Miten sun äitienpäivä pilattiin?

Vierailija kirjoitti:

Käärijä sitten meni ja hävisi...

Ei hävinnyt yhtään mitään. Oli etukäteen päätetty että ruotsi voittaa. Yleisö oli sitä mieltä että käärijä on parempi. Mene itse hitto voittamaan koko euroviisu. Varmaan kannatit siellä vihreä bolero ja hattu päässä ja sitten kun "hävisi" niin käyttäydyt noin. Häpeä.

Mentiin tällä kertaa juhlimaan sairaana olevan äitini luokse, ja lapsi joka oli soittanut kauniin onnittelupuhelun toiselle mummolleen, kiukutteli koko ajan ja vaati päästä kivemman mummon luo.

Lapset sotki kämpän, "mies" morsettaa, menkka ja paska lentää ja siksi ketuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani on umpi kännissä, ja samalla kun vanhempani ovat sammuksissa ja oksentelevat, niin minä siivoan kotia, jotta tänne voi tulla vieraita... Isäni on myös väkivaltainen ihminen, joka yöllä melusi, hakkasi ovea, uhkaili, puhui sekavia, haukkui ja töni minua... mitenköhän loppu päivä menee?

N.19

Onpa kurjaa. Toivon, että sinulla on kuitenkin joitakin turvallisia ihmisiä elämässäsi. Ja aikuisuus tuo sinulle vapauden omaan kotiin ja elämään.

Tiskivuorella...

Vierailija kirjoitti:

Käärijä sitten meni ja hävisi...

Parasta mitä tällä viikolla voi tapahtua 

Vierailija kirjoitti:

Käärijä sitten meni ja hävisi...

Sai eniten lahjomattomia yleisöääniä

Sanottakoon ihan ekaksi, että mulla on ihana mies, joka osaa huomioida arjessa, mut näiden erilaisten juhlien kanssa hänellä joskus (lähes aina) menee jotenkin mun toiveet ihan täysin ohi, enkä oikeasti ymmärrä miten se on mahdollista, kun tosiaan ei hän luonteeltaan mikään törppökään ole.

Eli vähän pettyneissä tunnelmissa ekaa äitienpäivääni vietän. Sain aamupalaa ja leivostakin, ja niistä tuli hyvä mieli. Tiesin, että mies ei lahjoja juuri osaa ostella, enkä odottanutkaan, mutta itse hain eilen kukkakimput sekä omalle äidilleni että anopille (ja maksoinkin) ja vielä pitkään keskusteltiin, miksi mulle on tärkeää kirjoittaa kortti äidilleni (hän ei ensin olisi halunnut omalleen, koska kuka niitä edes sen yhden kerran jälkeen lukee enää, mutta suorastaan käskin sitten, koska anoppi kyllä arvostaa tällaista ja lähettelee meillekin kortteja aina). Ja no, minä en korttiakaan saanut. Lapsi on niin pieni vielä, ettei ole päiväkodissakaan, niin hän ei ilman isäänsä askartele tai tee mitään. Nyt mies nukkuu lapsen kanssa päikkäreitä, ja minä itken parvekkeella. Tiedän, että tämä on typerää, enkä halua pilata päivän tunnelmaa, siksipä itken täällä yksin itkuni ja päivä jatkukoot sitten. Jotenkin vaan raskaan vauvavuoden jälkeen olisin toivonut edes sitä ajatuksella valittua korttia, mutta nyt vähän hölmö olo jää, kun itse kukitin sekä oman että miehen äidin, mutta itse jäin ilman mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut teini ja nuorempi lapsi  jolla ADHD koettavat selvästi skarpata, toinen ei viiltele ja toinen ei riehu. Silti tunnelma on aika ankea kun me mieheni kanssa emme enää rakasta toisiamme ja olemme yhdessä vain lasten takia.  Ensin piti erota kun lapset kasvavat mutta kun kumpikaan ei ole terve niin se suunitelma kaatui.. koetamme sietää tiosiamme ja pitää kulisseja yllä.

Kohta ABC:lle syömään äitienpäivälounasta ja sitten kotiin syömään jälkkäriksi eilen leipomosta haettu vadelmatäytekakku. 

Anteeksi mutta.... Kai ymmärrät, että teidän lapsien ongelmat todennäköisesti johtuu, kun he aistivat tuon teidän huonon ilmapiirin?

Teette lapsillenne todella paljon vahinkoa pysymällä yhdessä, puhumatta teidän lapsien tuleville parisuhteille, koska he tulevat valitsemaan todella huonoja kumppaneita.

Tämä masentunut teini on sanonut suoraan sekä meille ettå sh:e ttå jos eroamme niin tap paa itsensä heti. Kun koetin kysellä ettå mitäs tuumaat, jos äiti etsii oman asunnon.

Sh:Kin huomasi voinnin romahtavan kun ero tuli puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pilattiin? Ei todellakaan ole pilattu.

Heräsin seitsemältä lapsenlapsen riemunkiljahduksiin, join kupin kahvia ja söin palan avocado-paahtoleipää hänen äitinsä kanssa. Sitten vein taaperon pihalle ja yhdessä katseltiin luonnon ihmeitä, ohi ajavia autoja ja tervehdittiin naapuria ja hänen koiraansa sekä pelästytettiin yksi kissa ikkunan takana.

Yhdeltätoista nautittiin pitkän kaavan mukaan runsas samppanja-brunssi, jonka tyttäreni miehensä kanssa oli valmistanut, toinen poika tuli myös ihanan kukkakimpun kanssa.

Entäs tyttäresi äitienpäivän vietto? Eikös hänen pitäisi saada viettää äitienpäivä rauhassa oman lapsensa ja miehensä kanssa eikä järjestelä sinulle sampanja-brunsseja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään! Loistava aamu ja päivä jatkuu samanlaisissa tunnelmissa, kuten aina. Nyt vielä sää suosii.

Hienoa! Nyt kun vielä opettelet luetun ymmärtämistä, niin hyvin menee. Aloittaja kyseli ihan täysin muuta. Mutta kyllä sinäkin vähitellen opit ymmärtämään kysymyksiä, kun oikein kovasti harjoittelet.

Aloittaja kysyi, että "miten sun äitienpäivä pilattiin" ja kirjoittaja vastasi, että " Ei mitenkään". Kysymys sii ymmärrettiin aivan oikein ja vastaus oli suora vastaus kysymykseen. Hienoa, että on niitäkin, joilla äitienpäivää pilattu mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon ihan ekaksi, että mulla on ihana mies, joka osaa huomioida arjessa, mut näiden erilaisten juhlien kanssa hänellä joskus (lähes aina) menee jotenkin mun toiveet ihan täysin ohi, enkä oikeasti ymmärrä miten se on mahdollista, kun tosiaan ei hän luonteeltaan mikään törppökään ole.

Eli vähän pettyneissä tunnelmissa ekaa äitienpäivääni vietän. Sain aamupalaa ja leivostakin, ja niistä tuli hyvä mieli. Tiesin, että mies ei lahjoja juuri osaa ostella, enkä odottanutkaan, mutta itse hain eilen kukkakimput sekä omalle äidilleni että anopille (ja maksoinkin) ja vielä pitkään keskusteltiin, miksi mulle on tärkeää kirjoittaa kortti äidilleni (hän ei ensin olisi halunnut omalleen, koska kuka niitä edes sen yhden kerran jälkeen lukee enää, mutta suorastaan käskin sitten, koska anoppi kyllä arvostaa tällaista ja lähettelee meillekin kortteja aina). Ja no, minä en korttiakaan saanut. Lapsi on niin pieni vielä, ettei ole päiväkodissakaan, niin hän ei ilman isäänsä askartele tai tee mitään. Nyt mies nukkuu lapsen kanssa päikkäreitä, ja minä itken parvekkeella. Tiedän, että tämä on typerää, enkä halua pilata päivän tunnelmaa, siksipä itken täällä yksin itkuni ja päivä jatkukoot sitten. Jotenkin vaan raskaan vauvavuoden jälkeen olisin toivonut edes sitä ajatuksella valittua korttia, mutta nyt vähän hölmö olo jää, kun itse kukitin sekä oman että miehen äidin, mutta itse jäin ilman mitään.

Upeaa, että pidit huolen myös anoppisi äitienpäiväkortin saannista! Arvostan! Ehkä miehesikin jatkossa oppii. Menehän lähimpään kauppaan ja osta itsellesi se kaikkein kaunein äitienpäiväkortti ja kauneimmat kukat. Siihen korttiin pyydät mieheltäsi allekirjoituksen. Olet sen korttisi ja kukkasi kyllä ansainnut! Ja ison halauksen kera!  Vauvavuosi on tosi raskas.

Jatkossa annat miehellesi sen toivelistasi kirjallisesti kolmena kappaleena, josko menisi siten perille paremmin. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Mies ei nähnyt vaivaa minkään suhteen, edes aamupalaa ei laittanut minulle lapsen kanssa. Lapsi tuli makkariin aamusta kortin kanssa onnittelematta, koulussa oli menty riman alta kun edes korttipohjia ei oltu leikattu, joku revitty pahvinpala mihin oli piirretty lapsen omia suosikkihahmoja...

Tätä tää on aina. Minä olen passannut, puhtaasta rakkaudesta heihin, takaisin tulee hyvin vähän. Olen kyllästynyt ja vituttaa. Miksi vain minulla on oma-aloitteisuutta tässä perheessä?

I feel you. Paitsi että meidän lasten päiväkodissa on kyllä ollut ihanat askartelulahjat aina. Kiitos siitä kasvattajille!

Vierailija kirjoitti:

Mies kysyi n. 2 viikkoa ennen äitienpäivää mitä toivoisin äitienpäivänä. Kerroin että tärkeintä minulle olisi lasten itse askartelemat kortit, joissa lukee jotain kivaa. Minusta on kiva lukea lasten suusta tulleita juttuja mm. siitä millainen äiti heidän mielestään on ja mitä äidin kanssa on kiva tehdä. Kuvailin ihan selkeästi asiaa ja kuinka minusta ne jutut on niin suloisia, että tippa tulee linssiin.  Kerroin myös etten välitä kakusta, mutta joku ihana aamupala olis tosi kiva. 

No mitä sitten tänään. Lasten tekemät kortit = eilen illalla just ennen lasten nukkumaanmenoa hätäisesti tehdyt "piirustukset" (=muutama viiva/suttu) jotka pääosin kylläkin liimailtu ryhmähautarroja täyteen. Kuulin kun lapset kiukuttelivat väsyneenä etteivät halua piirtää.  Ja mies leiponut kahta eri kakkua. Ei minkäänlaista aamupalaa. Kaiken kruunasi pöydällä eilisestä yön yli ollut veltto kukkakimppu, jonka terälehdistä osa jo rusehti. Kuulemma unohtui pöydälle.

Tänäkin vuonna aivan pas*a fiilis, tuntuu ettei minua kuunnella eikä arvosteta ollenkaan. 

Yritys oli kuitenkin jonkinmoinen, joten olihan sekin jo jotain. Hyvää äitienpäivää! Kyllä se siitä...

Meillä on äidin kanssa vaikeat välit, äitienpäivät on aina vähän ahdistaneet. Milloin on vääränlainen kortti ja milloin suuttuu vääränlaisesta runosta. Laitoin whatsapilla äitienpäiväntoivotukset kukkakuvan kera, ei ole tullut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttäisi se jo olisi vielä lasten isä kuviossa. Hän nukkuisi pitkään ja itse heräisin lasten kanssa tekemään aamupalaa. Kyllä hän kukkakimpun ostaisi mutta häviäisi sitten salille tai videopelien maailmaan loppupäiväksi.

Nyt eron jälkeen ei enää ärsytä hänen toimet. Lasten kanssa yhdessä puuhaillaan, työn määrä on itselle sama. Mutta ei enää tarvitse ärtyä toisen toimettomuudesta ja itsekkyydestä. Ihana päivä ilman mitään suurta.

MGTOW.

Niinhän ne sen jälkeen kun on laitettu pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin mieheltä jonkunlaista itseohjautuvuutta. Lapset pieniä alle kouluikäisiä. Puhui kyllä kukista ja lahjoista. Tänä aamuna ei mitään. Ei edes lapsille voi tarjoilla aamupalaa. Sen sijaan tulee mullistelemaan viereeni, että miksi mökötän, ja kun kerroin ett harmittaa kun ei kukaan muista, kääntää koko asian itseensä. Raivostuu ja sanoo että ei ole varaa kukkiin eikä lahjoihin. Lähtee ovet paukkuen töihin. Mietin vain, että eikö näihin voi ennakoida jo aiemmin. Minä jo viikkoja ennen suunnittelen perheelle kivat pääsiäiset, vaput, syntymäpäivät ja joulut, ruokineen, koristeineen ja en ole hössöttäjä, jos joku sitä miettii. Olisi kiva edes yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa, että ei tarvitsisi itsensä eteen laittaa. Syntymäpäivänäkään ei yhden ainutta korttia. Tänään jos kakkua haluaisi perheelle niin itse se pitäisi kyhätä. Niin kuin aina. Vaikka kaupastakin saisi, vaikka edes paketin jäätelö. Ainekset kaapissa, en aio tehdä mitään. Oikeastaan, en aio edes ruokaa laittaa tänään. Syököön koko perhe kynsiään. Olen lisäksi raskaana aivan viime päivillä.

Voimia!

Ymmärrän mistä puhut. Esim. tuo kiukuttelu kukista; ulkona kasvaa ties mitä nyt, eikä ne Prismankaan kukat paria euroa enempää ole. Valmiskakkuja saa kirjaimellisesti kolmella eurolla pakasteesta (mutakakku ym.), ei tuossa ole kyse kuin viitseliäisyydestä.

Yksinäinen elämä, vai mitä?

Tyhmästä päästä kärsin koko ruumis,vielä lisää lapsia tuollaiselle, sitten onkin samanlaista kuin täällä jollain, masentuneet ja ylivilkkaat lapset.

Ihana päivä, paitsi Loreenin voitto.

Itse tiputin tänään äidille tilaamani kakun ylösalaisin lattialle.

Huonolla menestyksellä sitten yritettiin kursia sitä vähän kokoon mutta onneksi se maistui silti kaikille. 

Kuvatuin kakku koko elämäni aikana emmekä ole insta-porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Siten, että ei tehty kahvia. Mies tuli keittiöön vasta sitten, kun olin puoli tuntia asian perään kyseltyäni laittanut molemmille kahvit ja tokaisi "olisin minä voinut laittaa". Lapsi söi kahville säästämäni macaron-leivokset ja mies haukkuu, kun haluan olla rauhassa ja sanoo, etten seuraavaan 20 vuoteen saa olla edes vuorokautta rauhassa, kun tuli puhe perheneuvojankin kehotuksesta antaa välillä äidillekin sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota minulla on kuluneen 2,5 vuoden aikana ollut max 4h yhtäjaksoisesti. Loput ajasta koko ajan lasten kanssa.

Sitten totesi vielä, että meinaatko, että muuttuu paremmaksi, kun palaan töihin syksyllä. No ei muutu, sitten en saa edes omaa aikaa lasten päiväuniaikaan, mitä nyt saattaa hyvällä tuurilla saada jotain 30-90 minuuttia.

Ero odottaa, eikä edes vain tämän äitienpäivän takia, vaan ihan yleisesti. Eikä kahvin puuttuminen mikään viimeinen niitti ole, vaan se niitti on jo aikaa sitten arkkuun lyöty ja nyt vain odotellaan. Ei olis pitänyt edes kahvia odottaa, mutta jotenkin kuvittelin, että tuo ukko haluais vielä tämän perheen pelastaa. Halutkoon, jos haluaa, minä en.

Lainaan itse itseäni ja jatkan: mies valittaa, kun en ulkoile lasten kanssa ja sitten veivät viimeiset jäätelöt, kun olisin ollut menossa heidän kanssaan ulos. Nyt se hakkaa tuolla terassin ovea, jonka lukitsin. Pitäkööt tunkkinsa.