Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Huonostipa olet poikasi kasvattanut kun on tuollaisen l u t k a n vaimokseen valinnut. Myöhäistä sitä nyt on surra kun poika on saatu ansaan ja toisen määräysvallan alle.
Sivusta totean, ettei ap ole noin missään maininnut miniästään, sinä olet sairas, inhottava suorastaan.
Ja onneksi poika pääsee halutessaan eroon vaimostaan, olkaamme siitä kiitollisia, joskus me ihmiset teemme vääriä valintoja ja sen voi onneksi avioliiton kohdalla erolla korjata, malja sille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:
Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?
Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.
Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.
Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.
Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.
Ei ole ilkeä kommentti. Poikien äitinä, tai äitinä ylipäätänsä, en ymmärrä, että miksi, et voi lapsellesi kertoa, mikä on sinulle tärkeää?
Mi ulle ja äidilleni ei ole tärkeää se, että juuri äitienpäivänä huomioidaan.
Tärkeää on meille se, että vietetään yhteistä aikaa: välillä auttaen, välillä yhteistä kokien esim teatterissa tai matkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Meitä kakkosluokan arkimummoja on paljon. Mä keräsin itse kimpun valkovuokkoja pöydälle ja vähän on haikea fiilis. Halaukset teille kaikille ja mukavaa päivää kaikesta surusta huolimatta.
Samoin sinne! 🌺
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini kuolivat noin 30 vuotta sitten. Toinen asui lähellä ja oli tuollainen itsestäänselvyys. Piti kylläkin itseään myös itsestäänselvyytenä.
Toinen isoäiti oli "sukujuhlaisoäiti". Jo välimatka teki sen, että tavattiin vain 1-3 kertaa vuodessa.
Arvaat varmaan kummasta isoäidistäni puhun omille lapsilleni lähes viikottain? Kumman elämäntarinat ja opetukset kantavat tänä päivänä?
Meillä se sukujuhlaisoäiti! Koska hän oli jännittävä ja kiinnostava, tehnyt elämässä epätavallisia ratkaisuja ja suhtautui meihin joka kerta yhtä yllättyneen iloisesti. Se toinen isoäiti oli kyllä tuputtamassa neuvojaan ja ohjeitaan, varmisti, että tiesimme hänen mielipiteensä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:
Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?
Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.
Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.
Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.
Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.Ei ole ilkeä kommentti. Poikien äitinä, tai äitinä ylipäätänsä, en ymmärrä, että miksi, et voi lapsellesi kertoa, mikä on sinulle tärkeää?
Mi ulle ja äidilleni ei ole tärkeää se, että juuri äitienpäivänä huomioidaan.
Tärkeää on meille se, että vietetään yhteistä aikaa: välillä auttaen, välillä yhteistä kokien esim teatterissa tai matkoilla.
Missä sanoin, etten ole kertonut? Näytä ihmeessä. Olen kertonut ja taatusti kasvoiltani pettymys näkyi kun miniä rähjäsi pojalleni ja minulle kun kahville kutsuin ja kerroin tyttäreni hoitavan kaikki herkut pöytään. Itkin autossa kotiin ajaessani. Mutta kiitos julmista sanoistasi ja hyvää äitienpäivää vaan sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurasin ketjua sivusta, hämmästyttää miniöitten asenne. Toivottavasti elämä opettaa ja saavat itse aikanaan apn kohtelun. Voi sitten muistella mitä mieltä nuorena oli.
Ihan oikeastiko äitienpäivänä pitäisi viettää ajamalla autolla ympäriinsä satoja kilometrejä, että isoäidit saisivat huomiota?
Meillä on lapset hoidettu päivähoidon avustamana ihan itse, mitään hoitoapua ei o,e isovanhemmilta tullut. Päinvastoin isovanhempien omat parisuhderiidat ja ongelmat ovat heijastuneet lapsenlalsenkin elämään kun edes kylässä käydessäei ei isoäiti pysty olemaan asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini kuolivat noin 30 vuotta sitten. Toinen asui lähellä ja oli tuollainen itsestäänselvyys. Piti kylläkin itseään myös itsestäänselvyytenä.
Toinen isoäiti oli "sukujuhlaisoäiti". Jo välimatka teki sen, että tavattiin vain 1-3 kertaa vuodessa.
Arvaat varmaan kummasta isoäidistäni puhun omille lapsilleni lähes viikottain? Kumman elämäntarinat ja opetukset kantavat tänä päivänä?
Meillä se sukujuhlaisoäiti! Koska hän oli jännittävä ja kiinnostava, tehnyt elämässä epätavallisia ratkaisuja ja suhtautui meihin joka kerta yhtä yllättyneen iloisesti. Se toinen isoäiti oli kyllä tuputtamassa neuvojaan ja ohjeitaan, varmisti, että tiesimme hänen mielipiteensä kaikesta.
Sinustako se, että aptä jatkuvasti apuun pyydetään tarkoittaa, että ap tuputtaa? En nyt kyllä ymmärrä miten, mutta kaipa sairas ja ilkeä mieli asian voi noinkin kääntää. Äitienpäivänäkin. Jos olisin äitisi häpeäisin kuinka olen tyttöni kasvattanut, julman ja ilkeän. Hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin ketjua sivusta, hämmästyttää miniöitten asenne. Toivottavasti elämä opettaa ja saavat itse aikanaan apn kohtelun. Voi sitten muistella mitä mieltä nuorena oli.
Ihan oikeastiko äitienpäivänä pitäisi viettää ajamalla autolla ympäriinsä satoja kilometrejä, että isoäidit saisivat huomiota?
Meillä on lapset hoidettu päivähoidon avustamana ihan itse, mitään hoitoapua ei o,e isovanhemmilta tullut. Päinvastoin isovanhempien omat parisuhderiidat ja ongelmat ovat heijastuneet lapsenlalsenkin elämään kun edes kylässä käydessäei ei isoäiti pysty olemaan asiallisesti.
Kuka on vaatinut niin, sano! Eikös aptä vaadita ajamaan usein auttamaan, oletko sinä ihan hullu.
Ja jos sinulla on juopot vanhemmat, niin mitä se tähän kuulu? Ei yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, poikani
kävi juuri kukkien ja lahjojen kanssa nolona yksin, suru oli silmissään, valitteli, että lapset nuhassa, yritti rassukka lievittää asiaa. Miniä oli määrännyt varmaankin, että nyt kiharretaan hiuksia jne., valmistaudutaan sen toisen mummun, joka ei koskaan laita rikkaa ristiin, luo kahville. Saapa nähdä milloin poika hakee eroa miniän itsekkyyden takia, merkit on sellaiset, että pian. Surettaa pojan valinta ja niin hän näyttää surevan itsekin.
Minä päätin myös, että miniän pyyntöihin auttaa vastaan, että valitettavasti ehdin sopia muuta. Varasin mökin heinäkuussa, en todellakaan ota lapsenlapsia sinne ilman vanhempia, hoitakoon miniä lomalla lapsensa itse, pojallani ei lomaa ole, aloittaa uudessa paikassa heinäkuun alussa.
Siinä tuppaa helposti vaan käymään niin, että kun haetaan eroa, siitä seuraakin se, että miniä muuttaa sinne oman äitinsä lähelle, koska siellä "turvaverkot". Tänne jää sekä isä, joka tapaa lapsiaan muutaman kerran kuussa, (koska koulut ja päiväkodit toisaalla), että mummo, joka tähän asti on ollut perheen viikottaisena apuna. Tosin en ole kateellinen tai katkera siitä, että myös äidinpuoleinen mummo saa elää lastenlasten arkea, olen surullinen poikani puolesta ja ennen kaikkea lasten puolesta. Heille on iso muutos jo se, että vanhemmat eroavat ja kodit vaihtuvat. Siihen vielä ero kavereista, uudet koulut ja päiväkodit... Sellaisia äitienpäivämietteitä tällä mummolla, joka jo eilen sai juhlia lasten ja lastenlasten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Eikö niillä miniöillä ja vävyillä ole mitään omaisuutta? Yksinkö ne teidän lapset ovat asunnot, autot ja mökit ostaneet, maksaneet ja perineet? Minun on ihan mahdoton uskoa, että sinunkin lapset ovat valinneet täysin persaukiset puolisot.
Minusta on ihan lähtökohtaisesti väärin vaatia yhtään avioparia tekemään sitä tai tätä. Ettekö te ole keskustelleet avioehdoista ja muista asioista jo silloin, kun lapsenne eivät vielä seurustelleet? Itse olisin perunut naimisiinmenon, jos miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia ja määräyksiä, mitä meidän pitää tehdä.
Ai sinun naimisiinmeno oli omaisuudesta kiinni. Arvaahan sen, jos kiristetään tulevaa puolisoa olemaan tekemättä avioehtoa. Minä taasen varakkaampana puoliskona en olisi mennyt naimisiin ilman avioehtoa.
Kaikilla on oikeus suojata omaisuutensa miten tahtoo. Myös appivanhemmilla testamentissa jättää miniä ulkopuolelle. Eihän testamentissa ole mitään järkeä, jollei sillä määrätä omaisuutta omalle perillisilleen tai minne tahtoo.
Vaikutat hyvin ahneelta ihmiseltä. Tai sitten et tajua miksi omaisuuttaan halutaan suojata.
Minun naimisiinmeno olisi ollut kiinni siitä, että miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia mitä meidän pitää tehdä. Mies ja minä olemme ostaneet ja maksaneet omaisuuden yhdessä. Miehen vanhemmilla ei ole ollut eikä ole mitään tietoa, mitä minun omaisuus on tai minun tulevat perinnöt mahdollisesti tulevat olemaan.
Meillä on avioehto avioeron varalta. Ihan itse sitä ehdotin. Appivanhemmille en ole siitä sanonut mitään ja tuskin on puolisonikaan. Olen sanonut moneen otteeseen miehelle, että kysyy äidiltään, onko hänellä lasten puolisot poissulkeva testamentti. Toivottavasti on, sillä huonolla tuurilla pääsen osakkaaksi sekavaan kuolinpesään enkä sitä halua.
En edelleenkään ymmärrä kommentteja miten "pojan omaisuus lähtee miniän matkaan". Suomessa noin ei voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin ketjua sivusta, hämmästyttää miniöitten asenne. Toivottavasti elämä opettaa ja saavat itse aikanaan apn kohtelun. Voi sitten muistella mitä mieltä nuorena oli.
Ihan oikeastiko äitienpäivänä pitäisi viettää ajamalla autolla ympäriinsä satoja kilometrejä, että isoäidit saisivat huomiota?
Meillä on lapset hoidettu päivähoidon avustamana ihan itse, mitään hoitoapua ei o,e isovanhemmilta tullut. Päinvastoin isovanhempien omat parisuhderiidat ja ongelmat ovat heijastuneet lapsenlalsenkin elämään kun edes kylässä käydessäei ei isoäiti pysty olemaan asiallisesti.
Miksi tulet omia ongelmasi tähän urputtamaan, jos äitisi on juoppo niin voi, voi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä apn kanssa, voi hyvänen aika, miten outoja ulostuloja teillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä kakkosluokan arkimummoja on paljon. Mä keräsin itse kimpun valkovuokkoja pöydälle ja vähän on haikea fiilis. Halaukset teille kaikille ja mukavaa päivää kaikesta surusta huolimatta.
Kauheita marttyyrimummoja sitä riittää. Ryve nyt surussasi koko äitienpäivä.
Ettekö te osaa asettaa rajoja: hoidatte sen verran kuin itselle sopii ja hyvältä tuntuu. Jollei kiitollisuutta heru, ja homma ei tunnu sitten enää mielekkäältä, niin sitten palvelu loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Huonostipa olet poikasi kasvattanut kun on tuollaisen l u t k a n vaimokseen valinnut. Myöhäistä sitä nyt on surra kun poika on saatu ansaan ja toisen määräysvallan alle.
Monesti poika valitsee äitiään jollain tavoin muistuttavan lutk... Ei kun ihmisen 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin ketjua sivusta, hämmästyttää miniöitten asenne. Toivottavasti elämä opettaa ja saavat itse aikanaan apn kohtelun. Voi sitten muistella mitä mieltä nuorena oli.
Ihan oikeastiko äitienpäivänä pitäisi viettää ajamalla autolla ympäriinsä satoja kilometrejä, että isoäidit saisivat huomiota?
Meillä on lapset hoidettu päivähoidon avustamana ihan itse, mitään hoitoapua ei o,e isovanhemmilta tullut. Päinvastoin isovanhempien omat parisuhderiidat ja ongelmat ovat heijastuneet lapsenlalsenkin elämään kun edes kylässä käydessäei ei isoäiti pysty olemaan asiallisesti.Miksi tulet omia ongelmasi tähän urputtamaan, jos äitisi on juoppo niin voi, voi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä apn kanssa, voi hyvänen aika, miten outoja ulostuloja teillä on.
Äitini ei ollut juoppo vaan persoonallisuushäiriöinen... näitä tuntuu tässäkin ketjussa olevan ihan riittämiin.
Lohdullinen halaus ap:lle, kyllä tämä on monelle hankala päivä, ja monella tavalla.
Koska on tunteet ja side omaan lapseen, asiat tuntuvat henkilökohtaisilta ja vaikeilta.
Miniät voivat olla vielä nuoria ja ajattelemattomia, ei ole vielä elämän viisautta
Hyvää Äitienpäivää ihan kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Eikö niillä miniöillä ja vävyillä ole mitään omaisuutta? Yksinkö ne teidän lapset ovat asunnot, autot ja mökit ostaneet, maksaneet ja perineet? Minun on ihan mahdoton uskoa, että sinunkin lapset ovat valinneet täysin persaukiset puolisot.
Minusta on ihan lähtökohtaisesti väärin vaatia yhtään avioparia tekemään sitä tai tätä. Ettekö te ole keskustelleet avioehdoista ja muista asioista jo silloin, kun lapsenne eivät vielä seurustelleet? Itse olisin perunut naimisiinmenon, jos miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia ja määräyksiä, mitä meidän pitää tehdä.
Ai sinun naimisiinmeno oli omaisuudesta kiinni. Arvaahan sen, jos kiristetään tulevaa puolisoa olemaan tekemättä avioehtoa. Minä taasen varakkaampana puoliskona en olisi mennyt naimisiin ilman avioehtoa.
Kaikilla on oikeus suojata omaisuutensa miten tahtoo. Myös appivanhemmilla testamentissa jättää miniä ulkopuolelle. Eihän testamentissa ole mitään järkeä, jollei sillä määrätä omaisuutta omalle perillisilleen tai minne tahtoo.
Vaikutat hyvin ahneelta ihmiseltä. Tai sitten et tajua miksi omaisuuttaan halutaan suojata.
Minun naimisiinmeno olisi ollut kiinni siitä, että miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia mitä meidän pitää tehdä. Mies ja minä olemme ostaneet ja maksaneet omaisuuden yhdessä. Miehen vanhemmilla ei ole ollut eikä ole mitään tietoa, mitä minun omaisuus on tai minun tulevat perinnöt mahdollisesti tulevat olemaan.
Meillä on avioehto avioeron varalta. Ihan itse sitä ehdotin. Appivanhemmille en ole siitä sanonut mitään ja tuskin on puolisonikaan. Olen sanonut moneen otteeseen miehelle, että kysyy äidiltään, onko hänellä lasten puolisot poissulkeva testamentti. Toivottavasti on, sillä huonolla tuurilla pääsen osakkaaksi sekavaan kuolinpesään enkä sitä halua.
En edelleenkään ymmärrä kommentteja miten "pojan omaisuus lähtee miniän matkaan". Suomessa noin ei voi käydä.
Juristina neuvon sinua, jos avioehtoa ei ole, eroavien puolisoitten omaisuus lasketaan yhteen ja varakkaampi joutuu maksamaan tasinkoa toiselle, vaikka se varakkuus olisikin ennen liittoa saatu ja ansaittu, näin siis jos avioehtoa ja puolison poissulkevaa ehtoa ei testamentissa ole.
Älä viitsinenempää inttää kun et asiaa ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin ketjua sivusta, hämmästyttää miniöitten asenne. Toivottavasti elämä opettaa ja saavat itse aikanaan apn kohtelun. Voi sitten muistella mitä mieltä nuorena oli.
Ihan oikeastiko äitienpäivänä pitäisi viettää ajamalla autolla ympäriinsä satoja kilometrejä, että isoäidit saisivat huomiota?
Meillä on lapset hoidettu päivähoidon avustamana ihan itse, mitään hoitoapua ei o,e isovanhemmilta tullut. Päinvastoin isovanhempien omat parisuhderiidat ja ongelmat ovat heijastuneet lapsenlalsenkin elämään kun edes kylässä käydessäei ei isoäiti pysty olemaan asiallisesti.Miksi tulet omia ongelmasi tähän urputtamaan, jos äitisi on juoppo niin voi, voi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä apn kanssa, voi hyvänen aika, miten outoja ulostuloja teillä on.
Äitini ei ollut juoppo vaan persoonallisuushäiriöinen... näitä tuntuu tässäkin ketjussa olevan ihan riittämiin.
Ahaa, ymmärrän se häiriö on sinulle periytynyt. Harmi, yritä tulla itsesi kanssa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin ketjua sivusta, hämmästyttää miniöitten asenne. Toivottavasti elämä opettaa ja saavat itse aikanaan apn kohtelun. Voi sitten muistella mitä mieltä nuorena oli.
Ihan oikeastiko äitienpäivänä pitäisi viettää ajamalla autolla ympäriinsä satoja kilometrejä, että isoäidit saisivat huomiota?
Meillä on lapset hoidettu päivähoidon avustamana ihan itse, mitään hoitoapua ei o,e isovanhemmilta tullut. Päinvastoin isovanhempien omat parisuhderiidat ja ongelmat ovat heijastuneet lapsenlalsenkin elämään kun edes kylässä käydessäei ei isoäiti pysty olemaan asiallisesti.Miksi tulet omia ongelmasi tähän urputtamaan, jos äitisi on juoppo niin voi, voi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä apn kanssa, voi hyvänen aika, miten outoja ulostuloja teillä on.
Eikö ap:n marttyyri olen piika byäää... ulostulo ole outo? Näin äitienpäivänä, kun se tytärkin on tulossa tekemään kaikki tarjoilut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonostipa olet poikasi kasvattanut kun on tuollaisen l u t k a n vaimokseen valinnut. Myöhäistä sitä nyt on surra kun poika on saatu ansaan ja toisen määräysvallan alle.
Monesti poika valitsee äitiään jollain tavoin muistuttavan lutk... Ei kun ihmisen 😌
Sellaisen kuin sinä, niinkö?
Meitä kakkosluokan arkimummoja on paljon. Mä keräsin itse kimpun valkovuokkoja pöydälle ja vähän on haikea fiilis. Halaukset teille kaikille ja mukavaa päivää kaikesta surusta huolimatta.