Lue keskustelun säännöt.
Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä
14.05.2023 |
Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. On tympeä sanoa päin naamaa, että ei käy, koska muutoin kyseessä on ihan hyvä tyyppi. En vain voi muiden puolesta luvata tuollaista asiaa ja jos näen esim työkavereita, niin en oleta kenenkään heistäkään tuovan mukaan ketään "ringin ulkopuolista tyyppiä". Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen.
Kommentit (584)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eräänlainen ystäväporukka, mikä koostuu muutamista pariskunnista. Kokoonpano hieman vaihtelee. Ihan vastikään kuulin, kun yksi naikkonen valitti miten mukaan kekkereihin oli pyydetty ulkopuolisia. Itse en ole koskaan kokenut meitä mitenkään yhtenäiseksi saati suljetuksi porukaksi ja alkoi ärsyttää tuollainen kommentointi, vaikken itse ollut kutsuja. Minulle kukaan ei ole ulkopuolinen enkä itse ole kiinnostunut kuulumaan minkäänlaiseen sisäpiiriin. En edes katso ketä johonkin whatsapp-ryhmään on lisätty, kun sinne ilmestyy kutsuja.
Itselläni on kokemusta, että tunnettiin useampi pariskunta tällaisesta yhdestä porukasta ja minut ja mieheni KUTSUTTIIN uudenvuoden bileisiin. Kun tultiin ovesta sisälle kuulin, kun eräs ennestään minulle tuntematon nainen "kuiskasi" kaverilleni, että "miks noi tänne tuli". Tämä kaverini ei ainakaan kuulunut vastaavan mitään ja meidät kutsuttiin tervetulleeksi peremmälle.
Tämä kuiskuttelija istui ylimielinen hapan ilme kasvoillaan lähes koko illan eikä hän itse ainakaan vaikuttanut kuuluvan mihinkään ydinporukkaan.
Haha, oletkohan ollut nimenomaan meidän seurassamme. Olisi voinut olla ihan vastaavaa. Joka tapauksessa pahoittelen tuollaisten henkistä portsaria leikkivien puolesta.
En tiedä, mutta olin todella ihmeissäni. Muuten oli kyllä todella tervetullut olo ja päästiin porukkaan mukaan ihan normaalisti. Minulle tosiaan on vieläkin epäselvää, että mikä tämän naisen kommentti oli ja se koski nimenomaan meitä, kun kukaan ei tullut meidän jälkeemme ja näin ikkunan kautta, kun seisoi kaverini vieressä ja katse oli kääntyneenä eteisen suuntaan, jossa me riisuimme takkejamme. Ja hänen pointtinsa taisi olla juuri se, että me kuulemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?
Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona. Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.
Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.
100 % samaa mieltä. Juuri tuo "en voi muiden puolesta luvata" kuulostaa niin kuppikuntaiselta, yöksis! Ehkä joku pariskunnan vuosipäiväillallinen olisi se mihin en haluaisi ylimääräisiä mutta kuka prkl lähtee illanviettoon niin ettei yksi mahtuisi mukaan? Eri asia tietty jos on hyvin hankala tapaus.
Miksi luulet voivasi luvata muiden puolesta?
En ole/ollut lupaamassa kenenkään puolesta. Tarkoitin sitä että se lähinnä kuulostaa tarhaikäisten jutulta tyyliin "ollaanko me ton kaa vai eikö olla ja jos toi tulee niin mä en ala sua". Silloin kun aikuiset naiset puhuu näin niin se tosiaan on mielestäni ällöttävää. Varmaan juuri ne samat tyypit jotka töissä tekee kaiken ja muut ei tee mitään.
Ei tuollaista puhetta mihinkään tarvita. Tarkoitin sitä, että jos sinä otat kaveriporukkasi illanviettoon mukaan omia ystäviäsi joita muut eivät tunne, teet näiden muiden puolesta päätöksen että he ovat toivottua tai ainakin tervetullutta seuraa.
Ehkä juuri tämän vuoksi en käy illanvietoissa. Viihdyn paremmin luonnossa, pienessä kahvilassa tai kotisohvalla kirjan kanssa. Juttelen kyllä mielelläni ihmisten kanssa mutta en kuppikunnissa tai kännipäissäni. Onneksi elämässä on paljon muutakin :)
Äh, elämä on paljon hauskempaa kun ei pystyttele tällaisia muureja vaan tapaa avoimin mielin uusia tyyppejä. Menetätte paljon!
Suomalaiset on kyllä hyviä tässä porukan ulkopuolelle jättämisessä ja kiusaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka kutsuu tosi helposti muitakin mukaan illanviettoihin. Jos jonkun kanssa tulee puhetta että olen perjantaina menossa johonkin, heitän automaattisesti, että hei tervetuloa myös jos kiinnostaa. Luojan kiitos ystäväni ovat samaa maata, eikä "ylimääräisiä" katsota karsaasti. Työporukan tykyiltana tietenkin ilmoitetaan muillekin kysyville mihin baariin ollaan menossa ja siellä voi olla niin puolisoita kuin kavereitakin keneltä tahansa.
Kuulostaa erittäin raskaalta, että pitäisi vedellä jotain henkisiä eristysnauhoja porukoiden välille.
Jokainen saa tehdä, kuten parhaaksi näkee. Asioilla on yleensä kuitenkin seurauksensa, ja vaikka kuvittelet, että tapasi tuoda tapaamisiin muille vieraita ihmisiä. on kaikista ihan ok, niin muistathan, että tämä on vain sinun tulkintasi muun porukan ajatuksista. Se , että kukaan ei katso ylimääräisiä karsaasti, on vain aikuista käytöstä siinä tilanteessa, mutta ei kerro sen enempää ihmisten todellisista ajatuksista. Pidemmän päälle tämä toimintatapasi saattaa vaikuttaa myös siihen, saatko itse kutsua vai ei. Aina kun kutsuu uusia ihmisiä eri porukoihin, kannattaa ensin miettiä hetki tilannetta niin kutsuttavan kuin muun porukan kannalta. Vanha sananlasku: "Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää" pitää hyvin paikkansa.
Hmmm, pakko myöntää, että en ole ongelmaa havainnut. Minä en tietenkään ole ainut, joka tuo "ulkopuolisia" mukanaan, enkä myöskään vietä aikaani aina samassa porukassa. Käyn myös mukana niiden "ulkopuolisten" porukoissa. En tiedä sitten, onko monella joku sama neljän-viiden hengen porukka, jolla aina kokoonnutaan. Ja nyt mielikuvissa näistä yksi tuo mukanaan milloin kenetkin, parhaassa tapauksessa ei oikein itsekään tuntemaansa. Minulla on kuitenkin laaja ystävä- ja tuttavapiiri, ja on ihan selvää, että mukaan saa tulla myös heidän ystävänsä. Ollaan sitten menossa festareille, keikalle tai baariin. Myös reissuille tai mökkireissuille saa tulla, jos saadaan järjestymään. (Jätetään nyt varsinaiset kutsuvierastilaisuudet pois laskuista, kai sen kaikki ymmärtää...?)
"Et ole tervetullut seuraan" on kyllä lause, jonka sanomisen kynnys on minulla tosi korkea. Sen saamiseksi on melkein täytynyt tehdä töitä ennakkoon. Ja kuten jollakin edellä, ei se tarkoita että olisin sitoutunut istumaan koko illan käsi kädessä tai toimimaan viihdyttäjänä. Tietenkään. Jokaisella aikuisella on vapaus myös poistua seurasta ihan koska haluaa.
Aivan. Kutsumalla kutsut mukaan siis omaan porukkaasi ihmisen, joka ei tunne tilaisuudessa muita = on ulkopuolinen. Tilaisuudessa ollessa muistat, että et ole sitoutunut pitämään tälle vieraaseen porukkaan kutsumallesi henkilölle seuraa koko iltaa ja jatkat iltaa muiden ystäviesi kanssa. Itse en arvosta tämän tyyppistä käytöstä - yhtään. Tunnen muutamia tällaisia kaikkien kavereita, sosiaalisia perhosia ja mukaan kutsujia, jotka sitten ovat jättäneet kutsumansa henkilön kuin nallin kalliolle. Itse jos vien uuden ihmisen omaan porukkaani, pidän kyllä visusti huolta, että en tee katoamistemppua tai aiheuta hänelle kiusallista oloa. Mutta kuten sanottu: jokainen saa tehdä kuten parhaaksi näkee.
Tällaiset vuodesta toiseen tiukasti samalla porukalla kokoontuvat ryhmät on suomalainen erikoisuus.
Suomalaiset eivät juttele tuntemattomien kanssa, joten tässäkin esimerkissä sen mukaantuojan pitäisi muuttua kahdeksi ja seurustella sekä porukan kanssa että oman tuomansa vieraan kanssa. Vieras voi koettaa jutella keskenään tutun porukan kanssa, mutta kysymyksiin tullaan vastaamaan vain ynseä joo/ei.
Suomalaisilla ei ole keskustelun kulttuuria, juttu lentää ajatuksenvirtana jossa puheliaat johtaa ja hiljaisemmat ei saa puheenvuoroa. Keskustelijoiden aiheisiin ei syvennytä edes hetkeksi vaan ne kaapataan itselle.
Kaikkia ei tällainen seurustelu kiinnosta.
Ja porukassa pitää olla ainakin yksi, joka kertoo omasta elämästään samoja asioita vuodesta toiseen. Siinä hän istuu keskellä sohvaa, ja olettaa että muita kiinnostaa hänen elämänsä tapahtumat.
Vierailija kirjoitti:
Jos oot niin v tun nössö ettet uskalla sanoa että näet muita kavereita niin joudatkin kärsimään moisista kiusallisista hetkistä.
Luetun ymmärtäminen ei liene vahvuuksiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sosiaalisesti hyvin arka (kiitos traumaattisen lapsuuden). Olen kokenut tätä aloituksessa kuvattua tosi paljon. Ei haluta porukkaan mukaan. Monesti ei sanota suoraan, vaan ollaan sitten vain todella jäätäviä, että "tuppautuneella" (joka olisi vain halunnut seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin) olisi mahdollisimman paska fiilis ja syyllinen olo. Jo valmiiksi epävarmana ja traumatisoituneena nää on olleet joskus todella lamaannuttavia ja ikäviä tilanteita, ja taatusti saavat lukkiutumaan yksin sisälle. Joskus on sanottu sitten suoraankin että sä et voi tulla, sua ei haluta, ja vitsit se tuntuu kyllä hirveältä. Ystäviä olen saanut ulkomaalaisista. He ovat todella avoimesti tutustumassa ja ottamassa mukaan. Ystävien illanvietto? Totta kai sä voit tulla! He ovat nähneet sen aran ulkokuoren läpi ja heihin on ollut ihanaa tutustua heidän avoimen ja ystävällisen asenteen takia. Suomalaiset ovat todella kehittymättömiä sosiaalisesti, kun on ne omat runkkuringit. Ei ihme, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä. Se ei todellakaan aina ole yksinäisen vika vaan myös niiden, jotka sulkevat ulkopuolelle!
Eli ihmiset pitää pakottaa kavereiksi. Ei toimi. Jos ystävystyminen ei tapahdu luonnostaan, se ei ole tarkoitettu. Löydät ystävät muualta, niinkuin totesit
Haluan lisätä tähän vielä sen, että oon itsekin ollut peruskoulussa hiljainen ja ulkopuolinen. Ei niitä kavereita pakottamalla saa. Itseään ja toisia ei voi väkisin muuttaa. Ainakaan, jos alkuasetelma on se, että se toinen on aina "huonompi" ja toisessa on aina jotain "vikaa". On mitä on, ei ihmisten typeryydelle mitään voi. Sopeuduin viettämään aikaa omissa oloissani todella paljon, koska ainakin yläasteella piti myös vältellä joitakin ihmisiä koulussa, (ei kaikkia tietenkään), mikä aiheutti omalla kohdalla lintsaamista. Ei asioita voi muuttaa, jos et ole toisille samanarvoinen.
Kuitenkin sain paljon parempia kavereita toisesta koulusta ja oli ihan eri meininki niiden ihmisten kanssa, ihan kuin ois astunu toiseen maailmaan. Kaikille ihmisille ei ollukaan kynnyskysymys se, että oli hiljaisempi alkuun eikä niiden kanssa toisaalta oikeestaan ollu ongelmaa ollenkaan. Kukaan ei kattonu kieroon ja tulin yksinkertaisesti juttuun sit paremmin näiden ihmisten kanssa. Ja pysty sitten rentoutumaan ja olla enemmän normaali.
Vasta yli 20-vuotiaana pääsin perusarkuudesta irti, ja se arkuus oli tosi monelle vaikee hyväksyä kun oli lapsi ja teini. Joo kyllä ymmärrän tavallaan.
Nyt todellisuus ja kaveripiirit on ihan toisenlaista kuin sillon, ei peruskoulumeininkiä, hohhoijaaa
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tuota ongelmaa ei ole. Kaikki ovat tervetulleita mukaan vaikka ei ennestään tuntisikaan joitain kavereita.
Tää on muuten jännä juttu. Toki ei nyt ihan voi yleistää kaikkia koskemaan, mutta aika usein se menee juuri noin. Naisilla nuo kuppikunnat on niin helvetin tarkkoja, "se ei voi tulla mukaan, koska tunnen sen paikasta x kun taas muut ovat tuttuja paikoista z ja y".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Aika karusti sanottu ja oletettu yksinäisistä. Jos joku nyt satunnaisesti tulisi mukaan, ei varmaan monikaan yksinäinen halua tuntea itseään riippakiveksi ja ala olettaa aina pääsevänsä jonkun saman matkaan kaikkialle. Ihmisillä on hyvin erilaisia elämiä, eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia verkostoitua, jonka seurauksena saattaa olla sitten yksinäisyys. Siihen päälle sitten kuorma siitä että muut eivät vain huomaisi tätä ja alkaisi varoa entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sosiaalisesti hyvin arka (kiitos traumaattisen lapsuuden). Olen kokenut tätä aloituksessa kuvattua tosi paljon. Ei haluta porukkaan mukaan. Monesti ei sanota suoraan, vaan ollaan sitten vain todella jäätäviä, että "tuppautuneella" (joka olisi vain halunnut seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin) olisi mahdollisimman paska fiilis ja syyllinen olo. Jo valmiiksi epävarmana ja traumatisoituneena nää on olleet joskus todella lamaannuttavia ja ikäviä tilanteita, ja taatusti saavat lukkiutumaan yksin sisälle. Joskus on sanottu sitten suoraankin että sä et voi tulla, sua ei haluta, ja vitsit se tuntuu kyllä hirveältä. Ystäviä olen saanut ulkomaalaisista. He ovat todella avoimesti tutustumassa ja ottamassa mukaan. Ystävien illanvietto? Totta kai sä voit tulla! He ovat nähneet sen aran ulkokuoren läpi ja heihin on ollut ihanaa tutustua heidän avoimen ja ystävällisen asenteen takia. Suomalaiset ovat todella kehittymättömiä sosiaalisesti, kun on ne omat runkkuringit. Ei ihme, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä. Se ei todellakaan aina ole yksinäisen vika vaan myös niiden, jotka sulkevat ulkopuolelle!
Eli ihmiset pitää pakottaa kavereiksi. Ei toimi. Jos ystävystyminen ei tapahdu luonnostaan, se ei ole tarkoitettu. Löydät ystävät muualta, niinkuin totesit
Haluan lisätä tähän vielä sen, että oon itsekin ollut peruskoulussa hiljainen ja ulkopuolinen. Ei niitä kavereita pakottamalla saa. Itseään ja toisia ei voi väkisin muuttaa. Ainakaan, jos alkuasetelma on se, että se toinen on aina "huonompi" ja toisessa on aina jotain "vikaa". On mitä on, ei ihmisten typeryydelle mitään voi. Sopeuduin viettämään aikaa omissa oloissani todella paljon, koska ainakin yläasteella piti myös vältellä joitakin ihmisiä koulussa, (ei kaikkia tietenkään), mikä aiheutti omalla kohdalla lintsaamista. Ei asioita voi muuttaa, jos et ole toisille samanarvoinen.
Kuitenkin sain paljon parempia kavereita toisesta koulusta ja oli ihan eri meininki niiden ihmisten kanssa, ihan kuin ois astunu toiseen maailmaan. Kaikille ihmisille ei ollukaan kynnyskysymys se, että oli hiljaisempi alkuun eikä niiden kanssa toisaalta oikeestaan ollu ongelmaa ollenkaan. Kukaan ei kattonu kieroon ja tulin yksinkertaisesti juttuun sit paremmin näiden ihmisten kanssa. Ja pysty sitten rentoutumaan ja olla enemmän normaali.
Vasta yli 20-vuotiaana pääsin perusarkuudesta irti, ja se arkuus oli tosi monelle vaikee hyväksyä kun oli lapsi ja teini. Joo kyllä ymmärrän tavallaan.
Nyt todellisuus ja kaveripiirit on ihan toisenlaista kuin sillon, ei peruskoulumeininkiä, hohhoijaaa
Hehheh, lisään vielä sen, että en siis vaihtanut koulua vaan sattumien kautta sain kavereita toisesta koulusta vaikka olin edelleen toisessa koulussa.
Mutta haluan sanoa LYHYESTI, että jos joku ei hyväksy sellasena kun oot niin turha ees yritää. Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Jos ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin agilitysta puhuminen, ei kyseessä ole edes kaveri- saati ystäväporukka. On kyseessä 4 ihmistä, jotka ovat sattumalta ajautuneet toistensa seuraan harrastuksen vuoksi.
Näin ollen ei ole isokaan murhe, jos joku näistä jättää porukan, koska eihän heillä ole mitään yhteistäkään enää. Sen sijaan porukka, jolla on muutakin yhteistä kuin agily, jatkaa luonnollisesti yhteydenpitoa ja tapaamisia.
Porukasta pois jääneet varmaan hakevat jonkun muun porukan, jossa eivät puhu muusta kuin agilitysta.
No juuri näin. Kuten sanoin, porukoita on erilaisia. On porukoita, joissa on hyvin erilaisia ihmisiä ja jutellaan milloin mistäkin. Tai sitten on just joku harrastusporukka tai vaikka työporukka, joissa puheenaiheet keskittyvät niihin asioihin, jotka yhdistävät näitä ihmisiä. Jos yhdistävä asia häviää, hajoaa porukkakin. Siitä porukasta on toki voinut syntyä muita porukoita, mutta se ei ole enää sama kuin mikä se oli alunperin. Kysymys onkin lähinnä siitä, ovatko porukkaan kuuluvat halukkaita siihen, että porukka muuttuu joksikin muuksi ja/tai hajoaa?
He ovat, ketkä ovat porukkaan jääneet. He ehkä eivät, jotka eivät jääneet.
Kysymys lähinnä on siitä, voiko ihmisiä kuvitella edes kahlitsevansa joksikin "porukaksi", joka pysyy aina samanlaisena ja varjella tätä porukkaa uusilta ihmisiltä/ajatuksilta/puheenaiheilta?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?
Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona. Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.
Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia.
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.
On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.
Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on kyllä hyviä tässä porukan ulkopuolelle jättämisessä ja kiusaamisessa.
Mihin kaikkiin porukoihin sinä koet kuuluvasi?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?
Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona. Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.
Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia.
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.
On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.
Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!
Kai sä ymmärrät, että ihmiset on kuitenkin erilaisia? Jos mä nyt kuuluisin esim siihen agilityporukkaan ja tarkoitus olisi suunnitella seuraavaa kilpailureissua yhdessä kolmen muun kanssa, niin en mä viitsisi käyttää aikaani sitten jokaisen muun mukanaan tuomien muiden kavereidensa kuulumisten yms kuuntelemiseen. Tai jutusteluun päivänpolitiikasta tms. Mä voin rupatella sitten kaikenlaisista muista asioista ihan muiden kavereideni kanssa eikä mun tarvitse niistä jutellakseni tavata just tätä agilityporukkaa. Ihan samoin kuin jos mä haluan jutella niitä näitä, niin en mä silloin lähde työkavereideni kanssa ulos. Varsinkaan, jos on tarkoitus jutella jostain omaan elämääni liittyvistä asioista. Enkä tarkoita nyt mitään suuria salaisuuksia vaan ihan noin yleisesti ottaen esim mitä teen vapaa-ajallani ei kuulu mitenkään mun työkavereilleni. Kyllä mä voin lähteä mukaan smalltalkaamaan jossain porukassa, mutta mä haluan tietää etukäteen, että tapaamisen tarkoitus on smalltalkaaminen. Ja jos sillä hetkellä mua ei oikein kiinnosta smalltalkaaminen, jätän tapaamisen väliin. En mä ole kieltämässä ketään tulemasta mukaan, mutta olisi kiva tietää asiasta etukäteen, jotta itse voi sitten päättää, osallistuuko vai tekeekö jotain muuta.
Miksi toitotat kaikille kaikki menosi? Jostainhan se sun "kaveri" saa nää sun menosi tietoonsa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?
Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona. Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.
Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia.
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.
On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.
Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!
Kai sä ymmärrät, että ihmiset on kuitenkin erilaisia? Jos mä nyt kuuluisin esim siihen agilityporukkaan ja tarkoitus olisi suunnitella seuraavaa kilpailureissua yhdessä kolmen muun kanssa, niin en mä viitsisi käyttää aikaani sitten jokaisen muun mukanaan tuomien muiden kavereidensa kuulumisten yms kuuntelemiseen. Tai jutusteluun päivänpolitiikasta tms. Mä voin rupatella sitten kaikenlaisista muista asioista ihan muiden kavereideni kanssa eikä mun tarvitse niistä jutellakseni tavata just tätä agilityporukkaa. Ihan samoin kuin jos mä haluan jutella niitä näitä, niin en mä silloin lähde työkavereideni kanssa ulos. Varsinkaan, jos on tarkoitus jutella jostain omaan elämääni liittyvistä asioista. Enkä tarkoita nyt mitään suuria salaisuuksia vaan ihan noin yleisesti ottaen esim mitä teen vapaa-ajallani ei kuulu mitenkään mun työkavereilleni. Kyllä mä voin lähteä mukaan smalltalkaamaan jossain porukassa, mutta mä haluan tietää etukäteen, että tapaamisen tarkoitus on smalltalkaaminen. Ja jos sillä hetkellä mua ei oikein kiinnosta smalltalkaaminen, jätän tapaamisen väliin. En mä ole kieltämässä ketään tulemasta mukaan, mutta olisi kiva tietää asiasta etukäteen, jotta itse voi sitten päättää, osallistuuko vai tekeekö jotain muuta.
Mutta eihän tuommoisesta nyt ollutkaan kyse. En mäkään kutsu kavereita johtoryhmän kokoukseen.
Kyse oli illanvietosta baarista. Siitä, että ap ystäväni oli kysynyt, voisiko hänkin tulla samaan baariin, minne ap menee.
Vaan joo, ihmiset varmaan on tässä kohtaa tosi erilaisia, mutta suomalaisissa noin yleisesti ottaen on kyllä munkin mielestä tuo ongelma, että kamalan tarkkaan paalutetaan omaa reviiriä juuri tuohon tyyliin "mä puhun nyt mun harrastuksesta ja nyt mun veljen kanssa äidin lahjasta".
Itse en kykenisi tuollaiseen elämään, että joka kerta, kun menen jonnekin, mulla on tarkat speksit siitä, mitä tapahtuu ja kenen kanssa, jopa siitä, mistä ja miten siellä puhutaan, mutta kiva, jos sulla toimii.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.
Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa.
Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.
Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?
Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona. Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.
Juuri näin. Ihmiset kuuluvat erilaisiin porukoihin juuri siksi, ettei kukaan tarvitse kymmentä samanlaista porukkaa. Varsinkin nk ruuhkavuosia elävällä aikaa muiden tapaamiseen ei ole yllinkyllin ja jos vielä pitää vaikkapa hommata lapsenvahti jokaista tapaamista varten, joutuu miettimään, minkä porukan tapaamista varten haluaa käyttää lapsenvahtia.
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä. Jopa koirista sellaisen kanssa, jolla koiraa ei ole.
On varmaan vähän ahdistava ajatus sulle, että juuri mun harrastusporukan kanssa kaljalla oli mun työkaveri. Näin sen vuoksi, että työkaveri sattui olemaan mun kotikaupungissa sinä iltana, kun harrastusporukka kerääntyi.
Ja voihan kamala, siellä puhuttiin muustakin kuin harrastuksesta!
Kai sä ymmärrät, että ihmiset on kuitenkin erilaisia? Jos mä nyt kuuluisin esim siihen agilityporukkaan ja tarkoitus olisi suunnitella seuraavaa kilpailureissua yhdessä kolmen muun kanssa, niin en mä viitsisi käyttää aikaani sitten jokaisen muun mukanaan tuomien muiden kavereidensa kuulumisten yms kuuntelemiseen. Tai jutusteluun päivänpolitiikasta tms. Mä voin rupatella sitten kaikenlaisista muista asioista ihan muiden kavereideni kanssa eikä mun tarvitse niistä jutellakseni tavata just tätä agilityporukkaa. Ihan samoin kuin jos mä haluan jutella niitä näitä, niin en mä silloin lähde työkavereideni kanssa ulos. Varsinkaan, jos on tarkoitus jutella jostain omaan elämääni liittyvistä asioista. Enkä tarkoita nyt mitään suuria salaisuuksia vaan ihan noin yleisesti ottaen esim mitä teen vapaa-ajallani ei kuulu mitenkään mun työkavereilleni. Kyllä mä voin lähteä mukaan smalltalkaamaan jossain porukassa, mutta mä haluan tietää etukäteen, että tapaamisen tarkoitus on smalltalkaaminen. Ja jos sillä hetkellä mua ei oikein kiinnosta smalltalkaaminen, jätän tapaamisen väliin. En mä ole kieltämässä ketään tulemasta mukaan, mutta olisi kiva tietää asiasta etukäteen, jotta itse voi sitten päättää, osallistuuko vai tekeekö jotain muuta.
Mutta eihän tuommoisesta nyt ollutkaan kyse. En mäkään kutsu kavereita johtoryhmän kokoukseen.
Kyse oli illanvietosta baarista. Siitä, että ap ystäväni oli kysynyt, voisiko hänkin tulla samaan baariin, minne ap menee.
Vaan joo, ihmiset varmaan on tässä kohtaa tosi erilaisia, mutta suomalaisissa noin yleisesti ottaen on kyllä munkin mielestä tuo ongelma, että kamalan tarkkaan paalutetaan omaa reviiriä juuri tuohon tyyliin "mä puhun nyt mun harrastuksesta ja nyt mun veljen kanssa äidin lahjasta".
Itse en kykenisi tuollaiseen elämään, että joka kerta, kun menen jonnekin, mulla on tarkat speksit siitä, mitä tapahtuu ja kenen kanssa, jopa siitä, mistä ja miten siellä puhutaan, mutta kiva, jos sulla toimii.
Jos kyse oikeasti on baarista, se on julkinen paikka. Sinne tulemiseen ei tarvita ap:n lupaa, joten miksi kysyä voiko tulla samaan baariin samaan aikaan?
Ap:lle: jos et halua kaveria mukaan, älä mainosta kaverille että olet menossa.
Eli jos joku lopettaa runsaan viininjuonnin, hän jää porukasta pois. Kyse oli siis harrastus-, ei ystäväporukasta.