Yhdessä pysyminen rakkauden loppumisesta huolimatta?
Mitä olette mieltä siitä, että pitkään yhdessä ollut pari pysyisi yhdessä vaikka rakkaus ja intohimo loppuisi kokonaan? Onko kellään kokemusta tällaisesta kuviosta?
Minulla ja puolisollani on tällainen tilanne. Eroaminen tuntuu vaikealta ja jotenkin turhalta, koska tulemme edelleen hyvin toimeen keskenämme ja arki pyörii. Ja koska lapset ja talo, tietysti.. Ainakin minun puoleltani rakkaus on kuitenkin loppunut kokonaan, puolisosta en tiedä.
Kommentit (57)
Pitää jo alussa olla se vahva vetovoima, intohimo, ystävyys ja samoja mielenkiinnon kohteita. Niillä meillä menty yhdessä jo 20v ja edelleen mieheni saa minut rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.
Tutkimuksissa on todettu, että aasialaiset ovat järkiavioliitoissaan onnellisia, ja onni kasvaa vuosien myötä, toisin kuin usein meillä. Mitä jos meidän romanttinen unelmahöttökäsitys avioliitosta ei olekaan se kaikkein paras ja toimivin? Jos olisikin vähän käytännönläheisempi suhtautuminen rakkauteen ja liittoon, eikä vaadittaisi sitä että joka sekunti tuntuu fantastiselta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja intohimo ovat eri asioita, vaikka toki usein liittyvätkin yhteen.
Rakkaus on tekoja: pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, sitä että on valmis antamaan vaikka henkensä toisen edestä. Se että ei eroa voi myös olla rakkautta <3
Parisuhdeterapiaa? Intohimoakin voi herätellä takaisin jos sitä on joskus ollut. Tsemppiä!
ps, aika moni katuu eroaan, ellei syynä ole selkeä, kuten uskottomuus tai väkivalta.
Tiedän mitä rakkaus on, ja juuri noita kuvailemiasi asioita ei ole enää jäljellä. Hetki sitten kysyin itseltäni, kuolisinko toisen puolesta. En kuolisi, olisin vain helpottunut että hän olisi poissa. Onko tämä muka rakastamista?
Ap
Sanoit että tulette hyvin toimeen. Käsitin että välität puolisostasi edelleen ystävänä, etkö kuolisi ystävän puolesta, vaan olisit helpottunut ystävän kuolemasta? Ehkä en tajunnut oikein...
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin. Elämä on lyhyt ja tahtoisin rakastua vielä uudelleen.
Mutta entäs lapset? Rikkoisitko tosiaan lasten ydinperheen siksi, että haluat rakastua uudelleen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin. Elämä on lyhyt ja tahtoisin rakastua vielä uudelleen.
Rakastumisen tunteesta on tullut monelle jumala, elämän sisältö ja päämäärä jota vähän palvotaankin ja jota kohti pyritään. Hyvää elämä on vain silloin kun on palavan rakastunut. Näinkö oikeasti? Aika hedonistiselta kuulostaa.
"Nämä parisuhteen vaiheet jokaisessa pitkässä suhteessa koetaan – asiantuntija kehottaa pareja keskustelemaan siitä, mikä vaihe on menossa
Pitkästä parisuhteesta voi tunnistaa kolme vaihetta, jotka kaikki pariskunnat käyvät läpi. Paripsykoterapeutti kertoo, mikä näille vaiheille on tyypillistä ja miten niihin kannattaa suhtautua."
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/tietyt-parisuhteen-vaih…
Itehän sinä parhaiten tiedät haluatko olla siinä vai lähteä, ei siinä pitäs muitten mielipiteillä olla mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja intohimo ovat eri asioita, vaikka toki usein liittyvätkin yhteen.
Rakkaus on tekoja: pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, sitä että on valmis antamaan vaikka henkensä toisen edestä. Se että ei eroa voi myös olla rakkautta <3
Parisuhdeterapiaa? Intohimoakin voi herätellä takaisin jos sitä on joskus ollut. Tsemppiä!
ps, aika moni katuu eroaan, ellei syynä ole selkeä, kuten uskottomuus tai väkivalta.
Tiedän mitä rakkaus on, ja juuri noita kuvailemiasi asioita ei ole enää jäljellä. Hetki sitten kysyin itseltäni, kuolisinko toisen puolesta. En kuolisi, olisin vain helpottunut että hän olisi poissa. Onko tämä muka rakastamista?
ApSanoit että tulette hyvin toimeen. Käsitin että välität puolisostasi edelleen ystävänä, etkö kuolisi ystävän puolesta, vaan olisit helpottunut ystävän kuolemasta? Ehkä en tajunnut oikein...
En sanonut että olemme ystäviä. Tulemme toimeen. Tulen myös naapurini ja kaupan kassan kanssa toimeen. En silti kuolisi naapurin puolesta. Ystäviäni, lapsiani ja vanhempiani kyllä rakastan ja heidän eteensä tekisin mitä vain.
Ap
Mitä pellejä täällä on? 🤣 Kuka täysjärkinen jää suhteeseen jossa ei ole intohimoa ja rakkautta? Onnea vaan Apn vaimolle ja teidän muiden. Hyi helv. 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoissa ajatuksissa. 30 vuotta yhteiselämää takana ja nyt vaan ärsyttää. Eroaminen houkuttaisi jottei tarttisi siivota kuin omat sotkunsa ja voisi tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Mutta alkaisiko ero kaduttaa? Vai tuhlaanko tässä elämäni?
Miksi sitä ei voi osittain elää myös omaa elämää, vaikka sen kumppanin kanssa elääkin?
Omat harrastukset ja työpaikat; nähdään iltaisin ehkä vartin verran ja sitten nukkumaanmennessä toinen on monesti jo nukahtanut. Mä hoidan kodissa kaiken, tienaan itse rahani ja syön omia ruokiani. Viikonloppuna voidaan ehkä jutella hetki kahvikupin ääressä. Ei ole mitään muuta kuin ehkä laiskuutta tehdä päätös hirveän vaivan takia. Mutta mikään ei tunnu miltään paitsi puolison tavat ja tottumukset ja epäsiisteys ärsyttää aivan sairaasti. Se 30 vuoden parisuhteeseen kyllästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin. Elämä on lyhyt ja tahtoisin rakastua vielä uudelleen.
Mutta entäs lapset? Rikkoisitko tosiaan lasten ydinperheen siksi, että haluat rakastua uudelleen?
Ap
Kyllä. Haluaisiko lapset, että vanhemmat löytävät onnen vai ovat surkeina yhdessä ja lopulta katkeroituvat toisilleen?
Ei ne lapset mene rikki, kun heille asiallisesti kertoo, että vanhemmat eroavat. Ihme pumpulimaailma. Onnea vain teille kun lapsenne kohtaavat elämässä oikeasti jotain hurjaa. :D
Lähtisin. Varmasti ihana ois olla sun kumppani.
"Kun parisuhteen vaiheet on käyty kaikki kerran läpi, voi alkaa uudestaan esimerkiksi eriytymisvaihe, jossa kaivataan enemmän omaa tilaa. Samalla tavoin voi kumppaniin myös rakastua aina uudelleen myös pitkässä parisuhteessa.
– Elämän aikana voi tulla uudelleen myös erilaisia lähentymisen vaiheita. Tavallaan se on ihmisyyden suola, sanoo Laru.
Me muutumme koko ajan. Näin yhteiselle suhteellekin tulisi antaa tilaa joustaa ja muuttua.
Larun mukaan jokainen yksilö ja parisuhde on kuitenkin omanlaisensa ja suhteen eri vaiheita ei arjessa aina niin suoranaisesti tunnista, eikä siihen aina ole tarvekaan. Oleellista on, että aina pyrkisimme ylläpitämään kumppanimme kanssa halua jakaa tarpeitamme ja toiveitamme. Tämä auttaa suhteen vuorovaikutuksen ylläpidossa."
Ihminen, joka ei ole elänyt yksin pitkään aikuisiällä, ei tiedä mitä se on.
Entä sitten jos eroaisit. Olisi kivaa asua yksin ehkä kaksi vuotta, sen jälkeen haluaisit parisuhteeseen. Ja siitä tulisi uusperhesotkua. Voisihan joku uusi ihminen olla mielenkintoinen hetken aikaa, mutta muutaman vuoden päästä olisit samassa tilanteessa kuin nyt, PAITSI että paljon huonommassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pellejä täällä on? 🤣 Kuka täysjärkinen jää suhteeseen jossa ei ole intohimoa ja rakkautta? Onnea vaan Apn vaimolle ja teidän muiden. Hyi helv. 😀
Rakkautta voi olla myös se että jää intohimottomaan suhteeseen. Jos se on molemmille ok.
Oleellistahan tuossa on se, riittääkö molemmille vain kaveruus ja kämppissuhde vai haluaisiko jompi kumpi (tai molemmat) vielä kerran rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin. Elämä on lyhyt ja tahtoisin rakastua vielä uudelleen.
Mutta entäs lapset? Rikkoisitko tosiaan lasten ydinperheen siksi, että haluat rakastua uudelleen?
ApKyllä. Haluaisiko lapset, että vanhemmat löytävät onnen vai ovat surkeina yhdessä ja lopulta katkeroituvat toisilleen?
Ei ne lapset mene rikki, kun heille asiallisesti kertoo, että vanhemmat eroavat. Ihme pumpulimaailma. Onnea vain teille kun lapsenne kohtaavat elämässä oikeasti jotain hurjaa. :D
Miten niin surkeina yhdessä, kun ap sanoi että tulevat toimeen? Lapsille on vahingollista se että riidellään rajusti, mutta ei se, jos peitto ei heilu entiseen malliin.
Juuh ja sitten rakastutaan toisiin ja aletaan pettämään jne. Kyllä nää tällaiset on niin nähtyjä suhteita joissa ollaan lasten takia'.
Tiedän mitä rakkaus on, ja juuri noita kuvailemiasi asioita ei ole enää jäljellä. Hetki sitten kysyin itseltäni, kuolisinko toisen puolesta. En kuolisi, olisin vain helpottunut että hän olisi poissa. Onko tämä muka rakastamista?
Ap