Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (27486)
Kevyen kesätuulen mukana tuomat terveiset naiselle.
No miltä mä näytin? Kuinka paljon itseäsi potkit, kun päästit mut menemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveiset naiseuden huipentumalle, The Naiselle, laitan jakauksen kuntoon.
Keskelle päätä ja geelillä pitkin kallon komioita!
Immo Kuutsa tyyppinen
Sopii sulle :)
Sinäkö se oot, näin monen minuutin jälkeen muistatko mua?
🤍
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö se oot, näin monen minuutin jälkeen muistatko mua?
🤍
En oo enkä muista mitää
Tänään olin taas varma, että tykkäät. Siitä en ole, oletko täällä, vaikka välähdyksiä välillä siihen suuntaan onkin.
Sille, jolle luovutin risan laturin tauolla.
Näin unta, että hän soitti tuntemattomasta numerosta. Vastasin. Tiesin että se on hän. Aloin selittää tilannetta hänelle. Kehotin häntä vastaamaan hiljaisuudella, mikäli olimme samalla sivulla. Hän oli hiljaa kunnes kuiskasi: "Miten tekisimme sen?"
Vierailija kirjoitti:
Viimeisimmät vancouverin pormestarit oli liberaaleja vihreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naista ole tehty keskittymään yhteen asiaan.
Riippuu siitä mitä tarkoittaa yhteen asiaan keskittyminen.
Kyllä minä ainakin mietin myös tulevaisuutta. Eli vaihtoehdoista mieluisin - mitä ellei tämä vaihtoehto toteudu --->mikä on varasuunnitelma --> toteutuuko se? ---> entä mitä seuraavaksi? Okei, tilanne on nyt tämä - mihin suuntaan tästä? Tilapäisesti tämä ratkaisu on okei ja nyt seuraavat kuukaudet näin ja sitten taas kurssin korjaus. Se ettei jumitu yhteen pisteeseen vaan pyrkii löytämään ratkaisun, ei tarkoita päämäärättömyyttä tai etteikö kykenisi keskittymään yhteen asiaan. Ykkösvaihtoehto on edelleenkin tavoite, mutta valitettavasti kaikki ei ole itsestä kiinni ja luoviminen on paikallaan. Elämässä harvemmin muutoinkaan mennään yksi asia kerrallaan ja silloin, kun ensimmäinen toive ei toteudu on tilanteessa, jossa löytää positiivista muista vaihtoehdoista.
Karuimmillaan toteutus: ellei ole töitä niin pyöräretket, kuntoilu ja ruokavalio sitten täyttävät kesän. Ei sellainen kesä, josta haaveilin, mutta ei päämäärätön kotona lorviminenkaan ole optimaalista tai tee hyvää mielenterveydelle. Tietenkin kesä ja samat aktiviteetit olisivat huomattavasti mieluisampia yhdessä, mutta sekään ei ole pelkästään itsestä kiinni.
Tunneasiat ovat toki eri juttu. Niisä logiikalla ja suunnittelulla tai varavaihtoehdoilla ei ole sijaa.
Ei tää ollut mikään virsikirja. Mitä yrität väitellä? Elätkö tätä elämää vai luokitteletko kaiken vain mielessäsi haluamallasi tavalla jotta selviät jokaisesta aamusta jokaiseen iltaan? Rentoudu hyvä ihminen.
Missä kohtaa tässä oli väittelyä tai luokittelua? Elätkö sinä periaatteella, että katotaan nyt, jos jotain ja ihan saman miten tässä käy. Onko sinulle vieräs käsitys, että esimerkikis työn suhteen on mieluisampia vaihtoehtoja tai loma suhteen matkakohteita joihin matkustaa mieluummin.
Elämässä on tilanteita joiden ratkaisemiseen ei riitä löllöttely ja rentoutuminen. Vai onko sinusta työttömyys asia joka ratkeaa kotona odottelemalla josko joku tulisi tarjoamaan töitä? Silloin, kun ei elä elämää, josta nauttisi on aika tehdä muutoksia eikä odottaa, että toiset ratkaisisivat ongelmat puolestasi.
Kyllä sinä nyt olet se, joka yrittää aloittaa väittelyä.
Sellainen on esimerkiksi sopimatonta, että joku on keskittynyt tekemään työtään huolellisesti ja toinen siinä vieressä seuraa työhönsä keskittyneen ja pahaa aavistamattoman henkilön liikkeitä, ilmeitä ja vartaloa aistilliset asiat mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen on esimerkiksi sopimatonta, että joku on keskittynyt tekemään työtään huolellisesti ja toinen siinä vieressä seuraa työhönsä keskittyneen ja pahaa aavistamattoman henkilön liikkeitä, ilmeitä ja vartaloa aistilliset asiat mielessään.
Ei olisi yhtään sopimatonta, jos kaivattuni harrastaisi tätä 😘
Vierailija kirjoitti:
No miltä mä näytin? Kuinka paljon itseäsi potkit, kun päästit mut menemään?
O-ou!
Ulkona kesä, lempeä tuuli, auringon maalaamat maisemat. Miesten silmät tarttuvan muhun kiinni, vapaiden, varattujen. Tuttavamiehet eivät uskalla enää moikkailla, ellen moikkaa itse ensin. Kannan sisälläni sellaista surua, että mun on välillä vaikea jopa hengittää.