Lue keskustelun säännöt.
Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä
14.05.2023 |
Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. On tympeä sanoa päin naamaa, että ei käy, koska muutoin kyseessä on ihan hyvä tyyppi. En vain voi muiden puolesta luvata tuollaista asiaa ja jos näen esim työkavereita, niin en oleta kenenkään heistäkään tuovan mukaan ketään "ringin ulkopuolista tyyppiä". Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen.
Kommentit (584)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän porukkaa, sitä mukavampaa. Itse kysyn aina muitakin kavereita mukaan jos olen sopinut jonkun kaverin kanssa olemisesta ja menemisestä jonnekkin. Ihana viettää porukalla aikaa. Tollaset rajaamiset on mielestäni lapsellisia, aikuisten kesken.
Isoissa porukoissa on kieltämättä puolensakin. Isot bileet eivät yhtä juhlijaa kaipaa, joten bileissä voi halutessaan vain käydä kääntymässä. Ei ole väliä, oletko mukana minuutin, kaksi tuntia vai loppuun asti. Tai jotain siltä väliltä. 19 muuta jatkaa juhlimista, vaikka yksi lähtisikin kotiin tai ihan vaan vaihtaisi baaria. Varsinkin, jos ne 19 muuta tuntevat toisensa ennestään. Mun mielestä ongelma syntyy sitten, jos pyytäisin mukaani jonkun sellaisen, joka ei tunne ketään näistä 19:stä. Pyytämäni ihminen on sitten laittautunut, nuorempana olisi ehkä hankkinut lapsenvahdin, saapunut paikalle ajatuksena viettää kiva ilta ja mä häipyisinkin ensimmäisen juoman jälkeen kotiin. Olenko mä tosiaan ihan outo, kun ajattelen, että tuo olisi aika veemäinen temppu mukaan kutsumaani ihmistä kohtaan? Hän jäisi bileisiin, joissa ei tunne ketään? Tai jos sitten lähtisikin myös kotiin, niin eikö olisi aika kurjaa, että hän oli nähnyt paljon vaivaa lyhyen hetken vuoksi? Olen varmaan vanhanaikainen, kun ajattelen, että jos mä kutsun jonkun mukaani, mun tehtäväni on sitten olla paikalla jos ei nyt ihan valomerkkiin asti, niin kuitenkin sen verran pitkään, ettei kutsumani ihminen kokisi nähneensä vaivaa turhaan.
No kyllä sä olet vanhanaikainen. Se ihminen on iso ihminen, joka päättää sitten itse, jääkö sinne tutustumaan ihmisiin ja jatkamaan iltaa.
Tuo sun juttu on sitä aika rasittavaa sori vaan, jota monilla naisilla on, että aletaan esim. firman bileiden alla aletaan kysellä että tuleeko jaana tuleeko mirkku ja sitten sen perusteella päätetään lähdetäänkö itse ja missä tavataan sitten vähän ennen juhlia, että mennään sitten yhdessä sisälle ja siellä pitää istua samassa pöydässä ja poistua ei näköetäisyyden päähän ja kotiinlähdössä sama hössötys, pitää lähteä yhtä aikaa ja vaikka jaana tahtoisi jäädä niin painostus on kova, otetaan nyt yhteinen taksi.
Suurin osa ihmisistä tuossa tilanteessa iloisesti vilkuttaisi sulle heipat ja jatkaisi juttua vierustoverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. --
Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen."
Ja tästä on päästy jo siihen, että aina tulee ventovierasta porukkaa ovista ja ikkunoista, ja täysin yllätyksenä. Eikä ikinä enää saa jutella kenenkään kanssa henkilökohtaisesti ilman serkun kultakalaa.
Vastaan nyt kuitenkin tuohon aloitukseen, että totta hitossa saa kysyä jos siltä tuntuu. Kuulet vaikka jonkun olevan menossa kivalta kuulostavaan tapahtumaan, niin totta kai voit kysyä sopiiko liittyä seuraan. Ihan siltikin vaikka olisivat pitämässä etkoja jonkun luona. Se on sitten vastaajan tehtävä miettiä voiko hän luvata muidenkin puolesta, kysyykö muilta vai sanooko suoraan valitettavasti ei. Jos hän haluaa kieltäytyä, mutta ei kehtaa, hänen on syytä opetella joko hyväksymään uudet tyypit mukaan, olemaan puhumatta menoistaan tai sanomaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän porukkaa, sitä mukavampaa. Itse kysyn aina muitakin kavereita mukaan jos olen sopinut jonkun kaverin kanssa olemisesta ja menemisestä jonnekkin. Ihana viettää porukalla aikaa. Tollaset rajaamiset on mielestäni lapsellisia, aikuisten kesken.
Isoissa porukoissa on kieltämättä puolensakin. Isot bileet eivät yhtä juhlijaa kaipaa, joten bileissä voi halutessaan vain käydä kääntymässä. Ei ole väliä, oletko mukana minuutin, kaksi tuntia vai loppuun asti. Tai jotain siltä väliltä. 19 muuta jatkaa juhlimista, vaikka yksi lähtisikin kotiin tai ihan vaan vaihtaisi baaria. Varsinkin, jos ne 19 muuta tuntevat toisensa ennestään. Mun mielestä ongelma syntyy sitten, jos pyytäisin mukaani jonkun sellaisen, joka ei tunne ketään näistä 19:stä. Pyytämäni ihminen on sitten laittautunut, nuorempana olisi ehkä hankkinut lapsenvahdin, saapunut paikalle ajatuksena viettää kiva ilta ja mä häipyisinkin ensimmäisen juoman jälkeen kotiin. Olenko mä tosiaan ihan outo, kun ajattelen, että tuo olisi aika veemäinen temppu mukaan kutsumaani ihmistä kohtaan? Hän jäisi bileisiin, joissa ei tunne ketään? Tai jos sitten lähtisikin myös kotiin, niin eikö olisi aika kurjaa, että hän oli nähnyt paljon vaivaa lyhyen hetken vuoksi? Olen varmaan vanhanaikainen, kun ajattelen, että jos mä kutsun jonkun mukaani, mun tehtäväni on sitten olla paikalla jos ei nyt ihan valomerkkiin asti, niin kuitenkin sen verran pitkään, ettei kutsumani ihminen kokisi nähneensä vaivaa turhaan.
No kyllä sä olet vanhanaikainen. Se ihminen on iso ihminen, joka päättää sitten itse, jääkö sinne tutustumaan ihmisiin ja jatkamaan iltaa.
Tuo sun juttu on sitä aika rasittavaa sori vaan, jota monilla naisilla on, että aletaan esim. firman bileiden alla aletaan kysellä että tuleeko jaana tuleeko mirkku ja sitten sen perusteella päätetään lähdetäänkö itse ja missä tavataan sitten vähän ennen juhlia, että mennään sitten yhdessä sisälle ja siellä pitää istua samassa pöydässä ja poistua ei näköetäisyyden päähän ja kotiinlähdössä sama hössötys, pitää lähteä yhtä aikaa ja vaikka jaana tahtoisi jäädä niin painostus on kova, otetaan nyt yhteinen taksi.
Suurin osa ihmisistä tuossa tilanteessa iloisesti vilkuttaisi sulle heipat ja jatkaisi juttua vierustoverin kanssa.
Tunnustan olevani vanhanaikainen. Tosin mun ystäväni taitavat olla myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, ettei miehissä ja naisissa ole eroa, mutta minä väitän että pitkälti on. Jo nuorena Tiina osaa vastata Päiville, ettei voi tänään olla kun on jo sopinut olevansa Sinin kanssa. Mikko sen sijaan vastaa seuraa kysyvälle Villelle, että sattuipa sopivasti kun ollaan just menossa Petrin kanssa hengaamaan, että nähdään siellä.
Omissa kaverisuhtessani opimme ehkä siinä kolmenkympin korvilla toimimaan tuolla poikien tyylillä ja sillä on menty parikymmentä vuotta. Hölmöltä tuntuu tätä edes lisätä, mutta lisätään nyt taas, että tietenkin tilanteen mukaan. Useimmiten ei onneksi ole mitään traagisia salaisuuksia kuiskuteltavana. Ja useimmiten ei kukaan satu kyselemään seuraa samaan aikaan.
Toiset haluavat keskustella hieman syvemmin, ja jos paikalla on enemmän kuin 2, jutut lähtevät kiertoon. Kahden kesken normaali ihminen ymmärtää sanomattakin, mitkä asiat on intiimejä ja luottamuksellisia. Tietysti silloinkin on hyvä sanoa, jos asia on itselle erityisen tärkeä pitää kahdenvälisenä.
Mutta ei ne ole mitään suuria salaisuuksia, vaan sellaista miltä elämä tuntuu, mitä on meneillään, hyvää ja huonoa. Jopa haaveita, niistä ei kannata puhua kuin luotettaville ihmisille, koska ne helposti ammutaan alas.
Hah! Jos ihminen on kiero juoruilija, kahdestaan hän vasta saakin urkittua hyväuskoiselta salaisuudet levitykseen, joita sitten seuraavassa luottamuksellisessa kahdenkeskisessä tapaamisessa kertoilee eteenpäin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Olen todella introvertti. Akku loppuu nopeasti. Tapaan ystäviäni yleensä kahden kesken, varmaan eniten puhumme puhelimessa. Ne ovat ihan eri tilanteita kuin illanvietot, joissa jo lähtökohtaisesti on useampi ihminen paikalla. Niissä ei haittaa yhtään vaikka mukana olisi kaverin kavereita. Saa tulla uusiakin tuttavuuksia mukaan risteilylle, mökkireissulle tai muulle reissulle, missä jo lähtökohtaisesti olen varautunut viettämään aikaa seurassa. En minä ystäviäni ainoastaan illanvietoissa tapaa käyden läpi henkilökohtaisimpia kuulumisia, ne ovat lähinnä kevyttä hauskanpitoa varten.
Ja tästä tulikin mieleen yksi tuttu, joka itkee joka bileissä jotakin elämänsä kolhua. Silloin liukenen paikalta, vain koska aika ja paikka on väärä. Tukea ja empatiaa on ehdottomasti tarjolla muulloin, jos sitä on vailla. Sellainen vuodattaja varmaan haluaakin, että paikalla on vain ns. ikioma porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä olen toteuttanut aikuisen elämäni ajan ja jatkan edelleen
AP: Älä järjestä illanviettoja porukoille jos et tahdo että sinne tullaan! ELäkä mainosta sitä ihmisille joita et halua tulla. (Tieto niistä usein tulee ilmi joka tapauksessa eli häijyytesi käy kaikille selväksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työyhteisössä olen itse osallistunut työnantajan tarjoamiin illanviettoihin ja ne rajattu pelkästään henkilökunnalle. Jos joku haluaa vielä jatkoille niiden jälkeen niin sitten voi osallistua kuka tahansa. Työnantaja on varannut esimerkiksi ravintolan tai muun tilan ja sinne esiintyjät ja ruuat sekä juomat. llanviettoon firman väkeä myös naapurikaupungeista. Ei siellä oikeastaan juuri työasioita puhuta mutta päästäkseen mukaan pitää olla työntekijä. Työnantaja järjestää kuljetukset jne. Aiemmin oli pikkujoulut joissa myös avec sai olla mukana mutta se käytäntö jäänyt pois ja nykyään tosiaan vain työntekijöillä mahdollisuus osallistua.
Erikseen on sitten vaikkapa lafkan työntekijöiden omineen järjestämät saunaillat tms. Sinne tulee aina entisiä työntekijöitä ja muita joita tunnemme joitakin kautta. Nyyttärisysteemillä ja kaikki tervetulleita. Sieltä yleensä lähdemme jatkoille jonnekin ja lisää vielä väkeä silloin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, ettei miehissä ja naisissa ole eroa, mutta minä väitän että pitkälti on. Jo nuorena Tiina osaa vastata Päiville, ettei voi tänään olla kun on jo sopinut olevansa Sinin kanssa. Mikko sen sijaan vastaa seuraa kysyvälle Villelle, että sattuipa sopivasti kun ollaan just menossa Petrin kanssa hengaamaan, että nähdään siellä.
Omissa kaverisuhtessani opimme ehkä siinä kolmenkympin korvilla toimimaan tuolla poikien tyylillä ja sillä on menty parikymmentä vuotta. Hölmöltä tuntuu tätä edes lisätä, mutta lisätään nyt taas, että tietenkin tilanteen mukaan. Useimmiten ei onneksi ole mitään traagisia salaisuuksia kuiskuteltavana. Ja useimmiten ei kukaan satu kyselemään seuraa samaan aikaan.
Toiset haluavat keskustella hieman syvemmin, ja jos paikalla on enemmän kuin 2, jutut lähtevät kiertoon. Kahden kesken normaali ihminen ymmärtää sanomattakin, mitkä asiat on intiimejä ja luottamuksellisia. Tietysti silloinkin on hyvä sanoa, jos asia on itselle erityisen tärkeä pitää kahdenvälisenä.
Mutta ei ne ole mitään suuria salaisuuksia, vaan sellaista miltä elämä tuntuu, mitä on meneillään, hyvää ja huonoa. Jopa haaveita, niistä ei kannata puhua kuin luotettaville ihmisille, koska ne helposti ammutaan alas.
Se on hienoa, jos löydät ihmisiä, joista on aina kivaa nyhjätä koko ajan vain sun kanssa kahdestaan. Monet meistä tykkää sen lisäksi tavata uusia ihmisiä ja kuulla uusia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottava tilanne. Suosittelen että sanot asiasta suoraan vaikka se vaikeaa onkin. Normaalille ihmiselle kun se on itsestäänselvä asia.
"Sori, mutta haluan nähdä muita kavereitani myös ilman sinun läsnäoloasi."
Meillä on työpaikalla porukka, joka tapaa säännöllisesti yhden tyypin kotona talkoohommien merkeissä. Yksi meistä toi kerran mukanaan ystävänsä, joka oli pyytänyt päästä mukaan. Ei kehdattu sanoa ei, mutta kyllähän siinä koko dynamiikka muuttuu kun mukana on tuntematon ja töiden ulkopuolinen henkilö. Soppa sakeni, kun seuraavan tapaamisemme aikaan tältä ulkopuoliselta tuli tulikivenkatkuisia viestejä parillekin meistä. Miksei häntä kutsuttu, miksei hänestä pidetä yms. Todella kiusallista. Estettiin sitten takiainen kukin tahoillamme.
Joillain ihmisillä ei vain ole mitään käsitystä sosiaalisten suhteiden ja verkostojen perusjutuista, ja silloin ei auta kuin puhua suoraan.
Mikset sitten sanonut suoraan sille töiden ulkopuoliselle henkilölle, että ette ota häntä mukaan?
En ollut se joka asiasta päätti. Homma valkeni minulle kun tyyppi ilmestyi paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Olen todella introvertti. Akku loppuu nopeasti. Tapaan ystäviäni yleensä kahden kesken, varmaan eniten puhumme puhelimessa. Ne ovat ihan eri tilanteita kuin illanvietot, joissa jo lähtökohtaisesti on useampi ihminen paikalla. Niissä ei haittaa yhtään vaikka mukana olisi kaverin kavereita. Saa tulla uusiakin tuttavuuksia mukaan risteilylle, mökkireissulle tai muulle reissulle, missä jo lähtökohtaisesti olen varautunut viettämään aikaa seurassa. En minä ystäviäni ainoastaan illanvietoissa tapaa käyden läpi henkilökohtaisimpia kuulumisia, ne ovat lähinnä kevyttä hauskanpitoa varten.
Ja tästä tulikin mieleen yksi tuttu, joka itkee joka bileissä jotakin elämänsä kolhua. Silloin liukenen paikalta, vain koska aika ja paikka on väärä. Tukea ja empatiaa on ehdottomasti tarjolla muulloin, jos sitä on vailla. Sellainen vuodattaja varmaan haluaakin, että paikalla on vain ns. ikioma porukka.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Ja tosiaan mullekin sopii se, että olen jossain isommassa porukassa. Kunhan tiedän etukäteen, että tarkoituksena ei ole tavata mun ystäviäni ja kavereitani vaan sekalaista seurakuntaa ihmisiä, joista osaa en edes tunne. Näin voin itse päättää, osallistunko vai en. Tarkoitan, että jos sillä hetkellä ei kiinnosta kevyt hauskanpito smalltalkeineen, jätän bileet väliin. En siis tarkoita, että mun mielestä siellä ei saisi olla sekalainen seurakunta. Tietenkin saa. Mutta mä sitten itse päätän, jaksanko lähteä vai teenkö mieluummin jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Se onkin pointti, että suomalainen käsitys ystävyydestä on sellainen, että pääasiana on, mitä itse saa ystävyydestä irti: juuri sellaista seuraa, juuri sen verran ja juuri silloin kuin itse haluaa. Kaikki mitataan jollain hyötykertoimella, lasketaan laskutikulla, mitä voidaan ulosmitata tapaamisista. Halutaan määrätä, minkälaisia, -kestoisia ja -luonteisia ne kohtaamiset on pilkulleen.
Muuten ei kannata, en jaksa, ei anna MULLE tarpeeksi.
En hyväksy tuota "Oma vikasi, mitäs kerroit, mihin olet lomalla menossa" -asennetta. Kukaan täysijärkinen ei änkeä muiden mukaan kutsumatta. Oli sitten kyseessä baari-ilta tai lomamatka. Sitä tekevät vain ne, joita ei (oletettavasti hyvästä syystä) pyydetä eikä kutsuta. Heidän pitää itse ängetä eivätkä pidä sitä minään, että pilasivat matkan, johon toiset olivat säästäneet ja suunnitelleet. Änkeäjät alkavat samalla röyhkeydellä muuttaa matkan ohjelmaa omaan makuunsa. Kuittaavat kaiken olankohautuksella, että 'olisi sanonut, jos ei halunnut". Itse eivät kysy, haittaako, jos tulen samaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, ettei miehissä ja naisissa ole eroa, mutta minä väitän että pitkälti on. Jo nuorena Tiina osaa vastata Päiville, ettei voi tänään olla kun on jo sopinut olevansa Sinin kanssa. Mikko sen sijaan vastaa seuraa kysyvälle Villelle, että sattuipa sopivasti kun ollaan just menossa Petrin kanssa hengaamaan, että nähdään siellä.
Omissa kaverisuhtessani opimme ehkä siinä kolmenkympin korvilla toimimaan tuolla poikien tyylillä ja sillä on menty parikymmentä vuotta. Hölmöltä tuntuu tätä edes lisätä, mutta lisätään nyt taas, että tietenkin tilanteen mukaan. Useimmiten ei onneksi ole mitään traagisia salaisuuksia kuiskuteltavana. Ja useimmiten ei kukaan satu kyselemään seuraa samaan aikaan.
Ei pidä paikkaansa etteikö pojat tekisi tuota myös. Kyllä Mikko osaa sanoa Villelle ettei voi olla koska on menossa Petrin kanssa. Näen tätä päivittäin, työskentelen lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Se onkin pointti, että suomalainen käsitys ystävyydestä on sellainen, että pääasiana on, mitä itse saa ystävyydestä irti: juuri sellaista seuraa, juuri sen verran ja juuri silloin kuin itse haluaa. Kaikki mitataan jollain hyötykertoimella, lasketaan laskutikulla, mitä voidaan ulosmitata tapaamisista. Halutaan määrätä, minkälaisia, -kestoisia ja -luonteisia ne kohtaamiset on pilkulleen.
Muuten ei kannata, en jaksa, ei anna MULLE tarpeeksi.
Jokunen vuosi sittenhän oli oikein muodissa ajatus siitä, että elämästä on hyvä poistaa kuormittavat ihmissuhteet. Ja joo, siinäkin on pointtinsa, tietenkin. Mutta se voi myös lisätä pahoinvointia entisestään, jos aletaan ajatella, että aina pitää saada enemmän kuin antaa.
Olen itse sairastanut joitakin vuosia sitten vakavan masennuksen ja olen loputtoman kiitollinen kaikille, jotka pitivät väkisin yhteyttä yllä, vaikka itse olin umpip*ska ystävä ja säälittävän huonoa seuraa. En vastannut, peruin, jätin menemättä. Kaikki klassiset k*sipään toiminnot. Ja se aika ei kestänyt ihan kuukautta tai kahta, vaan lähemmäs pari vuotta.
Siitä oppineena yritän toimia samoin muille ja jakaa omista voimistani kun niitä on. Toki itsensääkään unohtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Se onkin pointti, että suomalainen käsitys ystävyydestä on sellainen, että pääasiana on, mitä itse saa ystävyydestä irti: juuri sellaista seuraa, juuri sen verran ja juuri silloin kuin itse haluaa. Kaikki mitataan jollain hyötykertoimella, lasketaan laskutikulla, mitä voidaan ulosmitata tapaamisista. Halutaan määrätä, minkälaisia, -kestoisia ja -luonteisia ne kohtaamiset on pilkulleen.
Muuten ei kannata, en jaksa, ei anna MULLE tarpeeksi.
Olet ihan oikeassa ja sen vuoksi onkin tärkeää, että molemmat ajattelevat tästä nimenomaisesta ystävyyssuhteesta suunnilleen samalla tavalla. Ja sen vuoksi on useampia ystäviä, jotta ei tarvitse olla vain yhden ystävän varassa. Ystävien lisäksi on hyvä olla vielä jonkin verran kavereita ja tuttujakin, koska ystävillä on omakin elämänsä ja myös muita ihmissuhteita. Ei voi olettaa, että voi aina, kun haluaa, päästä ystävänsä mukaan jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.
Oliko muuta kerrottavaa, Hyacinth Bucket?
Teille, jonka neuvo on, että älä kerro menoistasi:
Ap:n kaveri soittaa ja kysyy, mitä ap tekee tänä iltana ja voitaisko nähdä. Ap sanoo, että on menossa istumaan iltaa muiden kavereiden kanssa. Kaveri tietty kysyy, minne ja että sopiiko joukon jatkoksi.
Pitäisikö ap:n ryhtyä valehtelijaksi ja teeskennellä sairasta tms, jotta lyöttäytyjä ei tule mukaan? Entä, jos myöhemmin tulee ilmi että oli "sairaana" baarissa? Ei hyvä. Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Jos ei kutsuta, ei haluta, että lyöttäydyt.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Väittäisin, että suomalaiset väsyvät seurassa myös sen takia, että ei olla totuttu toisten kohtaamiseen. Kulttuurissa ei ole mallia, miten viihtyvät keskenään vieraat (=ei tunnettu monta sukupolvea kuten agraariyhteiskunnassa).
Toinen syy on tietty tylyys käytöksessä tai käytöstapojen puute. Rento meininki on hyvä mutta tahdikkuus pehmentää kulmia sosiaalisessa elämässä. Suomalainen toisaalta ei kysy suoraan, toisaalta taas saattaa töksäyttää aivan liian henkilökohtaista päin näköä. Jos tietää, että toiset ihmiset yleensä ovat melko miellyttäviä, kaikille annetaan tilaa ja suunvuoroa, eikä mennä äärimmäisyyksiin, on yhdessäolo virkistävämpää.
Jos entiset työkaverit tapaavat vaikkapa tiimin kesken, niin eivät varmasti roudaa mukaan muille tuiki tuntematonta ihmistä, oli sitten miehiä tai naisia.