Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä mitä on taustalla. Olen kuitenkin nähnyt, että moni ihminen pitää vain kulisseista kiinni ja lastenkin täytyy myöntyä kulissielämään, jos haluaa yhteyden vanhempiinsa. Sääliksihän tuossa miniäsi käy: hän näkee äitiään vain 2 kertaa vuodessa ja sekin vain kulissiäitiyttä ilmiselvästi. Apua ei äidiltään saa. Tuskin on siis saanut lapsenakaan. Lapsillekaan ei saa oikeaa mummosuhdetta kuin sinulta.
Äitenpäivä on jokainen päivä jolloin saa osoittaa lapsilleen/ lapsenlapsilleen välittämistä ja rakkautta. Varmaan saat niiltä lastenlapsiltasi myös takaisin samaa? Välittävässä suhteessa toki lastenlapset voivat kiukutella yms - kiukutella kun voi vain turvalliselle aikuiselle.
Ajattelin juuri tätä, että kukapa tietää minkälaiset välit miniällä on omaan äitiinsä. Kuulostaa kovin ulkokultaiselta, jos näkevät hyvin harvoin ja apua ei taida herua. Sinulla on oikea suhde lapsenlapsiisi, päälleliimattua ja etäistä. Ole iloinen siitä, kyllä lapsenlapset isompanakin muistavat sen, kumpi mummo on ollut oikeasti heitä varten. Tämä päivä on yksi päivä muiden joukossa, oikeasti läheiset suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin luodaan muinakin päivinä kuin pelkästään juhlapäivinä. Hyvää äitienpäivää!
Tarkoitin siis, että mahdollisesti siellä toisella mummolla suhde lapsenlapsiin on enemmän päälleliimattua ja etäistä, jos näkevät vain juhlapäivinä.
Itse olisin onnellinen, koska tuossa luodaan läheinen suhde niihin lapsenlapsiin. Se on heille voimavara. Omat mummoni kuolivat aikaa sitten ja vieläkin muistan heistä ihania arjen asioita. Siitä joka enemmän hoiti, muistan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Missä sanotaan, ettei ole tuloja? Vai oletatko sinö vihassaan vain niin?
Kyllä ainakin meillä pojalla on omaisuutta huomattavasti enemmän kuin miniällä jo perintöjen takia ja kyllä se on suojattu avioehdosta. Tottakai!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.
Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?
No ei se ainakaan minun syyni ole. Ei vaan ilmeisesti mummu tunne kiinnostusta, on kaikkea muuta kivempaa. Onhan se rankkaa matkustaa hiukan tytärtään auttamaan muutamaksi päiväksi, helpompaa on mennä taas pariksi viikoksi Espanjaan tai jonnekin muualle. Tai vaan olla kotona omassa rauhassa. Ymmärrän, kyllä minua 70-vuotiasta usein väsyttää taas lähteä hoitamaan, mutta onneksi voin kieltäytyä, se ei liene väärin. Olen yrittänyt aina joustaa, ei vaan olen aina joustanut, nyt en enää.
Minulla tuli suru miniän puolesta. Toinen vanhemmistani on juuri tuollainen: ei ole käynyt kotonani, ei osallistu juhliin, ei välitä edes lapsenlapsistaan. Jos haluan häneen pitää yhteyttä, niin se on juurikin 2-3 kertaa vuodessa juuri tiettyinä juhlapäivinä.
Ja haluan saada sen mitä voin. Samalla kuulen mm. suvun tarinoita, joita en muuten kuulisi. Lisäksi lapseni saavat jonkin käsityksen siitä, mikä on heidänkin taustansa tästä sukuhaarasta.
Maksaisin mitä vain, että tuohon vanhempaan olisi luonnollinen suhde.
Sen sanon, että pojallesi, kapsenlapsillesi ja itsellesi haittaa teet, jos et esim. autakaan silloin kun poikasi on töissä: lapsenlapset saavat vähemmän huomiota, poikasi joutuu pakostakin tekemään enemmän työpäiien jälkeen ja viikonloppuisin. Ja sinä: lapsenlapset osaavat kyllä laskea 1+1. Jos et auta vaikka voisit, annat heille väsyneemmän äidin ja isän, niin kyllä nämä lapsenlapset muistavat sen myös sitten, kun ovat itse isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Kiittämätön on ajatuksesi! Kummasti miniälle kelpaa 100% anopin ajasta.
Minä kieltäytyisin kuskaamasta, mutta noin vittumainen miniä kieltäisi tapaamasta lapsenlapsia. Ap on todella ikävässä asemassa, kun ei miniälle lauantai sopinut kahvitteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?
Niin, hyvä kysymys.
Mutta ei pelkästään siksi, että päästäisiin haukkumaan miniä ja äitinsä. Eihän se heidänkään suhteensa ongelmaton ole, jos tilanne on tuo.
Ei miniä varmaankaan ihan vaan pahuuttaan toimi noin. Voi olla hyvinkin kiitollinen siitä, että suhde anoppiin ja lapsilla toiseen mummoon on mutkaton, arkinen, läheinen. Kyllä ymmärrän, että siitä saattaa tulla tunne, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Mutta kyllä sitä varmaan silti arvostetaankin.
Ehkä tämä äitienpäivä ja se joku toinen päivä vuodessa, kun sitä toista mummoa nähdään, on siksi tärkeä, että se on ainoa tapa pitää joku ohut kytkös sinnekin suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Kiittämätön on ajatuksesi! Kummasti miniälle kelpaa 100% anopin ajasta.
Minä kieltäytyisin kuskaamasta, mutta noin vittumainen miniä kieltäisi tapaamasta lapsenlapsia. Ap on todella ikävässä asemassa, kun ei miniälle lauantai sopinut kahvitteluun.
Poikani käy kyllä lasten kanssa meillä vaikka en enää hoitoautomaatiksi alakaan, se on ihan selvä asia ja hän asian ymmärtää. Ei huolta. Näemme lapsia normaalikyläilyillä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Ei avioehtoon tarvita työttömyyttä!
Toisilla nyt vaan tuppaa olemaan paremmat tulot ja omaisuutta!
Köyhä on näkökulmasi 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?Niin, hyvä kysymys.
Mutta ei pelkästään siksi, että päästäisiin haukkumaan miniä ja äitinsä. Eihän se heidänkään suhteensa ongelmaton ole, jos tilanne on tuo.
Ei miniä varmaankaan ihan vaan pahuuttaan toimi noin. Voi olla hyvinkin kiitollinen siitä, että suhde anoppiin ja lapsilla toiseen mummoon on mutkaton, arkinen, läheinen. Kyllä ymmärrän, että siitä saattaa tulla tunne, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Mutta kyllä sitä varmaan silti arvostetaankin.
Ehkä tämä äitienpäivä ja se joku toinen päivä vuodessa, kun sitä toista mummoa nähdään, on siksi tärkeä, että se on ainoa tapa pitää joku ohut kytkös sinnekin suuntaan.
Ja sitä ohutta kytköstä ei voi ylläpitää vaikkapa joka toinen vuosi äitienpäivänä ja joka toinen vuosi muulloin?
Ei, vaan aina se pitää tehdä apn tunteita loukaten. Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?Niin, hyvä kysymys.
Mutta ei pelkästään siksi, että päästäisiin haukkumaan miniä ja äitinsä. Eihän se heidänkään suhteensa ongelmaton ole, jos tilanne on tuo.
Ei miniä varmaankaan ihan vaan pahuuttaan toimi noin. Voi olla hyvinkin kiitollinen siitä, että suhde anoppiin ja lapsilla toiseen mummoon on mutkaton, arkinen, läheinen. Kyllä ymmärrän, että siitä saattaa tulla tunne, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Mutta kyllä sitä varmaan silti arvostetaankin.
Ehkä tämä äitienpäivä ja se joku toinen päivä vuodessa, kun sitä toista mummoa nähdään, on siksi tärkeä, että se on ainoa tapa pitää joku ohut kytkös sinnekin suuntaan.
Ja sitä ohutta kytköstä ei voi ylläpitää vaikkapa joka toinen vuosi äitienpäivänä ja joka toinen vuosi muulloin?
Ei, vaan aina se pitää tehdä apn tunteita loukaten. Outoa.
Juuri tämä on pointtini, mutta eipä huolta, näen tosiaan lapsia, poikani pitää kyllä siitä huolen, minulla vaan vapautuu hurjasti aikaa ja rahaa säästyy, ei sekään ole huono asia. Laskin eilen, että kahden viime kuukauden aikana olen osaltanne liki 300 € lapsille vaatteita ja yhden vähän käytetyn polkupyörän. Kukaan ei ole pakottanut minua, mutta jatkossa toimin viisaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Eikö niillä miniöillä ja vävyillä ole mitään omaisuutta? Yksinkö ne teidän lapset ovat asunnot, autot ja mökit ostaneet, maksaneet ja perineet? Minun on ihan mahdoton uskoa, että sinunkin lapset ovat valinneet täysin persaukiset puolisot.
Minusta on ihan lähtökohtaisesti väärin vaatia yhtään avioparia tekemään sitä tai tätä. Ettekö te ole keskustelleet avioehdoista ja muista asioista jo silloin, kun lapsenne eivät vielä seurustelleet? Itse olisin perunut naimisiinmenon, jos miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia ja määräyksiä, mitä meidän pitää tehdä.
Isoäitini kuolivat noin 30 vuotta sitten. Toinen asui lähellä ja oli tuollainen itsestäänselvyys. Piti kylläkin itseään myös itsestäänselvyytenä.
Toinen isoäiti oli "sukujuhlaisoäiti". Jo välimatka teki sen, että tavattiin vain 1-3 kertaa vuodessa.
Arvaat varmaan kummasta isoäidistäni puhun omille lapsilleni lähes viikottain? Kumman elämäntarinat ja opetukset kantavat tänä päivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?Niin, hyvä kysymys.
Mutta ei pelkästään siksi, että päästäisiin haukkumaan miniä ja äitinsä. Eihän se heidänkään suhteensa ongelmaton ole, jos tilanne on tuo.
Ei miniä varmaankaan ihan vaan pahuuttaan toimi noin. Voi olla hyvinkin kiitollinen siitä, että suhde anoppiin ja lapsilla toiseen mummoon on mutkaton, arkinen, läheinen. Kyllä ymmärrän, että siitä saattaa tulla tunne, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Mutta kyllä sitä varmaan silti arvostetaankin.
Ehkä tämä äitienpäivä ja se joku toinen päivä vuodessa, kun sitä toista mummoa nähdään, on siksi tärkeä, että se on ainoa tapa pitää joku ohut kytkös sinnekin suuntaan.
Ja sitä ohutta kytköstä ei voi ylläpitää vaikkapa joka toinen vuosi äitienpäivänä ja joka toinen vuosi muulloin?
Ei, vaan aina se pitää tehdä apn tunteita loukaten. Outoa.Juuri tämä on pointtini, mutta eipä huolta, näen tosiaan lapsia, poikani pitää kyllä siitä huolen, minulla vaan vapautuu hurjasti aikaa ja rahaa säästyy, ei sekään ole huono asia. Laskin eilen, että kahden viime kuukauden aikana olen osaltanne liki 300 € lapsille vaatteita ja yhden vähän käytetyn polkupyörän. Kukaan ei ole pakottanut minua, mutta jatkossa toimin viisaammin.
Hyvä ap, pidä puolesi, ei riidellä kannata, mutta puolensa aina kannattaa pitää, kukaan muu ei sitä tee, jos et itse.
Minä taasen olen eronnut kymmenisen vuotta sitten. Ex anopin kanssa soitellaan onnittelut pyhä- ja syntymäpäivinä. Hän jopa muistaa minua nimipäivänäkin. Äitienpäivänä soitan hänelle. Hänellä on ikää yli 80 ja aina yhtä iloisesti rupatellaan puhelimessa. Oma äitini nukkui pois muutama vuosi sitten. Pidän ex anoppiin yhteyttä hänen elämänsä loppuun asti. Hänen poikansa eli ex mieheni on uusissa naimisissa, mutta tunsimme yli 20 vuotta ennen eroa, joten päätimme ettei avioero tarkoita eroa anopista ja apista.
Välillä käyvät tuomassa syntymäpäivälahjan ja joulukukat vaihdetaan joka vuosi. Suosittelen oikeasti tutustumaan anoppiin ja olemaan moittimatta hänen poikaansa hänelle. Sillä pääsee jo pitkälle ihmissuhteessa. Minä en ole koskaan sanonut pahaa sanaa hänen pojastaan, sillä pidän meidän välejä kullanarvoisena.
Kannattaa totta kai vetää rajat omalle ajankäytölleen. Vanhemmat ovat lapsistaan vastuussa ensisijaisesti. Mutta kuulostaa vähän oudolta, että tiedät noin tarkkaan miniän äitisuhteesta. En nyt tajunnut, miksi äitienpäivänä ei saisi käydä katsomassa toista mummoa, joka vielä asuu kaukana.
Ajattelin juuri tätä, että kukapa tietää minkälaiset välit miniällä on omaan äitiinsä. Kuulostaa kovin ulkokultaiselta, jos näkevät hyvin harvoin ja apua ei taida herua. Sinulla on oikea suhde lapsenlapsiisi, päälleliimattua ja etäistä. Ole iloinen siitä, kyllä lapsenlapset isompanakin muistavat sen, kumpi mummo on ollut oikeasti heitä varten. Tämä päivä on yksi päivä muiden joukossa, oikeasti läheiset suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin luodaan muinakin päivinä kuin pelkästään juhlapäivinä. Hyvää äitienpäivää!