Mikä siinä on, että miehet syö rauhassa ja äidit auttaa lapsia ja syö omaa ateriaansa?

Mä olen nähnyt sellaisia pienten lasten perheitä joissa aloituksen kuvaus osuu. Mutta! Se mies ei myöskään tee lapsen kanssa juuri muuta, kuin äidin ollessa jossain pois samasta tilasta, pitää sylissä tai leikkii sen lapsen kanssa. Kun se äiti on päättänyt jo raskausaikana, että tuleva isä ei osaa, pysty eikä kykene tehdä sen lapsen kanssa yhtikäs mitään. Ja jyrännyt tämän asenteensa läpi vauva aikana, jolloin isä ei edes yritä.

Vika on äideissä. Meillä vaimo on hyvin touhukas, mutta lapsi käyttää selvästi hyväkseen äidin hoivaviettiä, eikä muka osaa syödä itse aamupalaa. Juuri hetki sitten sain tämän taas todistaa. Eilen käytiin lapsen kanssa ulkona syömässä ja aivan itse söi mitään sotkematta. Lopuksi käytiin yhdessä WC:ssä! Voitteko palstanaiset kuvitella, mies käytti lastaan WC:ssä!

Texas ranger kirjoitti:

Minä miehenä maksan ruuat 95% kerroista ja todellakin aion tämän epäkohdan takia ainakin syödä ruokani.

Ahaa! Minä naisena laitan kotona ja mökillä ruuat 100% kerroista. Päteekö sama?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt ovat joko vajukkeja tai vauvoja käytökseltään. Itse en ainakaan koe vielä 5kymppisenäkään miehen olevan mitenkään aikuisen tasolla. Nuoresta oltu yhdessä ja olisi pitänyt erota jo myös nuorena.

Meillä on:

* miehen nälkä

* miehen kipu

* miehen kylmä

* miehen tarpeet

Ei meillä sitten muita olekaan. Hän loukkaantuu mm. verisesti, jos en esim. ota hierontaa (lue: seksiä) vastaan, kun hän sitä TARJOAA. Se on kuulemma huomiointia ja "on se nyt vi##u, jos ei kelpaa".

Lapset alkoivat älytä joskus n.10v, että miehet ovat outoja. Itse kysyivät, että miksi aina isän tarpeet ovat niin tärkeitä. Rääkyy kuin kakara, jos ei saa tahtoaan läpi. Tai sitten murjottaa. Vetää ovet paukkuen pihalle, kun en vaan pysy pokerina millään.

Vakka kantensa valitsee. Olet itse valinnut miehesi joten miksi siis nyt valitat?

Kun on se kiva rooli ekaan lapseen saakka, niin ei ole niin helppoa tajuta asiaa. Veikkaan?

Miehiltä puuttuu luonnostaan empatiapalikka päästä, eivätkä tajua jokapäiväistä toisten huomioimista. Tämä ero näkyy lapsesta asti, jopa autistilapsilla, joilla ei ole samanlaista tarvetta miellyttää sosiaalisesti kuin tavislapsilla: pojat ovat kiinnostuneita vain itsestään, tytöt pyrkivät omalla tavallaan huomioimaan toiset. Näin äitienpäivänä tytöltä voi tulla kortti, pojalta tuskin edes niitä onnitteluita (kärjistetysti).

Ja suomalaiset miehet ovat keskimäärin aika autistisia käytöksessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kyllä hoitaa syömiset mun kanssa puoliksi. Voi olla että hoitaa enemmänkin.

Mutta olen huomannut, että isältä helposti puuttuu ennakointikyky. Esim mun mies saa pukea rauhassa, koska vahdin lasta. Itse en saa. Mies jotenkin luulee ettei lapsi tule häiritsemään, koska ei tule häntäkään häiritsemään. Ei sen päähän mahdu ajatus, että joku varmaan estää sitä lasta tulemasta häiritsemään. Saattaa myös mennä katsomaan mitä lapsi tekee, kieltää tuhmuudet, lähtee eikä tajua että jos lapsen jättää sinne pahan tekoon, niin se jatkaa niitä tuhmuuksia heti.

Joillain isillä varmaan ei raksuta, että jos he eivät vahdi lasten syömistä, niin kyllä joku vahtii. Ja se joku ei sitten saa itse syödä rauhassa.

Viittaat siis ns putkiaivoihin.

Ja jos käytöksen kääntäisi toisinpäin, niin olisiko naisella putkiaivot? Vai olisiko hän kuitenkin vähälahjainen?

Niinpä. Käy vähän mielessä, että kasvatetaanko tässä maassa miehet jotenkin vinoon ja sitä pidetään vielä normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vika on äideissä. Meillä vaimo on hyvin touhukas, mutta lapsi käyttää selvästi hyväkseen äidin hoivaviettiä, eikä muka osaa syödä itse aamupalaa. Juuri hetki sitten sain tämän taas todistaa. Eilen käytiin lapsen kanssa ulkona syömässä ja aivan itse söi mitään sotkematta. Lopuksi käytiin yhdessä WC:ssä! Voitteko palstanaiset kuvitella, mies käytti lastaan WC:ssä!

Vaihda sanoihin lapsi sana mies ja sanaan mies sana vaimo. Noinkin voisi mennä, eikä kukaan pitäisi outona.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla ainainen itku miten paljon mies syö.

Jos nainen kerta pärjää ilman ruokaa niin auttakoot muita syömään.

Miten tää nyt niinku millään lailla liittyy yhtään mitenkään aiheeseen? Voi hyvänen aika sentään...

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmaan valita parempi mies :D Terveisin kolmen lapsen äiti joka syö rauhassa ja isä hoitaa muksut, mun aamiaista ei lapset häiritse, sitten vaihdetaan

Joopa joo, senhän nyt aina tietääkin heti alussa. Liian paljon esimerkkejä siitä, että yllätyksiä paljastuukin vasta sitten kun lapsia tulee. Pitäs jo kaikkien osata lopettaa tuo "kannattaa valita parempi" länkytys.

Kannustan naisia muistamaan yhden jutun: se mies, jota passaatte, ei sitten välttämättä "palkitse" touhuanne yhtään mitenkään. Siinä missä ystävyydet ym. kukkivat huomioinnista, lahjoista ja rakkaudenosoituksista, pitkäkin liitto muuten hyvän miehen kanssa voi olla 100% pelkkää antamista- ilman että mies tajuaa koskaan, miten huomaavainen vaimo tällä on.

T. Passasin vuosia rakkaudesta, touhu loppui viime vuonna kun en edes onnitteluita saanut synttäreinäni "väsyneeltä" mieheltä. Lakkasin myös varaamasta lomia ja panostamasta suhteeseen sen suuremmin. Mies kun viattomasti räpytteli silmiään, lahjojen/lomien/muiden huomionosoitusten keskellä vuosia oltuaan, että ei HÄN tarvitse tämmöisiä arjessa...kummasti on kaiken ottanut vastaan iloisena, mutta ääni päässä ei ole kertonut hänelle, miten touhu voisi edes joskus olla vastavuoroista. Naapurin tarjoaman saunajuoman tilalle ostaa kyllä automaattisesti uuden itse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty. Monia miehiä ei kiinnosta omien lapsien hoitaminen ja ruokkiminen, koska se on naisten hommaa. Turha syyttää asiasta naisia, että "miksi tekivät idioottien kanssa lapsia?", koska kyseiset miehet esittivät aluksi hyvää ja kunnollista tyyppiä.

No jaa. Minä ilmoitin että joko hoidetaan lapset yhdessä tai molemmat omissa osotteissa. Kummasti tuo yhteishuoltajuus kuitenkin kelpasi.

Kun tulen iltavuorosta kotiin, on täällä ruoat valmiina, kävelen valmiiseen pöytään. Samoin silloin kun olen viikonloppun töissä, lapset on ruokittu, pyykit pesty ja lattiat imuroitu.

Minun mielestä tässä on kyse vain naisten nössöydestä, ei oikeasti ole laitettu kovaa kovaa vasten. On luovutettu heti, kun mies alkaa sluibailla. Täytyy vaan tehdä selväksi, että se on oikeasti ero, jos hommat ei suju. Jos ei pysty, niin sit se vaan on voi, voi. Turhaa siinä sitten valittaa, kun mies ei tee mitään, jos itse tyytyy kohtaloon ja jää tuollaiseen suhteeseen.

Ja edelleenkin Herran vuonna 2023 on naisia, jotka rakastaa passata, joten sekin suotakoon.

Tajuan mitä sanot, ja tiedän että mulla on hullun epärealistiset toiveet parisuhteesta.

Mutta. En aio olla miehen kanssa, joka täytyy pakottaa tekemään oma osuutensa perheen hommista. Haluan miehen joka on kuin minä: tekee osansa, koska se on oikein ja reilua puolisoa kohtaan, ja koska haluaa olla tasaveroinen kumppani, ei siksi että toinen pakottaa.

Tiedän, tulen jäämään sinkuksi.

N27

Minäkin ymmärrän kantasi, mutta "pakottaa" on ehkä vähän rajusti sanottu, tai ainakin oman parisuhteeni kohdalla oli enemmänkin kyse jonkinlaisesta silmien avaamisesta. Oltiin nimittäin kaksistaan täysin tasavertaisia ja myös mies oma-alotteinen. Ekan lapsen kanssakin meni vielä hyvin, mutta toisen lapsen synnyttyä mies koki jonkun taantuman. Hommat lipsui yhä enemmän mun vastuulle, kunnes huomasin hoitavani ihan kaiken. Kun toinen ei tehnyt mitään ja olin liian väsynyt vaatimaan ja riitelemään, niin tein itse. Uskokaa tai älkää, mutta se on väsyneenä vain helpompaa kuin sen väsymyksen päälle vielä nostaa kissa pöydälle.

Lähdin töihin, kun kuopus noin 2v. Ensin yritin jotain keskusteluja, laatia jotain listoja, että mitä kumpikin tekee, kävin yksin puheluja, kun toista ei hirveästi napostellut mistään kauppavuoroista keskustelut ym ym. Mies joojotteli, mutta käytännössä ei tapahtunut mitään. Lopulta oltiin sitten siinä pisteessä, että joko tämä lähtee sujumaan yhdessä tai sitten kumpikin järkkää arjen sujuvaksi omissa kodeissa. Kyllähän se siitä sitten alkoi rullata. Nyt on menty jo 10 v eteenpäin ja ihan kivasti menee. :)

Tietyt asiat on kyllä selkeästi sukupuolittuneita. Mun isä teki paljon asioita, joita perheessä useammin tekee nainen. Joskus vähän isompana huomasin, että ihan ulkopuolisetkin (useimmiten naiset) jäi katsomaan meitä ihan arkisissa tilanteissa... Olipa se sit sitä, että isä syötti pikkusisaruksia tai oli se, joka kukkakaupassa valitsi kukkia kimppuun (isän mielestä aina piti viedä kukkia tai tuliaisia, äidin mielestä olisi moneen paikkaan voinut mennä ilmankin).

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika surullinen ilmiö kyllä. Välillä näkee, että äiti on ihan helisemässä ja ukko tyytyväisenä lappaa ruokaa suuhunsa. Meillä onneksi menee aika 50/50 tällaiset. Mies hoitas lähes kaikki taaperon asiat, kun minä olen "kiinni" vauvassa.

Kertaakaan ei mies syöttänyt, enkä muista että olisi vaippaakaan vaihtanut,  3 lasta

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt ovat joko vajukkeja tai vauvoja käytökseltään. Itse en ainakaan koe vielä 5kymppisenäkään miehen olevan mitenkään aikuisen tasolla. Nuoresta oltu yhdessä ja olisi pitänyt erota jo myös nuorena.

Meillä on:

* miehen nälkä

* miehen kipu

* miehen kylmä

* miehen tarpeet

Ei meillä sitten muita olekaan. Hän loukkaantuu mm. verisesti, jos en esim. ota hierontaa (lue: seksiä) vastaan, kun hän sitä TARJOAA. Se on kuulemma huomiointia ja "on se nyt vi##u, jos ei kelpaa".

Lapset alkoivat älytä joskus n.10v, että miehet ovat outoja. Itse kysyivät, että miksi aina isän tarpeet ovat niin tärkeitä. Rääkyy kuin kakara, jos ei saa tahtoaan läpi. Tai sitten murjottaa. Vetää ovet paukkuen pihalle, kun en vaan pysy pokerina millään.

"Miehet ovat outoja".... Olet valinnut oudon isän lapsillesi. Tiedän kyllä kuvauksesi kaltaisista miehistä, mutta suoraan sanottuna lähipiiriini ei sellaisia kuulu. Oma isäni ja appeni ovat ihan normaaleja ja vastuullisia perheenisiä. Samoin veljeni ja kaikkien siskojeni miehet. Vaimon veli ja vanhimman siskon mies eivät persoonina ole ehkä ihan rakastettavimmasta päästä, mutta ei heitä kakaroina voi pitää. Ja vastuunsa ovat kantaneet. Itse laitan aina perheeni ja puolisoni tarpeet edelle, sen tietää vaimonikin ja siksi olemme onnellisia.

Ikävä, että parisuhteesi on ollut epäonnistunut, mutta siitä et voi syyttää muita miehiä. Et oikeastaan edes omaa puolisoasi, vaan viime kädessä itseäsi. Itse olet puolisosi valinnut ja päättänyt pysyä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi vapaamatkustajan omatunto ei soimaa. Liittyykö jotenkin y-kromosomiin?

Liittyy siihen että miehet vilpittömästi uskovat että heitä kuuluu palvella perheessä. Se asia ei muutu. Se usko ja luottamus siihen on liian vahva. Miehet eivät hoida omia lapsiaan ja miehet eivät tee kotitöitä, koska uskovat olevansa niiden yläpuolella. Hirveällä tappelulla sen voi muuttaa hetkeksi, mutta aina mies sinnikkäästi palaa oletusasetuksiin. Kerta toisensa jälkeen.

Tämä ongelma on valtava. Miljoonat naiset ympäri maailmaa käyvät samaa toivotonta taistelua vuosikymmenestä toiseen. Ja miehet taistelevat kaikin voimin sen puolesta että saisivat palvelua.

Ja täällä sanotaan että syy on naisten. Ei ole. Tuollaisia miehiä on enemmistö. Tähän ei voi vaikuttaa valinnoilla. Miehet näkevät naiset palvelijoina. Se pitää muuttaa, muu ei tehoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt ovat joko vajukkeja tai vauvoja käytökseltään. Itse en ainakaan koe vielä 5kymppisenäkään miehen olevan mitenkään aikuisen tasolla. Nuoresta oltu yhdessä ja olisi pitänyt erota jo myös nuorena.

Meillä on:

* miehen nälkä

* miehen kipu

* miehen kylmä

* miehen tarpeet

Ei meillä sitten muita olekaan. Hän loukkaantuu mm. verisesti, jos en esim. ota hierontaa (lue: seksiä) vastaan, kun hän sitä TARJOAA. Se on kuulemma huomiointia ja "on se nyt vi##u, jos ei kelpaa".

Lapset alkoivat älytä joskus n.10v, että miehet ovat outoja. Itse kysyivät, että miksi aina isän tarpeet ovat niin tärkeitä. Rääkyy kuin kakara, jos ei saa tahtoaan läpi. Tai sitten murjottaa. Vetää ovet paukkuen pihalle, kun en vaan pysy pokerina millään.

"Miehet ovat outoja".... Olet valinnut oudon isän lapsillesi. Tiedän kyllä kuvauksesi kaltaisista miehistä, mutta suoraan sanottuna lähipiiriini ei sellaisia kuulu. Oma isäni ja appeni ovat ihan normaaleja ja vastuullisia perheenisiä. Samoin veljeni ja kaikkien siskojeni miehet. Vaimon veli ja vanhimman siskon mies eivät persoonina ole ehkä ihan rakastettavimmasta päästä, mutta ei heitä kakaroina voi pitää. Ja vastuunsa ovat kantaneet. Itse laitan aina perheeni ja puolisoni tarpeet edelle, sen tietää vaimonikin ja siksi olemme onnellisia.

Ikävä, että parisuhteesi on ollut epäonnistunut, mutta siitä et voi syyttää muita miehiä. Et oikeastaan edes omaa puolisoasi, vaan viime kädessä itseäsi. Itse olet puolisosi valinnut ja päättänyt pysyä parisuhteessa.

Nuo ongelmat ovat niin yleisiä kaikissa länsimaissa, että kyllä hän todellakin voi syyttää muita miehiä. Pidä vain pääsi pensaassa jos haluat, me muut tiedämme että miesten käytösmallit ovat pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika surullinen ilmiö kyllä. Välillä näkee, että äiti on ihan helisemässä ja ukko tyytyväisenä lappaa ruokaa suuhunsa. Meillä onneksi menee aika 50/50 tällaiset. Mies hoitas lähes kaikki taaperon asiat, kun minä olen "kiinni" vauvassa.

Kertaakaan ei mies syöttänyt, enkä muista että olisi vaippaakaan vaihtanut,  3 lasta

Ei voi kuin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi vapaamatkustajan omatunto ei soimaa. Liittyykö jotenkin y-kromosomiin?

Liittyy siihen että miehet vilpittömästi uskovat että heitä kuuluu palvella perheessä. Se asia ei muutu. Se usko ja luottamus siihen on liian vahva. Miehet eivät hoida omia lapsiaan ja miehet eivät tee kotitöitä, koska uskovat olevansa niiden yläpuolella. Hirveällä tappelulla sen voi muuttaa hetkeksi, mutta aina mies sinnikkäästi palaa oletusasetuksiin. Kerta toisensa jälkeen.

Tämä ongelma on valtava. Miljoonat naiset ympäri maailmaa käyvät samaa toivotonta taistelua vuosikymmenestä toiseen. Ja miehet taistelevat kaikin voimin sen puolesta että saisivat palvelua.

Ja täällä sanotaan että syy on naisten. Ei ole. Tuollaisia miehiä on enemmistö. Tähän ei voi vaikuttaa valinnoilla. Miehet näkevät naiset palvelijoina. Se pitää muuttaa, muu ei tehoa.

Mihin naiset rakastuvat tällaisissa miehissä? Tarkennetaan Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa joissa henki ja terveys, toimeentulo eivät ole mieskumppanin varassa kuten ehkä alkeellisemmissa kulttuureissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty. Monia miehiä ei kiinnosta omien lapsien hoitaminen ja ruokkiminen, koska se on naisten hommaa. Turha syyttää asiasta naisia, että "miksi tekivät idioottien kanssa lapsia?", koska kyseiset miehet esittivät aluksi hyvää ja kunnollista tyyppiä.

No jaa. Minä ilmoitin että joko hoidetaan lapset yhdessä tai molemmat omissa osotteissa. Kummasti tuo yhteishuoltajuus kuitenkin kelpasi.

Kun tulen iltavuorosta kotiin, on täällä ruoat valmiina, kävelen valmiiseen pöytään. Samoin silloin kun olen viikonloppun töissä, lapset on ruokittu, pyykit pesty ja lattiat imuroitu.

Minun mielestä tässä on kyse vain naisten nössöydestä, ei oikeasti ole laitettu kovaa kovaa vasten. On luovutettu heti, kun mies alkaa sluibailla. Täytyy vaan tehdä selväksi, että se on oikeasti ero, jos hommat ei suju. Jos ei pysty, niin sit se vaan on voi, voi. Turhaa siinä sitten valittaa, kun mies ei tee mitään, jos itse tyytyy kohtaloon ja jää tuollaiseen suhteeseen.

Ja edelleenkin Herran vuonna 2023 on naisia, jotka rakastaa passata, joten sekin suotakoon.

Tajuan mitä sanot, ja tiedän että mulla on hullun epärealistiset toiveet parisuhteesta.

Mutta. En aio olla miehen kanssa, joka täytyy pakottaa tekemään oma osuutensa perheen hommista. Haluan miehen joka on kuin minä: tekee osansa, koska se on oikein ja reilua puolisoa kohtaan, ja koska haluaa olla tasaveroinen kumppani, ei siksi että toinen pakottaa.

Tiedän, tulen jäämään sinkuksi.

N27

Minäkin ymmärrän kantasi, mutta "pakottaa" on ehkä vähän rajusti sanottu, tai ainakin oman parisuhteeni kohdalla oli enemmänkin kyse jonkinlaisesta silmien avaamisesta. Oltiin nimittäin kaksistaan täysin tasavertaisia ja myös mies oma-alotteinen. Ekan lapsen kanssakin meni vielä hyvin, mutta toisen lapsen synnyttyä mies koki jonkun taantuman. Hommat lipsui yhä enemmän mun vastuulle, kunnes huomasin hoitavani ihan kaiken. Kun toinen ei tehnyt mitään ja olin liian väsynyt vaatimaan ja riitelemään, niin tein itse. Uskokaa tai älkää, mutta se on väsyneenä vain helpompaa kuin sen väsymyksen päälle vielä nostaa kissa pöydälle.

Lähdin töihin, kun kuopus noin 2v. Ensin yritin jotain keskusteluja, laatia jotain listoja, että mitä kumpikin tekee, kävin yksin puheluja, kun toista ei hirveästi napostellut mistään kauppavuoroista keskustelut ym ym. Mies joojotteli, mutta käytännössä ei tapahtunut mitään. Lopulta oltiin sitten siinä pisteessä, että joko tämä lähtee sujumaan yhdessä tai sitten kumpikin järkkää arjen sujuvaksi omissa kodeissa. Kyllähän se siitä sitten alkoi rullata. Nyt on menty jo 10 v eteenpäin ja ihan kivasti menee. :)

Tuo on helpompaa silloin, jos saa itsensä uskomaan että omien töidensä teettäminen puolisolla on pelkkää lipsumista ja vahinko. Sama kaiken henkisen väkivallan kanssa. "Ei se tarkoittanut, ei se tajunnut, kuvittelen koko asian, virheitä sattuu jne jne."

Mutta jos ei petä itseään, ymmärtää että se rakas puoliso kohtelee sinua kaltoin. Ja sitä henkistä väkivaltaa on vaikeaa hyväksyä, vaikka se loppuisikin jossain kohtaa. Tämä on erityisesti niiden ihmisten ongelma, joilla on vahva oikeudentaju. Sellaisen on vaikeaa unohtaa se, että puoliso hyväksikäytti. Jotain menee rikki. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi vapaamatkustajan omatunto ei soimaa. Liittyykö jotenkin y-kromosomiin?

Liittyy siihen että miehet vilpittömästi uskovat että heitä kuuluu palvella perheessä. Se asia ei muutu. Se usko ja luottamus siihen on liian vahva. Miehet eivät hoida omia lapsiaan ja miehet eivät tee kotitöitä, koska uskovat olevansa niiden yläpuolella. Hirveällä tappelulla sen voi muuttaa hetkeksi, mutta aina mies sinnikkäästi palaa oletusasetuksiin. Kerta toisensa jälkeen.

Tämä ongelma on valtava. Miljoonat naiset ympäri maailmaa käyvät samaa toivotonta taistelua vuosikymmenestä toiseen. Ja miehet taistelevat kaikin voimin sen puolesta että saisivat palvelua.

Ja täällä sanotaan että syy on naisten. Ei ole. Tuollaisia miehiä on enemmistö. Tähän ei voi vaikuttaa valinnoilla. Miehet näkevät naiset palvelijoina. Se pitää muuttaa, muu ei tehoa.

Mihin naiset rakastuvat tällaisissa miehissä? Tarkennetaan Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa joissa henki ja terveys, toimeentulo eivät ole mieskumppanin varassa kuten ehkä alkeellisemmissa kulttuureissa.

Oletko koskaan kuullut seksuaalisuudesta? Kumppanin kaipuu ei lopu siksi että vain riittämättömiä miehiä on tarjolla. Valitettavasti. Ja ei, nainen ei ole vastuussa siitä että miehet ovat liian huonoja. Miehet tietävät erittäin hyvin millaisia heidän pitäisi olla ja mitä tehdä. Miehet eivät vain tee.