Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä

Nuorena miehenä varsinkin uuteen kaupunkiin muuttaessa olen nimenomaan soitellut uusille tutuille ja pyytänyt päästä illanviettoporukoihin mukaan.

Lopputulos on ollut hauskoja iltoja ja uusia kavereita joille soitella päästäkseen mukaan illanviettoihin. Tarpeeksi tutustuneena he alkavat soitella myös minulle ja näin olen onnistunut saamaan vastavuoroisia ystävyyssuhteita.

Osaan olla sosiaalinen ja avata keskusteluita aiheesta kuin aiheesta tuntemattomien kanssa. Tälläisiä ovat nykyiset kaverini suurimmalta osin ja ei ole ongelmaa jos he tuovat hyviä tyyppejä mukaan eri illanviettoihin. Hauskahan sitä on tutustua uusiin ihmisiin. Hyvät tyypit usein tuntevat hyviä tyyppejä.

Elämä on liian lyhyt aika nihkeillä jossain samoissa vanhoissa kuppikunnissa pelkästään tiettyjen ihmisten kanssa.

Ilman mukaan tuppautumista olisin jäänyt ilman hauskoja kokemuksia ja uusia ystäviä. Onneksi tein niin ja teen edelleen samaa esim. reissatessa nykyään 🌞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?

Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona.  Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista. 

Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.

Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia. 

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.

On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.

Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!

Kai sä ymmärrät, että ihmiset on kuitenkin erilaisia? Jos mä nyt kuuluisin esim siihen agilityporukkaan ja tarkoitus olisi suunnitella seuraavaa kilpailureissua yhdessä kolmen muun kanssa, niin en mä viitsisi käyttää aikaani sitten jokaisen muun mukanaan tuomien muiden kavereidensa kuulumisten yms kuuntelemiseen. Tai jutusteluun päivänpolitiikasta tms.  Mä voin rupatella sitten kaikenlaisista muista asioista ihan muiden kavereideni kanssa eikä mun tarvitse niistä jutellakseni tavata just tätä agilityporukkaa. Ihan samoin kuin jos mä haluan jutella niitä näitä, niin en mä silloin lähde työkavereideni kanssa ulos. Varsinkaan, jos on tarkoitus jutella jostain omaan elämääni liittyvistä asioista. Enkä tarkoita nyt mitään suuria salaisuuksia vaan ihan noin yleisesti ottaen esim mitä teen vapaa-ajallani ei kuulu mitenkään mun työkavereilleni. Kyllä mä voin lähteä mukaan smalltalkaamaan jossain porukassa, mutta mä haluan tietää etukäteen, että tapaamisen tarkoitus on smalltalkaaminen. Ja jos sillä hetkellä mua ei oikein kiinnosta smalltalkaaminen, jätän tapaamisen väliin. En mä ole kieltämässä ketään tulemasta mukaan, mutta olisi kiva tietää asiasta etukäteen, jotta itse voi sitten päättää, osallistuuko vai tekeekö jotain muuta. 

Mutta eihän tuommoisesta nyt ollutkaan kyse. En mäkään kutsu kavereita johtoryhmän kokoukseen.

Kyse oli illanvietosta baarista. Siitä, että ap ystäväni oli kysynyt, voisiko hänkin tulla samaan baariin, minne ap menee.

Vaan joo, ihmiset varmaan on tässä kohtaa tosi erilaisia, mutta suomalaisissa noin yleisesti ottaen on kyllä munkin mielestä tuo ongelma, että kamalan tarkkaan paalutetaan omaa reviiriä juuri tuohon tyyliin "mä puhun nyt mun harrastuksesta ja nyt mun veljen kanssa äidin lahjasta".

Itse en kykenisi tuollaiseen elämään, että joka kerta, kun menen jonnekin, mulla on tarkat speksit siitä, mitä tapahtuu ja kenen kanssa, jopa siitä, mistä ja miten siellä puhutaan, mutta kiva, jos sulla toimii.

Jos kyse oikeasti on baarista, se on julkinen paikka. Sinne tulemiseen ei tarvita ap:n lupaa, joten miksi kysyä voiko tulla samaan baariin samaan aikaan?

No ei varmaan ole kyse tuosta, vaan siitä että saako liittyä seuraan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Jos ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin agilitysta puhuminen, ei kyseessä ole edes kaveri- saati ystäväporukka. On kyseessä 4 ihmistä, jotka ovat sattumalta ajautuneet toistensa seuraan harrastuksen vuoksi.

Näin ollen ei ole isokaan murhe, jos joku näistä jättää porukan, koska eihän heillä ole mitään yhteistäkään enää. Sen sijaan porukka, jolla on muutakin yhteistä kuin agily, jatkaa luonnollisesti yhteydenpitoa ja tapaamisia.

Porukasta pois jääneet varmaan hakevat jonkun muun porukan, jossa eivät puhu muusta kuin agilitysta.

No juuri näin. Kuten sanoin, porukoita on erilaisia. On porukoita, joissa on hyvin erilaisia ihmisiä ja jutellaan milloin mistäkin. Tai sitten on just joku harrastusporukka tai vaikka työporukka, joissa puheenaiheet keskittyvät niihin asioihin, jotka yhdistävät näitä ihmisiä. Jos yhdistävä asia häviää, hajoaa porukkakin. Siitä porukasta on toki voinut syntyä muita porukoita, mutta se ei ole enää sama kuin mikä se oli alunperin. Kysymys onkin lähinnä siitä, ovatko porukkaan kuuluvat halukkaita siihen, että porukka muuttuu joksikin muuksi ja/tai hajoaa?

He ovat, ketkä ovat porukkaan jääneet. He ehkä eivät, jotka eivät jääneet.

Kysymys lähinnä on siitä, voiko ihmisiä kuvitella edes kahlitsevansa joksikin "porukaksi", joka pysyy aina samanlaisena ja varjella tätä porukkaa uusilta ihmisiltä/ajatuksilta/puheenaiheilta?

Just tämä. Minua ainakin oksettaa ajatus, että joku yrittäisi seuraani jotenkin mustasukkaisena omia ja päättää puolestani keitä kaikkia minun ei kannata edes tavata. Mieluummin siirryn sen karsinan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?

Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona.  Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista. 

Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.

Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia. 

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.

On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.

Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!

Kai sä ymmärrät, että ihmiset on kuitenkin erilaisia? Jos mä nyt kuuluisin esim siihen agilityporukkaan ja tarkoitus olisi suunnitella seuraavaa kilpailureissua yhdessä kolmen muun kanssa, niin en mä viitsisi käyttää aikaani sitten jokaisen muun mukanaan tuomien muiden kavereidensa kuulumisten yms kuuntelemiseen. Tai jutusteluun päivänpolitiikasta tms.  Mä voin rupatella sitten kaikenlaisista muista asioista ihan muiden kavereideni kanssa eikä mun tarvitse niistä jutellakseni tavata just tätä agilityporukkaa. Ihan samoin kuin jos mä haluan jutella niitä näitä, niin en mä silloin lähde työkavereideni kanssa ulos. Varsinkaan, jos on tarkoitus jutella jostain omaan elämääni liittyvistä asioista. Enkä tarkoita nyt mitään suuria salaisuuksia vaan ihan noin yleisesti ottaen esim mitä teen vapaa-ajallani ei kuulu mitenkään mun työkavereilleni. Kyllä mä voin lähteä mukaan smalltalkaamaan jossain porukassa, mutta mä haluan tietää etukäteen, että tapaamisen tarkoitus on smalltalkaaminen. Ja jos sillä hetkellä mua ei oikein kiinnosta smalltalkaaminen, jätän tapaamisen väliin. En mä ole kieltämässä ketään tulemasta mukaan, mutta olisi kiva tietää asiasta etukäteen, jotta itse voi sitten päättää, osallistuuko vai tekeekö jotain muuta. 

Mutta eihän tuommoisesta nyt ollutkaan kyse. En mäkään kutsu kavereita johtoryhmän kokoukseen.

Kyse oli illanvietosta baarista. Siitä, että ap ystäväni oli kysynyt, voisiko hänkin tulla samaan baariin, minne ap menee.

Vaan joo, ihmiset varmaan on tässä kohtaa tosi erilaisia, mutta suomalaisissa noin yleisesti ottaen on kyllä munkin mielestä tuo ongelma, että kamalan tarkkaan paalutetaan omaa reviiriä juuri tuohon tyyliin "mä puhun nyt mun harrastuksesta ja nyt mun veljen kanssa äidin lahjasta".

Itse en kykenisi tuollaiseen elämään, että joka kerta, kun menen jonnekin, mulla on tarkat speksit siitä, mitä tapahtuu ja kenen kanssa, jopa siitä, mistä ja miten siellä puhutaan, mutta kiva, jos sulla toimii.

Jos kyse oikeasti on baarista, se on julkinen paikka. Sinne tulemiseen ei tarvita ap:n lupaa, joten miksi kysyä voiko tulla samaan baariin samaan aikaan?

Hän oli kamala, törkeä ystävä, joka kuvitteli, että voisi liittyä jossain vaiheessa apn seuraan, koska ei tajunnut, että ei hänen asiansa ole kärkkyä apn seuraa silloin, kun aplla selkeästi on parempaa seuraa!

Hän ei ymmärtänyt, että hänen paikkansa on odotella, milloin aplla ehkä on hänelle aikaa, mikä todennäköisesti tapahtuu silloin, kun ap tarvitsee häneltä jotain.

Edellisen lisäksi hän ei ole ymmärtänyt, että aplla on kahdenlaisia ystäviä: niitä oikeita, joiden seuraan liittymistä toivotaan ja pyydetään ja sitten tätä kakkoslaatua, jonka pitäisi nyt sentään itsekin ymmärtää, että ei ole apn tasoinen ja siksi olla kyselemättä tyhmiä: samaan baariin meidän kanssako muka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka kutsuu tosi helposti muitakin mukaan illanviettoihin. Jos jonkun kanssa tulee puhetta että olen perjantaina menossa johonkin, heitän automaattisesti, että hei tervetuloa myös jos kiinnostaa. Luojan kiitos ystäväni ovat samaa maata, eikä "ylimääräisiä" katsota karsaasti. Työporukan tykyiltana tietenkin ilmoitetaan muillekin kysyville mihin baariin ollaan menossa ja siellä voi olla niin puolisoita kuin kavereitakin keneltä tahansa.

Kuulostaa erittäin raskaalta, että pitäisi vedellä jotain henkisiä eristysnauhoja porukoiden välille.

Jokainen saa tehdä, kuten parhaaksi näkee. Asioilla on yleensä kuitenkin seurauksensa, ja vaikka kuvittelet, että tapasi tuoda tapaamisiin muille vieraita ihmisiä. on kaikista ihan ok, niin muistathan, että tämä on vain sinun tulkintasi muun porukan ajatuksista. Se , että kukaan ei katso ylimääräisiä karsaasti, on vain aikuista käytöstä siinä tilanteessa, mutta ei kerro sen enempää ihmisten todellisista ajatuksista.  Pidemmän päälle tämä toimintatapasi saattaa vaikuttaa myös siihen, saatko itse kutsua vai ei. Aina kun kutsuu uusia ihmisiä eri porukoihin, kannattaa ensin miettiä hetki tilannetta niin kutsuttavan kuin muun porukan kannalta.  Vanha sananlasku: "Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää" pitää hyvin paikkansa.

Hmmm, pakko myöntää, että en ole ongelmaa havainnut. Minä en tietenkään ole ainut, joka tuo "ulkopuolisia" mukanaan, enkä myöskään vietä aikaani aina samassa porukassa. Käyn myös mukana niiden "ulkopuolisten" porukoissa. En tiedä sitten, onko monella joku sama neljän-viiden hengen porukka, jolla aina kokoonnutaan. Ja nyt mielikuvissa näistä yksi tuo mukanaan milloin kenetkin, parhaassa tapauksessa ei oikein itsekään tuntemaansa. Minulla on kuitenkin laaja ystävä- ja tuttavapiiri, ja on ihan selvää, että mukaan saa tulla myös heidän ystävänsä. Ollaan sitten menossa festareille, keikalle tai baariin. Myös reissuille tai mökkireissuille saa tulla, jos saadaan järjestymään. (Jätetään nyt varsinaiset kutsuvierastilaisuudet pois laskuista, kai sen kaikki ymmärtää...?)

"Et ole tervetullut seuraan" on kyllä lause, jonka sanomisen kynnys on minulla tosi korkea. Sen saamiseksi on melkein täytynyt tehdä töitä ennakkoon. Ja kuten jollakin edellä, ei se tarkoita että olisin sitoutunut istumaan koko illan käsi kädessä tai toimimaan viihdyttäjänä. Tietenkään. Jokaisella aikuisella on vapaus myös poistua seurasta ihan koska haluaa.

Aivan. Kutsumalla kutsut mukaan siis omaan porukkaasi ihmisen, joka ei tunne tilaisuudessa muita = on ulkopuolinen. Tilaisuudessa ollessa muistat, että et ole sitoutunut pitämään tälle vieraaseen porukkaan kutsumallesi henkilölle seuraa koko iltaa ja jatkat iltaa muiden ystäviesi kanssa. Itse en arvosta tämän tyyppistä käytöstä - yhtään. Tunnen muutamia tällaisia kaikkien kavereita, sosiaalisia perhosia ja mukaan kutsujia, jotka sitten ovat jättäneet kutsumansa henkilön kuin nallin kalliolle. Itse jos vien uuden ihmisen omaan porukkaani, pidän kyllä visusti huolta, että en tee katoamistemppua tai aiheuta hänelle kiusallista oloa. Mutta kuten sanottu: jokainen saa tehdä kuten parhaaksi näkee.

Tällaiset vuodesta toiseen tiukasti samalla porukalla kokoontuvat ryhmät on suomalainen erikoisuus.

Suomalaiset eivät juttele tuntemattomien kanssa, joten tässäkin esimerkissä sen mukaantuojan pitäisi muuttua kahdeksi ja seurustella sekä porukan kanssa että oman tuomansa vieraan kanssa. Vieras voi koettaa jutella keskenään tutun porukan kanssa, mutta kysymyksiin tullaan vastaamaan vain ynseä joo/ei.

Suomalaisilla ei ole keskustelun kulttuuria, juttu lentää ajatuksenvirtana jossa puheliaat johtaa ja hiljaisemmat ei saa puheenvuoroa. Keskustelijoiden aiheisiin ei syvennytä edes hetkeksi vaan ne kaapataan itselle.

Kaikkia ei tällainen seurustelu kiinnosta.

Tämä "meidän porukalla" korostuu minusta varsinkin juhannuksena. Silloin on tapana mennä johonkin tiettyyn paikkaan "meidän porukalla", mikä sinänsä on ihan ok. Mutta jos joku pariskunta tuosta porukasta eroaa, niin sitten onkin hankalaa, koska ne porukat on lyöty lukkoon joskus 15 vuotta sitten eikä uusia oteta. Sinkkuja ei tietenkään enää kutsuta mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa täysin. Mulla kans kaveri, joka yrittää tuppautua mukaan, jos näen toista kaveria. Yrittää muutenkin tuputtaa itseänsä luokseni kylään. Aina pitää keksiä hyvä syy että miksi ei käy. Liian innokas. En tykkää. 

Sama täällä. Kaveri on kiva pieninä annoksina, mutta hän on energiansyöjä; puhuu vain itsestään ja työstään. Ei koskaan kysy muiden kuulumisia,mutta tuppautuu porukkaan aina. Ei vaan jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.

Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.

Kärjistytetysti.

Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?

Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona.  Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista. 

Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.

Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia. 

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.

On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.

Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!

Kai sä ymmärrät, että ihmiset on kuitenkin erilaisia? Jos mä nyt kuuluisin esim siihen agilityporukkaan ja tarkoitus olisi suunnitella seuraavaa kilpailureissua yhdessä kolmen muun kanssa, niin en mä viitsisi käyttää aikaani sitten jokaisen muun mukanaan tuomien muiden kavereidensa kuulumisten yms kuuntelemiseen. Tai jutusteluun päivänpolitiikasta tms.  Mä voin rupatella sitten kaikenlaisista muista asioista ihan muiden kavereideni kanssa eikä mun tarvitse niistä jutellakseni tavata just tätä agilityporukkaa. Ihan samoin kuin jos mä haluan jutella niitä näitä, niin en mä silloin lähde työkavereideni kanssa ulos. Varsinkaan, jos on tarkoitus jutella jostain omaan elämääni liittyvistä asioista. Enkä tarkoita nyt mitään suuria salaisuuksia vaan ihan noin yleisesti ottaen esim mitä teen vapaa-ajallani ei kuulu mitenkään mun työkavereilleni. Kyllä mä voin lähteä mukaan smalltalkaamaan jossain porukassa, mutta mä haluan tietää etukäteen, että tapaamisen tarkoitus on smalltalkaaminen. Ja jos sillä hetkellä mua ei oikein kiinnosta smalltalkaaminen, jätän tapaamisen väliin. En mä ole kieltämässä ketään tulemasta mukaan, mutta olisi kiva tietää asiasta etukäteen, jotta itse voi sitten päättää, osallistuuko vai tekeekö jotain muuta. 

Mutta eihän tuommoisesta nyt ollutkaan kyse. En mäkään kutsu kavereita johtoryhmän kokoukseen.

Kyse oli illanvietosta baarista. Siitä, että ap ystäväni oli kysynyt, voisiko hänkin tulla samaan baariin, minne ap menee.

Vaan joo, ihmiset varmaan on tässä kohtaa tosi erilaisia, mutta suomalaisissa noin yleisesti ottaen on kyllä munkin mielestä tuo ongelma, että kamalan tarkkaan paalutetaan omaa reviiriä juuri tuohon tyyliin "mä puhun nyt mun harrastuksesta ja nyt mun veljen kanssa äidin lahjasta".

Itse en kykenisi tuollaiseen elämään, että joka kerta, kun menen jonnekin, mulla on tarkat speksit siitä, mitä tapahtuu ja kenen kanssa, jopa siitä, mistä ja miten siellä puhutaan, mutta kiva, jos sulla toimii.

Jos kyse oikeasti on baarista, se on julkinen paikka. Sinne tulemiseen ei tarvita ap:n lupaa, joten miksi kysyä voiko tulla samaan baariin samaan aikaan?

Hän oli kamala, törkeä ystävä, joka kuvitteli, että voisi liittyä jossain vaiheessa apn seuraan, koska ei tajunnut, että ei hänen asiansa ole kärkkyä apn seuraa silloin, kun aplla selkeästi on parempaa seuraa!

Hän ei ymmärtänyt, että hänen paikkansa on odotella, milloin aplla ehkä on hänelle aikaa, mikä todennäköisesti tapahtuu silloin, kun ap tarvitsee häneltä jotain.

Edellisen lisäksi hän ei ole ymmärtänyt, että aplla on kahdenlaisia ystäviä: niitä oikeita, joiden seuraan liittymistä toivotaan ja pyydetään ja sitten tätä kakkoslaatua, jonka pitäisi nyt sentään itsekin ymmärtää, että ei ole apn tasoinen ja siksi olla kyselemättä tyhmiä: samaan baariin meidän kanssako muka!

Oma lapsuudenystäväni lipsautti joskus humalassa, ettei voi tutustuttaa meitä vanhoja ystäviä työkavereihinsa, kun he ovat sellaista tyylikkäämpää väkeä. Itse silti kokee sopivansa siihen seuraan ja kehuu miten taas oli ollut hauskat juhlat.

Ainahan se virkistää kuulla olevansa nolo juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.

Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.

Kärjistytetysti.

Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.

Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?

Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona.  Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista. 

Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.

Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia. 

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.

On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.

Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!

Kai sä ymmärrät, että ihmiset on kuitenkin erilaisia? Jos mä nyt kuuluisin esim siihen agilityporukkaan ja tarkoitus olisi suunnitella seuraavaa kilpailureissua yhdessä kolmen muun kanssa, niin en mä viitsisi käyttää aikaani sitten jokaisen muun mukanaan tuomien muiden kavereidensa kuulumisten yms kuuntelemiseen. Tai jutusteluun päivänpolitiikasta tms.  Mä voin rupatella sitten kaikenlaisista muista asioista ihan muiden kavereideni kanssa eikä mun tarvitse niistä jutellakseni tavata just tätä agilityporukkaa. Ihan samoin kuin jos mä haluan jutella niitä näitä, niin en mä silloin lähde työkavereideni kanssa ulos. Varsinkaan, jos on tarkoitus jutella jostain omaan elämääni liittyvistä asioista. Enkä tarkoita nyt mitään suuria salaisuuksia vaan ihan noin yleisesti ottaen esim mitä teen vapaa-ajallani ei kuulu mitenkään mun työkavereilleni. Kyllä mä voin lähteä mukaan smalltalkaamaan jossain porukassa, mutta mä haluan tietää etukäteen, että tapaamisen tarkoitus on smalltalkaaminen. Ja jos sillä hetkellä mua ei oikein kiinnosta smalltalkaaminen, jätän tapaamisen väliin. En mä ole kieltämässä ketään tulemasta mukaan, mutta olisi kiva tietää asiasta etukäteen, jotta itse voi sitten päättää, osallistuuko vai tekeekö jotain muuta. 

Mutta eihän tuommoisesta nyt ollutkaan kyse. En mäkään kutsu kavereita johtoryhmän kokoukseen.

Kyse oli illanvietosta baarista. Siitä, että ap ystäväni oli kysynyt, voisiko hänkin tulla samaan baariin, minne ap menee.

Vaan joo, ihmiset varmaan on tässä kohtaa tosi erilaisia, mutta suomalaisissa noin yleisesti ottaen on kyllä munkin mielestä tuo ongelma, että kamalan tarkkaan paalutetaan omaa reviiriä juuri tuohon tyyliin "mä puhun nyt mun harrastuksesta ja nyt mun veljen kanssa äidin lahjasta".

Itse en kykenisi tuollaiseen elämään, että joka kerta, kun menen jonnekin, mulla on tarkat speksit siitä, mitä tapahtuu ja kenen kanssa, jopa siitä, mistä ja miten siellä puhutaan, mutta kiva, jos sulla toimii.

Ja mä puhuin nimenomaan erilaisista porukoista ja siitä, että erilaisilla porukoilla on erilaisia intressejä. Vaikka se tapaaminen järjestettäisiinkin jossain baarissa. Jos mä haluan jutella tuntemattomien tai puolituttujen kanssa niitä näitä, mä voin mennä baariin yksinkin. En tarvitse mukaani naapuria ja naapurin kaveriporukkaa. 

Mitä tulee tuohon paalutukseen niin en mä kaikkien ystävienikään kanssa juttele samoista asioista. Yksi työkaverini on myös ystäväni ja hänen kanssaan tulee juteltua myös työasioista. Kenenkään muun ystäväni kanssa en koskaan puhu työasioistani. Mitä isompi porukka ja mitä enemmän siinä on tuntemattomia ihmisiä, sitä pinnallisemmalla tasolla jutellaan. Ja vieläpä niin, että on harkittava sanojaan ja mielipiteitään, koska tuntemattomasta ihmisestä ei voi tietää, millä tavalla hän johonkin asiaan reagoi. Keskustelu on silloin hyvin pitkälti smalltalkia. Eikä smalltalkissa sinällään ole mitään vikaa, mutta ainakin mulla pitää olla oikeanlainen fiilis, jotta haluan käyttää monta tuntia smalltalkaamiseen. Jos sillä hetkellä ei ole sellainen fiilis, voin jättää menemättä ja lähteä vaikka jonkun muun ystäväni kanssa ruokaravintolaan syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.

Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.

Kärjistytetysti.

Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.

Aina. Ei koskaan. Joka kerta. Ei ikinä.

Joillakin meillä on semmoinen yli-inhimillinen supervoima, että osaamme erotella erilaiset tilanteet keskenään. Siis vaikka siten, että jos lapsuudenystävä käy läpi vaikeaa avioeroa ja haluaa jutella, emme kutsu paikalle satapäistä lössiä. Tai sitten toisaalta jos olemme menossa ihan tavalliseen illanviettoon ravintolaan ja ystävä soittaa ja tahtoo jossain vaiheessa liittyä seuraan, koska hän muuten olisi yksin ja olo yksinäinen, toteamme, että tervetuloa.

Minä en myöskään millään tavalla ole todentanut elämässäsi sitä, että ihmiset, jotka ovat kaikkein rajoittuneimpia, mm. vaikkapa ehdottomasti eivät halua tavata ketään uutta tai ainakaan isommassa kuin kolmen hengen porukassa, olisivat niitä säkenöiviä älyn ympärilleen luojia.

Kuulostat aika ikävältä tyypiltä, miksi pitää toiselle mainostaa jotain illanviettoa, jos häntä ei halua mukaan?

Minun järjestämiini illanviettoihin on kyllä aina mahtunut ystävien ystävät, sehän on vain mukavaa, kun omakin tuttavapiiri siinä laajenee. Jos pienemmällä porukalla ollaan jostain tietystä syystä jotain tiettyä juuri tämän porukan kanssa tekemässä, niin silloin siitä sovitaan ja puhutaan vain tämän porukan kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.

Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.

Kärjistytetysti.

Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.

Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.

Onhan niitä vaikka neljän porukoita jotka eivät voi tavata kolmen kesken ainakaan kysymättä neljänneltä. Tai kolmesta pariskunnasta kaksi eivät voi viettää iltaa yhdessä, kun kolmannet luulevat kuuluvansa automaattisesti samaan porukkaan. Erittäin raskas ajatus olla osa jotain vastaavaa pakettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.

Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.

Kärjistytetysti.

Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.

Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.

Onhan niitä vaikka neljän porukoita jotka eivät voi tavata kolmen kesken ainakaan kysymättä neljänneltä. Tai kolmesta pariskunnasta kaksi eivät voi viettää iltaa yhdessä, kun kolmannet luulevat kuuluvansa automaattisesti samaan porukkaan. Erittäin raskas ajatus olla osa jotain vastaavaa pakettia.

Jotkut oikeasti tykkää että on tällainen elämää suurempi ryhmä, joka kokoontuu aina samalla kokoonpanolla. Ollaan me. Ajauduin kerran tällaiseen tilanteeseen. Paikalla oli minä, puolisoni sekä ystäväni. Ystävän puoliso ei ollut paikalla, koska tapasimme ystäväni ihan spontaanisti. Tästä alkoi ihan elämää suurempi spektaakkeli tällä puuttuvalla ryhmän jäsenellä, koska olimme kokoontuneet hänen selkänsä takana, nauramaan hänelle. Sattuneesta syystä en tapaa enää heitä kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.

Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.

Kärjistytetysti.

Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.

Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.

Just näin. Mielenkiintoinen muuten on sekin luonnonalaisuus, että tuntuu, että niitä ihmisiä, jotka ovat enemmän seurallisia eikä haittaa uudet ihmiset jne. onkin nämä mustasukkikset myös vaatimassa näihin kahdenkesken mennään eikä muita tule-juttuihin keskimääräistä enemmän.

Olen aika monta kertaa törmännyt myös möksähtämiseen, kun olen aivan asiallisesti sanonut, että nyt on todella kiire kk vaikka, joten jos olen menossa ulos, tapaisin muitakin ihmisiä mielelläni siinä samalla. En ole ehdottanut edes mitään sadan ihmisen seminaaria, vaan ihan vaan, että voisiko esim. samassa tiimissä oleva toinen työkaveri tulla mukaan.

Suuta väännetään, käsiä käännetään, murtuillaan ja myrstsaillaan, että mentäisiin nyt vaan kahdestaan. Voisin ymmärtää, jos olisi tosiaan joku syy, esim. joku luottamuksellinen aihe tai jotain, mutta kun ei. Ei vaan haluta jakaa hetkeä tai mikä ihme tässä on.

Ja sori te "mä kaipaan enemmän kahdenkeskistä seurustelua"-ihmiset: ei. Ei ole teillä aina eniten sanottavaa, siis tarkoitan, kiinnostavinta, harkituinta, tms. sanottavaa. Yleensä aika paljon puhutte itsestänne vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.

Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.

Kärjistytetysti.

Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.

Tuosta boldaamastani kohdasta olen kanssasi samaa mieltä. Jos on jokin mielenkiintoinen keskustelunaihe, keskustelu on paljon mukavampaa pienessä porukassa. Isossa porukassa keskustelu ehtii rönsyillä jo muuhun aiheeseen ennenkuin olisi sun vuorosi sanoa asiaan yhtään mitään. Ja ennenkuin joku nyt takertuu "vuoro" -sanaan niin mä olen luonteeltani sellainen, että en mielelläni keskeytä jonkun toisen puhetta. Isoissa porukoissa on varsin usein ainakin yksi, joka ei malta kuunnella toisen lausetta loppuun asti vaan puhuu päälle. Ja koska ei kuuntele lausetta loppuun asti vaan takertuu muutamaan sanaan, keskustelu siirtyy helposti ihan sivuraiteille. Sen jälkeen muiden ei kannata enää jatkaa samasta aiheesta, koska aihe on jo vaihtunut. 

Aika mukava ongelma, jos on liikaa ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot niin v tun nössö ettet uskalla sanoa että näet muita kavereita niin joudatkin kärsimään moisista kiusallisista hetkistä.

Luuletko palikka etten tuo asiaa ilmi, että näen muita kavereita? Miten muutoin voisin todeta hänen yrittävän tuppautua mukaan, jos hän ei olisi tästä yhtälöstä tietoinen? Hohhoijjaa...

Ap

Minullakin yksi kaveri mainosti aina sitä mitä tekee muiden kaveriensa kanssa. Se oli outoa. En koskaan tajunnut miksi minulle mainostaa iltarientojaan niin kovasti.

Olihan se tympeää kuunnella niitä juttuja. Sattuneesta syystä emme enää pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Aika mukava ongelma, jos on liikaa ystäviä.

Mulla ei ole liikaa ystäviä vaan just sopivasti. Ystävien lisäksi on sitten kavereita sekä tuttavia. En halua liikaa ystäviä, koska viihdyn varsin mainiosti yksinkin enkä jaksaisi olla jatkuvasti menossa tai jatkuvasti viestittelemässä tai puhumassa puhelimessa. 

No, ainakin minun mielestäni illanvieton, kutsujen yms. järjestäjä on se, joka päättää, ketkä sinne on kutsuttu ja on epäkohteliasta vaatia, että minun kaverini pitää päästä mukaan.

Ja jos kyseessä on jokin tietyn porukan illanvietto, niin pitäisi ainakin kysyä muilta, että onko heistä ok, että illanviettoon osallistuu myös porukan ulkopuolisia, joita he eivät mahdollisesti edes tunne.