Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?No ei se ainakaan minun syyni ole. Ei vaan ilmeisesti mummu tunne kiinnostusta, on kaikkea muuta kivempaa. Onhan se rankkaa matkustaa hiukan tytärtään auttamaan muutamaksi päiväksi, helpompaa on mennä taas pariksi viikoksi Espanjaan tai jonnekin muualle. Tai vaan olla kotona omassa rauhassa. Ymmärrän, kyllä minua 70-vuotiasta usein väsyttää taas lähteä hoitamaan, mutta onneksi voin kieltäytyä, se ei liene väärin. Olen yrittänyt aina joustaa, ei vaan olen aina joustanut, nyt en enää.
Olisiko sinun mahdotonta tuntea myötätuntoa miniääsi kohtaan, joka on saattanut lapsesta asti hakea äitinsä hyväksyntää? Monesti lapsi voi tehdä niin paljon enemmän suhteensa vanhempansa eteen kuin vanhempi ansaitsisi, kuten myös toisin päin. Ehkä miniä puhuisi sinulle asiasta jos välillänne vallitsisi luottamus, nyt selvästi sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
tuota tuota.. olimme exän kanssa lapsia kun menimme yhteen. Elimme yhdessä lähes 20 vuotta. Molemmat työelämässä pl opiskeluaika ja äitiysloma. Omaisuutta ei sen kummempaa kuin irtaimisto ja talo, joka oli puoliksi kummankin nimissä. Kun erosimme jätin miehelle irtaimiston ja auton, mutta vaadin puolet talon arvosta osituksena. Tämä oli appivanhempien mielestä väärin, koska he olivat aikoinaan antaneet miehelle 20'000 markan pesämunan. Ajattelin, että uudehko auto ja muu irtain olisi korvannut tämän pesämunan, mutta appivanhempien (ja sitä myötä poikansa) mielestä silti rahat lähti miniän mukaan :D Omat vanhempani tukivat meitä rahallisesti opiskellessa ja työuramme alussa, mutta eivät silti nähneet aiheelliseksi puuttua meidän väliseen sopimukseen osituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Sivusta puutun, miniän mukana se omaisuus menee jos ero tulee. Niin se vaan on, jollei omaisuutta ole suojattu. Joka paikassa muistutetaan, että tehkää avioehto. Niin mekin vaadimme poikiamme ja tyttöjäsenistä tekemään, olemme myös testamentissa perinnöt suojanneet. Hyvänen aika, kai se nyt järkikin sanoo
Eikö niillä miniöillä ja vävyillä ole mitään omaisuutta? Yksinkö ne teidän lapset ovat asunnot, autot ja mökit ostaneet, maksaneet ja perineet? Minun on ihan mahdoton uskoa, että sinunkin lapset ovat valinneet täysin persaukiset puolisot.
Minusta on ihan lähtökohtaisesti väärin vaatia yhtään avioparia tekemään sitä tai tätä. Ettekö te ole keskustelleet avioehdoista ja muista asioista jo silloin, kun lapsenne eivät vielä seurustelleet? Itse olisin perunut naimisiinmenon, jos miehen vanhemmat olisivat alkaneet ladella vaatimuksia ja määräyksiä, mitä meidän pitää tehdä.
Ai sinun naimisiinmeno oli omaisuudesta kiinni. Arvaahan sen, jos kiristetään tulevaa puolisoa olemaan tekemättä avioehtoa. Minä taasen varakkaampana puoliskona en olisi mennyt naimisiin ilman avioehtoa.
Kaikilla on oikeus suojata omaisuutensa miten tahtoo. Myös appivanhemmilla testamentissa jättää miniä ulkopuolelle. Eihän testamentissa ole mitään järkeä, jollei sillä määrätä omaisuutta omalle perillisilleen tai minne tahtoo.
Vaikutat hyvin ahneelta ihmiseltä. Tai sitten et tajua miksi omaisuuttaan halutaan suojata.
Mulla on ollut aikuisten lastensa asioihin sekaantuvat appivanhemmat. Kaikki meni sovussa siihen asti kunnes ero tuli. Sen jälkeen en enää ollutkaan maailman paras miniä, melkein kuin oma tytär, vaan vihollinen, jolta olisi haluttu postuumisti palkkaa remonttitalkoisiin osallistumisesta pari vuotta aiemmin.
En minäkään solmisi avioliittoa jos huomaisin, että vanhemmat ohjaavat tulevan miehen päätöksiä ja vaativat kaikenlaista. Ihan tämän kokemuksen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.
Hmm. Kirjoitusasusta päätellen olet sama ihminen kuin noissa aiemmissa kirjoituksissa. Tää on ihan provoketju, nyt sillä orjamummulla onkin omaisuutta ja hoitaa ei aio lapsenlapsiaan eikä rahaa heihin tuhlata, mutta poika kuitenkin huolehtii, että mummu näkee lapsia, tosin ei äitienpäivänä, koska miniä määrää ja poika muistaa äitiään, tosin ei äitienpäivänä koska miniä määrää. Miten tää siis menikään :'D
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse olen kuullut ja nähnytkin nuorilta perheiltä niin ei yhteydenpito ole kellään tasapuolista molempia isovanhempia kohtaan. Ei, vaikka ei pitäs olla painavaa syytä " eristää" toiset isovanhemmat. Näkyy olevan yleistä se, että äidin vanhempiin ja erityisesti äidinäitiin nojataan eniten.
En ihmettele lainkaan, että miehen puolen vanhemmat ovat pettyneitä jos ei alunalkaenkaan oteta heitä tasavertausina mukaan.
Kyllä itsekin loukkaantuisin jos olisin vaan ns " varamummo".
Kelpaa kyllä hoitamaan peräänkatsomaan ja rahastusautomaatiksi, kuten oli eräässä perheessä.
Niin, että se mieskin suosii ennemmin vaimonsa vanhempia? Kai sillekin sitten on syynsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikasi pitäisi tulla onnittelemaan äitiään! Ja ottaa lapset mukaan! Ei se miniän tehtävä ole.
Periaatteessa näin. Mutta jos miniä on se , joka pyytää lastehoitoapua anopiltaan , pitää miniän myös jollain tavalla osoittaa kiitollisuuttaan , jos sitä apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse olen kuullut ja nähnytkin nuorilta perheiltä niin ei yhteydenpito ole kellään tasapuolista molempia isovanhempia kohtaan. Ei, vaikka ei pitäs olla painavaa syytä " eristää" toiset isovanhemmat. Näkyy olevan yleistä se, että äidin vanhempiin ja erityisesti äidinäitiin nojataan eniten.
En ihmettele lainkaan, että miehen puolen vanhemmat ovat pettyneitä jos ei alunalkaenkaan oteta heitä tasavertausina mukaan.
Kyllä itsekin loukkaantuisin jos olisin vaan ns " varamummo".
Kelpaa kyllä hoitamaan peräänkatsomaan ja rahastusautomaatiksi, kuten oli eräässä perheessä.
Tuo johtuu siitä, että miehet eivät pidä yhteyttä omiin vanhempiinsa. Se EI ole naisten tehtävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi pitäisi tulla onnittelemaan äitiään! Ja ottaa lapset mukaan! Ei se miniän tehtävä ole.
Periaatteessa näin. Mutta jos miniä on se , joka pyytää lastehoitoapua anopiltaan , pitää miniän myös jollain tavalla osoittaa kiitollisuuttaan , jos sitä apua saa.
Heh. Luulenpa, että ihan yhtälailla se poikakin sitä lastenhoitoapua tarvitsee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi pitäisi tulla onnittelemaan äitiään! Ja ottaa lapset mukaan! Ei se miniän tehtävä ole.
Periaatteessa näin. Mutta jos miniä on se , joka pyytää lastehoitoapua anopiltaan , pitää miniän myös jollain tavalla osoittaa kiitollisuuttaan , jos sitä apua saa.
Ne lapset ovat pojan lapsia yhtä paljon kuin miniän. Jos poika hoitaisi lapsensa itse, miniän ei tarvitsisi viedä lapsia anopille hoitoon.
Pojan kuuluu osoittaa kiitollisuutta äidilleen, EI miniän.
Ihmeellinen juttu muuten tämä, miten naisia aina vaaditaan olemaan kiitollisia. Tälläkin palstalla jankutetaan, että suomalaisten naisten pitäisi olla kiitollisia, kun heillä on Suomessa äänioikeus. Kuitenkaan miehiä ei kukaan vaadi olemaan kiitollinen äänioikeudesta. Kukaan ei vaadi miehiä olemaan kiitollisia siitä, että saavat Suomessa vapaasti haukkua pääministeriä, vaikka monessa muussa maassa löytäisivät äkkiä itsensä vankityrmästä kidutettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.En ole miniä enkä myöskään anoppi.
Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.
Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.
Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.
Nyt on hyvä.
Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.
No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.
Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.No en ole katkera, enpä keksi mistä olisin. Sekä oma mieheni, äitini että anoppini on kaikki upeita ihmisiä ja kaikkiin on loistavat välit. Mitään tällaista marttyyrishowta ei ole koskaan tullut keneltäkään.
Ei tarvi auttaa. Ei tarvi antaa mitään. Saa auttaa jos apu vastaanotetaan. Mutta teet asioista vain itse itsellesi vaikeita, kun tarjoat apua ja sitten mielessäsi luot odotuksia että ne pitää maksaa takaisin juuri yhdellä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä, mikään muu ei käy.
Vetäydy yksinäisyyteesi jos se tekee sinut onnellisemmaksi. Tai ilmoita selkeästi omat ehtosi ja rajasi, poikasi perhe voi sitten päättää mitä niiden puitteissa tekevät tai ovat tekemättä. Nyt vain saat kaikille aikaan pahan mielen, itsellesi ihan erityisesti.
Ota vastuu itsestäsi, tai vastuuta edes poikaasi sen sijaan, että käyt mielessäsi taistelua miniäsi kanssa. Nykyinen ajattelutapasi on todella haitallinen.
Tähän vielä vastaan, MINÄ EN OLE TARJONNUT APUA, MINULTA MINIÄ ON VAILLA APUA LIKI JOKA PÄIVÄ JA ŠE ON IHAN ERI ASIA. EIKÖ VAAN.
yritä nyt ymmärtää, jookos, on taatusti kiva haukkua ja väärinymmärtää ja siksi sinun kaltaistesi kanssa ei voi keskustella. Eri mieltä saa olla, mutta miksi vääristellä toisen tekstiä? En ymmärrä.Ja sinä olet auttanut ja koet olevasi piika. Nyt sitten kiukuttelet. Miksi suostut yli omien voimavarojen. Itse en kysynyt äidiltäni koskaan mitään, koska hän sitten on sekunnissa burnoutissa ja valittaa. Anopilla taas oli ihan riittämiin hommia omassa perheessä. Meillä päädyttiin itse hoitamaan lapset.
Hän on sanonut, ettei ole ylittänyt voimavarojaan vaan on auttanut mielellään. Aikoo nyt sitten lopettaa auttamisen, että saisi osoitettua mieltään miniälle kun eivät äitienpäivänä tulleet kahville. Ja hyötyjiä tästä asenteesta oli?
Vierailija kirjoitti:
"Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän."
Niin? Sunnuntai oli jo sovittu miniän äidin luo ja lauantaille ehkä jotain muuta menoa. Miksi ihmeessä noin vaan lennosta olisi pitänyt muuttaa miniän äidin luo kyläilyt eri päivälle sinun takiasi!?
Onko tuossa rähäkkä ok?
Voisi kai sen selittää ihan ystävällisesti, miksi se ei miniälle sopinut. APn poikakaan ei syytä tiennyt kun kerran ehdotti suunnitelman muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen äidillä ja isällä on oikeus saada tilapäistä hoitovapaata äkillisesti sairastuneen lapsensa hoitamiseen. Vanhemmalla on lakisääteinen oikeus hoitaa sairasta lastaan kotona.
Nykyään osalla vanhemmista on myös mahdollisuus tehdä kotona etätyötä. Hyvä työnantaja tukee perheen ja työn yhteensovittamista esimerkiksi etätyöllä ja joustavilla työajoilla.
Isovanhemmat eivät ole monelle lapsiperheelle realistinen hoitoapu. Monella perheellä isovanhemmat asuvat kaukana, toisella puolella Suomea eivätkä pysty lapsia hoitamaan. Monella perheellä on työikäiset ja työssäkäyvät isovanhemmat. Tai isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita ja tarvitsevat jo itsekin apua.
Kela:
"Tilapäinen hoitovapaa 4 työpäiväksi
Jos alle 10-vuotias lapsesi sairastuu äkillisesti, voit jäädä pois töistä hoitamaan häntä tilapäiselle hoitovapaalle. Se voi kestää enintään 4 työpäivää. Tilapäinen hoitovapaa perustuu työsopimuslakiin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tarvinnut anopin tai appiukon apuja mihinkään. Hoidamme lapset itse kotona eivätkä lapset ole hoidossa "tarhassa". Lastentarhoja on ollut Suomessa joskus 1960- ja 1970-luvulla.
Anopin ei tarvitse hoitaa meidän lapsia koskaan. Anopin ei tarvitse viedä lapsia harrastuksiin. Lapset eivät ole anoppilassa yötä kylässä. Kyläilemme anoppilassa harvoin ja päiväseltään. Hoidan ja valvon lapset kylässä itse.
Anoppia eí tarvita meille edes juhlien takia lastenhoitajaksi. Jos lapsia ei voi ottaa juhliin mukaan, niin toinen vanhemmista voi jäädä kotiin. Jos tulisi tilanne, että tarvittaisiin lastenhoitajaa, niin lastenhoitajan saa kotiin esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. MLL:n kautta saa lastenhoitajan kotiin kaikkina vuorokaudenaikoina.
Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen vanhemmille. En ymmärrä isoäidin vuodatusta: "Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli malliesimerkki marttyyrimummosta ja uhriutumisesta. Päälle vielä passiivisagressiivista toimintaa miniää ja oman pojan perhettä kohtaan. Huhhei.
Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?
Mitä, jos me marttyyrimummot annamme teidän itse hoitaa lapsenne? Voitte kerran vuodessa käydä muttei ole pakko.
t. ei aloittaja mutta marttyyrimummo
Useat vanhemmat tekevät tuon kaIken ihan itse. Juhliin ei vain mennä.
Kuulostaa kyllä surulliselta ja surkealta tuo teidän meininki. Onneksi omilla lapsilla on ollut liuta turvallisia aikuisia joiden kanssa kasvaa, on ollut kolmet isovanhemmat joista kaikki ovat olleet apuna turvaverkkona.
On se vähän eri asia olla kipeänä oman mummun hoivissa kuin tuntemattoman hoitajan. Mutta eihän tunnevammaiset minäminä-suorittaja-äidit sellaista tajua. Kun ei siellä ihan oikeasti tärkeintä ole se lapsen hyvinvointi ja lapsen mahdollisimman turvallinen ja hyvä kasvu, vaan se oma suoritus.
Itse aion myös olla käytettävissä oleva mummi aikanaan, niin tärkeää se apu on ollut itselleni.
Just eilen käytiin kuuntelemassa marttyyrimummon valituksia... Miehen äiti siis ja tällä kertaa hänen valituksensa koski omaa tytärtään. Kehtasivat mennä äitienpäivälounaalle vävyn vanhempien luokse! Haukuttiin vävypojan vanhemmat ties miksi... Ensiksi olivat niin hienoa snobiporukkaa ja sitten lopussa paasausta alkoholisteja, jotka eivät ainakaan lastenlapsista välitä... Nämä kyseiset ihmiset tuntien tiesin anopin paasauksen olevan vaan katkeraa kiukuttelua. Meidänkin perhe on kokenut samaa. Mieheni joutui ihan äitienpäivänä korottamaan äidilleen äntään, että olisi jo hiljaa ja kukaan ei jaksa kuunnella tuollaista p*skaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän."
Niin? Sunnuntai oli jo sovittu miniän äidin luo ja lauantaille ehkä jotain muuta menoa. Miksi ihmeessä noin vaan lennosta olisi pitänyt muuttaa miniän äidin luo kyläilyt eri päivälle sinun takiasi!?
Onko tuossa rähäkkä ok?
Voisi kai sen selittää ihan ystävällisesti, miksi se ei miniälle sopinut. APn poikakaan ei syytä tiennyt kun kerran ehdotti suunnitelman muutosta.
Osallistuuko ap:n poika ollenkaan lastensa hoitoon ja perheen aikatauluihin? Meillä toinen hoiti, jos toisella oli meno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tarvinnut anopin tai appiukon apuja mihinkään. Hoidamme lapset itse kotona eivätkä lapset ole hoidossa "tarhassa". Lastentarhoja on ollut Suomessa joskus 1960- ja 1970-luvulla.
Anopin ei tarvitse hoitaa meidän lapsia koskaan. Anopin ei tarvitse viedä lapsia harrastuksiin. Lapset eivät ole anoppilassa yötä kylässä. Kyläilemme anoppilassa harvoin ja päiväseltään. Hoidan ja valvon lapset kylässä itse.
Anoppia eí tarvita meille edes juhlien takia lastenhoitajaksi. Jos lapsia ei voi ottaa juhliin mukaan, niin toinen vanhemmista voi jäädä kotiin. Jos tulisi tilanne, että tarvittaisiin lastenhoitajaa, niin lastenhoitajan saa kotiin esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. MLL:n kautta saa lastenhoitajan kotiin kaikkina vuorokaudenaikoina.
Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen vanhemmille. En ymmärrä isoäidin vuodatusta: "Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli malliesimerkki marttyyrimummosta ja uhriutumisesta. Päälle vielä passiivisagressiivista toimintaa miniää ja oman pojan perhettä kohtaan. Huhhei.
Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?
Mitä, jos me marttyyrimummot annamme teidän itse hoitaa lapsenne? Voitte kerran vuodessa käydä muttei ole pakko.
t. ei aloittaja mutta marttyyrimummo
Useat vanhemmat tekevät tuon kaIken ihan itse. Juhliin ei vain mennä.
Kuulostaa kyllä surulliselta ja surkealta tuo teidän meininki. Onneksi omilla lapsilla on ollut liuta turvallisia aikuisia joiden kanssa kasvaa, on ollut kolmet isovanhemmat joista kaikki ovat olleet apuna turvaverkkona.
On se vähän eri asia olla kipeänä oman mummun hoivissa kuin tuntemattoman hoitajan. Mutta eihän tunnevammaiset minäminä-suorittaja-äidit sellaista tajua. Kun ei siellä ihan oikeasti tärkeintä ole se lapsen hyvinvointi ja lapsen mahdollisimman turvallinen ja hyvä kasvu, vaan se oma suoritus.
Itse aion myös olla käytettävissä oleva mummi aikanaan, niin tärkeää se apu on ollut itselleni.
Helppo sun on puskista huudella.
Mä olisin halunnut lapsilleni läheiset isovanhemmat mutta kun ne ei halua. Eivät välitä lapsistani lainkaan. Eivät soita tai näe lapsia eivätkä tiedä edes ikiä tai nimiä.
Anoppi sentään suostuu tapaamaan kerran vuodessa lyhyesti lapsia, mutta ei muuten, hän hyysää vain tyttären lapsia. Omista vanhemmist kuulin jotain 7v sitten, haluavat elää vain itselleen ja tän ovat sanoneetkin.
Mäkin HALUAISIN läheisiä ihmisiä mutta tajuatko että niitä ei vaan aina saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän."
Niin? Sunnuntai oli jo sovittu miniän äidin luo ja lauantaille ehkä jotain muuta menoa. Miksi ihmeessä noin vaan lennosta olisi pitänyt muuttaa miniän äidin luo kyläilyt eri päivälle sinun takiasi!?
Onko tuossa rähäkkä ok?
Voisi kai sen selittää ihan ystävällisesti, miksi se ei miniälle sopinut. APn poikakaan ei syytä tiennyt kun kerran ehdotti suunnitelman muutosta.
Tiedä sitten mikä tämä rähäkkä oli ja kuinka paljon tätä asiaa oli puitu ja kyseistä viikonloppua aikataulutettu. Ja voi kuule, näin ihan kokemuksesta voin sanoa, että monikin mies unohtaa tärkeitä menoja ja/tai eivät ole milläänsäkään aikataulujen muutoksista, koska "mitä välii" ja vaimot yleensä järjestelee asioita.
Saattoi vaikka lauantaille olla lasten harrastuksia, sovittu kyläily kaveriperheen luo, sovittu harrastustoiminnan kokous tai mitä lie ja mies näistä myös ihan tietoinen, mutta ei älynnyt sitä, että tuollaiseen toimintapäivään ei todellakaan sovita enää mitään kyläilyjä tai on sitten koko perhe väsynyt ja sekaisin.
No sinä olet kuitenkin paremmassa asemassa, koska olet lasten kanssa säännöllisesti tekemisissä ja saat heihin läheiset välit.
Olisko aika alkaa elämään elämää itseäsi varten, eikä muita passaten? Kyllä he huomaavat apusi ja roolisi, jos lakkaat auttamasta.
En ymmärrä naisia jotka elävät vain lapsiaan ja lapsenlapsiaan varten.
Tämähän on lyhyt naisvihakeskustelu siihen verrattina miten pitkiä on anoppi/ äiti - vihaketjut. Hekin ovat naisia.