Miten sun äitienpäivä pilattiin?

Asutaan ulkomailla, vietettiin äitienpäivää jo viikko sitten. Sukupäivälline, ei aamiaista.

En nyt tiedä, voiko sanoa pilattu, kun en mitään muuta enää odottanutkaan.

Kuten tavallista, en saanut kukkia/suklaata/aamiaista. Esikoinen toi tekemänsä lahjan ja siinä se.

12-vuotias poika antoi todella koskettavan kiitollisuuskirjeen, jonka oli minulle kirjoittanut. Tuli ihan tippa linssiin siitä. Muutenkin on sellainen tunne, että ei tätä päivää voi pilata mikään. Oma äitini on jo kuollut, joten kotona vaan ollaan.

Ei muistettu. Lapsen tekemä lahja on varmaan pk-repussa. Ei 1,5v voi sitä muistaa, eikä näemmä isänsäkään.

Teini tuli sanomaan että lähtee jonkun kaverin luo, pakitti vielä kuitenkin sanomaan "hei onnee mutsi". 

Osa minusta odotti  näkeväni jonkinlaisen lahjan tai edes kortin keittiön pöydällä mutta eipä niitä ole sen jälkeen tullut kun poika lopetti ala-asteen. 

Tarkoitus oli leipoa kääretorttu, ei huvita enää. Istun täällä parvekkeella kaffeemukin ja röökin kanssa.

Tuntuu että poika jatkaa siitä, mihin isänsä lopetti. Pilaa kaikki juhlapäivät.

Kun poika syntyi, ex oli ryyppäämässä. Ensimmäisenä äitienpäivänä makasi krapulassa ja kun hormonhuuruissa itkin pettymystä, haki jostain huoltoasemalta nuupahtaneen ruusukimpun.

Toisena äitienpäivänä valitti kun ostin kaupasta valmiin täytekakun " kyllä äidit tekee yleensä kakut itse!", paiskasin tuohtuneena kakun naamalle ja  sen jälkeen lähti ryyppäämään kahdeksi viikoksi. Oli kuulemma oikeutettua kun  heitin kakulla. 

Kolmantena äitienpäivänä itkin puolityhjässä asunnossa muuttolaatikoiden ja vesirokkoa potevan lapsen kanssa.

Upea äitienpäivä? Ei hajuakaan mistä te puhutte.  OLette onnekkauta jos sellaisen pääsette kokemaan.

Kiva aamu ollut, pojan kanssa käytiin rannalla leikkimässä ja puistossa. Äskön syötiin brunssi perheen kesken.

Anoppi yrittää taas pilata äitienpäivän niin kuin kaikki juhlapäivät. Kutsui syömään mieheni mutta ei minua ja lastamme. Kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja ollaan naimisissa ja meillä on lapsi. Silti tekee selväksi, että heidän sukuun en kuulu. Ärsyttää suunnattomasti, että itkin taas kun sai niin pahan mielen.... En silti halua purkaa turhautumista mieheeni tai antaa pilata tätä päivää minulta.

Veljeni varasi ääpee lounaan hevonkuuseen ja jouduin heräämään liian aikaisin

En jaksa

Vierailija kirjoitti:

Teini tuli sanomaan että lähtee jonkun kaverin luo, pakitti vielä kuitenkin sanomaan "hei onnee mutsi". 

Osa minusta odotti  näkeväni jonkinlaisen lahjan tai edes kortin keittiön pöydällä mutta eipä niitä ole sen jälkeen tullut kun poika lopetti ala-asteen. 

Tarkoitus oli leipoa kääretorttu, ei huvita enää. Istun täällä parvekkeella kaffeemukin ja röökin kanssa.

Tuntuu että poika jatkaa siitä, mihin isänsä lopetti. Pilaa kaikki juhlapäivät.

Kun poika syntyi, ex oli ryyppäämässä. Ensimmäisenä äitienpäivänä makasi krapulassa ja kun hormonhuuruissa itkin pettymystä, haki jostain huoltoasemalta nuupahtaneen ruusukimpun.

Toisena äitienpäivänä valitti kun ostin kaupasta valmiin täytekakun " kyllä äidit tekee yleensä kakut itse!", paiskasin tuohtuneena kakun naamalle ja  sen jälkeen lähti ryyppäämään kahdeksi viikoksi. Oli kuulemma oikeutettua kun  heitin kakulla. 

Kolmantena äitienpäivänä itkin puolityhjässä asunnossa muuttolaatikoiden ja vesirokkoa potevan lapsen kanssa.

Upea äitienpäivä? Ei hajuakaan mistä te puhutte.  OLette onnekkauta jos sellaisen pääsette kokemaan.

Tästä tuli jotenkin todella ankea olo 💀

Kristallikissa kirjoitti:

En onnitellut äitiäni ollessani noin 14-vuotias. Asuin hänen kanssaan kahdestaan, ja hän huusi minulle usein ja käyttäytyi pahasti. En todellakaan ajatellut, että hän kaipaisi niin paskana pitämältään ihmiseltä, eli siis minulta, oikeastaan mitään.

Ja en myöskään itse tuntenut minkäänlaista syytä haluta sellaista ihmistä huomioida.

Niin hän tulee joskus 14 maissa että en ole onnitellut. Olin että en niin ja jotain itseni puolustukseksi.

Niin äitini suuttui ja alkoi huutaa ja vaati, että mun on mentävä poimimaan hänelle valkovuokkoja. Hän pakotti minut menemään metsään poimimaan niitä valkovuokkoja, asuimme kaupungissa.

Pahinta oli, että kun todella pahoilla mielin vein ne kukat, hän kehtasi ilahtua ja käyttäytyä kuin olisi saanut ne oikeasti spontaanisti annettuina ja kuin minustakin olisi ollut kivaa antaa ne hänelle.

Ikinä ei ole pyytänyt toimintaansa anteeksi.

Oletko itse pyytänyt anteeksi? Hän on kuitenkin ainoa äitisi. Kaikki me ei olla saatu niitä maailman parhaita äitejä, omanikin oli juoppo, mutta muitakaan meillä ei ole.

Tämän vuosituhannen pahin flunssa ! Ei jaksa enempää edes selittää

Olen niin pettynyt kun Käärijä ei voittanut.

Kahvit tein itse,poika kyllä toi sänkyyn valkovuokkojen kera.

Vierailija kirjoitti:

Teini tuli sanomaan että lähtee jonkun kaverin luo, pakitti vielä kuitenkin sanomaan "hei onnee mutsi". 

Osa minusta odotti  näkeväni jonkinlaisen lahjan tai edes kortin keittiön pöydällä mutta eipä niitä ole sen jälkeen tullut kun poika lopetti ala-asteen. 

Tarkoitus oli leipoa kääretorttu, ei huvita enää. Istun täällä parvekkeella kaffeemukin ja röökin kanssa.

Tuntuu että poika jatkaa siitä, mihin isänsä lopetti. Pilaa kaikki juhlapäivät.

Kun poika syntyi, ex oli ryyppäämässä. Ensimmäisenä äitienpäivänä makasi krapulassa ja kun hormonhuuruissa itkin pettymystä, haki jostain huoltoasemalta nuupahtaneen ruusukimpun.

Toisena äitienpäivänä valitti kun ostin kaupasta valmiin täytekakun " kyllä äidit tekee yleensä kakut itse!", paiskasin tuohtuneena kakun naamalle ja  sen jälkeen lähti ryyppäämään kahdeksi viikoksi. Oli kuulemma oikeutettua kun  heitin kakulla. 

Kolmantena äitienpäivänä itkin puolityhjässä asunnossa muuttolaatikoiden ja vesirokkoa potevan lapsen kanssa.

Upea äitienpäivä? Ei hajuakaan mistä te puhutte.  OLette onnekkauta jos sellaisen pääsette kokemaan.

Siinä hieman weetee-todellisuutta. Pakkoko olla tuollainen luuseri?

Mun äitienpäivää varjostaa se tosiasia, että on mun viimeinen äitienpäivä. Äitienpäivä kunniaksi aloitin t. opioidien käytön, kun miedommat särkylääkkeet ei enää riitä. Onneksi olen muuten hyvässä kunnossa, vain pirullinen särky jos särkylääkkeet jää välistä.

Muutoin ihana, leppoisa rauhallinen aamu. Sain lahjan sänkyyn, kohta lähdetään lounaalle. Ihana perhe, ihanat lapset. Ihana elämä, joka jää mun osalta kesken 😭

Vierailija kirjoitti:

Mun äitienpäivää varjostaa se tosiasia, että on mun viimeinen äitienpäivä. Äitienpäivä kunniaksi aloitin t. opioidien käytön, kun miedommat särkylääkkeet ei enää riitä. Onneksi olen muuten hyvässä kunnossa, vain pirullinen särky jos särkylääkkeet jää välistä.

Muutoin ihana, leppoisa rauhallinen aamu. Sain lahjan sänkyyn, kohta lähdetään lounaalle. Ihana perhe, ihanat lapset. Ihana elämä, joka jää mun osalta kesken 😭

Sanahelinä ei lämmitä, mutta sanon silti että olen pahoillani .(  Tuon rinnalla ei puuttuvat täytekakut ole mitään.

Saako kysyä minkä ikäiset lapset?

Ei kannata pienestä pilata omaa päiväänsä.

Itse keitin kahvit, lasten kanssa nautittiin herkkuaamupala. Yhden pienen lahjan sain lapsilta. Autistinen lapseni tsemppiä selkeästi kun on äitienpäivä, toki yksi haukkumalitania tähänkin aamuun on mahtunut. Muuten kyllä muistuttaa kokoajan että on äitienpäivä ja on äidille kivaa jos on nätisti.

Siivoilin, tein jo treenin. Eipä sen kummempaa.

Mies ei nähnyt vaivaa minkään suhteen, edes aamupalaa ei laittanut minulle lapsen kanssa. Lapsi tuli makkariin aamusta kortin kanssa onnittelematta, koulussa oli menty riman alta kun edes korttipohjia ei oltu leikattu, joku revitty pahvinpala mihin oli piirretty lapsen omia suosikkihahmoja...

Tätä tää on aina. Minä olen passannut, puhtaasta rakkaudesta heihin, takaisin tulee hyvin vähän. Olen kyllästynyt ja vituttaa. Miksi vain minulla on oma-aloitteisuutta tässä perheessä?

Vierailija kirjoitti:

Heräsin puoli 3 enkä saanut enää nukuttua🤬

Mies oli että hyvää liputuspäivää ja kerroin että on äitienpäivä. Oli ihan unohtanut. En suuttunut😁

Ai että miten hauska mies. Melkein kuolen nauruun.

Ukko ei ole viikkoon antanut seksiä niin järkyttävät riidat. Lasten osalta kivaa eikä he tiedä riidoista.

Odotin mieheltä jonkunlaista itseohjautuvuutta. Lapset pieniä alle kouluikäisiä. Puhui kyllä kukista ja lahjoista. Tänä aamuna ei mitään. Ei edes lapsille voi tarjoilla aamupalaa. Sen sijaan tulee mullistelemaan viereeni, että miksi mökötän, ja kun kerroin ett harmittaa kun ei kukaan muista, kääntää koko asian itseensä. Raivostuu ja sanoo että ei ole varaa kukkiin eikä lahjoihin. Lähtee ovet paukkuen töihin. Mietin vain, että eikö näihin voi ennakoida jo aiemmin. Minä jo viikkoja ennen suunnittelen perheelle kivat pääsiäiset, vaput, syntymäpäivät ja joulut, ruokineen, koristeineen ja en ole hössöttäjä, jos joku sitä miettii. Olisi kiva edes yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa, että ei tarvitsisi itsensä eteen laittaa. Syntymäpäivänäkään ei yhden ainutta korttia. Tänään jos kakkua haluaisi perheelle niin itse se pitäisi kyhätä. Niin kuin aina. Vaikka kaupastakin saisi, vaikka edes paketin jäätelö. Ainekset kaapissa, en aio tehdä mitään. Oikeastaan, en aio edes ruokaa laittaa tänään. Syököön koko perhe kynsiään. Olen lisäksi raskaana aivan viime päivillä.

Eniten ärsyttäisi se jo olisi vielä lasten isä kuviossa. Hän nukkuisi pitkään ja itse heräisin lasten kanssa tekemään aamupalaa. Kyllä hän kukkakimpun ostaisi mutta häviäisi sitten salille tai videopelien maailmaan loppupäiväksi.

Nyt eron jälkeen ei enää ärsytä hänen toimet. Lasten kanssa yhdessä puuhaillaan, työn määrä on itselle sama. Mutta ei enää tarvitse ärtyä toisen toimettomuudesta ja itsekkyydestä. Ihana päivä ilman mitään suurta.