Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on kiusallista, jos esim menen vanhojen työkavereiden kanssa kerran vuodessa terassille ja siihen sit liimautuu joku ylimääräinen mukaan. Ei ole ihan sama tunnelma. Ei viitsi niitä vanhoja työjuorujakaan jauhaa, kun pitää sille ylimääräiselle kertoa kaikki taustatkin. Joskus sitä vaan haluaa viettää aikaa tiettyjen ihmisten kanssa.

Niinpä. Meillä on ollut työporukan kanssa tapaamisia, joissa on ollut vain työyhteisöömme kuuluvia. Sitten on ollut tapaamisia, joihin myös puolisot ovat olleet tervetulleita. Ja vielä sellaisiakin tapaamisia, joihin työntekijöiden lapsetkin ovat tervetulleita. Kaikissa näissä erilaisissa tapaamisissa on erilainen tunnelma. Yksi lapseton pariskunta ei ole koskaan edes osallistunut niihin tapaamisiin, joihin on voinut ottaa lapsetkin mukaan. Mä olen joskus ollut ilman lapsiani (koska siihen aikaan teinejä ei enää kiinnostanut lähteä mukaan), mutta lopulta lakkasin käymästä lapsille suunnatuissa tapaamisissa.

Ihmettelen miksi joku nimenomaan haluaa ventovieraiden joukkoon... Siis vaikka jonkun ei niin läheisen kaverin työkavereiden kanssa!? Minä en lähtisi, vaikka pyydettäisiin 😂 enkä edes ole mitenkään epäsosiaalinen.

Meillä on eräänlainen ystäväporukka, mikä koostuu muutamista pariskunnista. Kokoonpano hieman vaihtelee. Ihan vastikään kuulin, kun yksi naikkonen valitti miten mukaan kekkereihin oli pyydetty ulkopuolisia. Itse en ole koskaan kokenut meitä mitenkään yhtenäiseksi saati suljetuksi porukaksi ja alkoi ärsyttää tuollainen kommentointi, vaikken itse ollut kutsuja. Minulle kukaan ei ole ulkopuolinen enkä itse ole kiinnostunut kuulumaan minkäänlaiseen sisäpiiriin. En edes katso ketä johonkin whatsapp-ryhmään on lisätty, kun sinne ilmestyy kutsuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sosiaalisesti hyvin arka (kiitos traumaattisen lapsuuden). Olen kokenut tätä aloituksessa kuvattua tosi paljon. Ei haluta porukkaan mukaan. Monesti ei sanota suoraan, vaan ollaan sitten vain todella jäätäviä, että "tuppautuneella" (joka olisi vain halunnut seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin) olisi mahdollisimman paska fiilis ja syyllinen olo. Jo valmiiksi epävarmana ja traumatisoituneena nää on olleet joskus todella lamaannuttavia ja ikäviä tilanteita, ja taatusti saavat lukkiutumaan yksin sisälle. Joskus on sanottu sitten suoraankin että sä et voi tulla, sua ei haluta, ja vitsit se tuntuu kyllä hirveältä. Ystäviä olen saanut ulkomaalaisista. He ovat todella avoimesti tutustumassa ja ottamassa mukaan. Ystävien illanvietto? Totta kai sä voit tulla! He ovat nähneet sen aran ulkokuoren läpi ja heihin on ollut ihanaa tutustua heidän avoimen ja ystävällisen asenteen takia. Suomalaiset ovat todella kehittymättömiä sosiaalisesti, kun on ne omat runkkuringit. Ei ihme, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä. Se ei todellakaan aina ole yksinäisen vika vaan myös niiden, jotka sulkevat ulkopuolelle!

En tiedä, uskonko juttuasi.

Olen ollut suomenruotsalaisissa ystäväporukoissa (mieheni vupksi) suomenkielisenä. He joutuu joko muuttamaan puhekielensä suomeksi tai minä en pysty osallistumaan kunnolla. Eli en viihdy.

Ne ulkomaalaiset ystäbåporukat muka kutsuvat suomalaisen mukaan. Epäuskottavaa. He haluavat tietty puhua omaa kieltään ja olet muutenkin liian erilainen, kun et kuulu kulttuuriin. Ts sinut on huomioitava koko ajan.

Sinun kielitaidottomuutesi ei toki määrittele meitä muita.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta omassa kaveripiirissäni on paljon ulkomaalaisia, siis eri maista muuttaneita, meidän yhteinen kieli on englanti, jota kaikki osaavat hyvin. Ruotsinkielisten kanssa toiminta on yksinkertaista: puhutaan, mitä osuu. Usein siis kaveri kysyy ruotsiksi ja minä vastaan suomeksi, sen verran molemmat osaavat, että kun ei asiaan kiinnitä liikaa huomiota, hyvin sujuu.

Lisäksi nykyään ainakin nuoremmista suurin osa ruotsinkielisistäkin osaa niin hyvää suomea (ja suomenkieliset ruotsia), että ei tuo ongelma ole.

Aauin hetken Pietarsaaressa ja tutuistuin yhteen toiseen opiskelijaan.

Emme olleet ystäviä, mutta syötiin yhdessä jne.

Sattumoisin, nyt 15 v myöhemmin, olemme samalla työpaikalla. Hän Vaasassa, minä Helsingissä.

Hän puhuu minulla suomea ja minä ruotsia.

Ymmärrämme toisiamme hyvin. Hänen työkaverit nauravat tälle aina, mutta meistä tämä on kiva juttu. Siis näemme kerran vuodessa, talon tapaamisessa

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eräänlainen ystäväporukka, mikä koostuu muutamista pariskunnista. Kokoonpano hieman vaihtelee. Ihan vastikään kuulin, kun yksi naikkonen valitti miten mukaan kekkereihin oli pyydetty ulkopuolisia. Itse en ole koskaan kokenut meitä mitenkään yhtenäiseksi saati suljetuksi porukaksi ja alkoi ärsyttää tuollainen kommentointi, vaikken itse ollut kutsuja. Minulle kukaan ei ole ulkopuolinen enkä itse ole kiinnostunut kuulumaan minkäänlaiseen sisäpiiriin. En edes katso ketä johonkin whatsapp-ryhmään on lisätty, kun sinne ilmestyy kutsuja.

Itselläni on kokemusta, että tunnettiin useampi pariskunta tällaisesta yhdestä porukasta ja minut ja mieheni KUTSUTTIIN uudenvuoden bileisiin. Kun tultiin ovesta sisälle kuulin, kun eräs ennestään minulle tuntematon nainen "kuiskasi" kaverilleni, että "miks noi tänne tuli". Tämä kaverini ei ainakaan kuulunut vastaavan mitään ja meidät kutsuttiin tervetulleeksi peremmälle.

Tämä kuiskuttelija istui ylimielinen hapan ilme kasvoillaan lähes koko illan eikä hän itse ainakaan vaikuttanut kuuluvan mihinkään ydinporukkaan.

Laita se mutelle ja älä vastaa. Vastaa huomenna. Näin toimii gen z. Meille millenniaaleille vaikeaa, aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Voinko tulla ketjuusi mukaan?

No voi että... että pitikin sattua. Ehkä se ei nyt ole ihan soveliasta... sitten kuitenkaan.

Jos vaikka perustetataan joku toinen vastaava ketju. Mennään sinne molemmat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sosiaalisesti hyvin arka (kiitos traumaattisen lapsuuden). Olen kokenut tätä aloituksessa kuvattua tosi paljon. Ei haluta porukkaan mukaan. Monesti ei sanota suoraan, vaan ollaan sitten vain todella jäätäviä, että "tuppautuneella" (joka olisi vain halunnut seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin) olisi mahdollisimman paska fiilis ja syyllinen olo. Jo valmiiksi epävarmana ja traumatisoituneena nää on olleet joskus todella lamaannuttavia ja ikäviä tilanteita, ja taatusti saavat lukkiutumaan yksin sisälle. Joskus on sanottu sitten suoraankin että sä et voi tulla, sua ei haluta, ja vitsit se tuntuu kyllä hirveältä. Ystäviä olen saanut ulkomaalaisista. He ovat todella avoimesti tutustumassa ja ottamassa mukaan. Ystävien illanvietto? Totta kai sä voit tulla! He ovat nähneet sen aran ulkokuoren läpi ja heihin on ollut ihanaa tutustua heidän avoimen ja ystävällisen asenteen takia. Suomalaiset ovat todella kehittymättömiä sosiaalisesti, kun on ne omat runkkuringit. Ei ihme, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä. Se ei todellakaan aina ole yksinäisen vika vaan myös niiden, jotka sulkevat ulkopuolelle!

Olen todella pahoillani puolestasi, sulla on käynyt myös huono tuuri, kun olet törmännyt noihin ihmisiin ja se tosiaan kasvattaa kierrettä.

Minä en pysty mitenkään käsittämään sitä, että jos muka olen ystävä jonkun kanssa, hän ei voisi tulla mukaan, kun tapaan muita ystäviäni. Mulla on tietty kaveripiiri tietysti myös, jonka kanssa ollaan oltu pidempään ystäviä, mutta se laajenee ja vaihtelee koko ajan. Milloin mukana on koko ydinporukka (7 ihmistä), milloin pienempi, milloin on mukana joku, joka ei ole aiemmin ollut, milloin joku, joka on joskus ollut, mutta ei nyt pitkään aikaan. Harvoin tosin käy niin onnekkaasti, että kaikki pääsee, mutta pääsi tai, mukaan mahtuu kyllä kaverin kavereita.

Päinvastoin, kerromme toisillemme, että hei tapasin tosi hyvän tyypin, tekin tykkäisitte siitä, kysyn mukaan toukokuun tapaamiseen! Vielä ei ole tullut mitään tuollaista älytöntä vastaan, että muka ei voitaisi heittää sisäpiiriläppää, totta kai voimme. Kaikki vitsit ei uusille aukea, entäs sitten. Ja toisaalta ollaanpas rehellisiä: ei se meidänkään sisäpiiriläppä nyt mitään NIIN ihmeellistä ja älyllistä ja aivan uniikkiin elämään perustuvaa ole, ettei sitä tajua, vaikka ei paikalla olekaan ollut...

Minulla on ystäviä, jotka kyllä voivat hyvin olla samoissa bileissä, mutta yhteiseen saunailtaan tuskin kutsuisin. 

Lapsuudenystävät olen tuntenut päiväkodista asti. Meidän jutut ovat melko synkkää parisuhteen ruotimista, lasten asioita, keskustelua vanhenevista vanhemmista ym. hyvin henkilökohtaista asiaa. Tai toisaalta juoruilua kouluaikaisista tutuista, lapsuusmuistoja ja hysteeristä nauramista jollekin 30 vuotta sitten tapahtuneelle. Ehdimme nähdä aika harvoin ja yhdessä ollessamme haluamme keskittyä näihin meidän juttuihin. Satunnaisesti toki ollaan isommalla porukalla liikkeellä ja tottahan silloin seurustelemme nrmaalisti myös ystävien ystävien kanssa. 

Osaan ystävistä olen tutustunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä on keski-ikäiselle lyhyt aika. Heidänkin kanssaan toki puhun henkilökohtaisista ja vaikeistakin asioista, mutta silti vähän eri tavoin kuin lapsuudenystävien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan voi todellakaan ottaa ulkopuolisia ihmisiä mukaan työporukan illanviettoon. Mitä ihmeen työtä te teette jos tuo olisi sallittua?

Ihan jokaisessa työpaikassa on voinut. Ei tietenkään työpaikan järjestämiin ja maksamiin tilaisuuksiin, mutta kaikki varmaan tämän eron ymmärtävät, eikö?

Kyllä meillä on saanut tulla myös yhteen työpaikan juhlaan, jonka pomot rahoittavat omasta taskustaan. Aika vähän on kuitenkin ollut perheenjäseniä, kun kemut alkaa jo iltapäivällä heti töiden loputtua. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Vierailija kirjoitti:

Laita se mutelle ja älä vastaa. Vastaa huomenna. Näin toimii gen z. Meille millenniaaleille vaikeaa, aluksi.

Tämä just. Miksi pitää kertoa, jos tietää mihin se johtaa?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Jos ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin agilitysta puhuminen, ei kyseessä ole edes kaveri- saati ystäväporukka. On kyseessä 4 ihmistä, jotka ovat sattumalta ajautuneet toistensa seuraan harrastuksen vuoksi.

Näin ollen ei ole isokaan murhe, jos joku näistä jättää porukan, koska eihän heillä ole mitään yhteistäkään enää. Sen sijaan porukka, jolla on muutakin yhteistä kuin agily, jatkaa luonnollisesti yhteydenpitoa ja tapaamisia.

Porukasta pois jääneet varmaan hakevat jonkun muun porukan, jossa eivät puhu muusta kuin agilitysta.

Kuulostaa ihan 15 v. angstipurkaukselta tämä aloitus. Opettele käytöstapoja AP ja toivottavasti kaverisi uusia kavereita ja heivaa sinut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on kiusallista, jos esim menen vanhojen työkavereiden kanssa kerran vuodessa terassille ja siihen sit liimautuu joku ylimääräinen mukaan. Ei ole ihan sama tunnelma. Ei viitsi niitä vanhoja työjuorujakaan jauhaa, kun pitää sille ylimääräiselle kertoa kaikki taustatkin. Joskus sitä vaan haluaa viettää aikaa tiettyjen ihmisten kanssa.

Olethan myös tarkka siitä, kuka on sinun armoittamasi työkaveri, joka kuuluu tähän "tiettyjen ihmisten" sisäpiiriin?

Minä tein pahan virheen, kun kerran lupauduin pitkään kestävän vonkumisen jälkeen tulemaan tämmöiseen jauhetaan jaskaa vanhoista työkavereista-piiriin. Pyysin nimittäin mukaan yhden muunkin samassa tiimissä olleen.

Kyllä oli rouvilla ilta pilalla ja möksönnöksönsöö. Muistinkin, miksi nuo tietyt ihmiset eivät ole olleet vapaa-aikani arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Jos ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin agilitysta puhuminen, ei kyseessä ole edes kaveri- saati ystäväporukka. On kyseessä 4 ihmistä, jotka ovat sattumalta ajautuneet toistensa seuraan harrastuksen vuoksi.

Näin ollen ei ole isokaan murhe, jos joku näistä jättää porukan, koska eihän heillä ole mitään yhteistäkään enää. Sen sijaan porukka, jolla on muutakin yhteistä kuin agily, jatkaa luonnollisesti yhteydenpitoa ja tapaamisia.

Porukasta pois jääneet varmaan hakevat jonkun muun porukan, jossa eivät puhu muusta kuin agilitysta.

No juuri näin. Kuten sanoin, porukoita on erilaisia. On porukoita, joissa on hyvin erilaisia ihmisiä ja jutellaan milloin mistäkin. Tai sitten on just joku harrastusporukka tai vaikka työporukka, joissa puheenaiheet keskittyvät niihin asioihin, jotka yhdistävät näitä ihmisiä. Jos yhdistävä asia häviää, hajoaa porukkakin. Siitä porukasta on toki voinut syntyä muita porukoita, mutta se ei ole enää sama kuin mikä se oli alunperin. Kysymys onkin lähinnä siitä, ovatko porukkaan kuuluvat halukkaita siihen, että porukka muuttuu joksikin muuksi ja/tai hajoaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eräänlainen ystäväporukka, mikä koostuu muutamista pariskunnista. Kokoonpano hieman vaihtelee. Ihan vastikään kuulin, kun yksi naikkonen valitti miten mukaan kekkereihin oli pyydetty ulkopuolisia. Itse en ole koskaan kokenut meitä mitenkään yhtenäiseksi saati suljetuksi porukaksi ja alkoi ärsyttää tuollainen kommentointi, vaikken itse ollut kutsuja. Minulle kukaan ei ole ulkopuolinen enkä itse ole kiinnostunut kuulumaan minkäänlaiseen sisäpiiriin. En edes katso ketä johonkin whatsapp-ryhmään on lisätty, kun sinne ilmestyy kutsuja.

Itselläni on kokemusta, että tunnettiin useampi pariskunta tällaisesta yhdestä porukasta ja minut ja mieheni KUTSUTTIIN uudenvuoden bileisiin. Kun tultiin ovesta sisälle kuulin, kun eräs ennestään minulle tuntematon nainen "kuiskasi" kaverilleni, että "miks noi tänne tuli". Tämä kaverini ei ainakaan kuulunut vastaavan mitään ja meidät kutsuttiin tervetulleeksi peremmälle.

Tämä kuiskuttelija istui ylimielinen hapan ilme kasvoillaan lähes koko illan eikä hän itse ainakaan vaikuttanut kuuluvan mihinkään ydinporukkaan.

Haha, oletkohan ollut nimenomaan meidän seurassamme. Olisi voinut olla ihan vastaavaa. Joka tapauksessa pahoittelen tuollaisten henkistä portsaria leikkivien puolesta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätät kavereita porukan ulkopuolelle? Eikö tuollainen ole tapana lähinnä ala-asteen kiusaamisissa?

Koska eri yhteyksistä tutut ihmiset eivät keksi toisilleen mitään järjellistä sanottavaa.

Minä en raahaa sukelluskavereita mukaan jos menen työkavereiden kanssa kaljalle jne.

Lisäksi se yksi eri porukasta -tuttu tuntisi vain itsensä todella ulkopuoliseksi.

Kaikkihan me olemme polttareissa nähneet, miten kiusallista on kun ainoa yhdistävä tekijä joukossa on se, että kaikki tuntevat morsiamen. Ai että ne on hauskoja juhlia.

Tämähän on aivan älytön ajatus. Sekä sukeltajia että työkavereita yhdistää ihmisyys. Heitä voi yhdistää lisäksi vaikka musiikkimaku, vanhat autot, se että ovat erityislasten vanhempia, jne jne. Ja ehkä työkaveri on pitkään miettinyt sukellusharrastuksen aloittamista ja kuulisi siitä mielellään? Mä ainakin kuulisin vaikka varmasti sukeltamista en aloittaisikaan!

Joo, nurkkakuntainen meininki. Itselläni on paljon ystäviä ja saatan saada kutsuja juhliin, joissa en tunne järjestäjän lisäksi ketään etukäteen. 90% ajasta minulla on tosi hauskaa, usein näen uusia tuttavuuksia myöhemminkin ja ystävystymme. Jos on yrmeää porukkaa, en odota, että järjestäjä minua kaitsisi, pärjään kyllä ja jos on tuppisuisempaa porukkaa niin ihan sama, ei se niin yhden illan päälle ole.

Tuollainen ihmisen typistäminen yhteen aktiviteettiin tai rooliin on tosi outoa ja elämänilotonta.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat omaksuneet windows käyttöjärjestelmämäisen ajatelun ja kansioineet ystävänsäkin omiin kansioihin. Ne pirulaiset taas toimii toisinaan erilaisella käyttöjärjestelmällä ja karkaavat kansioista kyliin ja koteihin soittamatta puhelimella.

Kaveriporukoita on erilaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa neljän hengen porukka, joilla kaikilla on koira ja kaikki harrastavat koiransa kanssa agilityä. He ovat alunperin tutustuneetkin toisiinsa agilityn parissa. Kun he tapaavat, on luonnollista, että he puhuvat varsin paljon agilitystä ja koiristaan. Kukaan heistä ei puhu koiristaan ja agilitystä esimerkiksi työporukoissaan vaan lähinnä vain tässä agilityharrastusporukassa. 

Jos porukkaan alkaa tulla sellaisia, jotka eivät harrasta agilityä ja joilla ei ehkä ole koiraakaan, tapaamisissa puheenaiheet muuttuvat. Yhä vähemmän puhutaan enää agilitystä ja koirista. Syy siihen, miksi nämä neljä ylipäätään on kokoontunut, katoaa. Ja tässä vaiheessa ainakin osa näistä neljästä menettää kiinnostuksensa osallistua enää tapaamisiin, koska se ei ole enää  agilityharrastusporukka vaan jokin muu porukka.

Mitä käy jos jollain nöistä ei enää ole koiraa? Voiko koiraharrastusta verrata viinin runsaan juonnin harrastamiseen?

Periaatteessa voi verrata. Tai parempi vertaus olisi ehkä vaikka se, että on äitiporukka, josta kaikki ovat hoitovapaalla ja tapaavat toisiaan usein esimerkiksi leikkipuistoissa ja kahvittelevat toistensa luona.  Sitten näiltä äideiltä yksi kerrallaan loppuu hoitovapaa ja he palaavat töihin. Eivätkä siis enää vietä aikaansa päivisin leikkipuistoissa eivätkä käy kahvilla toistensa luona. Tai vaikka työporukka. Kun vaihtaa työpaikkaa, vanha työporukka jää ja tulee uusi työporukka. Tällaisissa porukoissa ei ollakaan mitään sydänystäviä keskenään vaan kyse on lähinnä olosuhteisiin tai elämäntilanteisiin liittyvistä kaveriporukoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka kutsuu tosi helposti muitakin mukaan illanviettoihin. Jos jonkun kanssa tulee puhetta että olen perjantaina menossa johonkin, heitän automaattisesti, että hei tervetuloa myös jos kiinnostaa. Luojan kiitos ystäväni ovat samaa maata, eikä "ylimääräisiä" katsota karsaasti. Työporukan tykyiltana tietenkin ilmoitetaan muillekin kysyville mihin baariin ollaan menossa ja siellä voi olla niin puolisoita kuin kavereitakin keneltä tahansa.

Kuulostaa erittäin raskaalta, että pitäisi vedellä jotain henkisiä eristysnauhoja porukoiden välille.

Jokainen saa tehdä, kuten parhaaksi näkee. Asioilla on yleensä kuitenkin seurauksensa, ja vaikka kuvittelet, että tapasi tuoda tapaamisiin muille vieraita ihmisiä. on kaikista ihan ok, niin muistathan, että tämä on vain sinun tulkintasi muun porukan ajatuksista. Se , että kukaan ei katso ylimääräisiä karsaasti, on vain aikuista käytöstä siinä tilanteessa, mutta ei kerro sen enempää ihmisten todellisista ajatuksista.  Pidemmän päälle tämä toimintatapasi saattaa vaikuttaa myös siihen, saatko itse kutsua vai ei. Aina kun kutsuu uusia ihmisiä eri porukoihin, kannattaa ensin miettiä hetki tilannetta niin kutsuttavan kuin muun porukan kannalta.  Vanha sananlasku: "Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää" pitää hyvin paikkansa.

Hmmm, pakko myöntää, että en ole ongelmaa havainnut. Minä en tietenkään ole ainut, joka tuo "ulkopuolisia" mukanaan, enkä myöskään vietä aikaani aina samassa porukassa. Käyn myös mukana niiden "ulkopuolisten" porukoissa. En tiedä sitten, onko monella joku sama neljän-viiden hengen porukka, jolla aina kokoonnutaan. Ja nyt mielikuvissa näistä yksi tuo mukanaan milloin kenetkin, parhaassa tapauksessa ei oikein itsekään tuntemaansa. Minulla on kuitenkin laaja ystävä- ja tuttavapiiri, ja on ihan selvää, että mukaan saa tulla myös heidän ystävänsä. Ollaan sitten menossa festareille, keikalle tai baariin. Myös reissuille tai mökkireissuille saa tulla, jos saadaan järjestymään. (Jätetään nyt varsinaiset kutsuvierastilaisuudet pois laskuista, kai sen kaikki ymmärtää...?)

"Et ole tervetullut seuraan" on kyllä lause, jonka sanomisen kynnys on minulla tosi korkea. Sen saamiseksi on melkein täytynyt tehdä töitä ennakkoon. Ja kuten jollakin edellä, ei se tarkoita että olisin sitoutunut istumaan koko illan käsi kädessä tai toimimaan viihdyttäjänä. Tietenkään. Jokaisella aikuisella on vapaus myös poistua seurasta ihan koska haluaa.

Aivan. Kutsumalla kutsut mukaan siis omaan porukkaasi ihmisen, joka ei tunne tilaisuudessa muita = on ulkopuolinen. Tilaisuudessa ollessa muistat, että et ole sitoutunut pitämään tälle vieraaseen porukkaan kutsumallesi henkilölle seuraa koko iltaa ja jatkat iltaa muiden ystäviesi kanssa. Itse en arvosta tämän tyyppistä käytöstä - yhtään. Tunnen muutamia tällaisia kaikkien kavereita, sosiaalisia perhosia ja mukaan kutsujia, jotka sitten ovat jättäneet kutsumansa henkilön kuin nallin kalliolle. Itse jos vien uuden ihmisen omaan porukkaani, pidän kyllä visusti huolta, että en tee katoamistemppua tai aiheuta hänelle kiusallista oloa. Mutta kuten sanottu: jokainen saa tehdä kuten parhaaksi näkee.

Tällaiset vuodesta toiseen tiukasti samalla porukalla kokoontuvat ryhmät on suomalainen erikoisuus.

Suomalaiset eivät juttele tuntemattomien kanssa, joten tässäkin esimerkissä sen mukaantuojan pitäisi muuttua kahdeksi ja seurustella sekä porukan kanssa että oman tuomansa vieraan kanssa. Vieras voi koettaa jutella keskenään tutun porukan kanssa, mutta kysymyksiin tullaan vastaamaan vain ynseä joo/ei.

Suomalaisilla ei ole keskustelun kulttuuria, juttu lentää ajatuksenvirtana jossa puheliaat johtaa ja hiljaisemmat ei saa puheenvuoroa. Keskustelijoiden aiheisiin ei syvennytä edes hetkeksi vaan ne kaapataan itselle.

Kaikkia ei tällainen seurustelu kiinnosta.