Kertokaa minulle, koska en ymmärrä. Miten joku lapsi tai nuori voi oikeasti saada kaikista kokeista 10

Peruskoulu on älykkäälle henkilölle todella helppoa. Älykäs oppii peruskoulussa laiskaksi, kun asiat ovat niin helppoja, ettei niissä menestyäkseen tarvitse ponnistella.

Ehkäpä olisi hyvä, että olisi ns. tasokusseja, ettei älykkään tarvisisi odotella, että tyhmempikin tajuaa, eikä tyhmemmän tarvisisi yrittää turhaan ponnistella liian vaikeiden asioiden parissa.

Vierailija kirjoitti:

Lukuaineissa ymmärrän, mutta eivät nämä 10 oppilaat ole useinkaan taitoaineissa 9 tai 10 arvoisia, vaan he saavat paremman numeron naamansa takia.

Aha, meillä oli kyllä lapsella liikunta10, kuvis 10, käsityö tms 10 ja musiikki 9 .

Muiden kymppien lisäksi.

Missään ei ole myöhemmin kukaan kysellyt ei katsellut arvosanoja.

Ihan pääsykokeilla sai korkeakoulusta paikan .

Kannattaa rauhoitella niit kympin lapsia, etteivät panosta ihan liikaa niihin numeroihin.🤓

Meillä myös ensimmäisellä lapsella näin, kaikki numerot kymppejä, yksi yhdeksän. Nyt lukiossa jatkuu hyvät arvosanat, opiskelee pitkää matematiikkaa. Haluaisi lääkäriksi. Muutenkin fiksu tyttö. Myös toinen lapsi lahjakas, yli 9 keskiarvo ja kauppatieteet kiinnostavat. Molemmille koulu aina ollut helppoa. Olen onnellinen ja ylpeä lapsistani.

"Voiko joku olla oikeasti hyvä ihan_kaikessa?" - ei voi. Kyseisten lasten vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja ovat osanneet opettaa lapsensa siihen mitä kouluissa edellytetään. Eli lähinnä ulkolukua, joilla pääsee kokeet erinomaisesti läpi, mutta asia unohtuu puolen vuoden jälkeen. Tästä nähtävä esimerkki on se, että mitä enemmän ihmisiä on koulutettu, sitä huonompaa ovat laatu, ymmärtäminen ja ongelmienratkaisukyky.

Tärkeää on tajuta myös viisauden ja älykkyyden erot.

Mä olin aika laiska lukemaan, mutta mulla oli aina keskiarvo ysin paikkeilla. Kaverini luki paljon enemmän ja hänellä keskiarvo seiskan luokkaa. 

Tämä on vähän kuin värisokea ihminen kysyisi värinäön omaavalta että miten hän sen oikein tekee. Itselläni kokeet olivat yleensä aina 10. Joskus olin unohtanut vastata yhteen kysymykseen (ADD) jolloin saattoi olla vahingossa 9,5. Pari opettajaa myös rankaisi lopullisissa arvosanoissa siitä etten viitannut. No en kai, koska käsi kipeytyy kun tietää aina vastauksen mutta koskaan sinulta ei kysytä kun opettajakin tietää sinun tietävän, joten pitäisi kiduttaa itseään pitämällä kättä ylhäällä koko päivä. Ei kenestäkään ole sellaiseen. Koskaan en päntännyt, en lukenut kokeisiin, en panostanut. Olin poikkeuksellisen älykäs, kiinnostunut asioista, opin itsekseni jo ala-asteiässä vieraita kieliä jos motivaatiota oli (esim. tieteellisten tekstien lukeminen kiinnostavasta aiheesta), luin huvikseni monta kirjaa viikossa vuodesta toiseen, ja koulussa materiaali oli naurettavan helppoa. Kerran myöhemmin minua syytettiin vilpistä, kunnes todistin opettajalle että en ole kopioinut vastaustani Wikipediasta vaan olen kirjoittanut ko. artikkelin ja satoja muita Wikipediaan. Suoritin amiksen töiden ohella alle vuodessa korkeimmin arvosanoin, jotta pääsin sen jälkeen kirjoittamaan yo-kirjoitukset istumatta vuosikaupalla lukiossa. Lukematta ja panostamatta (ja käymättä yhdelläkään lukion tunnilla tai ostamatta ainuttakaan kirjaa) kirjoitin yleistietoni perusteella aineita tuplasti enemmän kuin olisi tarvinnut, arvosanat M-L. Korkeakoulussa oli yhtä tylsää.

Liikunta oli aina 7. Yritin kyllä, mutta en ollut hyvä talviurheilussa tai pallopeleissä, ja koko peruskoulun ajan oli todella vaikea hengittää (homekoulu, astma, allergioita). Aikuisiällä liikuntakin on ollut kivaa kun henki kulkee. Taideaineet olivat aina helppoja koska olin myös niissä lahjakas ja luova. Ystäviä on edelleen vaikea löytää. Tyhmempänä olisi helpompaa.

Valmistuin lukiosta keskiarvolla 9,5. Kuuntelin tunneilla ja opiskelin tärkeimpiä asioita kotona, ei sen kummempaa.

Pitkän linjan opena sanoisin, että tietty akateeminen älykkyys/lahjakkuus pitää olla. Loppu on tavoitteellisuutta, sitkeyttä, tunnollisuutta. Itsellä keskiarvo oli lukion päätteeksi 9,2. Luin ahkerasti kokeisiin, mutta eihän sekään olisi auttanut, jos olisi ollut oppimisvaikeuksia, huono muisti tmv.

Minä luin paljon ihan kaikkea ja olin tosi utelias. Varsinkin historia kiinnosti. Luen edelleenkin paljon ja olen utelias, onneksi kännykällä pääsee heti tiedon ääreen nykyään.

Peruskoulu ja lukio on loppukädessä hyvin helppoja. Eli kunhan vaan tekee vähän (ja kyllä vain vähän riittää) töitä niin ei se kovin hankalaa ole. Ainakin jos on perus älykkyys kunnossa.

T. 10:n oppilas.

Vierailija kirjoitti:

Pitkän linjan opena sanoisin, että tietty akateeminen älykkyys/lahjakkuus pitää olla. Loppu on tavoitteellisuutta, sitkeyttä, tunnollisuutta. Itsellä keskiarvo oli lukion päätteeksi 9,2. Luin ahkerasti kokeisiin, mutta eihän sekään olisi auttanut, jos olisi ollut oppimisvaikeuksia, huono muisti tmv.

Ihan oikeasti jos on aidosti lahjakas, älykäs ja sattuu vielä olemaan hyvä muisti, ei tarvita sitkeyttä, tavoitteellisuutta tai tunnollisuutta pätkääkään siihen että peruskoulun/lukion läpäisee lukuaineiden keskiarvolla 9-10. Minä luin uudet koulukirjat aina läpi heti kun ne syksyllä saatiin (yleensä salaa tunnilla kun oli tylsää). Loppuvuoden pyörittelin sitten peukaloita. Kokeisiin en lukenut koskaan, esseitä kehuttiin jo peruskoulussa yliopistotasoisiksi (kerran jouduin kirjoittamaan uudelle opettajalle valvottuna jotta uskoi tekstin olevan sen ikäiseltä). Ihmiset ovat erilaisia. Mutta he ketkä joutuivat koulussa opettelemaan kovaa työntekoa, taatusti hyötyivät siitä. Minulla lahjat toki riittäisivät helposti esim. tohtoriopintoihin, mutta kun en koskaan oppinut opiskelemaan tai tekemään oppimisen eteen hetkeäkään töitä, ei se enää aikuisena niin vain onnistukaan. Ts. lahjakas alisuorittaja kai sitten.

Vierailija kirjoitti:

Pitkän linjan opena sanoisin, että tietty akateeminen älykkyys/lahjakkuus pitää olla. Loppu on tavoitteellisuutta, sitkeyttä, tunnollisuutta. Itsellä keskiarvo oli lukion päätteeksi 9,2. Luin ahkerasti kokeisiin, mutta eihän sekään olisi auttanut, jos olisi ollut oppimisvaikeuksia, huono muisti tmv.

Minäkin olen pitkän linjan ope, ja samaa mieltä, vaikka moni tämän tässä ketjussa kumoaakin. Lisäksi lisään listaan, että ei saa olla lukihäiriötä, ja pitää olla riittävä määrä kielellistä itseilmaisun lahjakkuutta.

Toisille jää paremmin koulussa annettu opetus päähän. Oma nuori ei ole koskaan varsinaisesti lukenut kokeisiin ja läksytkin ovat aina viiden minuutin läpihuutojuttu, ellei ole jo tehnyt tunnilla. Olemme tsempanneet sellaisiin numeroihin, että pääsisi keskiarvolla haluamaansa lukioon ja siltä vaikuttaa nyt, kun on päättämässä peruskoulua. Numerot ovat ole kymppejä, mutta tuolla panostuksella hyviä. Itse luin ja kertasin, mutta silti keskiarvo oli huonompi itsellä aikoinaan kuin jälkikasvulla nyt. Lukiossa todennäköisesti arvosanat laskevat, ellei panosta enemmän, mutta se on jo eri tarina sitten.

Itsekin olisin ehkä saanut, jos olisi kiinnostanut pätkääkään ja en olisi vähän ADHD-tyyppinen (ei diagnoosia). 8,6 oli mitään lukematta, kapinoiden ja jatkuvasti lintsatenkin päättötodistuksen keskiarvo. 

Olen aina ollut utelias uusia asioita kohtaan ja oppiminen on ollut helppoa. Yllätyksekseni opiskelun vaivattomuus on jatkunut myös yliopistossa.

Ap kiittää mielenkiintoisesta keskustelusta. Aihe kiinnostaa, koska oma lapseni on huippuälykäs (on tutkittu kahteen kertaan) mutta 10 ei ole meillä koskaan nähty. Hänellä on tiettyjä haasteita ja ominaisuuksia ja koulunkäynti ei peruskoulussa koskaan liiemmin kiinnostanut, numerot olivat aina 6-9 välillä, nyt ammattikoulussa menestyy kiitettävästi.

Koulussa on ollut lapsen lausunnot ja opettajilla tieto tutkimusten tuloksista. Epäilen, että yksikään ei ole jaksanut kiinnostua siitä, että lapsi alisuoriutuu.

Tähän peilaten oikeastaan kiinnostaakin se, että millä perustein 10 saadaan ja miten jollain voi olla 10 kaikesta. Älykkyyden lisäksi tämä vaatii yleensä ilmeisesti opiskelutaitoja, kiinnostusta ja kiinnostuksen osoittamista ja kotona opiskelua.

Kuinka paljon hyviin numeroihin pääsemisessä on osuutta sillä, miten opettaja kannustaa lasta ja miten hyvin opettaja kykenee huomioimaan jokaisen osaamista ja kykyjä? Ts tukeeko hyvä opettaja lasta löytämään keinoja oppimiseen, löytämään omaa potentiaalia ja pääsemään parempiin numeroihin?

Onko olemassa tutkittua tietoa siitä, miten moni peruskoulussa 10 oppilas jatka 10 vielä toisella asteella tai korkeakoulussa? Tai siitä, korreloiko 10 todistus yleiseen menestykseen elämässä?

- ap, joka edelleen hämmästelee sitä, että niin usea tuntuu saavan 9-10 todistuksia peruskoulussa

Mun tyttäreni ei saanut liikunnasta kymppiä, vaikka oli nuorten maajoukkueen jäsen ja top-5 omassa lajissaan. Perustelut opettajalla olivat ne, että tyttö ei ole laaja-alaisesti kiinnostunut ihan kaikesta mitä hän keksii opettaa. Fine. Arvelisin että oikea syy oli se, että tytöllä on ADHD ja hän osaa olla joskus tavattoman ärsyttävä. Vaikka persoonan ei pitäisi vaikuttaa arvosanoihin, niin kyllä se vaikuttaa. Kympin tytöt saavat kymppejä, koska ovat joko kilttejä tai osaavat miellyttää. Tiedän, koska olin sellainen itse. Hyvin laskelmoidusti tosin.

Vierailija kirjoitti:

"Voiko joku olla oikeasti hyvä ihan_kaikessa?" - ei voi. Kyseisten lasten vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja ovat osanneet opettaa lapsensa siihen mitä kouluissa edellytetään. Eli lähinnä ulkolukua, joilla pääsee kokeet erinomaisesti läpi, mutta asia unohtuu puolen vuoden jälkeen. Tästä nähtävä esimerkki on se, että mitä enemmän ihmisiä on koulutettu, sitä huonompaa ovat laatu, ymmärtäminen ja ongelmienratkaisukyky.

Tärkeää on tajuta myös viisauden ja älykkyyden erot.

No ei kyllä päde tuo ulkoluku, huomaa, että sinulla ei ole mitään hajua oppimisesta. Juu,  me olemme itsekin korkeasti koulutettuja, mutta missään nimessä emme itse ole perustaneet oppimista ulkoaopetteluun, emmekä ole sitä lapsillemmekaan opettaneet. Sen sijaan asiat opitaan pohtimalla, kiinnostumalla, soveltamalla, etsimällä lisätietoa jne. Tai esim. matematiikassa pohdittu yhdessä asioita, pyöritelty erilaisia matemaattisia ongelmia ja keksitty itse lisää, sovellettu muihin tilanteisiin jne. Ennen kaikkea sanoisin, että merkityksellistä on myönteinen asennoituminen tietoon ja oppimiseen, kannustaminen, osallistuminen, esim. kyllä meillä keskustellaan koulussa esiin tulleista asioista ja paljon niiden ympäriltäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni ei saanut liikunnasta kymppiä, vaikka oli nuorten maajoukkueen jäsen ja top-5 omassa lajissaan. Perustelut opettajalla olivat ne, että tyttö ei ole laaja-alaisesti kiinnostunut ihan kaikesta mitä hän keksii opettaa. Fine. Arvelisin että oikea syy oli se, että tytöllä on ADHD ja hän osaa olla joskus tavattoman ärsyttävä. Vaikka persoonan ei pitäisi vaikuttaa arvosanoihin, niin kyllä se vaikuttaa. Kympin tytöt saavat kymppejä, koska ovat joko kilttejä tai osaavat miellyttää. Tiedän, koska olin sellainen itse. Hyvin laskelmoidusti tosin.

Vapaa-ajan tekemiset eivät vaikuta liikuntanumeroon mitenkään. Kriteereissä painotetaan osallistumista, joukkuehengen luomista, toisten tukemista ja monipuolisia liikuntataitoja. Toisia tahallaan ärsyttävä ADHD ei täytä kympin eikä edes ysin kriteerejä.

Minulla oli lukiossa melkein kaikesta 10. Vaati paljon työtä.