Miten sun äitienpäivä pilattiin?

Olen ollut äiti 22 vuotta enkä ole saanut koskaan toisen keittämiä aamukahveja, aamiaista sänkyyn, kukkia, kortteja tai lahjoja, ellei päiväkodissa tai koulussa tehtyjä lasketa. En siis odottanut mitään enkä pettynyt, kun en saanutkaan mitään.

Masentunut teini ja nuorempi lapsi  jolla ADHD koettavat selvästi skarpata, toinen ei viiltele ja toinen ei riehu. Silti tunnelma on aika ankea kun me mieheni kanssa emme enää rakasta toisiamme ja olemme yhdessä vain lasten takia.  Ensin piti erota kun lapset kasvavat mutta kun kumpikaan ei ole terve niin se suunitelma kaatui.. koetamme sietää tiosiamme ja pitää kulisseja yllä.

Kohta ABC:lle syömään äitienpäivälounasta ja sitten kotiin syömään jälkkäriksi eilen leipomosta haettu vadelmatäytekakku. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttäisi se jo olisi vielä lasten isä kuviossa. Hän nukkuisi pitkään ja itse heräisin lasten kanssa tekemään aamupalaa. Kyllä hän kukkakimpun ostaisi mutta häviäisi sitten salille tai videopelien maailmaan loppupäiväksi.

Nyt eron jälkeen ei enää ärsytä hänen toimet. Lasten kanssa yhdessä puuhaillaan, työn määrä on itselle sama. Mutta ei enää tarvitse ärtyä toisen toimettomuudesta ja itsekkyydestä. Ihana päivä ilman mitään suurta.

MGTOW.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei nähnyt vaivaa minkään suhteen, edes aamupalaa ei laittanut minulle lapsen kanssa. Lapsi tuli makkariin aamusta kortin kanssa onnittelematta, koulussa oli menty riman alta kun edes korttipohjia ei oltu leikattu, joku revitty pahvinpala mihin oli piirretty lapsen omia suosikkihahmoja...

Tätä tää on aina. Minä olen passannut, puhtaasta rakkaudesta heihin, takaisin tulee hyvin vähän. Olen kyllästynyt ja vituttaa. Miksi vain minulla on oma-aloitteisuutta tässä perheessä?

Lisään vielä, etten odota täydellisyyttä tai kalliita juttuja. Olisi riittänyt, jos mies olisi herättyämme laittanut lapsen kanssa minulle aamupalan, vaikka vain leipää ja hedelmän. Ja lapsi onnitellut sekä tehnyt nätin kortin, hän kun osaa niitäkin tehdä tarvittaessa.

Äidille nähtävästi riittää juuri ja juuri minimi. Pidetään mielessä isänpäivänä.

Pölhö ketju! T. Äiti-ihminen

Lapsi herätti kuudelta ja sen jälkeen 10 minuutin välein jollain ei-tärkeällä asialla. Jossain kohtaa hän muisti tuoda kortin (lahjan sain jo torstaina koska lapsi ei millään malttanut odottaa sunnuntaihin. ) Nousin ylös ja tein itse aamupalaa. Kävin kaupassa hakemassa kukkia omalle äidille. Kun tulin kotiin niin esikoinen muisti antaa korttinsa. Se oli näitä missä pitää täydentää millainen oma äiti on siinä luki äiti sanoo minulle usein: SYÖMÄÄN, äidin laukussa on aina: PUHELIN, äiti on hyvä: puhelimen käytössä. Siis just ihanan täydellisen elämänmakuinen äitienpäivä 😂😍 mitään ei ole mennyt piloille.

T. Yh joka tekee parhaansa joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Odotin mieheltä jonkunlaista itseohjautuvuutta. Lapset pieniä alle kouluikäisiä. Puhui kyllä kukista ja lahjoista. Tänä aamuna ei mitään. Ei edes lapsille voi tarjoilla aamupalaa. Sen sijaan tulee mullistelemaan viereeni, että miksi mökötän, ja kun kerroin ett harmittaa kun ei kukaan muista, kääntää koko asian itseensä. Raivostuu ja sanoo että ei ole varaa kukkiin eikä lahjoihin. Lähtee ovet paukkuen töihin. Mietin vain, että eikö näihin voi ennakoida jo aiemmin. Minä jo viikkoja ennen suunnittelen perheelle kivat pääsiäiset, vaput, syntymäpäivät ja joulut, ruokineen, koristeineen ja en ole hössöttäjä, jos joku sitä miettii. Olisi kiva edes yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa, että ei tarvitsisi itsensä eteen laittaa. Syntymäpäivänäkään ei yhden ainutta korttia. Tänään jos kakkua haluaisi perheelle niin itse se pitäisi kyhätä. Niin kuin aina. Vaikka kaupastakin saisi, vaikka edes paketin jäätelö. Ainekset kaapissa, en aio tehdä mitään. Oikeastaan, en aio edes ruokaa laittaa tänään. Syököön koko perhe kynsiään. Olen lisäksi raskaana aivan viime päivillä.

Voimia!

Ymmärrän mistä puhut. Esim. tuo kiukuttelu kukista; ulkona kasvaa ties mitä nyt, eikä ne Prismankaan kukat paria euroa enempää ole. Valmiskakkuja saa kirjaimellisesti kolmella eurolla pakasteesta (mutakakku ym.), ei tuossa ole kyse kuin viitseliäisyydestä.

Yksinäinen elämä, vai mitä?

Te joilla on vielä pienet ja kouluikäiset lapset: OPETTAKAA ne lapset huomioimaan äitienpäivä ja äidin syntymäpäivä. Älkää odottako, että lapset osaa toimia ilman ohjausta. Miesten paska käytös johtuu siitä, ettei niitä ole opetettu toimimaan oikein ja huomioimaan muita ihmisiä.

Onneksi itse tajusin tämän. Olen yh ja lasten isä juuri ketjussa kuvatun mullipään kaltainen, joka ei osaa huomioida muita. Päätin, että omat lapseni kasvatan tavoille. Nyt minulla on kolme nuorta miestä, jotka osaavat näyttää tunteensa ja huomioida äitinsä (ja toivottavasti tulevaisuudessa myös lastensa äidin) äitienpäivänä. Kyse ei ole isoista asioista vaan periaatteesta.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitienpäivää varjostaa se tosiasia, että on mun viimeinen äitienpäivä. Äitienpäivä kunniaksi aloitin t. opioidien käytön, kun miedommat särkylääkkeet ei enää riitä. Onneksi olen muuten hyvässä kunnossa, vain pirullinen särky jos särkylääkkeet jää välistä.

Muutoin ihana, leppoisa rauhallinen aamu. Sain lahjan sänkyyn, kohta lähdetään lounaalle. Ihana perhe, ihanat lapset. Ihana elämä, joka jää mun osalta kesken 😭

Toivon sinulle paljon rakkautta äitienpäivääsi .

Saan jokaisena äitienpäivänä kauniin kortin, kun ostan sen etukäteen itse ja annan lapsieni ja mieheni sen kirjoittaa (lapset on jo sen verran isoja, etteivät koulussa kortteja tee). Lähden ennen äitienpäivää mieheni kanssa kaupungille, ja valitsen sieltä itselleni lahjan ja kukat, jos mies ei näytä tekevän niihin aloitetta, joskus ihan yksikseni jollakin kauppareissulla. Varmistan etukäteen, että kakku on tulossa.  Etenkin muistutan perhettä jo etukäteen tulevasta äitienpäivästä. Hyvin on sujunut, kun itse järjestää, ei pety koskaan. Eikä tule riitaa tais stressiä. Perhe on ihanin asia, ei kannata pienistä pahoittaa mieltään, kun isojakin suruja on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on vielä pienet ja kouluikäiset lapset: OPETTAKAA ne lapset huomioimaan äitienpäivä ja äidin syntymäpäivä. Älkää odottako, että lapset osaa toimia ilman ohjausta. Miesten paska käytös johtuu siitä, ettei niitä ole opetettu toimimaan oikein ja huomioimaan muita ihmisiä.

Onneksi itse tajusin tämän. Olen yh ja lasten isä juuri ketjussa kuvatun mullipään kaltainen, joka ei osaa huomioida muita. Päätin, että omat lapseni kasvatan tavoille. Nyt minulla on kolme nuorta miestä, jotka osaavat näyttää tunteensa ja huomioida äitinsä (ja toivottavasti tulevaisuudessa myös lastensa äidin) äitienpäivänä. Kyse ei ole isoista asioista vaan periaatteesta.

Juuri näin. Meillä poika vielä erikseen kysyi isältään, että oletko muistanut onnitella äitiä. Mies muisti kyllä, mutta olen ylpeä, että olen kasvattanut noin välittävän ja hyvätapaisen pojan.

Ei mitenkään. Päivä muiden päivien joukossa. Joka päivä olen äiti.

Vierailija kirjoitti:

No, heräsin ennen muita, kuten aina. Olin pissalla kun heräsivät, joten minä pilasin vähän aamua. Lapset lähti hakee valkovuokkoja, mies teki voileivän, kahvia ja sipsejäkin (?!) laittoi tarjolle. Sain lasten tekemät kortit ja lahjat.

Eli pilasin sen itse, mutta rakko ei kestänyt tänä vuonna.

Kiva nuo sipsit 😁

Ei mun päivä ole mitenkään pilalla. Teini nukkuu vielä ja nukkukoon, eilinen ja alkuviikko on pitkiä päiviä hänellä koulun ja harrastusesitysten kanssa. Mies toi valkovuokkoja aamukahville samalla kun haki sanomalehden.

Kohta laitan possunpihvit marinadiin ja alan kaivaa grilliä talviteloilta.

Melko tavallinen sunnuntai meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

En onnitellut äitiäni ollessani noin 14-vuotias. Asuin hänen kanssaan kahdestaan, ja hän huusi minulle usein ja käyttäytyi pahasti. En todellakaan ajatellut, että hän kaipaisi niin paskana pitämältään ihmiseltä, eli siis minulta, oikeastaan mitään.

Ja en myöskään itse tuntenut minkäänlaista syytä haluta sellaista ihmistä huomioida.

Niin hän tulee joskus 14 maissa että en ole onnitellut. Olin että en niin ja jotain itseni puolustukseksi.

Niin äitini suuttui ja alkoi huutaa ja vaati, että mun on mentävä poimimaan hänelle valkovuokkoja. Hän pakotti minut menemään metsään poimimaan niitä valkovuokkoja, asuimme kaupungissa.

Pahinta oli, että kun todella pahoilla mielin vein ne kukat, hän kehtasi ilahtua ja käyttäytyä kuin olisi saanut ne oikeasti spontaanisti annettuina ja kuin minustakin olisi ollut kivaa antaa ne hänelle.

Ikinä ei ole pyytänyt toimintaansa anteeksi.

Oletko itse pyytänyt anteeksi? Hän on kuitenkin ainoa äitisi. Kaikki me ei olla saatu niitä maailman parhaita äitejä, omanikin oli juoppo, mutta muitakaan meillä ei ole.

En tietenkään. En mä ole millään tavalla syypää äitini käytökseen. Hän syytti minua siitä, että on itse niin inhottava, etten koe halua enkä iloa huomioida.

Mitä anteeksi pyytämistä siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on vielä pienet ja kouluikäiset lapset: OPETTAKAA ne lapset huomioimaan äitienpäivä ja äidin syntymäpäivä. Älkää odottako, että lapset osaa toimia ilman ohjausta. Miesten paska käytös johtuu siitä, ettei niitä ole opetettu toimimaan oikein ja huomioimaan muita ihmisiä.

Onneksi itse tajusin tämän. Olen yh ja lasten isä juuri ketjussa kuvatun mullipään kaltainen, joka ei osaa huomioida muita. Päätin, että omat lapseni kasvatan tavoille. Nyt minulla on kolme nuorta miestä, jotka osaavat näyttää tunteensa ja huomioida äitinsä (ja toivottavasti tulevaisuudessa myös lastensa äidin)

äitienpäivänä. Kyse ei ole isoista asioista vaan periaatteesta.

Mullipää🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Masentunut teini ja nuorempi lapsi  jolla ADHD koettavat selvästi skarpata, toinen ei viiltele ja toinen ei riehu. Silti tunnelma on aika ankea kun me mieheni kanssa emme enää rakasta toisiamme ja olemme yhdessä vain lasten takia.  Ensin piti erota kun lapset kasvavat mutta kun kumpikaan ei ole terve niin se suunitelma kaatui.. koetamme sietää tiosiamme ja pitää kulisseja yllä.

Kohta ABC:lle syömään äitienpäivälounasta ja sitten kotiin syömään jälkkäriksi eilen leipomosta haettu vadelmatäytekakku. 

Anteeksi mutta.... Kai ymmärrät, että teidän lapsien ongelmat todennäköisesti johtuu, kun he aistivat tuon teidän huonon ilmapiirin?

Teette lapsillenne todella paljon vahinkoa pysymällä yhdessä, puhumatta teidän lapsien tuleville parisuhteille, koska he tulevat valitsemaan todella huonoja kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on vielä pienet ja kouluikäiset lapset: OPETTAKAA ne lapset huomioimaan äitienpäivä ja äidin syntymäpäivä. Älkää odottako, että lapset osaa toimia ilman ohjausta. Miesten paska käytös johtuu siitä, ettei niitä ole opetettu toimimaan oikein ja huomioimaan muita ihmisiä.

Onneksi itse tajusin tämän. Olen yh ja lasten isä juuri ketjussa kuvatun mullipään kaltainen, joka ei osaa huomioida muita. Päätin, että omat lapseni kasvatan tavoille. Nyt minulla on kolme nuorta miestä, jotka osaavat näyttää tunteensa ja huomioida äitinsä (ja toivottavasti tulevaisuudessa myös lastensa äidin) äitienpäivänä. Kyse ei ole isoista asioista vaan periaatteesta.

Joo, opettakaa!

t. valkovuokkoja metsään poimimaan pakotettu

Ja siis tällä kommentillani en halua sanoa, että sinun tavastasi olisi mitään väärää, haluan sanoa vain, että en suosittele. Se voi mennä nimittäin ihan karmealla tavalla myös pieleen. Ja sinulla en usko, että on näin!

Mietin vain yleisemmin, että mikä mukamas takaa sen, ettei siitä synnytetäkin lapsille jälleen yksi ikävä työ ja velvollisuuden kokemus.

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

En onnitellut äitiäni ollessani noin 14-vuotias. Asuin hänen kanssaan kahdestaan, ja hän huusi minulle usein ja käyttäytyi pahasti. En todellakaan ajatellut, että hän kaipaisi niin paskana pitämältään ihmiseltä, eli siis minulta, oikeastaan mitään.

Ja en myöskään itse tuntenut minkäänlaista syytä haluta sellaista ihmistä huomioida.

Niin hän tulee joskus 14 maissa että en ole onnitellut. Olin että en niin ja jotain itseni puolustukseksi.

Niin äitini suuttui ja alkoi huutaa ja vaati, että mun on mentävä poimimaan hänelle valkovuokkoja. Hän pakotti minut menemään metsään poimimaan niitä valkovuokkoja, asuimme kaupungissa.

Pahinta oli, että kun todella pahoilla mielin vein ne kukat, hän kehtasi ilahtua ja käyttäytyä kuin olisi saanut ne oikeasti spontaanisti annettuina ja kuin minustakin olisi ollut kivaa antaa ne hänelle.

Ikinä ei ole pyytänyt toimintaansa anteeksi.

Oletko itse pyytänyt anteeksi? Hän on kuitenkin ainoa äitisi. Kaikki me ei olla saatu niitä maailman parhaita äitejä, omanikin oli juoppo, mutta muitakaan meillä ei ole.

En tietenkään. En mä ole millään tavalla syypää äitini käytökseen. Hän syytti minua siitä, että on itse niin inhottava, etten koe halua enkä iloa huomioida.

Mitä anteeksi pyytämistä siinä on?

Vaikutat erittäin raskaalta ja negatiiviselta ihmiseltä. En jaksa asiasta enempää kanssasi vängätä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun päivä ole mitenkään pilalla. Teini nukkuu vielä ja nukkukoon, eilinen ja alkuviikko on pitkiä päiviä hänellä koulun ja harrastusesitysten kanssa. Mies toi valkovuokkoja aamukahville samalla kun haki sanomalehden.

Kohta laitan possunpihvit marinadiin ja alan kaivaa grilliä talviteloilta.

Melko tavallinen sunnuntai meneillään.

Lisään vielä että mä en keitä tässä huushollissa aamukahvia kuin isänpäivänä ja kun mies on reissussa.... minkäpä sille voi että mies on aamuvirkumpi :) Eli eipä siinäkään asiassa normaalisunnuntista poikkeavaa.