaikki halukkaat kaverit sinne baareihin mukaan.
Se baari ei ole kotibileet, vaan halutessa voisit ilmoittaa kaikille kaverillesi, että lauantaina olet menossa baariin X klo 22 ja nähdään siellä kaikki ketä vaan kiinnostaa tulla silloin sinne. En usko, että yksikään täysi-ikäinen roikkuisi silti lahkeessasi koko iltaa, joten sitä ei tarvitse pelätä.
Ihmiset haluavat oikeasti vain tietoisuuden ettei ole ihan yksin täysin tuntemattomien seurassa.Ymmärrätkö, että se ettei sitä uutta tyyppiä kiinnosta tai hän ei ymmärrä muiden juttuja, vaikuttaa muihinkin kuin siihen uuteen tyyppiin ja hänen olemiseensa?
Ohis
Tämä on varmaan se kynnyskysymys. Että minkälaisessa porukassa pyörii. Kyllä mun kaverit osaa ottaa kantaa, kuunnella ja kiinnostua vähän abstraktimmistakin asioista. Eli jos puhutaan vaikka vaikeasta työtilanteesta, ei heidän ole pakko tuntea pekkaa, johon asia liittyy tai ihan tarkalleen vipuvääntimen puristinta ymmärtääkseen siihen liittyvää keskustelua.
Toisaalta sitten taas meillä työkaverien tapaamiset eivät ole pelkkää pomojen ja firman haukkumista tai luottamuksellisten asioiden käsittelyä, vaan puhutaan kaikesta mahdollisesta maailmassa, jota nyt kyllä ihan normijärkiset ymmärtää.
Ja harva edes niissä työpaikan bileissä (joissa ei ole iiiik! ulkopuolisia vaan ne on yksityistilaisuus) puhuu työstään tai työkaveristaan. Ainakaan koko iltaa.
Nimenomaan niissä yhteisissä kokoontumisissa puhutaan ihan muita juttuja ja just sellaisia mihin töissä ei ole aikaa.
Hyvinkin saattaa löytyä sitten vaikka uusi harrastuskaveri vaikka tenniksen peluuseen duunista tai joku työkaveri asuukin ihan siinä miltei omassa naapurustossa ja tämän kanssa voikin jatkossa käydä kävelylenkillä tai vaikka kulkea kimppakyydillä.
Ja ihan samalla tavalla sitä voi just jossain baarissa tutustua työkaverin kaveriin. Itse olen onnistunut olemaan kolme kertaa ihan sattumalta "linkkinä" ihmisille just noin, että toinen on työkaverini ja toinen muuten kaveri (tai sen kaverin kaveri) ja näistä tuli pariskunta. Kaksi päätyi avioon asti.
Tuskin olisivat muuten edes tavanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisfibat tästä kyllä lähtee. Yleensä on hyvä ottaa mukaan muitakin, sehän se on idea kaikessa kanssakäymisessä. Pelkäätkö, että menetät kaverisi tälle uudelle?
Lähinnä sitä, että meillä voi olla hyvin erilaisia juttuja niiden muiden kavereiden kanssa, joista tämä tuppautuja ei ymmärrä, tai edes häntä kiinnosta.
Sanoin myös, että tämä tuppautuja on kuitenkin ihan hyvä tyyppi ja vietän joskus myös hänen kanssaan iltamia. En silloinkaan halua muita mukaan, koska silloin meillä taas on meidän juttumme, joista joku muu olisi pihalla.Ap
Eli olet huolestunut ettei hän ymmärrä tai häntä ei kiinnosta? Oletpa huomaavainen.
Totuus on ettet sinä halua, kun määrätyt ihmiset ja toinen haluaisi vaan päästä ulos baariin jossain porukassa ettei yksin tarvitse ihan olla ja saapua sinne. Siitä sinunkin työporukasta/kaveriporukasta voi löytyä vaikka millaista yhteistä intressiä ja puhetta kaverisi kanssa.
Sinä ja sinun juttusi ja portinvartijana toimiminen mitä saa ja tullaan puhumaan illan aikana. Ihan kun muita työkavereita kiinnostaa jutella pomoista tai työjutuista takuuvarmasti? Muista on ehkä ihan kivaa kun tulee uusia tyyppejä mukaan, mutta sinähän et sitä heiltä kysy, vaan tiedät ja päätät ihan itse.Ihmiset ovat nykyisin todella yksinäisiä ja sinun käytös vaan edesauttaa tätä ilmiötä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että baareissa on porukkaa. Ei kukaan halua mennä lähes tyhjään baariin istumaan. Joten ottakaa ne kaikki halukkaat kaverit sinne baareihin mukaan.
Se baari ei ole kotibileet, vaan halutessa voisit ilmoittaa kaikille kaverillesi, että lauantaina olet menossa baariin X klo 22 ja nähdään siellä kaikki ketä vaan kiinnostaa tulla silloin sinne. En usko, että yksikään täysi-ikäinen roikkuisi silti lahkeessasi koko iltaa, joten sitä ei tarvitse pelätä.
Ihmiset haluavat oikeasti vain tietoisuuden ettei ole ihan yksin täysin tuntemattomien seurassa.Ymmärrätkö, että se ettei sitä uutta tyyppiä kiinnosta tai hän ei ymmärrä muiden juttuja, vaikuttaa muihinkin kuin siihen uuteen tyyppiin ja hänen olemiseensa?
Ohis
Mistä sinä tiedät mikä häntä kiinnostaa ja mitä ymmärtää lopulta? Tekosyitä, joita selität itsellesi millä oikeutat tämän aika inhottavan käytöksesi. Ensin hehkutat kaverille ja sitten selität kuinka hän on tuppautuja, kun ensin olet tehnyt kaikkesi antaaksesi ymmärtää kuinka kivaa sinulla tulee olemaan.
Et ole ystävä, etkä edes kovin kiva kaveri. Vaan aika ahdasmielinen portinvartija.Oletko ihan varma, että niitä sinun työkavereita kiinnostaa jutella koko ilta pomosta? Ihmiset lähtevät baanalle bilettämään ei terapioimaan. Tietysti se vaikuttaa, jos kaikki toisivat kaverinsa mukaan. Baari täyttyy, uudet ihmiset tutustuvat toisiinsa, kaikilla on joku jolle puhua ja jotkut jopa voisivat ystävystyä keskenään.
En minä hehkuta mitään illanviettoja etukäteen ihmisille, jotka eivät niihin ole osallistumassa. Omituinen ajatus. Mutta niin on sekin, että se joku jolle illanvietosta mainitsen, kokisi jotenkin jäävänsä paitsi ellei pääse osallistumaan juuri niihin kinkereihin. Minä en ainakaan koe olevani toivottua seuraa jokaisen tuntemani ihmisen kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Ja kyllä, esimerkiksi työporukassa juttelemme pitkälti työasioista, tai oikeastaan työpaikan sosiaalisista kuvioista. Ulkopuoliselle varmasti todella tympeää kuunneltavaa, ja lisäksi ulkopuolisen kuunnellessa puhuisimme sitten muista asioista jotta yksi ei tylsisty kuoliaaksi. Voimme me niin tehdä, ei siinä mitään, mutta en tee päätöstä työkavereideni puolesta että mistä puhutaan. Siksi en kutsu ketään kysymättä mukaan.
Mulla ei luojan kiitos ole tuppautujaystäviä elämässäni. Heivaisin sellaiset nopeasti.
Huh.
Luojan kiitos mulla ei ole työporukkaa, joka kokoontuu vapaa-ajalla juttelemaan työpaikan sosiaalisista suhteista!
Onneksi ne harvat työkaverit, joita tapaan muuallakin kuin töissä, ymmärtävät jättää työasiat työpaikalle ja keskittyä kaikkeen muuhun, mitä maailmassa sen työpaikan ulkopuolella on. Ja sen takia kai ei olekaan koskaan ollut ongelma, jos joku tuo jonkun muunkin kaverin mukana.
Ymmärrätkö, että se ettei sitä uutta tyyppiä kiinnosta tai hän ei ymmärrä muiden juttuja, vaikuttaa muihinkin kuin siihen uuteen tyyppiin ja hänen olemiseensa?
Ohis