Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Niin siis ilmeisesti olivat jo aikoja sitten sopineet, että menevät miniän äidille sunnuntaina ja ap:n poika yritti muuttaa aikatauluja, että mennään sinne miniän äidille sittenkin lauantaina ja ap:n luo sunnuntaina? :D täytyy kyllä näin 2 pienen lapsen äitinä ja perheen ns. aikatauluttajana sanoa, että tuollaiset aikataulumuutokset voivat olla ihan päättömiä ja sotkea täysin koko kuvion! Taisi lauantaille olla jo muuta ohjelmaa (kaupassakäyntiä, lasten kaverisynttäreitä, lasten harrastuksia, miniän kaveritapaamisia, "Korhoset" tulee kylään, puutarhahommat pitäisi tehdä, kun seuraavat tulevat viikonloput ovat täynnä ohjelmaa, pojalle uudet lenkkarit, kun vanhat hajosivat ja mitä nyt kaikkea sekavaa ja vähemmän sekavaa lapsiperheissä voi olla viikonloppuisin, kun on ainoastaan aikaa hoitaa asioita yhdessä perheenä), ja ap:n poika oli joko unohtanut tai sitten miehiseen tapaan "ei se yksi 2 tunnin käynti meinaa mitään" ja joudutaan siirtämään ja järjestelemään kaikkea uusiksi ja tämä valitettavasti jää monesti vaimon tehtäväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi teet heidän eteen yhtään mitään hirvee äm mä ja marttyyrinä pitää kakaroita paapoa. Hoitakoot itse kakaransa alkais tuleen kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä mummeleita, jotka pitävät omaa poikaansa ihan tahdottomana nössönä... No, sellaiseksi kai olette kasvattaneet? Jos poikanne ei osaa kiittää lastensa hoitoavusta tai onnitella äitienpäivänä, niin miten se liittyy miniään? Hän varmaan kiittää ja onnittelee omaa äitiään.
Välttääkseen vaimon hirveitä vihanpurkauksia, huutamista ja mykkäkoulua, joutuvat miesparat usein vaikeaan tilanteeseen. Äitienpäivä on yksi pahimmista. Miltähän lapsista mahtaa tuntua?
Niin. Paljon saa lukea, kun äiti joutuu itse leipomaan kakkunsa eikä mies tee elettäkään, että äiti saisi edes kerrankin vaikka nukkua pitkään... Ei ne 6 kk ja 3v. lapset osaa vielä ilman apuja muistaa äitiään... Isälle kyllä askarrellaan kortteja, kannetaan aamupala sänkyyn ym. äidin toimesta. Vähemmästäkin alkaa ohimolla sykkiä. Mummojenkin muistamiset hoitaa nainen, mies ei edes omalle äidilleen saa mitään hommattua ja jos ei nainen hommaa, niin anoppi kiukuttelee miniälle, kun ollaan niiiiin kiittämättömiä.
Ymmärrän, että Ap:ta harmittaa ohittaminen äitienpäivänä erityisesti ottaen huomioon hänen panostuksensa pojan lapsiin.
Nyt suunnitelmissa on vastata miniän lastenhoitopyyntöön "en pääse". Miksi ei voi suoraan kertoa mistä kenkä puristaa? Perustella samoin kuin tuohon aloitustekstiin on perusteltu?
Passiivisagressiivisuus on perinteinen tapa siirtää kaunaa sukupolvelta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis ilmeisesti olivat jo aikoja sitten sopineet, että menevät miniän äidille sunnuntaina ja ap:n poika yritti muuttaa aikatauluja, että mennään sinne miniän äidille sittenkin lauantaina ja ap:n luo sunnuntaina? :D täytyy kyllä näin 2 pienen lapsen äitinä ja perheen ns. aikatauluttajana sanoa, että tuollaiset aikataulumuutokset voivat olla ihan päättömiä ja sotkea täysin koko kuvion! Taisi lauantaille olla jo muuta ohjelmaa (kaupassakäyntiä, lasten kaverisynttäreitä, lasten harrastuksia, miniän kaveritapaamisia, "Korhoset" tulee kylään, puutarhahommat pitäisi tehdä, kun seuraavat tulevat viikonloput ovat täynnä ohjelmaa, pojalle uudet lenkkarit, kun vanhat hajosivat ja mitä nyt kaikkea sekavaa ja vähemmän sekavaa lapsiperheissä voi olla viikonloppuisin, kun on ainoastaan aikaa hoitaa asioita yhdessä perheenä), ja ap:n poika oli joko unohtanut tai sitten miehiseen tapaan "ei se yksi 2 tunnin käynti meinaa mitään" ja joudutaan siirtämään ja järjestelemään kaikkea uusiksi ja tämä valitettavasti jää monesti vaimon tehtäväksi...
Puhumattakaan siitä, että ehkä sillä miniän äidillä oli lauantaina jotain menoa, ettei niitä aikatauluja nyt noin vaan muutella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tarvinnut anopin tai appiukon apuja mihinkään. Hoidamme lapset itse kotona eivätkä lapset ole hoidossa "tarhassa". Lastentarhoja on ollut Suomessa joskus 1960- ja 1970-luvulla.
Anopin ei tarvitse hoitaa meidän lapsia koskaan. Anopin ei tarvitse viedä lapsia harrastuksiin. Lapset eivät ole anoppilassa yötä kylässä. Kyläilemme anoppilassa harvoin ja päiväseltään. Hoidan ja valvon lapset kylässä itse.
Anoppia eí tarvita meille edes juhlien takia lastenhoitajaksi. Jos lapsia ei voi ottaa juhliin mukaan, niin toinen vanhemmista voi jäädä kotiin. Jos tulisi tilanne, että tarvittaisiin lastenhoitajaa, niin lastenhoitajan saa kotiin esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. MLL:n kautta saa lastenhoitajan kotiin kaikkina vuorokaudenaikoina.
Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen vanhemmille. En ymmärrä isoäidin vuodatusta: "Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli malliesimerkki marttyyrimummosta ja uhriutumisesta. Päälle vielä passiivisagressiivista toimintaa miniää ja oman pojan perhettä kohtaan. Huhhei.
Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?
Mitä, jos me marttyyrimummot annamme teidän itse hoitaa lapsenne? Voitte kerran vuodessa käydä muttei ole pakko.
t. ei aloittaja mutta marttyyrimummo
Useat vanhemmat tekevät tuon kaIken ihan itse. Juhliin ei vain mennä.
Nämä on aina "hienoa" lukea kuinka miniän vastuulle sysätään jopa anopin muistaminen äitienpäivänä... Eihän se tietenkään sen pojan tehtävä ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on aina "hienoa" lukea kuinka miniän vastuulle sysätään jopa anopin muistaminen äitienpäivänä... Eihän se tietenkään sen pojan tehtävä ole...
Mä olen aivan samaa mieltä. Hämmentävää on, että naiset ovat ne, jotka antavat miesten vapaamatkustaa sukupolvesta toiseen. Ikinä ei peräänkuuluteta vaareja lapsenhoitoon tai poikia muistamaan äitienpäivänä tai laittamaan lapsille joulu. 2023, ffs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on aina "hienoa" lukea kuinka miniän vastuulle sysätään jopa anopin muistaminen äitienpäivänä... Eihän se tietenkään sen pojan tehtävä ole...
Mä olen aivan samaa mieltä. Hämmentävää on, että naiset ovat ne, jotka antavat miesten vapaamatkustaa sukupolvesta toiseen. Ikinä ei peräänkuuluteta vaareja lapsenhoitoon tai poikia muistamaan äitienpäivänä tai laittamaan lapsille joulu. 2023, ffs.
Jep. Ja näistä vapaamatkustajista tulee juuri niitä, jotka vain ottavat, mutta eivät anna mitään. Eli juurikin se äitienpäivätoivotus saattaa "unohtua" siltä pojalta...
Meillä on onneksi niin, että mies muistaa ja arvostaa. Kyllä tuli eilenkin aamiainen sänkyyn ja lasten kanssa oli askarreltu ja hommattu kukkia. Äidilleen oli käynyt ostamassa kahvia ja kukkia ja halasi äitiään, kun ojensi lahjan. Tämä on se malli, jonka opetamme myös omille lapsillemme (tyttö ja poika). Meillä on osallistuva isä. Ihan toista maata kuin vaikka minun isäni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain tytöllä vasta lapsia. Heidän perheensä käy meillä usein ja hoidan paljon lapsia
Miehen äiti on kuulemma tyttönikin mielestä ihana, mutta ei ole päässyt läheiseksi, koska miehen isä on väkivaltainen ja juo paljon. Poikansakin inhoaa isäänsä.
Eivät käyneet meillä äitienpäivänä, koska kävivät miehen vanhempien luona. Käy kuulemma sääliksi miehen äiti, kun on niin tossun alla ja lapsia eivät uskalla antaa sinne hoitoon.
Sopii minulle ihan hyvin. Olen hyvä arkimummu ja en kaipaa mitään ylistystä äitienpäivänä
Voisit tehdä niin, että sanot omalle pojallesi, että ei sinua haittaa auttaa, mutta olisi kiva kuulla kiitosta. Ja jos ei se herätä, niin sano heille että palkkaavat lastenhoitajan. Minun äitini auttaa tosi paljon lasten- ja kodinhoidossa. Sanon aina kiitos, samoin kuin mieheni kiittelee paljon, ja lisäksi olen palkannut ulkopuolisen lastenhoitajan. Ja häntäkin kiittelen kovasti, vaikka maksan myös palkkaa. Jos sinun apuasi ei arvosteta, ei sitä kannata olla tarjoilemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisit tehdä niin, että sanot omalle pojallesi, että ei sinua haittaa auttaa, mutta olisi kiva kuulla kiitosta. Ja jos ei se herätä, niin sano heille että palkkaavat lastenhoitajan. Minun äitini auttaa tosi paljon lasten- ja kodinhoidossa. Sanon aina kiitos, samoin kuin mieheni kiittelee paljon, ja lisäksi olen palkannut ulkopuolisen lastenhoitajan. Ja häntäkin kiittelen kovasti, vaikka maksan myös palkkaa. Jos sinun apuasi ei arvosteta, ei sitä kannata olla tarjoilemassa.
Äläpäs nyt... Ei tuollaista voi siltä omalta pojalta vaatia hyvänen aika sentään, VAAN MINIÄLTÄ.
Erikoista, että tällainenkin naisviha-aloitus on saanut noin paljon yläpeukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän."
Niin? Sunnuntai oli jo sovittu miniän äidin luo ja lauantaille ehkä jotain muuta menoa. Miksi ihmeessä noin vaan lennosta olisi pitänyt muuttaa miniän äidin luo kyläilyt eri päivälle sinun takiasi!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan lapsenlapsia viikoittain ja sanoin miniälle suoraa, että menkää äitienpäivänä äitisi luokse koko viikonlopuksi, pitäähän sen 300 km päässä asuvan mummonkin saada nauttia näiden pikkuisten seurasta. Meillä mummonpäivä on aina, kun lapsenlapset ovat kanssani ja jos yhtenä viikonloppuna vuodesta menevät toiselle mummolle kylään, niin se ei ole minulta pois.
Sillä toisella mummolla on hoidettavana puolisonsa eli kukaan ei odota, että repeäisi vielä lapselleen avuksi. Ei minulla ole sydäntä kieltää häneltä äitienpäivän iloa! Menen iltapäivällä omalle äidille kahville palvelutaloon!
Kiva, että sinulla on noin.
Sallitko kuitenkin jos kaikki eivät tunne samoin?
Minua väsyttää ainakin olla se hoitoautomaatti., Hyvä ap, lopeta sinäkin, niin minäkin tein. Nyt minun pyynnöstäni tapaamme normaaleilla vierailuilla, ihan kuin sen kaukanakin asuvan mummunkin kanssa tapaavat, ollaan tasapuolisia. Kahvit juodaan ja kenenkään ei tarvitse sännätä hoitamaan, hakemaan, viemään eikä tuomaan, pariskunta hoitaa ne itse. Elämäni helpottui heti huomattavasti.Missä olin kieltämässä tunteita? Jokainen saa käyttää oman elämänsä missä tahansa tunteissa piehtaroimiseen, ei sillä ole minulle väliä. Minä elän mieluummin mukavaa ja kivaa elämää kuin sellaista, missä koko ajan etsitään kohdetta vihalle ja pettymyksille.
NO et sä kyllä ainkaan mukavalta ja kivalta ihmiseltä oikeasti vaikuta. Pikemminkin sellaiselta piilomarttyyrilta, joka nostaa itseään sillä, että kun MINÄ en koskaan vaadi mitään ja MINÄ se olen niiiin hieno ihminen, toisin kuin nuo muut joilla on ihan inhimillisiä tunteita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Juuri näin! Itse pidin kovasti appivanhemmistani ja tunsin myötätuntoa heitä kohtaan koska toinen poikansa on päihderiippuvainen. 18 vuotta laitoin heidät säännöllisesti etusijalle juhlapäivien viettosuunnitelmissa ja ajankäytössä, muistutin hajamielistä poikaansa merkkipäivistä ja yhä eron jälkeenkin kannustan heidän lapsenlastaan pitämään yhteyttä ja muistamaan mummia ja ukkia juhlapäivinä. Poikansa ripustautui vanhempiinsa eron jälkeen, mutta kun uusi kumppani löytyi, on jättänyt heidät melkein kokonaan yksin. Minä koitan saada omaa poikaani soittelemaan ja käymään siellä, isänsä ei muistuttele ikinä mistään. Tankkaan mopon, muun muassa, jotta ajelisi katsomaan isovanhempiaan.
Mutta arvatkaas kuka oli eroopään syy ja kenen syytä on myös se, ettei oma poikansa enää vietä heidän kanssaan aikaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Juuri näin! Itse pidin kovasti appivanhemmistani ja tunsin myötätuntoa heitä kohtaan koska toinen poikansa on päihderiippuvainen. 18 vuotta laitoin heidät säännöllisesti etusijalle juhlapäivien viettosuunnitelmissa ja ajankäytössä, muistutin hajamielistä poikaansa merkkipäivistä ja yhä eron jälkeenkin kannustan heidän lapsenlastaan pitämään yhteyttä ja muistamaan mummia ja ukkia juhlapäivinä. Poikansa ripustautui vanhempiinsa eron jälkeen, mutta kun uusi kumppani löytyi, on jättänyt heidät melkein kokonaan yksin. Minä koitan saada omaa poikaani soittelemaan ja käymään siellä, isänsä ei muistuttele ikinä mistään. Tankkaan mopon, muun muassa, jotta ajelisi katsomaan isovanhempiaan.
Mutta arvatkaas kuka oli eroopään syy ja kenen syytä on myös se, ettei oma poikansa enää vietä heidän kanssaan aikaansa?
eroon syypää :)
Mitä itse olen kuullut ja nähnytkin nuorilta perheiltä niin ei yhteydenpito ole kellään tasapuolista molempia isovanhempia kohtaan. Ei, vaikka ei pitäs olla painavaa syytä " eristää" toiset isovanhemmat. Näkyy olevan yleistä se, että äidin vanhempiin ja erityisesti äidinäitiin nojataan eniten.
En ihmettele lainkaan, että miehen puolen vanhemmat ovat pettyneitä jos ei alunalkaenkaan oteta heitä tasavertausina mukaan.
Kyllä itsekin loukkaantuisin jos olisin vaan ns " varamummo".
Kelpaa kyllä hoitamaan peräänkatsomaan ja rahastusautomaatiksi, kuten oli eräässä perheessä.
Vierailija kirjoitti:
En ole tarvinnut anopin tai appiukon apuja mihinkään. Hoidamme lapset itse kotona eivätkä lapset ole hoidossa "tarhassa". Lastentarhoja on ollut Suomessa joskus 1960- ja 1970-luvulla.
Anopin ei tarvitse hoitaa meidän lapsia koskaan. Anopin ei tarvitse viedä lapsia harrastuksiin. Lapset eivät ole anoppilassa yötä kylässä. Kyläilemme anoppilassa harvoin ja päiväseltään. Hoidan ja valvon lapset kylässä itse.
Anoppia eí tarvita meille edes juhlien takia lastenhoitajaksi. Jos lapsia ei voi ottaa juhliin mukaan, niin toinen vanhemmista voi jäädä kotiin. Jos tulisi tilanne, että tarvittaisiin lastenhoitajaa, niin lastenhoitajan saa kotiin esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. MLL:n kautta saa lastenhoitajan kotiin kaikkina vuorokaudenaikoina.
Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen vanhemmille. En ymmärrä isoäidin vuodatusta: "Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli malliesimerkki marttyyrimummosta ja uhriutumisesta. Päälle vielä passiivisagressiivista toimintaa miniää ja oman pojan perhettä kohtaan. Huhhei.
Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?
Mitä, jos me marttyyrimummot annamme teidän itse hoitaa lapsenne? Voitte kerran vuodessa käydä muttei ole pakko.
t. ei aloittaja mutta marttyyrimummo
Useat vanhemmat tekevät tuon kaIken ihan itse. Juhliin ei vain mennä.
Kuulostaa kyllä surulliselta ja surkealta tuo teidän meininki. Onneksi omilla lapsilla on ollut liuta turvallisia aikuisia joiden kanssa kasvaa, on ollut kolmet isovanhemmat joista kaikki ovat olleet apuna turvaverkkona.
On se vähän eri asia olla kipeänä oman mummun hoivissa kuin tuntemattoman hoitajan. Mutta eihän tunnevammaiset minäminä-suorittaja-äidit sellaista tajua. Kun ei siellä ihan oikeasti tärkeintä ole se lapsen hyvinvointi ja lapsen mahdollisimman turvallinen ja hyvä kasvu, vaan se oma suoritus.
Itse aion myös olla käytettävissä oleva mummi aikanaan, niin tärkeää se apu on ollut itselleni.
Ei se rooli ole sinulle osunut, sinä olet itse ottanut sen. Saattaa kuulostaa tylyltä, mutta se on totuus. Sitten kun ymmärrät sen, ymmärrät, että voit myös luopua siitä roolista. Arvosta itseäsi niin muutkin alkaa arvostaa