Lue keskustelun säännöt.
Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä
14.05.2023 |
Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. On tympeä sanoa päin naamaa, että ei käy, koska muutoin kyseessä on ihan hyvä tyyppi. En vain voi muiden puolesta luvata tuollaista asiaa ja jos näen esim työkavereita, niin en oleta kenenkään heistäkään tuovan mukaan ketään "ringin ulkopuolista tyyppiä". Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen.
Kommentit (584)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Tuosta boldaamastani kohdasta olen kanssasi samaa mieltä. Jos on jokin mielenkiintoinen keskustelunaihe, keskustelu on paljon mukavampaa pienessä porukassa. Isossa porukassa keskustelu ehtii rönsyillä jo muuhun aiheeseen ennenkuin olisi sun vuorosi sanoa asiaan yhtään mitään. Ja ennenkuin joku nyt takertuu "vuoro" -sanaan niin mä olen luonteeltani sellainen, että en mielelläni keskeytä jonkun toisen puhetta. Isoissa porukoissa on varsin usein ainakin yksi, joka ei malta kuunnella toisen lausetta loppuun asti vaan puhuu päälle. Ja koska ei kuuntele lausetta loppuun asti vaan takertuu muutamaan sanaan, keskustelu siirtyy helposti ihan sivuraiteille. Sen jälkeen muiden ei kannata enää jatkaa samasta aiheesta, koska aihe on jo vaihtunut.
Ellei porukat meilläkin opi kuten Ranskassa keskittämään huomionsa sen yhden puhujan aiheeseen. Ei päästetä rönsyilemään. Hetken päästä rönsykin saa 5 minuuttiaan huomiota, kaikille on tilaa.
Ei saa keskeyttää -sääntö luo turbopuhujia ja aiheen kaappaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ainakin minun mielestäni illanvieton, kutsujen yms. järjestäjä on se, joka päättää, ketkä sinne on kutsuttu ja on epäkohteliasta vaatia, että minun kaverini pitää päästä mukaan.
Ja jos kyseessä on jokin tietyn porukan illanvietto, niin pitäisi ainakin kysyä muilta, että onko heistä ok, että illanviettoon osallistuu myös porukan ulkopuolisia, joita he eivät mahdollisesti edes tunne.
Näin on mutta on myös epäkohteliasta valita esim pariskunnista, kumpi saa tulla. Lapset voi jättää tarvittaessa kutsumatta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?
Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona. Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.
Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia.
Ymmärrän, jos kyse tosiaan on harrastuksesta. Ehkä siinä porukassa moni ei edes pidä toisista.
Viininjuontiporukassa ollaan ystäviä mutta seuraan kuulumisen ratkaisee alkoholi. Jotenkin surullista, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?
Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona. Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.
Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia.
Ymmärrän, jos kyse tosiaan on harrastuksesta. Ehkä siinä porukassa moni ei edes pidä toisista.
Viininjuontiporukassa ollaan ystäviä mutta seuraan kuulumisen ratkaisee alkoholi. Jotenkin surullista, eikö?
En mä nyt tiedä, onko se surullista vai ei. Riippuu tietysti siitä, mitä viininjuontiporukalla tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan viiniharrastajia, jotka järjestävät erilaisia viininmaistelutapahtumia ja käyvät esimerkiksi viinimessuilla yhdessä ja näissä tapahtumissa keskustelevat viineistä, tuskin se viinejä juomaton edes haluaisi osallistua niihin. Jos taas tarkoitetaan porukkaa, joka käy baareissa muuten vaan juomassa, niin samahan se silloin on, juoko baarissa viiniä, siideriä vai limsaa. Jos joku viihtyy selvinpäin porukassa, niin en nyt kyllä näkisi mitään syytä, miksi joku pitäisi tiputtaa porukasta pois. Tunnen muutaman raitistuneen ja he kyllä karttavat baareissa käymistä, vaikka nykyisin saa viinejä, oluita ja drinkkejäkin myös alkoholittomina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
Ei kun nimenomaan ei olla porukkaa, ei pientä eikä suurta. Ei minkäänlaisia yksikköjä, joissa yhtä ei ole ilman toista, tai joku on muihin nähden ulkopuolinen. Ollaan vain ihmisiä toistensa seurassa.
Mitä enemmän porukkaa, sitä mukavampaa. Itse kysyn aina muitakin kavereita mukaan jos olen sopinut jonkun kaverin kanssa olemisesta ja menemisestä jonnekkin. Ihana viettää porukalla aikaa. Tollaset rajaamiset on mielestäni lapsellisia, aikuisten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Ei tule mieleen tilannetta, että koskaan isolla porukalla olisi ollut käynnissä vain yksi keskustelu, ellei kyse ole kokouksesta tai jostain ohjelmanumerosta. Vaikka 20 henkeä kokoontuisi pitkän pöydän ääreen, syntyy useampia pienten ryhmien välisiä tai kahdenkeskisiä keskusteluja. Puhumattakaan jostain vapaasta illanvietosta. En siis ihan hahmota tuota isossa porukassa keskustelemisen ongelmaa. Siellähän juuri on valinnanvaraa kenen kanssa milloinkin keskustelee tai on keskustelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Montakohan kertaa minunkin mökilleni on kesäisin tullut kavereita pyynnöstäni illanviettoon, niin melkein aina joku soittaa/laittaa viestiä, että ovat jo matkalla ja "ei kai haittaa jos mul on täs yks kaveri mukana, ihan hyvä tyyppi" jne jne. Ja aina nämä ylimääräiset on hirveitä energia/ruoka/juomasyöppöjä, jotka puhuu ihan koko ajan omia juttujaan, juo minun juomia ja syö toisten ruokia. Kerrankin menin mainitsemaan asiasta, niin sain koko porukalta vastalauseen että "hei et sä voi sanoa" ja "no heii älä nyt oo tollanen" jne. Tehkääpä töitä ja hankkikaa oma mökkinne, saatanan siipeilijät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi, ettei miehissä ja naisissa ole eroa, mutta minä väitän että pitkälti on. Jo nuorena Tiina osaa vastata Päiville, ettei voi tänään olla kun on jo sopinut olevansa Sinin kanssa. Mikko sen sijaan vastaa seuraa kysyvälle Villelle, että sattuipa sopivasti kun ollaan just menossa Petrin kanssa hengaamaan, että nähdään siellä.
Omissa kaverisuhtessani opimme ehkä siinä kolmenkympin korvilla toimimaan tuolla poikien tyylillä ja sillä on menty parikymmentä vuotta. Hölmöltä tuntuu tätä edes lisätä, mutta lisätään nyt taas, että tietenkin tilanteen mukaan. Useimmiten ei onneksi ole mitään traagisia salaisuuksia kuiskuteltavana. Ja useimmiten ei kukaan satu kyselemään seuraa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän porukkaa, sitä mukavampaa. Itse kysyn aina muitakin kavereita mukaan jos olen sopinut jonkun kaverin kanssa olemisesta ja menemisestä jonnekkin. Ihana viettää porukalla aikaa. Tollaset rajaamiset on mielestäni lapsellisia, aikuisten kesken.
Isoissa porukoissa on kieltämättä puolensakin. Isot bileet eivät yhtä juhlijaa kaipaa, joten bileissä voi halutessaan vain käydä kääntymässä. Ei ole väliä, oletko mukana minuutin, kaksi tuntia vai loppuun asti. Tai jotain siltä väliltä. 19 muuta jatkaa juhlimista, vaikka yksi lähtisikin kotiin tai ihan vaan vaihtaisi baaria. Varsinkin, jos ne 19 muuta tuntevat toisensa ennestään. Mun mielestä ongelma syntyy sitten, jos pyytäisin mukaani jonkun sellaisen, joka ei tunne ketään näistä 19:stä. Pyytämäni ihminen on sitten laittautunut, nuorempana olisi ehkä hankkinut lapsenvahdin, saapunut paikalle ajatuksena viettää kiva ilta ja mä häipyisinkin ensimmäisen juoman jälkeen kotiin. Olenko mä tosiaan ihan outo, kun ajattelen, että tuo olisi aika veemäinen temppu mukaan kutsumaani ihmistä kohtaan? Hän jäisi bileisiin, joissa ei tunne ketään? Tai jos sitten lähtisikin myös kotiin, niin eikö olisi aika kurjaa, että hän oli nähnyt paljon vaivaa lyhyen hetken vuoksi? Olen varmaan vanhanaikainen, kun ajattelen, että jos mä kutsun jonkun mukaani, mun tehtäväni on sitten olla paikalla jos ei nyt ihan valomerkkiin asti, niin kuitenkin sen verran pitkään, ettei kutsumani ihminen kokisi nähneensä vaivaa turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhottava tilanne. Suosittelen että sanot asiasta suoraan vaikka se vaikeaa onkin. Normaalille ihmiselle kun se on itsestäänselvä asia.
"Sori, mutta haluan nähdä muita kavereitani myös ilman sinun läsnäoloasi."
Meillä on työpaikalla porukka, joka tapaa säännöllisesti yhden tyypin kotona talkoohommien merkeissä. Yksi meistä toi kerran mukanaan ystävänsä, joka oli pyytänyt päästä mukaan. Ei kehdattu sanoa ei, mutta kyllähän siinä koko dynamiikka muuttuu kun mukana on tuntematon ja töiden ulkopuolinen henkilö. Soppa sakeni, kun seuraavan tapaamisemme aikaan tältä ulkopuoliselta tuli tulikivenkatkuisia viestejä parillekin meistä. Miksei häntä kutsuttu, miksei hänestä pidetä yms. Todella kiusallista. Estettiin sitten takiainen kukin tahoillamme.
Joillain ihmisillä ei vain ole mitään käsitystä sosiaalisten suhteiden ja verkostojen perusjutuista, ja silloin ei auta kuin puhua suoraan.
Mikset sitten sanonut suoraan sille töiden ulkopuoliselle henkilölle, että ette ota häntä mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Rauha vaan. Sinä saat aivan vapaasti pitää porukkasi, jos muut jäsenet ovat asiasta samaa mieltä.
Eikö ole itsestäänselvää ettei tungeta kutsumatta. Vain juopot, narsistit ja muu paskaväki tunkee kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, ettei miehissä ja naisissa ole eroa, mutta minä väitän että pitkälti on. Jo nuorena Tiina osaa vastata Päiville, ettei voi tänään olla kun on jo sopinut olevansa Sinin kanssa. Mikko sen sijaan vastaa seuraa kysyvälle Villelle, että sattuipa sopivasti kun ollaan just menossa Petrin kanssa hengaamaan, että nähdään siellä.
Omissa kaverisuhtessani opimme ehkä siinä kolmenkympin korvilla toimimaan tuolla poikien tyylillä ja sillä on menty parikymmentä vuotta. Hölmöltä tuntuu tätä edes lisätä, mutta lisätään nyt taas, että tietenkin tilanteen mukaan. Useimmiten ei onneksi ole mitään traagisia salaisuuksia kuiskuteltavana. Ja useimmiten ei kukaan satu kyselemään seuraa samaan aikaan.
Toiset haluavat keskustella hieman syvemmin, ja jos paikalla on enemmän kuin 2, jutut lähtevät kiertoon. Kahden kesken normaali ihminen ymmärtää sanomattakin, mitkä asiat on intiimejä ja luottamuksellisia. Tietysti silloinkin on hyvä sanoa, jos asia on itselle erityisen tärkeä pitää kahdenvälisenä.
Mutta ei ne ole mitään suuria salaisuuksia, vaan sellaista miltä elämä tuntuu, mitä on meneillään, hyvää ja huonoa. Jopa haaveita, niistä ei kannata puhua kuin luotettaville ihmisille, koska ne helposti ammutaan alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Meidän pikkukaupunki on niin sisäsiittoinen että siellä lähes tapetaan jos ei tykätä, änkee siellä sitten kutsumattomana juhliin.