Mikä järki hankkia lapsia jos ei ole varaa tarjota niille mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin surullista, että 6ap esittää julki suvaitsemattomia ajatuksiaan. Niistä moni nainen ahdistuu aivan turhaan. Rohkeasti vaan perhe perustamaan lukion/ammattiopiston jälkeen ja vasta sitten yliopisto-opinnot, työ ja ura jos siltä tuntuu.

Mitä ihmeen suvaitsemattomia? Lapset hankitaan - jos hankitaan (ja jos niitä edes saadaan) sitten kun on tutkinnot, työpaikat ja kunnon asunnot.

Priorisointisi on väärä. Lapset ensin. Uupuneet, stressatut, työssäkäyvät asuntovelkaiset vanhemmat eivät ole hyväksi lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän viiden lapsen äidin joka ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen alkoi tutkia kelan nettisivun laskureita että kuinka paljon enemmän saa tukia toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen lapsen jälkeen. Varmaan olisi tehnyt lisääkin lapsia ellei miehensä olisi lähtenyt menemään.

No jos tosiaan teki viisi lasta niin siinahan on kasvamassa viisi uutta veronmaksajaa Suomeen. Sankariteko. 

Minä ihmettelen enemmän miksi hankkia lapsia, jos ei voi tarjota hellyyttä, läsnäoloa ja kypsän aikuisen turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Perustarpeet, rakkaus, yhdessäolo ja aika ovat lapsille ja perheille tärkeitä ja tärkeintä. "Harrastus, viikkoraha, samanlaiset vaatteet kuin ikätovereilla, joku kiva ekstrajuttu kesälomalla" jne. ovat ulkoisia seikkoja vähemmällä painoarvolla. Niitä voi onneksi saada edullisesti, jos haluaa.

Aikoinaan kaverini äitinsä kanssa teki itselleen vaatteita. Kaveri harrasti myös mm. itsetehtyjä paperinukkeja, lukemista ja muuta ilmaista. Oli taitava käsistään ja hänellä oli mielikuvitusta. Oikein mukavalta elämänsä vaikutti, vaikkei siihen rahaa syydetty. Aikuisena on pärjännyt hyvin.

Kummasti vaan ne ulkoiset asiat tuppaavat olemaan todella tärkeitä. Jos joutuu kulkemaan näkyvästi huonommissa vaatteissa kuin muut, pääsee lomalla korkeintaan maauimalaan eikä pysty osallistumaan kaveriporukan yhteisiin juttuihin niin kyllä se syö ihmistä. Niin lasta kuin aikuistakin, oli rakkautta ja yhdessäoloa miten paljon tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kasvoin perheessä, jossa ei ollut varaa ostaa meille lapsille jatkuvasti uusia tavaroita. Ei ollut maksullista ohjattua harrastusta eikä edes viikorahaa. Ja tiedätkö, opin sen, ettei nuo asiat ole välttämättömiä. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin jatkuva kuluttaminen. Nyt aikuisenakaan en edes osaa kaivata uusia tavaroita yms. Saan nautintoa ihan sellaisista asioista kuin luonnossa liikkumisesta, ystävien ja perheen kanssa vietetystä ja ajasta ja vaikkapa kirjojen lukemisesta. Ja ihan ilmaista on...

Ok. Mutta nyt puhuttiin perustarpeista eikä "koko ajan uusia tavaroita". 

Itse jouduin ostamaan ruokani, vaatteeni ja koulukirjani vaikken saanut töitä enkä viikkorahaa.

Meillä on kaveriperhe, jossa viisi lasta. Ensin äiti oli kotona lasten kanssa ja hoettiin, että ei nyt ole varaa, kun äiti on kotona. Sitten äiti meni opiskelemaan eikä edelleen ole varaa. Vanhimmat lapset ovat nyt viettäneet koko 10v elämänsä kuunnellen ei nyt ole varaa-lausahduksia ja sitten kun-lupauksia. Käy oikeasti sääliksi. Oma ainoa on saman ikäinen kuin nämä vanhimmat. Aika erilaista elämää ovat viettäneet, vaikka samassa kaupungissa ja jopa koulussa ovat olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustarpeet, rakkaus, yhdessäolo ja aika ovat lapsille ja perheille tärkeitä ja tärkeintä. "Harrastus, viikkoraha, samanlaiset vaatteet kuin ikätovereilla, joku kiva ekstrajuttu kesälomalla" jne. ovat ulkoisia seikkoja vähemmällä painoarvolla. Niitä voi onneksi saada edullisesti, jos haluaa.

Aikoinaan kaverini äitinsä kanssa teki itselleen vaatteita. Kaveri harrasti myös mm. itsetehtyjä paperinukkeja, lukemista ja muuta ilmaista. Oli taitava käsistään ja hänellä oli mielikuvitusta. Oikein mukavalta elämänsä vaikutti, vaikkei siihen rahaa syydetty. Aikuisena on pärjännyt hyvin.

Kummasti vaan ne ulkoiset asiat tuppaavat olemaan todella tärkeitä. Jos joutuu kulkemaan näkyvästi huonommissa vaatteissa kuin muut, pääsee lomalla korkeintaan maauimalaan eikä pysty osallistumaan kaveriporukan yhteisiin juttuihin niin kyllä se syö ihmistä. Niin lasta kuin aikuistakin, oli rakkautta ja yhdessäoloa miten paljon tahansa.

Mulla oli lapsena kaikkea materiaa, mutta ei rakkautta ja yhdessäoloa. Ei ollut mitään ulkoisesti vakavaa, kuten väkivaltaa mutta kylmyyttä. En voi hyvin ja ne materiat voitte tunkea vaikka sinne mihin aurinko ei paista. Eri

Kyllä on kylmät ja materialistiset arvot, jos haluaa kieltää köyhältä mahdollisuuden omaan lapseen. Tärkeintä, että lapsi on haluttu ja, että häneen panostetaan aikaa ja läsnäoloa. Köyhällä ja rakastetulla lapsella on varmasti paremmat eväät elämään kuin rikkaalla lapsella, josta vanhemmat eivät ole välittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy hoitaa meidän vanhuslapsemme. Ei ole varaa lapsiin.

Terveen kansakunnan merkki, kun jätetään lapset hankkimatta jotta olisi aikaa hoitaa vanhuksia.

Kun sain lapseni, meitä oli kaksi vakityössä olevaa. Mutta kun palasin takaisin töihin, sain kenkää lähes heti, yt:n varjolla. Olisiko siinä pitänyt lapset antaa adoptioon? Ex heittäytyi myös hankalaksi, joten syystäkin on ex. Elämää kun ei voi ennustaa. En saanut enää kuin pätkätöitä silloin tällöin. Nyt sitten opiskelen, joten vuoden tässä vielä ollaan vähemmillä rahoilla ainakin. Mutta ei lapsilta ole mitään puuttunut, on puhelimet, pyörät, kunnon vaatteet jne. Matkoillakin on käyty. Ja on omakotitalo ja velkaa ei juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän järki ap:n vanhemmilla on ollut "hankkia" tuollainen lapsi?

He kävivät töissä, joten heillä oli varaa minuun ja sisaruksiini. Olemme saaneet kaikki harrastaa, meillä oli omat huoneet, kävimme etelänlomilla ja kaikki tarpeellinen kuten vaatteet, kengät ja lukiokirjat saatiin aina hankittua.

Itse olen pienituloinen duunari joten olen lapseton.

ap

Ja pienituloiset duunarit ei sovi hankkimaan lapsia? ilmeisesti suomalaisia ei enää tarvita kansakuntana.

Kyllä pienituloisilla duunareillakin voi olla varaa lapseen, kunhan heitä on kaksi vakaassa työssä olevaa ja lapsia tosiaan vain se yksi. Tai ehkä pk-seudun ulkopuolella varaa voi olla myös kahteen, ainakin jos ikäero on sen verran iso etteivät ole kalleimmassa teini-iässä samaan aikaan.

Tai sitten ei anna kaikille saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy hoitaa meidän vanhuslapsemme. Ei ole varaa lapsiin.

Terveen kansakunnan merkki, kun jätetään lapset hankkimatta jotta olisi aikaa hoitaa vanhuksia.

Kaikissa maailman maissa on ihmisiä liikaa ja enemmän kuin ikinä ennen. Vaatii tyhmyyttä että vääntää tänne lisää vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy hoitaa meidän vanhuslapsemme. Ei ole varaa lapsiin.

Terveen kansakunnan merkki, kun jätetään lapset hankkimatta jotta olisi aikaa hoitaa vanhuksia.

Kaikissa maailman maissa on ihmisiä liikaa ja enemmän kuin ikinä ennen. Vaatii tyhmyyttä että vääntää tänne lisää vanhuksia.

Oletko omasta mielestäsi liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kun sain lapseni, meitä oli kaksi vakityössä olevaa. Mutta kun palasin takaisin töihin, sain kenkää lähes heti, yt:n varjolla. Olisiko siinä pitänyt lapset antaa adoptioon? Ex heittäytyi myös hankalaksi, joten syystäkin on ex. Elämää kun ei voi ennustaa. En saanut enää kuin pätkätöitä silloin tällöin. Nyt sitten opiskelen, joten vuoden tässä vielä ollaan vähemmillä rahoilla ainakin. Mutta ei lapsilta ole mitään puuttunut, on puhelimet, pyörät, kunnon vaatteet jne. Matkoillakin on käyty. Ja on omakotitalo ja velkaa ei juurikaan.

Samat. Koetan siirtää selviytymiskeinot omalle lapselleni. Parasta perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi edes tarjota mitään erikoista? Itse olen köyhistä oloista, ei ollut varaa muihin kuin halpisvaatteisiin, ei ravintolassa käyntiin, reissuihin. Silti ihan ok lapsuus, opiskelin hyvin ja pääsin yliopistoon. Itse voi aikuisiällä kuitenkin vaikuttaa kouluttautumalla hyvin.

Mutta ilmeisesti he eivät sitä tehneet, kun köyhiä olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain lapseni, meitä oli kaksi vakityössä olevaa. Mutta kun palasin takaisin töihin, sain kenkää lähes heti, yt:n varjolla. Olisiko siinä pitänyt lapset antaa adoptioon? Ex heittäytyi myös hankalaksi, joten syystäkin on ex. Elämää kun ei voi ennustaa. En saanut enää kuin pätkätöitä silloin tällöin. Nyt sitten opiskelen, joten vuoden tässä vielä ollaan vähemmillä rahoilla ainakin. Mutta ei lapsilta ole mitään puuttunut, on puhelimet, pyörät, kunnon vaatteet jne. Matkoillakin on käyty. Ja on omakotitalo ja velkaa ei juurikaan.

Samat. Koetan siirtää selviytymiskeinot omalle lapselleni. Parasta perintöä.

Ei elämästä voi selvitä. Rakkaimpia lapsia ei kukaan pakota kuolemaan.

Olen elänyt aineellisesti köyhän lapsuuden. Ruokaa ja puhtaat vaatteet oli muttei mitään ekstraa. Ihan täyspäinen ihminen minusta tuli. Olen oppinut työntekoon ja suhteeni rahaan on se, ettei se ole itsestäänselvyys.

Minulla oli rakastavat vanhemmat lapsuudenkodissa ja isovanhemmat samassa pihapiirissä. Mielestäni minulla on ollut ihan onnellinen lapsuus vaikka emme käyneet ulkomailla enkä saanut mitään kalliita lahjoja, ei minulla ollut kalliita harrastuksiakaan. Elämä on enemmän kuin se materia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy hoitaa meidän vanhuslapsemme. Ei ole varaa lapsiin.

Terveen kansakunnan merkki, kun jätetään lapset hankkimatta jotta olisi aikaa hoitaa vanhuksia.

Kaikissa maailman maissa on ihmisiä liikaa ja enemmän kuin ikinä ennen. Vaatii tyhmyyttä että vääntää tänne lisää vanhuksia.

Oletko omasta mielestäsi liikaa?

Kulunut argumentti, mutta syntymättömyys ei ole sama kuin kuolema. En olisi halunnut syntyä, sillä en halua kuolla.

Alun perin ei kuitenkaan puhuttu henkilökohtaisuuksista. Miksi tunsit tarvetta hyökätä siihen?

Olen köyhästä perheestä, joten rakastin opiskelua koska se antoi minulle paljon. Opiskelun ansiosta olen nyt hyväpalkkaisessa työssä, ja nousin köyhyydestä ylempään keskiluokkaan. Olisi surullista ajatella, että vanhempani eivät olisi minua halunnut jos olisivat ajatelleet samalla tavalla kuin ap. Taloudellisesti köyhä ihminen löytää usein iloa aineettomista asioista.

Pieni lapsi ei osaa kaivata vielä kovinkaan paljon, lapsille uudet kokemukset ovat usein mielekkäämpiä kuin jonkun tavaran ostaminen. Toki jos totuttaa siihen materiaan ja kuluttamiseen, niin siitä on hankala päästä pois.

Samaa mieltä osittain. Lapsi ei tarvitse etelänmatkoja tai kalliita harrastuksia, mutta nykyään kun ehkäisy ei ole homma eikä mikään (ja abortti on halusta kiinni), en ymmärrä ihmisiä, jotka ei järjestä elämäänsä ennen lapsia ja viimeistään raskaana (päättäessään lapsen pitää) säästä rahaa ja laita talouttaan kuntoon.

Opiskelkaa itsellenne kunnon ammatti ja hankkikaa työ ja koti ennen lasten tekoa.

Tuolle hedelmällisestä iästä ouhuvalle muistutan että se ei tarkoita että 20-vuotiaana pitää tehdä lapsia.