Kertokaa minulle, koska en ymmärrä. Miten joku lapsi tai nuori voi oikeasti saada kaikista kokeista 10

Vierailija kirjoitti:

Hyvä muisti. Hyvä muisti ei kuitenkaan ole sama asia kuin älykkyys. Googlekin tietää kaiken, mutta ei ole älykäs. Kouluälykkyys on yleensä hyvää muistia ja pänttäämistä, ulkoa opettelua. Siitä on kuitenkin todellinen älykkyys ja viisaus vielä kaukana.

Mutta jos on hyvä muisti, niin ei tarvitse päntätä edes lukiossa. Kurssikokonaisuudet teoria-aineissa ovat suppeita. Yliopistossa sitten saattoi loppuvaiheessa olla yli 200 sivua A4 prujuja 2 ovarin kurssille.

Ei ole sellaista kuin hyvä kaikessa. On vain taito omaksua ja omaksuttuaan tietoa osaa soveltaa ja käyttää sitä tietoa. Kaikilla ei toki ole ja joillakin mielenkiinto kohdistuu johonkiin yksittäiseen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykkäille ihmisille peruskoulu on naurettavan helppo. Toisaalta puolet ihmisistä on keskivertoa tyhmempiä. Ja se tyhmyys, voi luoja...

Nykyään jotkut opettajat päästävät kokeesta läpi, jos saa 20 prosenttia oikein. Se on osaamisena puhdas nolla. Arvioisin, että yleisopetuksen oppilaista noin viidesosa ei pysty enää käytännössä todella oppimaan yläkoulun uusia asioita esimerkiksi äikässä ja matikassa. Toki he voivat oppia uusia enkun sanoja tai uusia kasvilajeja, mutta abstrakti ajattelu ei riitä esimerkiksi matemaattiseen ajatteluun tai tekstin tulkintaan. Mutta vanhoilla pohjilla mennään läpi ja luullaan, että osataan.

Samaan aikaan se paras viidesosa on aivan eri sfääreissä ja kituu, kun jotkut vielä ysillä pohtivat, onko keltainen verbi vai ei.

Selvästi keskivertoa älykkäämpi ihminen on yleensä hyvä kaikessa ainakin peruskoulun tasolla. Sitä se älykkyys tarkoittaa. Kaikkein heikoimmat taas ovat heikkoja kaikessa. He eivät opi pallopelin sääntöjä, ovat kömpelöitä, eivät pysty itseohjautuvaan työhön keittiössä, eivät opi kieliä tai matikkaa jne.

Ja nämä on niitä juttuja, joita ei opettaja voi julkisesti sanoa, koska on leikittävä, että kaikille on mahdollista oppia peruskoulun asiat.

T. Yläkoulun opettaja

Olen mensan jäsen, enkä todellakaan saanut peruskoulussa jatkuvasti kiitettäviä.

Kysehän on enimmäkseen ulkoa opettelusta ja koulun muotteihin asettautumista ja valitettavasti kaikilla ei ole siihen riittävää motivaatiota.

En ole Mensan jäsen, mutta kaikki arvosanat olivat 10 päättäessäni lukion. Olin hyvä kuvataiteissa (sain palkintoja ja stipendejä jo yläasteella) ja esimerkiksi olin myös nopea juoksemaan ja hypin pitkälle sekä korkealle. Huonosti meni ainoastaan jokin moukarin heitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoaineissa ei mitata pelkästään teknistä osaamista vaan myös asennetta: piirtääkö mielellään, osallistuuko tunnilla, jne. Keskitasoinenkin oppilas voi siis saada hyviä numeroita, kun osoittaa hyvää asennetta opiskeltavaa asiaa kohtaan.

Itse kävin kouluni keskiarvolla 9,7. Neljäsluokkalainen poikani on samalla tiellä.

En tosiaan ole huippuälykäs, mutta nopea oppija kyllä.

Onko mahdollista, että taiteellisilta taidoiltaan keskinkertainen lapsi, jolla on "asenne kohdallaan", voi saada parempia numeroita kuin taiteellisesti lahjakas, jolla "ei ole asenne kohdallaan"?

Mihin tällaisella arvostelutavalla pyritään?

Eikö tässä ole erittäin suuri riski sen suhteen, että opettajaa käytöksellään miellyttävä lapsi saa parempia numeroita eikä varsinainen osaaminen tai lahjakkuus olekaan ratkaiseva?

No onhan täällä av:lla ollut vihaisia vanhempia, kun oma lapsi harrastaa aktiivisesti liikuntaa, mutta ei saa kiitettävää todistukseen ja syyksi selviää, että asenne koululiikuntaan ja muihin luokkalaisiin on aika tympeä. Minusta se on sinänsä ihan oikein. Jos yrittää täysillä ja on reilu ja kannustava, siitä pitäisikin palkita. Mutta käytännössä ei täällä ainakaan yläkoulussa mitään kiitettäviä saa taito- ja taideaineista, ellei ole jotain lahjakkuutta/harrastuneisuutta, vaikka olisi miten kiva ja reipas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää mielenkiintoisesta keskustelusta. Aihe kiinnostaa, koska oma lapseni on huippuälykäs (on tutkittu kahteen kertaan) mutta 10 ei ole meillä koskaan nähty. Hänellä on tiettyjä haasteita ja ominaisuuksia ja koulunkäynti ei peruskoulussa koskaan liiemmin kiinnostanut, numerot olivat aina 6-9 välillä, nyt ammattikoulussa menestyy kiitettävästi.

Koulussa on ollut lapsen lausunnot ja opettajilla tieto tutkimusten tuloksista. Epäilen, että yksikään ei ole jaksanut kiinnostua siitä, että lapsi alisuoriutuu.

Tähän peilaten oikeastaan kiinnostaakin se, että millä perustein 10 saadaan ja miten jollain voi olla 10 kaikesta. Älykkyyden lisäksi tämä vaatii yleensä ilmeisesti opiskelutaitoja, kiinnostusta ja kiinnostuksen osoittamista ja kotona opiskelua.

Kuinka paljon hyviin numeroihin pääsemisessä on osuutta sillä, miten opettaja kannustaa lasta ja miten hyvin opettaja kykenee huomioimaan jokaisen osaamista ja kykyjä? Ts tukeeko hyvä opettaja lasta löytämään keinoja oppimiseen, löytämään omaa potentiaalia ja pääsemään parempiin numeroihin?

Onko olemassa tutkittua tietoa siitä, miten moni peruskoulussa 10 oppilas jatka 10 vielä toisella asteella tai korkeakoulussa? Tai siitä, korreloiko 10 todistus yleiseen menestykseen elämässä?

- ap, joka edelleen hämmästelee sitä, että niin usea tuntuu saavan 9-10 todistuksia peruskoulussa

Koulu ei mittaa tai arvioi älykkyyttä. Koe- tai todistusarvosana ei kerro älykkyydestä. Se kertoo siitä, osaako lapsi opetussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet. Älykkyys ei ole opetussuunnitelman tavoite ja ei käsittääkseni sellaista edes pystyisi opettamaan.

Voit itse lukea joko valtakunnallista opsia tai vaikka oman kotikuntasi vastaavaa. Jos vielä sen jälkeen ihmettelet miksi se matemaattis-loogisessa älykkyystestissä pärjäävä lapsi (johon todennäköisesti älykkyydellä viittaat) ei saakaan tuolla taidolla 10 käsitöistä, terveystiedosta tai äidinkielestä, et taida itse olla kovinkaan lahjakas lukemaan tekstiä tai prosessoimaan tietoa.

Kiitos kommentistasi. En ihmettele ettei oma lapseni ole saanut 10 kokeista tai todistukseen, tämä tulee varmasti ilmi myös kommenteistani. En ole 10 myöskään odottanut lapsiltani, enkä ole itsekään ollut 10 oppilas koskaan.

Pohdin lähinnä numeroiden antoperusteita, oppimisen tukemista, opettajan kannustamista jne. Saako hyvä oppilas enemmän huomiota ja tätä kautta myös enemmän kannustusta ja tukea verrattuna hiljaiseen keskitason oppilaaseen?

Osataanko peruskoulussa tunnistaa ne, joilla olisi potentiaalia enempäänkin vai suosivatko opettajat arvosanoissaan niitä, jotka ovat hyviä koulussa ts saako hyvä oppilas helpommin hyviä numeroita kaikista aineista.

Tutkimusten valossa ymmärtääkseni on kuitenkin havaittu esim se, että opettajat suosivat tyttöjä. Suositaanko myös hyviä oppilaita?

- ap

Arvosanat annetaan opetussuunnitelman arviointikriteerien mukaan. Kriteerit on vapaasti luettavissa kunnan OPSista tai valtakunnallisesta OPSista. Opetussuunnitelma kyllä on todella tylsää luettavaa, mutta arviointikriteerit kyllä löytyvät, jos niitä haluaa lukea ja on kiinnostunut aiheesta.

Olen ammatiltani opettaja. Voin kertoa, että ysin ja kympin oppilaat jäävät peruskoulussa todella vähälle huomiolle. Heitä ei mitenkään suosita. He pärjäävät nyt ja aina, vaikka eivät kauheasti huomiota koulussa saakaan. Hyvä perusosaaminen ja riittävä äly auttavat menestymään. Toisaalta, koulumyönteiset ysin ja kympin oppilaat usein osallistuvat oppitunneilla aktiivisesti ja saavat siinä jatkuvaa treeniä ja vahvistusta taidoilleen. Kyse ei siis ole suosimisesta, vaikka vanhemmat sen kateuksissaan joskus niin haluavatkin nähdä.

Opettajan huomion peruskoulun oppitunneilla vievät pääasiassa heikot oppilaat tai häiriköt. Usein käy sääliksi hyvin pärjääviä oppilaita, että mitä heistä voisikaan tulla, jos opettajalla olisi mahdollisuus keskittyä heidän opettamiseen. Mahdollisuutta yleensä ei ole ja se on sääli.

Myös keskitasoiset 7-8 oppilaat jäävät koulussa liian vähälle huomiolle, kun opettajan huomio ja koulun tukitoimet todellakin kohdistuvat todella heikkoihin ja käytöshäiriöisiin.

Peruskoulussa kyllä tunnistetaan ne, joissa olisi potentiaalia, mutta resurssit menevät hukkaan; ne kuluvat superheikkoihin ja käytösongelmaisiin. Asia valitettavasti on näin. Valitettavasti suurin isa suomalaisista erityiskouluista on lakkautettu ja tukea tarvitsevat oppilaat on pudotettu tavallisiin luokkiin. Tuen piti seurata oppilaan mukana kouluun ja luokkaan, mutta eipä asua niin mennyt.

Peruskoulu ei vaadi älyä. Siellä opetellaan perusasiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykkäille ihmisille peruskoulu on naurettavan helppo. Toisaalta puolet ihmisistä on keskivertoa tyhmempiä. Ja se tyhmyys, voi luoja...

Nykyään jotkut opettajat päästävät kokeesta läpi, jos saa 20 prosenttia oikein. Se on osaamisena puhdas nolla. Arvioisin, että yleisopetuksen oppilaista noin viidesosa ei pysty enää käytännössä todella oppimaan yläkoulun uusia asioita esimerkiksi äikässä ja matikassa. Toki he voivat oppia uusia enkun sanoja tai uusia kasvilajeja, mutta abstrakti ajattelu ei riitä esimerkiksi matemaattiseen ajatteluun tai tekstin tulkintaan. Mutta vanhoilla pohjilla mennään läpi ja luullaan, että osataan.

Samaan aikaan se paras viidesosa on aivan eri sfääreissä ja kituu, kun jotkut vielä ysillä pohtivat, onko keltainen verbi vai ei.

Selvästi keskivertoa älykkäämpi ihminen on yleensä hyvä kaikessa ainakin peruskoulun tasolla. Sitä se älykkyys tarkoittaa. Kaikkein heikoimmat taas ovat heikkoja kaikessa. He eivät opi pallopelin sääntöjä, ovat kömpelöitä, eivät pysty itseohjautuvaan työhön keittiössä, eivät opi kieliä tai matikkaa jne.

Ja nämä on niitä juttuja, joita ei opettaja voi julkisesti sanoa, koska on leikittävä, että kaikille on mahdollista oppia peruskoulun asiat.

T. Yläkoulun opettaja

Sivuhuomautuksena, jännä kuulla tuo nyt nelikymppisenä ekaa kertaa opettajan suusta, vaikka kaikki tuon jo peruskoulussa tiesivät. Sitä ei vain saanut sanoa ääneen. Toisaalta, olisiko ääneen sanominen mitään muuttanutkaan.

Peruskoulu (tai ylipäänsä koulu, koska en tiedä miten se muutenkaan oikeasti järjestäisi, ei kaikilla voi olla juuri itselle sopivaa koulua) on kyllä vähän huono kaikille paitsi keskiverroille.

Minulle peruskoulu oli liian helppo, ja esim lintsasin koulusta melko säännöllisesti. Eihän se työmoraalin suhteen hyvä ollut, mutta loppujen lopuksi kukaan ei jaksanut tehdä mitään asialle, kun menin kuitenkin kokeeseen ja sain helposti sen ysin. Tuntui vain turhalta aina vääntäytyä niille tunneille. Jälkikäteen ajatellen sekä opettajakunta ja vanhemmat näki tämän saman asian myös.

Typerää se homma on se alimman viidenneksenkin kannalta.

Toisaalta oman lapseni kohdalla ajattelen, että sosiaalistuminen on yhtä tärkeää kuin akateemiset taidot, vaikka on siitä on myös haittaa lapselle, että kuvittelee olevansa erinomainen ja osaava vain siksi että osaa paremmin kuin keskiarvoinen oppilas. Olisihan niitä haasteista oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu ei vaadi älyä. Siellä opetellaan perusasiat.

Jos kyse olisi vain siitä, osa valmistuisi 12-vuotiaana, osa 20-v, osa ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siellä kokeissa kysytä mitään, mitä ei ole tunnilla opetettu? Itselleni tunnilla opetetut asiat vaan jäi mieleen, ja läksyillä kerrattiin. Yli yhdeksän keskiarvoksi sitten lopulta peruskoulusta tuli.

Kyllä kympin arvosanoihin vaaditaan myös ajattelutaitoja, ei vain opitun osoittamista. Hyvää ainetta ei  kirjoiteta vain noudattamalla kielioppisääntöjä. Jos ei ole sanottavaa, ei ropise pisteitä. 

Ainakin meidän nuoren historia ja yhteiskuntaoppi yläkoulussa ei todellakaan tarkoita asioiden opettelua ulkoa vaan pitää osata tulkita erilaisia käppyröitä, mistä on kyse, mistä se johtuu ja mitä siitä voi seurata ym. Tietenkään näitä ei hatusta vedetä vaan se ajattelu pohjaa siihen mitä on opetettu, mutta silti se on ihan eri  tavalla ajattelua kuin omien kouluaikojeni historia, jossa opeteltiin ulkoa tapahtumia ja nimiä. Nämä ovat lapseni lempiaineita ja on niissä hyvä, mutta jos itseäni mietin, niin en olisi kerta kaikkiaan osannut joskus 13-14-vuotiaana ajatella noin. Toki olisin oppinut nopeammin, jos siihen olisi koulussa kannustettu ja sitä olisi vaadittu, mutta mietin, kuinkahan paljon on ihan jostain geeneistä johtuvia eroja kehitysvauhdissa. Itselläni se ajattelu otti loikan eteenpäin vasta joskus lukion jälkeen. Mutta siihen aikaan "kehitysviiveestä" ei rangaistu vaan pärjäsi, kun opetteli ulkoa.

Ei vaadi kuin normiälyn. Minä olin tuollainen vaikka vanhemmat pershäiriöisiä heikolla impulssikontrollilla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lukiossa lukuaineiden keskiarvo 10. Tähän pääsi hyvällä kieli- ja matikkapäällä. Matikkapään ansiosta tuli pitkän matikan ja fysiikan kymppi. Kielipää auttoi puolestaan äidinkielen ja vieraiden kielten lisäksi kaikissa lukuaineissa, koska osasin kertoa vähän vajavaisemmatkin tiedot hyvin ja perustella väitteeni uskottavasti. Hyvä äidinkielen taito on ollut ratkaisevan tärkeä elämässäni myös lukion jälkeen sekä yliopistossa että työelämässä.

Minusta kirjoitit asian ytimen juuri kuten se onkin. Hyvä kielipää ja erinomainen kirjoitustaito sekä matemaattinen lahjakkuus auttavat menestymään koulussa erinomaisesti.

Kun osaa lukea ja kirjoittaa taitavasti, myös ajattelu ja tietojen jäsentäminen sujuu hienosti. Kun huono kirjoittaja ja hyvä kirjoittaja esittävät tietonsa kirjallisesti, voi olla varma, että hyvä kirjoittaja osaa esittää asiansa paremmin, vaikka molempien tiedot asiasta olisivat samat.

Sääli, etteivät monet vanhemmat ymmärrä edelleenkään sujuvan luku- ja kirjoitustaidon merkitystä, vaikka asiasta on mediassa toitotettu pitkään.

On siinä vähän pörstäkerrointakin. Itse sain monta kertaa historiasta, uskonnosta, maantiedosta ja biologiasta 9,5. Tietyt saivat kymppejä. Aikuisena joskus mietin. Miten ne minun vastaukseni olivat aina jollakin tapaa sen 0,5 pistettä puutteellisia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siellä kokeissa kysytä mitään, mitä ei ole tunnilla opetettu? Itselleni tunnilla opetetut asiat vaan jäi mieleen, ja läksyillä kerrattiin. Yli yhdeksän keskiarvoksi sitten lopulta peruskoulusta tuli.

Kouluavustajana kokeet ovat joissain kouluissa ihan eri tasoisia. Yhdessä koulussa historian koe tosi laaja vaikeita kysymyksiä ja esseen kirjotustehtävä. Kun samaa aihetta käsittelevä koe oli toisessa koulussa, kokeessa oli helppoja kysymyksiä mihin oli annettu jo valmiit vastaus vaihtoehdot ja piti vain valita oikea. (Tämä esimerkki oli 7 luokan kokeesta)

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei MITENKÄÄN voi olla kaikessa 10 arvoinen. Sanoohan sen jo järkikin, että superihmisiä, jotka hallitsevat täydellisesti kuvataiteen, kotitalouden, liikunnan, käsityöt, musiikin ja kaiken muunkin ei ole olemassakaan.

Oma teini olisi 10 oppilas jos yhtään lukisi, nyt on 8-9 oppilas, koska laiskottelee. Lukuaineissa, kielissä ja matemaattisissa opiskelemalla pärjää. Ne jotka peruskoulussa meillä saivat myös kaikista taideaineista 10 = keskiarvo oli 10, eivät todellakaan olisi ansainneet tuota. Kukaan opettaja ei kehtaa antaa huonompaa, kun kaikki muutkin ovat antamassa kympit ammattimiellyttäjälle.

No, saat olla tuota mieltä. Minä EN saanut kymppiä liikunnasta, koska en koskaan hiihtänyt senttiäkään. Mutta lukioluokan kaksi huippuoppilasta saivat siitä kympit, he hiihtivät ne pakolliset lenkit. Meitä oli kolme "kympin" oppilasta, sitten oli joukko 9 oppilaita, ja loput olivat 8 oppilaita. Yläasteella kyllä sain kympit kaikista aineista, myös kotitaloudesta ja käsitöistä (siihen vaadittiin kansallispuvun teko) sekä musiikista ja siitä halavatun liikunnasta. Uskonnon kohdalla teki tiukkaa, mutta onneksi opettaja oli ateisti ja sai motivoitua minut vastaamaan kokeisiinkin. Musiikki on matikkaa, joo, en osaa tulkita, mutta osaan lukea nuotteja ja soittaa niistä. Kasilla ruotsin numero oli ysi, koska olin niin negatiivinen... Mut ysillä kymppi. Paitsi käyttäytyminen oli kasi. Seiska yleensä, mut ysillä sain sitten kasin ;-)

(ja olin maan huipputasoa niissä kansallisissa kokeissa mitä oli, matikkaa, taloustietoa, englantia jne, että ei ollut kyse mistään siitä,että taso koulussani olisi ollut poikkeava)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luulen että nykyisin kympin saa todella helposti. Vaatimustaso ei ole kovin korkea. Siksihän nekään koululaiset, jotka eivät osaa edes lukea, eivät silti jää luokalle kuten meikäläisen lapsuudessa.

Nuorempi lapseni on nyt ysillä, isompi muutaman vuoden vanhempi. Yläkoulussa on mielestäni selvästi huomannut, että läpi pääsee todella helposti, mutta kiitettäviin saa tehdä aika tavalla työtä. Eikä vain opetella ulkoa, vaan monessa aineessa pitää osata oikeasti ajatella ja soveltaa. Ero jostain seiskasta ysiin on todella suuri. Tämä siis vain oma kokemukseni yhdestä koulusta.

Vierailija kirjoitti:

On siinä vähän pörstäkerrointakin. Itse sain monta kertaa historiasta, uskonnosta, maantiedosta ja biologiasta 9,5. Tietyt saivat kymppejä. Aikuisena joskus mietin. Miten ne minun vastaukseni olivat aina jollakin tapaa sen 0,5 pistettä puutteellisia.

Uskon, että ennen se pärstäkerroin saattoi kyllä vähän vaikuttaakin arvosanoihin. Luulisin, että nykyään enää ei, koska annetut arvosanat perustuvat annettuihin kriteereihin. Olen opettaja ammatiltani ja voin kertoa, että pärstäkertoimet eivät vaikuta.

Kysyitkö koskaan opettajalta, mikä virhe tai puute vastauksissasi oli, jos täydet pisteet jäivät saamatta? Vai oletitko vain, että kaveri sai täydet pisteet pärstäkertoimen avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luulen että nykyisin kympin saa todella helposti. Vaatimustaso ei ole kovin korkea. Siksihän nekään koululaiset, jotka eivät osaa edes lukea, eivät silti jää luokalle kuten meikäläisen lapsuudessa.

Oletko tutustunut opsiin? Sinne on pitkästä aikaa kirjoitettu auki muutaman numeroarvosanan määritelmät. Kymppiin täytyy paitsi osata enemmän kuin ysin määritelmän verran, myös jakaa osaamistaan, auttaa ja tukea muita.

Tuollaista vähän arvelinkin, ei siis ole puhtaasti kyse siitä tiedosta ja osaamisesta. Mutta toisaalta, kyllähän nuo sosiaaliset taidot ovat tärkeitä nekin.

Ja tässä päästään siihen miten mm. Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut siitä miten arvosanoja jaetaan temperamentin perusteella. Sanoisin itsekin, että se on huutava vääryys. Oma lapseni on sanonut, että hänen luokallaan yläkoulussa on yksi tyttö, joka ei ikinä viittaa ja kun hänen on pakko sanoa jotain, puhuu niin hiljaa, että lapseni on sanonut yrittävänsä lukea huulilta... Kokeissa tämä tyttö pärjää kaiketi ihan hyvin. Olen itse ollut se hirvittävän ujo, arka ja kiusattu tyttö ja voin eläytyä täysin tämän tytön tilanteeseen :( Mutta että siitä nykyisin vielä rangaistaan laskemalla arvosanaa..?! Tosin oma lapseni sanoo, että heillä aktiivisuus voi nostaa arvosanaa, mutta esim. viittaamattomuus ei ikinä laske.

Mulla oli kaikista joko ysi tai kymppi. Kuuntelin tunnilla, tein läksyt, luin kokeeseen -ei siinä mitään sen kummempaa tarvittu. Menin opiskelemaan ja töihin, perustin perheen ja ostin talon, missä nykyäänkin asun. Lapset on jo aikuisia. Ei kympin todistus ollut siis myöskään mikään kirous.

Rima on nykyään tosi paljon alempana kuin parikyt vuotta sitten. Silloin nämä olisivat olleet kasin oppilaita.