Kertokaa minulle, koska en ymmärrä. Miten joku lapsi tai nuori voi oikeasti saada kaikista kokeista 10

Minä olin tällainen lapsi ja nuori. Tein läksyt aina sutaisten kouluaamuna ja luin kokeisiin edellisiltana. Vahvuuteni on se, että kun kerran jotain luen, se jää heti muistiin.

Lukuaineista ainoa yhdeksikkö oli jostain syystä maantiedossa. En ikinä oikein ymmärtänyt miksi.

Liikunta olikin sitten jotain 7-8.

Joo, olemme sellaista perhettä, että minä, sisko ja siskon lapset saavat hyviä numeroita. Minullekin joku nauroi suoraan, ettei hän tajua, kuinka voit aina saada tuollaisen numeron. Vanhemapamme ovat ihan keskitasoa olleet. Oma jälkikasvuni ei paljon opiskleusta piitannut, joten en tiedä, mihin hän olisi yltänyt arvosanoissa, jos olisi ollut kirjan parissa viihtyvää tyyppiä.

Kiinnostus aiheeseen auttaa. Minulla on myös näkömuisti. Kun luin asiat ajatuksella läpi, ne jäi muistiini. Kun oli koko kirja tentattavana, sain siitäkin tentistä täydet pisteet. Asian tajuaminen autta tietysti myös. Varsinkin, jos osaa kuvitella asiat vielä elävästi mielessään, ikään kuin nähdä ne.

Tein joskus jonkun AO-testin netissä, joka oli pitkä kuin nälkävuosi. Kyllästyinkin jo vastaamiseen loppumetreillä, kun se vaan jatkui ja jatkui, enkä jaksanut lopussa enää edes kunnolla keskittyä. Mutta sen mukaan AO 122. En tiedä onko luotettavia nuo testit.

Meidän suvussa on myös asperger-diagnoosi yhdellä todettu. Olen epäillyt samaa itsellänikin. Diagnoosin saanut perheenjäsen on keskivertoa älykkäämpi.

Alykkyyttä on monenlaitsa. Koulumaailma keskittyy paljon yhdenlaiseen. Itse olen vain ns. kirjaviisas, joka ei hallitse käytännön asijoita, koska ns. maalaisjärki puuttuu. 😂

Peruskoulu:

- hauki on kala

Lukio:

- luku-ja kirjoitustaito

Yliopisto:

- edellä mainitut ja toivottavasti osaa myös harvakseltaan perustella jotain jotenkin

Taso ei ole valtava, joten myöskään huippuarvosanoihin ei vaadita ihmeitä.

Mun luokalla kasarilla oli yksi sellainen, on pärjännyt loistavasti kaikessa mitä on elämässään tehnyt, on lahjakas ihan kaikessa, nyt pääsi juuri ensiyrittämällä kansanedustajaksi.

Ja oli niitä muitakin, yläasteelta muistan yhden rinnakkaisluokkalaisen pojan, joka teki yläasteella lukion matikkaa kun tylsistyi muuten niin pahasti. Hänellä oli kaksossisko joka oli vain joku ysin oppilas.

Myös oma tyttäreni sai peruskoulussa käytännössä kaikista kokeista vähintään ysin ilman suurempaa pinnistelyä. Ja hyvin on hänkin pärjännyt elämässä.

Ei itsellenikään peruskoulu ollut vaikeaa, kun kuunteli tunnilla opettajaa, jäi asiat mieleen, ja edellisenä iltana/yönä vähän luki tiettyjä juttuja ulkoa, niin hyviä numeroita tuli, en kuitenkaan niin paljon panostanut että olisin aina pelkkiä ysejä tai kymppejä saanut, enkä pärjännyt liikunnassa niin se laski keskiarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää mielenkiintoisesta keskustelusta. Aihe kiinnostaa, koska oma lapseni on huippuälykäs (on tutkittu kahteen kertaan) mutta 10 ei ole meillä koskaan nähty. Hänellä on tiettyjä haasteita ja ominaisuuksia ja koulunkäynti ei peruskoulussa koskaan liiemmin kiinnostanut, numerot olivat aina 6-9 välillä, nyt ammattikoulussa menestyy kiitettävästi.

Koulussa on ollut lapsen lausunnot ja opettajilla tieto tutkimusten tuloksista. Epäilen, että yksikään ei ole jaksanut kiinnostua siitä, että lapsi alisuoriutuu.

Tähän peilaten oikeastaan kiinnostaakin se, että millä perustein 10 saadaan ja miten jollain voi olla 10 kaikesta. Älykkyyden lisäksi tämä vaatii yleensä ilmeisesti opiskelutaitoja, kiinnostusta ja kiinnostuksen osoittamista ja kotona opiskelua.

Kuinka paljon hyviin numeroihin pääsemisessä on osuutta sillä, miten opettaja kannustaa lasta ja miten hyvin opettaja kykenee huomioimaan jokaisen osaamista ja kykyjä? Ts tukeeko hyvä opettaja lasta löytämään keinoja oppimiseen, löytämään omaa potentiaalia ja pääsemään parempiin numeroihin?

Onko olemassa tutkittua tietoa siitä, miten moni peruskoulussa 10 oppilas jatka 10 vielä toisella asteella tai korkeakoulussa? Tai siitä, korreloiko 10 todistus yleiseen menestykseen elämässä?

- ap, joka edelleen hämmästelee sitä, että niin usea tuntuu saavan 9-10 todistuksia peruskoulussa

Koulu ei mittaa tai arvioi älykkyyttä. Koe- tai todistusarvosana ei kerro älykkyydestä. Se kertoo siitä, osaako lapsi opetussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet. Älykkyys ei ole opetussuunnitelman tavoite ja ei käsittääkseni sellaista edes pystyisi opettamaan.

Voit itse lukea joko valtakunnallista opsia tai vaikka oman kotikuntasi vastaavaa. Jos vielä sen jälkeen ihmettelet miksi se matemaattis-loogisessa älykkyystestissä pärjäävä lapsi (johon todennäköisesti älykkyydellä viittaat) ei saakaan tuolla taidolla 10 käsitöistä, terveystiedosta tai äidinkielestä, et taida itse olla kovinkaan lahjakas lukemaan tekstiä tai prosessoimaan tietoa.

Kiitos kommentistasi. En ihmettele ettei oma lapseni ole saanut 10 kokeista tai todistukseen, tämä tulee varmasti ilmi myös kommenteistani. En ole 10 myöskään odottanut lapsiltani, enkä ole itsekään ollut 10 oppilas koskaan.

Pohdin lähinnä numeroiden antoperusteita, oppimisen tukemista, opettajan kannustamista jne. Saako hyvä oppilas enemmän huomiota ja tätä kautta myös enemmän kannustusta ja tukea verrattuna hiljaiseen keskitason oppilaaseen?

Osataanko peruskoulussa tunnistaa ne, joilla olisi potentiaalia enempäänkin vai suosivatko opettajat arvosanoissaan niitä, jotka ovat hyviä koulussa ts saako hyvä oppilas helpommin hyviä numeroita kaikista aineista.

Tutkimusten valossa ymmärtääkseni on kuitenkin havaittu esim se, että opettajat suosivat tyttöjä. Suositaanko myös hyviä oppilaita?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykkäille ihmisille peruskoulu on naurettavan helppo. Toisaalta puolet ihmisistä on keskivertoa tyhmempiä. Ja se tyhmyys, voi luoja...

Nykyään jotkut opettajat päästävät kokeesta läpi, jos saa 20 prosenttia oikein. Se on osaamisena puhdas nolla. Arvioisin, että yleisopetuksen oppilaista noin viidesosa ei pysty enää käytännössä todella oppimaan yläkoulun uusia asioita esimerkiksi äikässä ja matikassa. Toki he voivat oppia uusia enkun sanoja tai uusia kasvilajeja, mutta abstrakti ajattelu ei riitä esimerkiksi matemaattiseen ajatteluun tai tekstin tulkintaan. Mutta vanhoilla pohjilla mennään läpi ja luullaan, että osataan.

Samaan aikaan se paras viidesosa on aivan eri sfääreissä ja kituu, kun jotkut vielä ysillä pohtivat, onko keltainen verbi vai ei.

Selvästi keskivertoa älykkäämpi ihminen on yleensä hyvä kaikessa ainakin peruskoulun tasolla. Sitä se älykkyys tarkoittaa. Kaikkein heikoimmat taas ovat heikkoja kaikessa. He eivät opi pallopelin sääntöjä, ovat kömpelöitä, eivät pysty itseohjautuvaan työhön keittiössä, eivät opi kieliä tai matikkaa jne.

Ja nämä on niitä juttuja, joita ei opettaja voi julkisesti sanoa, koska on leikittävä, että kaikille on mahdollista oppia peruskoulun asiat.

T. Yläkoulun opettaja

Tyhmyyttä suurempi ongelma taitaa olla asenne koulunkäyntiä kohtaan.

Olin tällainen ap:n ihmettelemä lapsi ja nuori, enkä pidä sitä mitenkään erikoisena. Opin lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana, sain lähes kaikista kokeista kympin, joskus 10-. Läksyt tein, mutta en koskaan lukenut ja päntännyt mitään, koska asiat jäivät mieleen jo tunnilla. Peruskoulun päästötodistus 9,7, lukion 9,5. Pääsin kaikkiin neljään yliopistoon, johon hain, ensimmäisellä yrittämällä. Niistä valitsin Helsingin, josta valmistuin. Enpä ole osannut ajatella tämän olevan mitenkään ihmeellistä.

Peruskoulu ja lukio oli mielestäni helppoja, kunhan vaan jaksoi kuunnella tunnilla ja tehdä läksyt. Ei vaatinut extra pänttäämistä. Ja en mikään superlahjakas mielestäni ole. Liikunta ja musiikkin 10, mutta taideaineet/käsityöt 8-9 (kömpelöt kädet :D ja varmaan pärstäkerroin vaikutti)

Harmi, että eivät opettaneet sosiaalisia ja elämänhallinnan taitoja, johon erityisesti olisin tarvinnut apua elämässä pärjäämiseen. Joten vaikka keskiarvo olisi 10.0 ei tarkoita että olisi kaikessa hyvä.

Oma koulumenestykseni perustui hyvään muistiin. On vähän sellainen valokuvamuisti ja muistin koealueet kirjasta kuvatekstejä myöden. Yliopistossa ei sitten enää pärjätty samalla tekniikalla, vaan piti opetella, miten tenttiin valmistaudutaan.

Toinen puoli asiaa on se, että en koskaan ole oppinut mitään kuuntelemalla. Kun luentoa oli mennyt 15 min ajatukseni harhailivat eikä edes yritys tehdä muistiinpanoja auttanut.

Mutta joo, ei tarvitse olla erityisen älykäs kirjoittaakseen kuusi ällää. En ole virallista Mensan testiä tehnyt, mutta niistä nettitesteistä tulos on aina jotain 120. Ei mitenkään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykkäille ihmisille peruskoulu on naurettavan helppo. Toisaalta puolet ihmisistä on keskivertoa tyhmempiä. Ja se tyhmyys, voi luoja...

Nykyään jotkut opettajat päästävät kokeesta läpi, jos saa 20 prosenttia oikein. Se on osaamisena puhdas nolla. Arvioisin, että yleisopetuksen oppilaista noin viidesosa ei pysty enää käytännössä todella oppimaan yläkoulun uusia asioita esimerkiksi äikässä ja matikassa. Toki he voivat oppia uusia enkun sanoja tai uusia kasvilajeja, mutta abstrakti ajattelu ei riitä esimerkiksi matemaattiseen ajatteluun tai tekstin tulkintaan. Mutta vanhoilla pohjilla mennään läpi ja luullaan, että osataan.

Samaan aikaan se paras viidesosa on aivan eri sfääreissä ja kituu, kun jotkut vielä ysillä pohtivat, onko keltainen verbi vai ei.

Selvästi keskivertoa älykkäämpi ihminen on yleensä hyvä kaikessa ainakin peruskoulun tasolla. Sitä se älykkyys tarkoittaa. Kaikkein heikoimmat taas ovat heikkoja kaikessa. He eivät opi pallopelin sääntöjä, ovat kömpelöitä, eivät pysty itseohjautuvaan työhön keittiössä, eivät opi kieliä tai matikkaa jne.

Ja nämä on niitä juttuja, joita ei opettaja voi julkisesti sanoa, koska on leikittävä, että kaikille on mahdollista oppia peruskoulun asiat.

T. Yläkoulun opettaja

Peruskoulu opettaa älykkäät lapset laiskoiksi. Ei ole tasokursseja, ei eriytetä ylöspäin, niinpä tehtävät ehtii tehdä jo tunnilla. Lapsen luokka eteni äärimmäisen hitaasti matematiikassa. Karu yllätys odotti hyvän keskiarvon lukion pitkän matematiikan kursseilla, jossa opettajan lempilause tuntui olevan en käy tätä tarkemmin läpi, koska tämä on käyty jo peruskoulun puolella... no ei oltu.

Yläkoulussa pitäisi ysiluokan matematiikka jakaa lukioon meneville ja muille, jotta pudotus ja sokki ei olisi niin iso lukiossa!

Lapsella on nyt toukokuun tuo jako. Käydään niitä asioita joita ei koko ryhmän kanssa ole ehditty. Ja sieltäkin on jo pari lähetetty takaisin asennevamman vuoksi.

Joku sähköalalle amikseen hakenut oli fyssanoplle ihmetellyt mihin näitä jännite-laskuja ikinä tarvitsee....

Siis 9. luokan toukokuussa? Tuohan on aivan liian myöhään. Sitä paitsi tuo on jännitelaskuja, ei mitään "jännite-laskuja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni ei saanut liikunnasta kymppiä, vaikka oli nuorten maajoukkueen jäsen ja top-5 omassa lajissaan. Perustelut opettajalla olivat ne, että tyttö ei ole laaja-alaisesti kiinnostunut ihan kaikesta mitä hän keksii opettaa. Fine. Arvelisin että oikea syy oli se, että tytöllä on ADHD ja hän osaa olla joskus tavattoman ärsyttävä. Vaikka persoonan ei pitäisi vaikuttaa arvosanoihin, niin kyllä se vaikuttaa. Kympin tytöt saavat kymppejä, koska ovat joko kilttejä tai osaavat miellyttää. Tiedän, koska olin sellainen itse. Hyvin laskelmoidusti tosin.

Oppilas ei voi nykyohjeiden mukaan edes saada kymppiä, jos ei osallistu tunneilla kympin arvoisesti. Ihan oikein arvioitu.

Juuri näin, liikunnan numero ei tule pelkän suorituksen perusteella. Siihen vaikuttaa osallistuminen ja ylipäänsä käyttäytyminen liikunnan tunneilla, muiden huomioon ottaminen, kannustaminen yms. Arviointikriteereissä on erikseen mainittu sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky sekä tunteiden hallinta ja toisten huomioonottaminen. Ehkä sun tytär oli ylimielinen v...ttuilija niille, jotka ei olleet yhtä hyviä?

Arviointikriteereissä on myös mainittu, ettei arviointi saa kohdistua oppilaan persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Tämän lisäksi käyttäytyminen ei vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon, koska käyttäytyminen arvioidaan erikseen. Mutta sama se, tyttäreni on nykyään 22-vuotias. Kunhan tuolloin ihmettelin, koska oma liikunnan arvosanani oli 10 ja minä olen aina ollut ihan sysipaska kaikessa suorittavassa liikunnassa. Sitten taas toinen on motorisesti äärimmäisen lahjakas ja omaa kilpaurheilijan kunto-ominaisuudet --> 9.

Kukaan ei MITENKÄÄN voi olla kaikessa 10 arvoinen. Sanoohan sen jo järkikin, että superihmisiä, jotka hallitsevat täydellisesti kuvataiteen, kotitalouden, liikunnan, käsityöt, musiikin ja kaiken muunkin ei ole olemassakaan.

Oma teini olisi 10 oppilas jos yhtään lukisi, nyt on 8-9 oppilas, koska laiskottelee. Lukuaineissa, kielissä ja matemaattisissa opiskelemalla pärjää. Ne jotka peruskoulussa meillä saivat myös kaikista taideaineista 10 = keskiarvo oli 10, eivät todellakaan olisi ansainneet tuota. Kukaan opettaja ei kehtaa antaa huonompaa, kun kaikki muutkin ovat antamassa kympit ammattimiellyttäjälle.

Meillä on kolme poikaa ja kaikki saavat kymppejä, yksi varmaan huonoin numero. Lukuaineiden ka ollu 10 useamman kerran. Miten mahdollista? Ovat matemaattisesti lahjakkaita, muuhan hoituukin sitten lukemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän linjan opena sanoisin, että tietty akateeminen älykkyys/lahjakkuus pitää olla. Loppu on tavoitteellisuutta, sitkeyttä, tunnollisuutta. Itsellä keskiarvo oli lukion päätteeksi 9,2. Luin ahkerasti kokeisiin, mutta eihän sekään olisi auttanut, jos olisi ollut oppimisvaikeuksia, huono muisti tmv.

Ihan oikeasti jos on aidosti lahjakas, älykäs ja sattuu vielä olemaan hyvä muisti, ei tarvita sitkeyttä, tavoitteellisuutta tai tunnollisuutta pätkääkään siihen että peruskoulun/lukion läpäisee lukuaineiden keskiarvolla 9-10. Minä luin uudet koulukirjat aina läpi heti kun ne syksyllä saatiin (yleensä salaa tunnilla kun oli tylsää). Loppuvuoden pyörittelin sitten peukaloita. Kokeisiin en lukenut koskaan, esseitä kehuttiin jo peruskoulussa yliopistotasoisiksi (kerran jouduin kirjoittamaan uudelle opettajalle valvottuna jotta uskoi tekstin olevan sen ikäiseltä). Ihmiset ovat erilaisia. Mutta he ketkä joutuivat koulussa opettelemaan kovaa työntekoa, taatusti hyötyivät siitä. Minulla lahjat toki riittäisivät helposti esim. tohtoriopintoihin, mutta kun en koskaan oppinut opiskelemaan tai tekemään oppimisen eteen hetkeäkään töitä, ei se enää aikuisena niin vain onnistukaan. Ts. lahjakas alisuorittaja kai sitten.

Toki akateemisessa lahjakkuudessa, muistissa ym. on eroa eri ihmisten välillä. Tässä kuitenkin kysyttiin, miten joku voi saada aina ysin tai kympin. Jotkut saavat nuo helpommin, kuten sinä, jotkut joutuvat tekemään enemmän töitä eri syistä. Totuus kuitenkin on, että suuri osa minulla olleista oppilaista ei olisi kyennyt saamaan ysejä tai kymppejä, vaikka olisivat kuinka paljon lukeneet tai kuunnelleet. Tämä oli itsellekin yllätys aikoinaan, kun open uraa aloittelin.

Sitten on tietysti sellaisiakin, jotka eivät esim. vaikean kotitilanteen ja sen aiheuttaman psyykkisen oireilun takia yllä kiitettäviin arvosanoin, vaikka kapasiteettia niihin olisikin.

Ja kuten täällä jo sanottiin, koulumenestys ei ole ainoa älykkyyden mitta. Itse pidän tärkeämpänä sosiaalista lahjakkuutta yhdistettynä empatiaan.

On aika helppoa saada kaikesta 9-10, jos on rauhallinen lapsi. Kaikki ei vaan ole, eivätkä jaksa istua joka aineen tunneilla ja keskittyä. Osa keskittyy vain, jos asia on itseä kiinnostava.

Jos sattuu olemaan muksu, joka on "kiltti" ja istuu ja kuuntelee ja lisäksi ei ole vaikka lukihäiriötä tms, niin kokeet on kyllä tosi iisejä.

On niitä tekijöitä varmasti muitakin, mutta tämä nyt tuli ekana mieleen, eli keskittyminen. Erityisen hyvä ei tartte olla, ei todellakaan mikään lahjakas tai nerokas, saadakseen kymppejä kokeista. Enemmänkin vaan järjestelmällinen, rauhallinen, keskittyvä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää mielenkiintoisesta keskustelusta. Aihe kiinnostaa, koska oma lapseni on huippuälykäs (on tutkittu kahteen kertaan) mutta 10 ei ole meillä koskaan nähty. Hänellä on tiettyjä haasteita ja ominaisuuksia ja koulunkäynti ei peruskoulussa koskaan liiemmin kiinnostanut, numerot olivat aina 6-9 välillä, nyt ammattikoulussa menestyy kiitettävästi.

Koulussa on ollut lapsen lausunnot ja opettajilla tieto tutkimusten tuloksista. Epäilen, että yksikään ei ole jaksanut kiinnostua siitä, että lapsi alisuoriutuu.

Tähän peilaten oikeastaan kiinnostaakin se, että millä perustein 10 saadaan ja miten jollain voi olla 10 kaikesta. Älykkyyden lisäksi tämä vaatii yleensä ilmeisesti opiskelutaitoja, kiinnostusta ja kiinnostuksen osoittamista ja kotona opiskelua.

Kuinka paljon hyviin numeroihin pääsemisessä on osuutta sillä, miten opettaja kannustaa lasta ja miten hyvin opettaja kykenee huomioimaan jokaisen osaamista ja kykyjä? Ts tukeeko hyvä opettaja lasta löytämään keinoja oppimiseen, löytämään omaa potentiaalia ja pääsemään parempiin numeroihin?

Onko olemassa tutkittua tietoa siitä, miten moni peruskoulussa 10 oppilas jatka 10 vielä toisella asteella tai korkeakoulussa? Tai siitä, korreloiko 10 todistus yleiseen menestykseen elämässä?

- ap, joka edelleen hämmästelee sitä, että niin usea tuntuu saavan 9-10 todistuksia peruskoulussa

Koulu ei mittaa tai arvioi älykkyyttä. Koe- tai todistusarvosana ei kerro älykkyydestä. Se kertoo siitä, osaako lapsi opetussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet. Älykkyys ei ole opetussuunnitelman tavoite ja ei käsittääkseni sellaista edes pystyisi opettamaan.

Voit itse lukea joko valtakunnallista opsia tai vaikka oman kotikuntasi vastaavaa. Jos vielä sen jälkeen ihmettelet miksi se matemaattis-loogisessa älykkyystestissä pärjäävä lapsi (johon todennäköisesti älykkyydellä viittaat) ei saakaan tuolla taidolla 10 käsitöistä, terveystiedosta tai äidinkielestä, et taida itse olla kovinkaan lahjakas lukemaan tekstiä tai prosessoimaan tietoa.

Kiitos kommentistasi. En ihmettele ettei oma lapseni ole saanut 10 kokeista tai todistukseen, tämä tulee varmasti ilmi myös kommenteistani. En ole 10 myöskään odottanut lapsiltani, enkä ole itsekään ollut 10 oppilas koskaan.

Pohdin lähinnä numeroiden antoperusteita, oppimisen tukemista, opettajan kannustamista jne. Saako hyvä oppilas enemmän huomiota ja tätä kautta myös enemmän kannustusta ja tukea verrattuna hiljaiseen keskitason oppilaaseen?

Osataanko peruskoulussa tunnistaa ne, joilla olisi potentiaalia enempäänkin vai suosivatko opettajat arvosanoissaan niitä, jotka ovat hyviä koulussa ts saako hyvä oppilas helpommin hyviä numeroita kaikista aineista.

Tutkimusten valossa ymmärtääkseni on kuitenkin havaittu esim se, että opettajat suosivat tyttöjä. Suositaanko myös hyviä oppilaita?

- ap

Älykkyys ja koulumenestys korrelloivat tutkimusten mukaan hyvin vahvasti. Eli sikäli turha aliarvioida hyviä numeroita.

Ei kai kovin moni lapsi saa KAIKESTA kymppiä kuitenkaan. Moni saa pelkkiä ysiä ja kymppejä. Jollain ehkä kasikin livahtaa mukaan. Pelkkiä kymppejä on harvalla.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei MITENKÄÄN voi olla kaikessa 10 arvoinen. Sanoohan sen jo järkikin, että superihmisiä, jotka hallitsevat täydellisesti kuvataiteen, kotitalouden, liikunnan, käsityöt, musiikin ja kaiken muunkin ei ole olemassakaan.

Oma teini olisi 10 oppilas jos yhtään lukisi, nyt on 8-9 oppilas, koska laiskottelee. Lukuaineissa, kielissä ja matemaattisissa opiskelemalla pärjää. Ne jotka peruskoulussa meillä saivat myös kaikista taideaineista 10 = keskiarvo oli 10, eivät todellakaan olisi ansainneet tuota. Kukaan opettaja ei kehtaa antaa huonompaa, kun kaikki muutkin ovat antamassa kympit ammattimiellyttäjälle.

Vaikutat kateelliselta. Yläkoulussahan opettajat eivät edes näe muiden antamia arvosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Alykkyyttä on monenlaitsa. Koulumaailma keskittyy paljon yhdenlaiseen. Itse olen vain ns. kirjaviisas, joka ei hallitse käytännön asijoita, koska ns. maalaisjärki puuttuu. 😂

Peruskoulu ei enimmäkseen vaadi lainkaan älyä tai ahkeruutta, vaan muistia ja ehkä keskittymiskykyä, jotta voisi ylipäätänsä muistaa.