Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Eikö niillä miniöillä ja vävyillä ole mitään omaisuutta? Yksinkö ne teidän lapset ovat asunnot, autot ja mökit ostaneet, maksaneet ja perineet? Minun on ihan mahdoton uskoa, että sinunkin lapset ovat valinneet täysin persaukiset puolisot.
Minusta on ihan lähtökohtaisesti väärin vaatia yhtään avioparia tekemään sitä tai tätä. Ettekö te ole keskustelleet avioehdoista ja muista asioista jo silloin, kun lapsenne eivät vielä seurustelleet? Itse olisin perunut naimisiinmenon, jos miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia ja määräyksiä, mitä meidän pitää tehdä.
Tottakai poika on perinyt yksin isovanhempansa, sehän nyt on itsestään selvää, ja hän on myös ollut hyväpalkkaisessa työssä aina, siinäkin on omaisuutta kertynyt. Ja kyllä me tosiaan, varsikin pojan isä, vaati tekemään avioehdon, ja poika oli samaa mieltä, ja on jo nyt kiittänyt, että olimme kaukaa viisaita, sai sedältään ison perinnön vastikään, sekin on suojassa. Käyttää toki rahaa perheensä hyväksi mutta toki niin, että omistus on hänellä. Eikö kaikki tee niin, outoa jos ei. Kuitenkin muistamme kuinka moni liitto päättyy eroon. Voihan poikanikin rakastua toiseen. . Meistä kaikki voivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Eikö niillä miniöillä ja vävyillä ole mitään omaisuutta? Yksinkö ne teidän lapset ovat asunnot, autot ja mökit ostaneet, maksaneet ja perineet? Minun on ihan mahdoton uskoa, että sinunkin lapset ovat valinneet täysin persaukiset puolisot.
Minusta on ihan lähtökohtaisesti väärin vaatia yhtään avioparia tekemään sitä tai tätä. Ettekö te ole keskustelleet avioehdoista ja muista asioista jo silloin, kun lapsenne eivät vielä seurustelleet? Itse olisin perunut naimisiinmenon, jos miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia ja määräyksiä, mitä meidän pitää tehdä.
Tottakai poika on perinyt yksin isovanhempansa, sehän nyt on itsestään selvää, ja hän on myös ollut hyväpalkkaisessa työssä aina, siinäkin on omaisuutta kertynyt. Ja kyllä me tosiaan, varsikin pojan isä, vaati tekemään avioehdon, ja poika oli samaa mieltä, ja on jo nyt kiittänyt, että olimme kaukaa viisaita, sai sedältään ison perinnön vastikään, sekin on suojassa. Käyttää toki rahaa perheensä hyväksi mutta toki niin, että omistus on hänellä. Eikö kaikki tee niin, outoa jos ei. Kuitenkin muistamme kuinka moni liitto päättyy eroon. Voihan poikanikin rakastua toiseen. . Meistä kaikki voivat.
Avioehto nyt on nykypäivänä itsestäänselvyys, lopettakaa siitä jankkaaminen. Se on fiksua, että kaikki sen tekevät.
Seurasin ketjua sivusta, hämmästyttää miniöitten asenne. Toivottavasti elämä opettaa ja saavat itse aikanaan apn kohtelun. Voi sitten muistella mitä mieltä nuorena oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Eikö niillä miniöillä ja vävyillä ole mitään omaisuutta? Yksinkö ne teidän lapset ovat asunnot, autot ja mökit ostaneet, maksaneet ja perineet? Minun on ihan mahdoton uskoa, että sinunkin lapset ovat valinneet täysin persaukiset puolisot.
Minusta on ihan lähtökohtaisesti väärin vaatia yhtään avioparia tekemään sitä tai tätä. Ettekö te ole keskustelleet avioehdoista ja muista asioista jo silloin, kun lapsenne eivät vielä seurustelleet? Itse olisin perunut naimisiinmenon, jos miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia ja määräyksiä, mitä meidän pitää tehdä.
Ai sinun naimisiinmeno oli omaisuudesta kiinni. Arvaahan sen, jos kiristetään tulevaa puolisoa olemaan tekemättä avioehtoa. Minä taasen varakkaampana puoliskona en olisi mennyt naimisiin ilman avioehtoa.
Kaikilla on oikeus suojata omaisuutensa miten tahtoo. Myös appivanhemmilla testamentissa jättää miniä ulkopuolelle. Eihän testamentissa ole mitään järkeä, jollei sillä määrätä omaisuutta omalle perillisilleen tai minne tahtoo.
Vaikutat hyvin ahneelta ihmiseltä. Tai sitten et tajua miksi omaisuuttaan halutaan suojata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?
Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:
Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?
Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mekin vietetään aika usein juhlapäiviä minun sukuni luona. Meillä kun silloin on vapaata, niin ehtii matkustaa tuon 200 km matkan. Miehen sukua taas on tässä lähellä niin heitä näemme useammin. En ole osannut ajatella että tämä olisi epäreilua.
Kannattaa miettiä asiaa omalle kohdalle, miltä se tuntuu. Toki tuossa on perää, että pidemmälle mennään silloin kun on vapaata.
Mutta äitienpäivän voi viettää vaikka vuorotellen tai edes silloin tällöin eri mummojen kanssa samoin kuin esim joulun tai mitkä päivät nyt vaikuttavat olevan tärkeitä.
Vaikka näkeekin usein, niin voi se tuntua ikävältä jos vuosi toisensa jälkeen kaikki juhlapyhät vietetään vain toisen suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
No eihän tarkoita, pöljä, pojallaan on ENEMMÄN omaisuutta, ja joutuisi tansinkoa maksamaan, sitä se tarkoittaa, miten voit olla noin yksinkertainen, huh, huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?
Miksi poika ei huomioi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?No ei se ainakaan minun syyni ole. Ei vaan ilmeisesti mummu tunne kiinnostusta, on kaikkea muuta kivempaa. Onhan se rankkaa matkustaa hiukan tytärtään auttamaan muutamaksi päiväksi, helpompaa on mennä taas pariksi viikoksi Espanjaan tai jonnekin muualle. Tai vaan olla kotona omassa rauhassa. Ymmärrän, kyllä minua 70-vuotiasta usein väsyttää taas lähteä hoitamaan, mutta onneksi voin kieltäytyä, se ei liene väärin. Olen yrittänyt aina joustaa, ei vaan olen aina joustanut, nyt en enää.
Sinä olet nyt kateellinen narsistille. Onko sinulla ollut itsekeskeinen sisarus? Kömmi nyt jo ylös tuosta kuopasta ja jätä oma lapsuus taakse.
Voit ihan asiapohjaltakin sanoa, että tekee pahaa kun tuntee olevansa itsestäänselvyys ja tuhlaajamummua palvotaan. Ihan joka kerran ei tarvitse sopia, muttei ole mikään pakko olla miniää kohtaan rankaiseva. Kyllähän asiaan voi kiinnittää ystävällisestikin huomiota, että miniällä on rankka suhde äitiinsä ja hän yrittää kumarrella siihen suuntaan, jolloin tulee pyllistäneeksi toisaalle.
Tosiasia on kuitenkin se, että jos sinä luotettavana varaäitinä alat rankaista miniää, hän kokee sinua kohtaan kaiken sen vihan, jota ei uskalla äidilleen näyttää. Rakenna suhdetta miniääsi, se on lastenlasten etu.
Ja ne, jotka juhlivat sitä, ettei miniä saisi penniäkään, haluatte siis, että lapsenlapsenne kasvavat vuokraluukussa eivätkä uskalla unelmoida enää, koska ovat äkkiä muuttuneet köyhiksi, ja että aikuisuus tarkoittaa väsynyttä ja pettynyttä elämää, joten romahdusta katsellessaan he ymmärtävät paikkansa liiankin hyvin? Rakkaudessanne on jotain vikaa silloin. Liikaa itsekeskeisyyttä. Rankaisevuus on suomalaisten surullinen erityistaito. Siitä voisi vähän opetella poiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:
Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?
Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.
Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.
Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.
Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.
Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.
Minusta on todella turha loukkaantua siitä, että äitienpäivänä joku muukin saa huomiota. Olennaisempaa on se, miten kiitollisuutta näytetään ympäri vuoden saadusta avusta. Jollei saa kiitosta avusta, niin sitten se on aika lakata orjuuden aikakausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.
Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?No ei se ainakaan minun syyni ole. Ei vaan ilmeisesti mummu tunne kiinnostusta, on kaikkea muuta kivempaa. Onhan se rankkaa matkustaa hiukan tytärtään auttamaan muutamaksi päiväksi, helpompaa on mennä taas pariksi viikoksi Espanjaan tai jonnekin muualle. Tai vaan olla kotona omassa rauhassa. Ymmärrän, kyllä minua 70-vuotiasta usein väsyttää taas lähteä hoitamaan, mutta onneksi voin kieltäytyä, se ei liene väärin. Olen yrittänyt aina joustaa, ei vaan olen aina joustanut, nyt en enää.
Sinä olet nyt kateellinen narsistille. Onko sinulla ollut itsekeskeinen sisarus? Kömmi nyt jo ylös tuosta kuopasta ja jätä oma lapsuus taakse.
Voit ihan asiapohjaltakin sanoa, että tekee pahaa kun tuntee olevansa itsestäänselvyys ja tuhlaajamummua palvotaan. Ihan joka kerran ei tarvitse sopia, muttei ole mikään pakko olla miniää kohtaan rankaiseva. Kyllähän asiaan voi kiinnittää ystävällisestikin huomiota, että miniällä on rankka suhde äitiinsä ja hän yrittää kumarrella siihen suuntaan, jolloin tulee pyllistäneeksi toisaalle.
Tosiasia on kuitenkin se, että jos sinä luotettavana varaäitinä alat rankaista miniää, hän kokee sinua kohtaan kaiken sen vihan, jota ei uskalla äidilleen näyttää. Rakenna suhdetta miniääsi, se on lastenlasten etu.
Ja ne, jotka juhlivat sitä, ettei miniä saisi penniäkään, haluatte siis, että lapsenlapsenne kasvavat vuokraluukussa eivätkä uskalla unelmoida enää, koska ovat äkkiä muuttuneet köyhiksi, ja että aikuisuus tarkoittaa väsynyttä ja pettynyttä elämää, joten romahdusta katsellessaan he ymmärtävät paikkansa liiankin hyvin? Rakkaudessanne on jotain vikaa silloin. Liikaa itsekeskeisyyttä. Rankaisevuus on suomalaisten surullinen erityistaito. Siitä voisi vähän opetella poiskin.
En ymmärrrä oksennustasi, huomautan vain, että poikani kyllä lapsistaan huolta pitää, avioehto tarkoittaa vain sitä, ettei miniäni, jos eroavat, saa tasinkoa poikani omaisuudesta.
Toivottavasti sinä et ole kenenkään äiti etkö mummu, on niin hirveää tekstiä, että harvoin näkee.
Onneksi sinun mielipiteelläsi ei ol minulle arvoa, eri mieltä saa ola, mutta tuommoiset oletukset on karmeita.
Ja miniäni on aikuinen ihminen, kyllä hänen ensisijaisesti pitää houtaa suhteet ja suhtautuminen äitiinsä ei takana mitään draamaa olekaan, vain mummo joka haluaa viettää aikansa muutoin kuin lastenlastensa kanssa, ja se hänelle on sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?No ei se ainakaan minun syyni ole. Ei vaan ilmeisesti mummu tunne kiinnostusta, on kaikkea muuta kivempaa. Onhan se rankkaa matkustaa hiukan tytärtään auttamaan muutamaksi päiväksi, helpompaa on mennä taas pariksi viikoksi Espanjaan tai jonnekin muualle. Tai vaan olla kotona omassa rauhassa. Ymmärrän, kyllä minua 70-vuotiasta usein väsyttää taas lähteä hoitamaan, mutta onneksi voin kieltäytyä, se ei liene väärin. Olen yrittänyt aina joustaa, ei vaan olen aina joustanut, nyt en enää.
Sinä olet nyt kateellinen narsistille. Onko sinulla ollut itsekeskeinen sisarus? Kömmi nyt jo ylös tuosta kuopasta ja jätä oma lapsuus taakse.
Voit ihan asiapohjaltakin sanoa, että tekee pahaa kun tuntee olevansa itsestäänselvyys ja tuhlaajamummua palvotaan. Ihan joka kerran ei tarvitse sopia, muttei ole mikään pakko olla miniää kohtaan rankaiseva. Kyllähän asiaan voi kiinnittää ystävällisestikin huomiota, että miniällä on rankka suhde äitiinsä ja hän yrittää kumarrella siihen suuntaan, jolloin tulee pyllistäneeksi toisaalle.
Tosiasia on kuitenkin se, että jos sinä luotettavana varaäitinä alat rankaista miniää, hän kokee sinua kohtaan kaiken sen vihan, jota ei uskalla äidilleen näyttää. Rakenna suhdetta miniääsi, se on lastenlasten etu.
Ja ne, jotka juhlivat sitä, ettei miniä saisi penniäkään, haluatte siis, että lapsenlapsenne kasvavat vuokraluukussa eivätkä uskalla unelmoida enää, koska ovat äkkiä muuttuneet köyhiksi, ja että aikuisuus tarkoittaa väsynyttä ja pettynyttä elämää, joten romahdusta katsellessaan he ymmärtävät paikkansa liiankin hyvin? Rakkaudessanne on jotain vikaa silloin. Liikaa itsekeskeisyyttä. Rankaisevuus on suomalaisten surullinen erityistaito. Siitä voisi vähän opetella poiskin.
En ymmärrrä oksennustasi, huomautan vain, että poikani kyllä lapsistaan huolta pitää, avioehto tarkoittaa vain sitä, ettei miniäni, jos eroavat, saa tasinkoa poikani omaisuudesta.
Toivottavasti sinä et ole kenenkään äiti etkö mummu, on niin hirveää tekstiä, että harvoin näkee.
Onneksi sinun mielipiteelläsi ei ol minulle arvoa, eri mieltä saa ola, mutta tuommoiset oletukset on karmeita.
Ja miniäni on aikuinen ihminen, kyllä hänen ensisijaisesti pitää houtaa suhteet ja suhtautuminen äitiinsä ei takana mitään draamaa olekaan, vain mummo joka haluaa viettää aikansa muutoin kuin lastenlastensa kanssa, ja se hänelle on sallittua.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?
Eikö sinulla ole mitään rajoja, vai miksi koet itsesi piiaksi auttaessasi poikasi perhettä?
Etkö saa ollenkaan äitienpäiväkorttia? Se on poikasi tehtäviä. Kiukuttele hänelle, jos jostai syystä haluat kiukutella. Lapsesi on jo aikuinen ja äitienpäivänä vietot ovat heidän oman perheensä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?No ei se ainakaan minun syyni ole. Ei vaan ilmeisesti mummu tunne kiinnostusta, on kaikkea muuta kivempaa. Onhan se rankkaa matkustaa hiukan tytärtään auttamaan muutamaksi päiväksi, helpompaa on mennä taas pariksi viikoksi Espanjaan tai jonnekin muualle. Tai vaan olla kotona omassa rauhassa. Ymmärrän, kyllä minua 70-vuotiasta usein väsyttää taas lähteä hoitamaan, mutta onneksi voin kieltäytyä, se ei liene väärin. Olen yrittänyt aina joustaa, ei vaan olen aina joustanut, nyt en enää.
Sinä olet nyt kateellinen narsistille. Onko sinulla ollut itsekeskeinen sisarus? Kömmi nyt jo ylös tuosta kuopasta ja jätä oma lapsuus taakse.
Voit ihan asiapohjaltakin sanoa, että tekee pahaa kun tuntee olevansa itsestäänselvyys ja tuhlaajamummua palvotaan. Ihan joka kerran ei tarvitse sopia, muttei ole mikään pakko olla miniää kohtaan rankaiseva. Kyllähän asiaan voi kiinnittää ystävällisestikin huomiota, että miniällä on rankka suhde äitiinsä ja hän yrittää kumarrella siihen suuntaan, jolloin tulee pyllistäneeksi toisaalle.
Tosiasia on kuitenkin se, että jos sinä luotettavana varaäitinä alat rankaista miniää, hän kokee sinua kohtaan kaiken sen vihan, jota ei uskalla äidilleen näyttää. Rakenna suhdetta miniääsi, se on lastenlasten etu.
Ja ne, jotka juhlivat sitä, ettei miniä saisi penniäkään, haluatte siis, että lapsenlapsenne kasvavat vuokraluukussa eivätkä uskalla unelmoida enää, koska ovat äkkiä muuttuneet köyhiksi, ja että aikuisuus tarkoittaa väsynyttä ja pettynyttä elämää, joten romahdusta katsellessaan he ymmärtävät paikkansa liiankin hyvin? Rakkaudessanne on jotain vikaa silloin. Liikaa itsekeskeisyyttä. Rankaisevuus on suomalaisten surullinen erityistaito. Siitä voisi vähän opetella poiskin.
Et sinä nyt tunnu ymmärtävän omaisuutensa suojaamista. Eikä ne lapset yhtäkkiä köyhiksi muutu eron jälkeen. Ehtiihän sitä aviopari yhdessä hankkia yhtä sun toista. Tottakai yhteinen omaisuus menee erossa puoliksi, mutta ennen avioliittoa hankittu omaisuus jää alkuperäiselle omistajalle. Eikös se ole ihan kohtuullista?!
Vaikka onhan niitä ressukoita, jotka ovat varakkaita ennen avioliittoa ja tuleva puoliso on valmis vetämään ranteensa auki, jos tehdään avioehto. No tossukka ei tee avioehtoa ja tietyn ajan jälkeen vaimo ottaa eron ja vahingoniloisena käkättäen vie puolet toisen omaisuudesta tuntematta tunnon tuskia. Aukesiko nyt avioehdon tärkeys?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on todella turha loukkaantua siitä, että äitienpäivänä joku muukin saa huomiota. Olennaisempaa on se, miten kiitollisuutta näytetään ympäri vuoden saadusta avusta. Jollei saa kiitosta avusta, niin sitten se on aika lakata orjuuden aikakausi.
Lopetan nyt, totean vain, että poika ja lapset muistaa ja kiittää ja arvostaa, kuten olen monta kertaa sanonut. Miniä ei, kaipa olen sen ansainnut.
Vastaan huutoon, seuraava tarve kun tulee, minulla on muuta sovittuna. Sen on miniä ansainnut. Kun poika tarvitsee apua miniän olessa töissä, tottakai autan, niin hänkin auttaa minua.
Ehkä miniän vanhemmilta on tulossa enemmän perintöä.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?