Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.
On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.
Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?
Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.
Että siis auttaminen on väärin?
Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.
Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?
Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.
Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.
Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.
Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?
Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.
On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla
Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.
Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.
Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.
Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.
Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.
Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.
AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.
Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.Kirjoitit "AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä." Niin, mutta ajattelitko yhtään tyttären anoppia, hänen aviomiehensä äitiä, joka taas joutui pettymään, kun miniän äiti saa äitienpäivän itselleen eikä hänen luokse tulla käymään. Miksi tytär on hyvä, kun miniä samalla tavalla toimiessaan on kylmä ja ilkeä?
Itse inhoan tuolla tavalla lennosta ehdotettuja suunnitelmien muutoksia, jos jotain muuta on jo sovittu. Oma mieskin yritti tuota aikoinaan. Saman päivän aikana olisi pitänyt käydä kummankin vanhempien luona, aikataulut oli sovittu ja miehen takia päästiin lähtemään tunteja myöhässä. Kukas saikaan kummassakin paikassa syyt niskoilleen, kun ruuat oli menneet pilalle ja muut vieraat lähteneet? Minä.
Kyllä ajattelin, mutta en jaksanut ryhtyä sitä asian ulottuvuutta edelleen viemään eteenpäin keskusteltavaksi tässä. Ajattelin vain, että hyvä kun on se tytär. Hänen ja hänen miehensä toimiminen miehen äidin kanssa on sitten oma lukunsa. Kukaan meistä ei tiedä, miten se hoituu, onko sitä miehen äitiä edes olemassa.
Ehkä tässä kannattaa ottaa sellainen kanta ihan yleisesti sopien, että mikäli äitienpäivänä halutaan koko perheenä mennä isoäidin luokse, niin olkoon se aina ja ikuisesti se äidin äiti. Aina.
Jos joku ei saa kuin poikia, niin hänen kohtalonsa olkoon sitten se mikä on. Hän ottakoon sen huomioon jo varhain, että häntä ei tulla onnittelemaan äitienpäivänä. Sen sijaanhan häntä voidaan tulla onnittelemaan vaikkapa syntymäpäivänään. Äitienpäivät kuuluvat vain äideille ja isoäideistä vain äidinäideille.
Kun tämä on täysin selvää kaikille, ei tule minkäänlaista epäselvyyttä eikä murhetta. Äidin ja tyttären suhde ei siis lopu koskaan, mutta äidin ja pojan suhde loppuu tai ainakin muuttuu radikaalisti miniän tullessa kuvioon.
Mutta entä jos asia muutettaisiinkin sitten vielä niin, että pojat perheineen tulevat onnittelemaan ja juhlimaan isoisää isänpäivänä. Tyttäret taas menvät onnittelemaan silloin sitä appiukkoa, joka on miehensä isä. Silloin ollaan aika lähellä tasa-arvoa.
Ja lapsenlapsia ei oikeastaan tarvitse hoitaa kumpienkaan isovanhempien. Ei tule epätasapainoa.
Ihme kiukuttelua. olen pojan äiti ja ajattelen, että jos luoja suo ja hänelle siunaantuu perhe, niin päättäkööt perheenä mitä tekevät. Koitan omalta osalta pitää välit siinä kunnossa ja oven auki, että minua voi tavata milloin vaan, mitä sillä päivällä on niin väliä?
Mitä minä muka kiukuttelisin? Minähän yritin ajatella ratkaisukeskeisesti.
Itselleni kun ei ole mitään merkitystä koko jutulla, tilanteeni on ihan erilainen, ei mitään tuollaista. Kunhan mietiskelin, että olisihan se hyvä jos olisi joku ihan selkeä kaava.
Hoh hoijjaa, sen vaan olen täältä tullut huomanneeksi, että vaikka yrittäisitkin siinä olla ovet auki ja välit kunnossa, niin sen toisen osapuolen mieli voi mennä ihan muunlaisia ratoja, sitä et voi vielä yhtään tietää. Se on tietenkin hyvä asia, jos sinua ei liikuta yhtään, miten he tämmöiset asiat hoitavat vai hoitavatko mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoitaja auttaa pukemisessa, antaa lääkkeet ja aamupalaa. Kotihoitaja käy eläkeläisen luona 2-3 kertaa ja on eläkeläisen luona 10 minuuttia kerrallaa. Maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan.
Ateriapalvelu tuo lämpimän ruoan, mutta se maksaa noin 200 kuukaudessa.
Muut ruoat tilataan kaupasta, kauppa ottaa kotiinkuljetusmaksun.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä. Moni kunta ja kaupunki ei myönnä enää palveluseteliä eläkeläiselle kodin siivouksen ostoon nyt kun tuli tämä uusi hyvinvointialue. Jos eläke on 900 niin ei saa verovähennystä. Eläkeläinen saa kodin siivouksesta alv-alennuksen.
Jos eläkeläinen lämmittää asuntoa puilla niin puiden kantaminen sisälle ostetaan yksityiseltä yritykseltä.
Pyykit haetaan kotoa pestäväksi muualle, mutta se maksaa, monella kunnalla on hinnasto netissä.
Osastohoito ei kuulu maksukattoon, kun maksukatto on täynnä maksaa vuorokausi sairaalassa 22,80 eli 2 viikkoa 320.
Vakuutus ei korvaa vanhoja putkia esim. 1970 - luvun, jos tulee vesivahinko.
Eli ennenkuin haukutte nuoret ikäpolvet niin varmistakaa, että rahanne riittävät nouhin kaikkiin juttuihin.
Kovasti sinä olet nähnyt vaivaa laskelmiesi kanssa. Ilmeisesti jokin tarve sulla siihen.
Totuus on se, että haukutaan tai ei, ei nuo asiat nuoria koske kumminkaan. Ei niitä kukaan nuori tule vanhemmilleen maksamaan. Vaikka enkelien kielillä laulelisi.
Ettekö te voisi vain elää sitä omaa elämäänne laskelmoimatta nyt niin kovasti, mitä ne eläkeläiset tarvitsee, ja mitä te ette tule heidän hyväkseen tekemään.
Jokaisella teistä on vain ne yhdet omat vanhemmat ja itse junailette asiat vain ja ainoastaan heidän kanssaan ja kannaltaan, ihan miten omat voimanne tai tahtotilanne sanelevat. Joe ette piiruakaan välitä, sitä ei teidän tarvitse tehdäkään. Mitä te sitä energiaanne tämmöiseen kulutatte?
Jos täytät 92 ja sinulle tulee syöpä niin maksat nuo asiat esim. kodinsiivouksen itse, jos et jaksa siivota niin sitten kotisi on siivoamatta.
Eläkeläisiä on vaipoissa kotona eikä silloinkaan apua tule kuin maksamalla palveluista.
Ainut vaihtoehto saada apua ilmaiseksi on omaiset joten en ymmärrä näitä miniöitä haukkuvia anoppeja, ilmeisesti heillä rahaa riittää.
Mitä miniät tähän liittyy?
Mun mies hoiti äitinsä kun oli tarve.
Monella on vain 1 lapsi eikä kaikki miehet kyllä äitiään hoida.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi vie katraansa (eli miehensä) sinun luo ja ohittavat miehen äidin.
Tämä.
Me ei menty kummallekaan. Ei ehditty. Mies soitti äidilleen onnittelupuhelimen ja sai syyllistämisryöpyn päälleen. Hän ei ehkä koskaan ymmärrä, että tuollainen käytös etäännyttää. Hänellä on mielestään "oikeus". Oma nuori aikuiseni ei edes muistanut onnitella minua, mutta tiedän, että hänellä on kaikenlaista muuta mielessään. Ei tulisi mieleenikään alkaa vaatia jotain huomionosoituksia.
Itse tuoreena äitinä haluan äitienpäivän perheen kesken viettää. Jos aikaa jää, käydään mummulassa. Mummut ovat omat äitienpäivät saaneet aikoinaan viettää haluamallaan tavalla, nyt on minun vuoro. Anoppi ei minulle sanele missä äitienpäivän vietän lasteni kanssa. Mummoja voi muistaa muinakin päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaķ täällä, poikani
kävi juuri kukkien ja lahjojen kanssa nolona yksin, suru oli silmissään, valitteli, että lapset nuhassa, yritti rassukka lievittää asiaa. Miniä oli määrännyt varmaankin, että nyt kiharretaan hiuksia jne., valmistaudutaan sen toisen mummun, joka ei koskaan laita rikkaa ristiin, luo kahville. Saapa nähdä milloin poika hakee eroa miniän itsekkyyden takia, merkit on sellaiset, että pian. Surettaa pojan valinta ja niin hän näyttää surevan itsekin.
Minä päätin myös, että miniän pyyntöihin auttaa vastaan, että valitettavasti ehdin sopia muuta. Varasin mökin heinäkuussa, en todellakaan ota lapsenlapsia sinne ilman vanhempia, hoitakoon miniä lomalla lapsensa itse, pojallani ei lomaa ole, aloittaa uudessa paikassa heinäkuun alussa.Siinä tuppaa helposti vaan käymään niin, että kun haetaan eroa, siitä seuraakin se, että miniä muuttaa sinne oman äitinsä lähelle, koska siellä "turvaverkot". Tänne jää sekä isä, joka tapaa lapsiaan muutaman kerran kuussa, (koska koulut ja päiväkodit toisaalla), että mummo, joka tähän asti on ollut perheen viikottaisena apuna. Tosin en ole kateellinen tai katkera siitä, että myös äidinpuoleinen mummo saa elää lastenlasten arkea, olen surullinen poikani puolesta ja ennen kaikkea lasten puolesta. Heille on iso muutos jo se, että vanhemmat eroavat ja kodit vaihtuvat. Siihen vielä ero kavereista, uudet koulut ja päiväkodit... Sellaisia äitienpäivämietteitä tällä mummolla, joka jo eilen sai juhlia lasten ja lastenlasten kanssa
Sama tilanne täällä edessä. Äiti muuttaa toiselle paikkakunnalle, koska haluaa. Siinä ei kysytä mitä isä haluaa. Ja dinosaurusajan sossutädit komppaa, että ilman muuta lapsi muuttaa äidin kanssa, vaikka tänne jää tarhat, kaverit ja pienen ihmisen koko elämä.
Miniä on pahin. Ei niitä ymmärrä, outoja ja vajaajärkisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.
On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.
Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?
Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.
Että siis auttaminen on väärin?
Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.
Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?
Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.
Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.
Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.
Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?
Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.
On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla
Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.
Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.
Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.
Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.
Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.
Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.
AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.
Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.
Muistin virkistämiseksi: ei me tiedetä miten ja milloin äitienpäivän suunnitelmat on tehty. Vaikuttaa siltä että ne oli lyöty lukkoon jo ja sitten olisikin pitänyt alkaa venkslaamaan aikatauluja ja suunnitelmia? Ei me tiedetä mitä poika on suunnitelmia tehdessä tehnyt ja sanonut. Jos poika ei ole ollenkaan tuonut esiin oman äitinsä muistamista, niin pojan vika se on.
Ei tiedetä myöskään viihtyykö miniä ollenkaan anopin luona, esim jos miniällä ruokavalio ja anoppi kahvihetkilläkin väkisin varaa vain miniälle sopimatonta ruokaa vaikka kaikki on tiedossa.
Mummoille kysymys. Kun ne teidän pojat oli pieniä/teinejä/nuoria niin miten siellä lapsuudenkodeissa huomioitiin molemmat mummot?
Meillä ovat miehen vanhemmat asuneet 20 v ulkomailla, ovat jäänet vieraaksi pojillemme.
Äitini on läheisempi koska on tavannut ja välittänyt enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoille kysymys. Kun ne teidän pojat oli pieniä/teinejä/nuoria niin miten siellä lapsuudenkodeissa huomioitiin molemmat mummot?
Meillä ovat miehen vanhemmat asuneet 20 v ulkomailla, ovat jäänet vieraaksi pojillemme.
Äitini on läheisempi koska on tavannut ja välittänyt enemmän.
Jatkan vielä.
Ymmärrätte varmaankin kenen luo menisimme jos olisi valittava.
Vierailija kirjoitti:
Miniä on pahin. Ei niitä ymmärrä, outoja ja vajaajärkisiä.
Itsepähän tiedät mummona. Olet aikoinaan ollut miniä anopillesi.
Minun äitini taas kehui anoppiaan. Mummu olikin ihan mukava.
Ja miniästäänkin äiti tykkäsi.
Minun pojilla on kaikilla kolmella tyttöystävät, on olleet jo pitkään kaikki. Minä tykkään heistä jokaisesta. Kaikki jotenkin hauskalla tavalla aivan erilaisia.