Kertokaa minulle, koska en ymmärrä. Miten joku lapsi tai nuori voi oikeasti saada kaikista kokeista 10

Omana kouluaikanani tuollainen oppilas oli opettajan ja lääkärin lapsi, jolle opettajaäiti oli todennäköisesti opettanut oikeat opiskelutekniikat. Ja lääkäri-isä tietysti opetti kunnianhimoa ja tavoitteiden asettamista. Tosin oppilaan nuorempi sisarus oli täysin vastakohta. Hänet laitettiin kerran lukemaan aineensa aamunavauksessa koko koulun kuullen ja hän ei osannutkaan lukea omaa käsialaansa, mikä oli outoa.

Vierailija kirjoitti:

Omana kouluaikanani tuollainen oppilas oli opettajan ja lääkärin lapsi, jolle opettajaäiti oli todennäköisesti opettanut oikeat opiskelutekniikat. Ja lääkäri-isä tietysti opetti kunnianhimoa ja tavoitteiden asettamista. Tosin oppilaan nuorempi sisarus oli täysin vastakohta. Hänet laitettiin kerran lukemaan aineensa aamunavauksessa koko koulun kuullen ja hän ei osannutkaan lukea omaa käsialaansa, mikä oli outoa.

No, varmasti vanhempien vaikutus on suuri. Toisaalta itse kun olen duunariperheestä kotoisin, äitini aina tolkutti, miten kaverini sai kiitettäviä vain, koska hänen äitinsä oli opettaja (eri koulussa). Ajattelin lapsena, että kaverini oli jossain koneessa missä hänen päähänsä ajettiin oikeat koevastaukset :) Jälkeenpäin ajatellen luulen, että kaverini saattoi ihan itsekin tehdä jotain menestyksensä eteen... Vaikka on joskus aika kovaa tulla duunaritaustaisesta perheestä, on sekin kovaa, että on syntynyt jollain tapaa kultalusikka suussa: jos menestyt, se johtuu vain taustasta tai peritystä lahjakkuudesta, itse olet vain laiskotellut.

Olen kahden älykkään ihmisen lapsi. Minua laiminlyötiin emotionaalisesti ja fyysisesti eikä kannustettu mihinkään. Sain aina kokeista kympin tai ysin eikä tarvinnut pajon lukea. Olen älykäs ja lahjakas. 

En osaa laulaa. En ymmärrä, miten joku osaa hahmottaa, miten osutaan oikeaan nuottiin omalla äänellä. 

En ole kaunis. En ymmärrä, miten joku voi tuosta vaan näyttää kauniilta ja omata hyvät ilmeet.

Kun ei ole jotain, ei voi oikein hahmottaa miten vaivattomasti se tapahtuu sellaiselle, jolle se tapahtuu vaivattomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän siellä kokeissa kysytä mitään, mitä ei ole tunnilla opetettu? Itselleni tunnilla opetetut asiat vaan jäi mieleen, ja läksyillä kerrattiin. Yli yhdeksän keskiarvoksi sitten lopulta peruskoulusta tuli.

Opettajasta kiinni. Osa voi tehdä kokeita, joissa pitäisi osata soveltaa, eikä vastaavia tehtäviä ole opetettu tunnilla. Lähes kaikki saa yleensä huonot numerot.

Perhetausta vaikuttaa oppimiseen. Se on selvää. Se ei kuitenkaan vaikuta oppimiseen siten, että pelkällä hyvällä perhetaustalla saisi automaattisesti ns. pärstäkertoimen korottamat arvosanat.

Osa perheistä on kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä ja osa ei ole yhtään kiinnostunut. Osalle lapsista on luettu päivittäin kirjoja ja osalle lapsista ei ole luettu kotona ikinä mitään. Kyllä tausta vaikuttaa. Se on selvää.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu koulusta, asuinalueesta, opettajista ja koulun linjasta. Nämä vaihtelevat paljon saman kaupungin ja kunnan sisällä.

Riippuu myös vanhemmista. Jos vanhemmat ovat todella vaativia, lapsi todennäköisesti lukee enemmän.

itselläni on suvussa paljon opettajia. Toinen oma opettaja vanhempi oli kuitenkin sitä mieltä että esim missään taide/liikunta /käsityöaineissa ei voi koskaan antaa 10, paitsi jos on voittanut esim olympialaisissa tai pitänyt taidenäyttelyn Helsingin taidemuseossa tai laulutaidot ovat oopperan tähden tasoa. Ysejä voi kyllä antaa, mutta tämä oli siis joskus 70-80 luvuilla.  Itselläni koulunkäynti oli helppoa ja viihdyin hyvin, olin toki tunnollinen oppilas  ja kuuntelin tunneilla. Vapaa-aika meni pääsääntöisesti urheilun ja musiikin harrastamisen merkeissä enkä paljon läksyihin paneutunut ennen kuin vasta lukiossa, jossa pitkän matikan linjalla piti jo vähän tehdä töitäkin. Äitini ei ollut mitenkään erityisen lahjakas yksilö, ja vähän laiskakin ,isä taas oli multilahjakkuus ja kunnianhimoinen positiivisella tavalla, ja  onneksi ilmeisesti perin isän puolesta sitten jonkin sortin lahjakkuutta. Yli ysin keskiarvoilla pääsin lukiosta ja yleisarvosanana laudatur.  Toinen sisarukseni taas läpäisi yo-kirjoitukset rimaa hipoen ja keski-arvot varmaan jotain seiskan pintaan vaikka aivan samanlainen kasvatus ja koti olivat meillä molemmilla, sama koulu , samat vanhemmat eikä ikä-erokaan ollut suuri. Mutta ihan hyvin ollaan molemmat silti elämässä pärjätty, hyvät ammatit ja koulutukset. Kaipa noilla geeniarpajaisillakin jokin merkitys on, mutta toki omalla ahkeruudellakin voi päästä pitkälle. Toiset vaan pääsee vähän helpommalla kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä meillä lapset eivät kuulema tarvii mm. Hissaa , äikkää tai uskontoa missään ja koetulokset on sen mukaiset.

Kyllä ilmankin noita todistetusti elämässään pärjää, mutta on noiden suhteen isot aukot sivistyksessä aikuisena noloja.

Minä sain kyllä noistakin hyvät numerot mutta voin kertoa että enpä enää oikein mitään muista. Ei ole tarvinnut nolostella kun en ole osallistunut tietovisoihin.

Tääkin on ihan yleistä että vaikka saa kokeista hyviä numeroita, voi olla että ei niitä enää jatkossa muista. Ulkoa opettelu kyseessä.

Jos jo peruskoulussa joutuu lukemaan koko ajan niin lukiossa ei pysty enää lisäämään saati yliopistossa.

Mulla oli sekä peruskoulussa että lukiossa kaikki aineet 9 tai 10, paitsi musiikki yleensä 8 koska laulan nuotin vierestä. Jossain kohtaa yläasteella tai lukiossa sekin taisi olla 9, kun harjoittelimme enemmän soittamista, ja siinä pärjäsin paremmin koska olen joskus soittanut pianoa vähän aikaa ja osasin hiukan nuotteja. En tehnyt juurikaan töitä koulun eteen ja jossain kohtaa teini-iässä vähän kapinoinkin ja hoidin asiat tahallani vasemmalla kädellä, mutta kuuntelin tunneilla, tai jos oli tylsää niin selailin oppikirjaa ja lueskelin sieltä itsekseni kiinnostavampia asioita.  Minulle jää asiat hyvin mieleen, joten koulussa oli helppoa. Olin kohtuullisen aktiivinen, erityisesti itseäni kiinnostavissa oppiaineissa. Olen myöskin aina harrastanut lukemista ja kirjoittamista, joten kirjoitettu kieli oli hyvin hallussa. Lukiossakaan en opiskellut juuri muuta kuin läksyt tein ja kokeisiin luin edellisenä iltana. Kirjoituksista sain kolme laudaturia ja neljä eximiaa.

Käsitöitä rakastin lapsesta asti, joten niissä mulla oli aina 10. Liikuntaa harrastin monipuolisesti ja olin useimmissa lajeissa vähintään kohtalaisen hyvä, paitsi pallopelejä inhosin ja niissä olin huono. Kuvataiteessa olin ihan perustaitava, mutta en mikään lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

No, omani oli sellainen, keskiarvo lukuaineista oli 9lk päättyessä tasan 10, kaikista aineista 9,8 ja sai 4 stipendiä. Kieliä oli äidinkielen lisäksi 4.

En muista, että hän olisi esim.peruskouluaikana kertaakaan kysynyt/tarvinnut apuja läksyihinsä ja kokeista tuli aina nro 9-10, yleensä 9,5-10 (10+).

Ootkohan mun äiti😆 Kerran sain maantiedon kokeesta 8- mutta se olikin jotenkin aivan sairaan vaikea koe, mulla oli luokan paras numero ja muilla tyyliin 4-6😅

Lukion keskiarvo muistaakseni 9,9 ja kirjoitin 4 L:ää ja 4 E:tä. Kolme pitkää kieltä ja yksi lyhyt. Mulla on luontaisesti hyvä kielipää ja tooosi hyvä työmuisti, pitkälti edellisen illan pänttäämisellä noi hyvät koearvosanat mutta tietenkin ylppäreissä piti vähän petrata eli luin ehkä viikon😉

Vierailija kirjoitti:

Miten selittyy taito- ja taideaineiden kympit? Voiko oikeasti ola 10 arvoiset taidot kaikista?

Älykkyyden ymmärrän auttavan lukuaineiden kohdalla, mutta se ei varmaankaan auta saamaan esim liikunnasta 10.

Älykkyys on mielestäni muutenkin hieman heikko selitys, sillä vain muutama prosentti ihmisistä yltää Mensan tasolle ja kaikki heistä eivät ole niitä 10 oppilaita. 10 täytyy siis olla paljon myös niillä jotka ovat älykkyydeltään keskinkertaisia.

-ap

Ulkoa opettelu on aika mahdollista monissa lukuaineissa. Eri asia sitten sisäistääkö lukemaansa ja muistaako sitten jonkun ajan päästä enään mitään. Taiteessa mielestäni riippuu opettajista, joillekin opettajille riittää se että osallistuu ja tekee monipuolisesti, vaikkei mikään Picasso olisikaan. Tuossa liikuntaketjussa tuli harvinaisen selväksi että on paljon kummallisia liikunnanopettajia, oppilas saattaa olla hyvä monessa liikuntalajissa, mutta jos ei osaa sitä liikanmaikan mielilajia (vaikka telinevoimistelu) niin 7 tulee.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykkäille ihmisille peruskoulu on naurettavan helppo. Toisaalta puolet ihmisistä on keskivertoa tyhmempiä. Ja se tyhmyys, voi luoja...

Nykyään jotkut opettajat päästävät kokeesta läpi, jos saa 20 prosenttia oikein. Se on osaamisena puhdas nolla. Arvioisin, että yleisopetuksen oppilaista noin viidesosa ei pysty enää käytännössä todella oppimaan yläkoulun uusia asioita esimerkiksi äikässä ja matikassa. Toki he voivat oppia uusia enkun sanoja tai uusia kasvilajeja, mutta abstrakti ajattelu ei riitä esimerkiksi matemaattiseen ajatteluun tai tekstin tulkintaan. Mutta vanhoilla pohjilla mennään läpi ja luullaan, että osataan.

Samaan aikaan se paras viidesosa on aivan eri sfääreissä ja kituu, kun jotkut vielä ysillä pohtivat, onko keltainen verbi vai ei.

Selvästi keskivertoa älykkäämpi ihminen on yleensä hyvä kaikessa ainakin peruskoulun tasolla. Sitä se älykkyys tarkoittaa. Kaikkein heikoimmat taas ovat heikkoja kaikessa. He eivät opi pallopelin sääntöjä, ovat kömpelöitä, eivät pysty itseohjautuvaan työhön keittiössä, eivät opi kieliä tai matikkaa jne.

Ja nämä on niitä juttuja, joita ei opettaja voi julkisesti sanoa, koska on leikittävä, että kaikille on mahdollista oppia peruskoulun asiat.

T. Yläkoulun opettaja

Mua monet on sanonu fiksuksi mutta tiedä miten totuuden mukaista koska vaikka olin keskivertoa parempi peruskoulussa (sain paljon ysejä) en koskaan saanut mistään kymppiä, ainakaan muistaakseni. Yksittäisistä kokeista joskus joo, muttei todistukseen. Vasta lukiossa uskonto oli kymppi (en ole uskovainen). Kirjoitin L:n psykologiasta ja E:n filosofiasta ja äidinkielestä. Ruotsista pääsin juuri ja juuri läpi. Meni vaan lukiossa täysin mielenkiinto Ruotsin kieleen (joka oli ollut 8 peruskoulussa). Ruotsin opiskelu tuntui jostain syystä jopa vastenmieliseltä lukiossa. Englanti oli mulla tyyliin tasaisesti jotain 8 luokkaa, mutta nyt aikuisena saan paljon kehuja siitä kuinka hyvä englantini on.

Matematiikka on ollut heikko yläasteelta lähtien (8 ala-asteella muistaakseni) ja tämä jatkui lukiossa. En pidä matematiikasta yhtään. Numerot ei kiinnosta. Kemia ja fysiikka oli siinä 7 tasolla. Ei suosikkiaineita mutta niissä oli edes jotain kiinnostavaa matematiikkaan verrattuna.

Taide 9 (osasin oikeasti), musiikki 8 (musiikissa en osannut paljoa mitään, mutta osallistuin ja se vissiin riitti). Liikunnassa oli 7, olin surkea. Jostain syystä osasin esim. koripalloa ihan hyvin mutta jalkapallo taas ei sujunut. Olin huono juoksemaan ja hyppäämään pituutta, huono telinevoimistelussa, huono hiihdossa jne. tuntuu myös että mulla oli jotain motorisia vaikeuksia liikuntaan liittyen, tai sitten johtui kiusaamisen aiheuttamasta arkuudesta, en tiedä.

Sori tää jaarittelu mutta rupesi oikein mietityttämään kuinka tyhmä sitä itse mahdollisesti on. :D Oli paljon ongelmia kotona ja olin myös kiusattu koulussa, en tiedä miten paljon ne vaikutti opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Taitoaineissa ei mitata pelkästään teknistä osaamista vaan myös asennetta: piirtääkö mielellään, osallistuuko tunnilla, jne. Keskitasoinenkin oppilas voi siis saada hyviä numeroita, kun osoittaa hyvää asennetta opiskeltavaa asiaa kohtaan.

Itse kävin kouluni keskiarvolla 9,7. Neljäsluokkalainen poikani on samalla tiellä.

En tosiaan ole huippuälykäs, mutta nopea oppija kyllä.

Jep, taiteeseen ja musiikkin riittää peruskoulussa se että osallistuu. Tiedän yhdenkin jolla oli peruskoulussa kuvaamataito 10 ja ei hän aikuisenakaan mitenkään erityisen lahjakas piirtäjä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten selittyy taito- ja taideaineiden kympit? Voiko oikeasti ola 10 arvoiset taidot kaikista?

Älykkyyden ymmärrän auttavan lukuaineiden kohdalla, mutta se ei varmaankaan auta saamaan esim liikunnasta 10.

Älykkyys on mielestäni muutenkin hieman heikko selitys, sillä vain muutama prosentti ihmisistä yltää Mensan tasolle ja kaikki heistä eivät ole niitä 10 oppilaita. 10 täytyy siis olla paljon myös niillä jotka ovat älykkyydeltään keskinkertaisia.

-ap

Se liikunnan kymppi hoituu sillä, että vanhemmat ovat liikunnanopettajan kavereita tai kaupungin kermaa. Ei mitään tekemistä suoritustason kanssa.

Jos lukee liikuntatraumakeskustelua niin tämä on totta joidenkin kohdalla. Joku siellä sanoi että hyvissä asemissa olevien vanhempien lapset saivat parempia numeroita. En usko että suurin osa todellakaan näin toimii, mutta siellä oli paljon kyseenalaisia opetustapoja liikunnanopettajilla...

No helposti, jos kuuntelee tunnilla, tekee läksyt ja lukee kokeeseen päivän tai pari niin kyllä peruskoulussa kokeista kiitettävän arvosanan saa, ellei ole jotain oppimisvaikeuksia tai muuten vaan todella tyhmä. Monia nuoria se opiskelu ei vaan kiinnosta pätkääkään, niin sitten sieltä tulee niitä vitosia.

Poika on just tuollainen kympin oppilas. Oli sekä peruskoulussa että lukiossa. En tiedä, mistä on lahjakkuuden perinyt, kun me vanhemmat ollaan oltu ihan keskiverto oppilaita. Jo alaluokilla poikaa sanottiin analyyttiseksi ja pohdiskelevaksi lapseksi. Hän on myös aina ollut hyvällä tavalla utelias ja hänellä on ollut aina hirmuinen tiedonjano. Siinä äiti tunsi itsensä välillä avuttomaksi, mutta opinpahan paljon itsekin, kun yhdessä etsittiin milloin mitäkin tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten selittyy taito- ja taideaineiden kympit? Voiko oikeasti ola 10 arvoiset taidot kaikista?

Älykkyyden ymmärrän auttavan lukuaineiden kohdalla, mutta se ei varmaankaan auta saamaan esim liikunnasta 10.

Älykkyys on mielestäni muutenkin hieman heikko selitys, sillä vain muutama prosentti ihmisistä yltää Mensan tasolle ja kaikki heistä eivät ole niitä 10 oppilaita. 10 täytyy siis olla paljon myös niillä jotka ovat älykkyydeltään keskinkertaisia.

-ap

Miksei älykäs voi olla liikunnassa kympin oppilas. Itse olen huomannut, että lukuaineissa hyvä on usein hyvä myös taito- ja taideaineissa. Tietenkin on olemassa myös yhden aineen lahjakkuuksia, mutta selkeää jakoa lukuihmisiin ja käytännön ihmisiin ei taida enää olla..

Matematiikka-, liikunta- ja taideainemenestys ovat sidoksissa toisiinsa. Vaativat hyvää tilan hahmottamiskykyä.

Minä olen hyvä taiteissa mutta surkea matematiikassa ja liikunnassa. Yksikään tuntemani taideihminen ei myöskään ole hyvä liikunnassa. Eikä erityisen hyvä matematiikassakaan.

En sano ettei voisi olla, mutta tämä sidos ei kyllä päde kaikkiin...

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri oli fiksu, hauska ja hänellä oli erittäin hyvä todistus. 

Hän opiskelee lääkäriksi.

Kannattaa valita fiksut vanhemmat, kannustava koti ja hyvä ympäristö, älystäkään ei ole haittaa. 

Miten valitaan fiksut vanhemmat, kannustava koti ja hyvä ympäristö?

Meillä lapset on tuollaisia enkä oikein noteeraa koulumenestystä. Enemmän kehotan ottamaan rennommin.

Tämä tuntuu ihan tavalliselta koska olin itsekin samanlainen oppilas.