Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä monia, jotka olisivat jälkeenpäin harmitelleet valintojaan rakkausasioissa?

Joillain niitä valintoja kai riittää, toiset ottaa sen, minkä saa.

Ja joidenkin on uskomattoman hankala käsittää sitä, että vaikka olisi kuinka ihastunut, niin ei se tarkoita sitä että tahtoisi asialle mitään tehdä, edes puhua sen kohteen kanssa siitä. Ne on minun tunteet, teen niillä mitä lystää :) -eri

Elämäniloni on mennyt kankkulan kaivoon toivottoman ihastumisen myötä. En kykene enää mihinkään millä olisi itselleni suurta merkitystä.

Intohimo puuttui. N>M

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä monia, jotka olisivat jälkeenpäin harmitelleet valintojaan rakkausasioissa?

Valinta oli ihan loistava aikoinaan, mutta se on täyttänyt jo tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Aloittaja kyllä kertoi tuntevansa syvää kiintymystä puolisoonsa, mutta rakastavansa toista. En ymmärrä miten tämän voi väärin ymmärtää. Toisesta hän pitää ja toista hän rakastaa. 

No sitten varmaan kannattaa vastata aloitukseen eikä minulle? Minun kommenttiani tuossa kommentoit ja kyseenalaistit, joten en lähtenyt vastaamaan aloittajan puolesta vaan omastani.

Vierailija kirjoitti:

Kovin monella se ihastuminen pohjautuu vain omiin tarpeisiin. Jotain puuttuu, eli huomiota, romantiikkaa tai erotiikkaa. Kun sen puutteen suhteen tilanne helpottuu, niin sitä monesti huomaa luoneensa vain haavekuvia jostain mikä ei ns. täysissä järjissään enää olekaan niin tarpeen. Aidot tunteet, jotka syntyvät tiiviistä kanssakäymisestä ja toisen persoonaan ihastumisesta ovat täysin eri asia. Ihastuitko, koska tarvitsit sitä tunnetta, vai ihastuitko koska tutustuit ihmiseen kunnolla ja monet puolet hänessä saavat sinut tuntemaan samanhenkisyyttä?

Kun on myös ihastunut aidosti toiseen, niin silloin myös tahtoo viettää aikaansa kyseisen ihmisen seurassa mahdollisimman paljon, koska se tuntuu hyvälle ja toisen seurasta jää yleensä aina hyvä mieli. Kun taas menet linjalla "pikku flirtti vain piristää päivää", niin älä missään nimessä mene selittämään kenellekään että olisit ihastunut.

Tässä iässä todellakin ihastun siihen ihmiseen enkä mihinkään kuoreen. Paljon heppoisemmin lähdin nuorena puolisoni kelkkaan. Nyt vasta tajuan miten vähän meillä oikeastaan on yhteistä ja miten paljon meillä taas on yhteistä hänen kanssa, jota kaipaan. Juuri siihen ihastuin. Persoonaan, luonteeseen ja yhteisiin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Sellaiseksi parisuhde voi muuttua vuosien saatossa.

Yleensä tässä vaiheessa jompikumpi haluaa erota ja etsiä sitä romanttista rakkautta. Ei ihmisen ole pakko elää yhden ja saman kanssa koko loppuelämää.

Se on ihan normaalia että parisuhde muuttuu. Voi hyvät hyssykät nyt teidän kanssanne. Niin se muuttuisi sen ah niin ihanan kaivatunkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäniloni on mennyt kankkulan kaivoon toivottoman ihastumisen myötä. En kykene enää mihinkään millä olisi itselleni suurta merkitystä.

Sama. Tiedostan, että tämä on aivan järjetöntä, mutta en pysty asiaa muuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäniloni on mennyt kankkulan kaivoon toivottoman ihastumisen myötä. En kykene enää mihinkään millä olisi itselleni suurta merkitystä.

Sama. Tiedostan, että tämä on aivan järjetöntä, mutta en pysty asiaa muuttamaan. 

Miksi sun pitäis muuttaa sitä? sivu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Aloittaja kyllä kertoi tuntevansa syvää kiintymystä puolisoonsa, mutta rakastavansa toista. En ymmärrä miten tämän voi väärin ymmärtää. Toisesta hän pitää ja toista hän rakastaa. 

Ei sanonut rakastavansa vaan olevansa rakastunut, nää on eri asioita. Kaikilla pitkässä suhteessa se alkuhuuma laantuu parhaimmillaan syväksi kiintymykseksi. Kyse ei tarvi olla mistään *kämppiksistä*, tiiät ku pääset sinne asti.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Sellaiseksi parisuhde voi muuttua vuosien saatossa.

Joten miksi sekoittaa siihen rakkautta ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Sinäkö kirjoitit tuon ensimmäisen viestin? 

En. Kirjoitin sen mitä kommentoitiin.

En kestä tätä tyhmyyttä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä monia, jotka olisivat jälkeenpäin harmitelleet valintojaan rakkausasioissa?

Valinta oli ihan loistava aikoinaan, mutta se on täyttänyt jo tehtävänsä.

Loistavasti sanottu. Eksä oli mulle aikanaan juuri oikea siihen hetkeen, mut tänä päivänä lähtisin todennäköisesti hyvin erilaisen ihmisen matkaan. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Aloittaja kyllä kertoi tuntevansa syvää kiintymystä puolisoonsa, mutta rakastavansa toista. En ymmärrä miten tämän voi väärin ymmärtää. Toisesta hän pitää ja toista hän rakastaa. 

Ei sanonut rakastavansa vaan olevansa rakastunut, nää on eri asioita. Kaikilla pitkässä suhteessa se alkuhuuma laantuu parhaimmillaan syväksi kiintymykseksi. Kyse ei tarvi olla mistään *kämppiksistä*, tiiät ku pääset sinne asti.

Sivusta

Olen ollut naimissa 12 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei välitä vaikka nainen olisi varattu. Mutta naista aletaan syyllistää, jos varattuun mieheen ihastuu.

Sivulta ihmettelen

Naiset ovat nykyisin hyvin hyvin omistushaluisia! Eivät toimi myöskään itse kuten vaativat muilta. Näin lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Hitto vie, että haluan sua. Miten sä pystyt olla lähestymättä?

Koska olet naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nähdään kerron sulle yhden jutun.

Mihin liittyy?

En tänne kerro mitään.

Minä ajattelen sinua ja sinä sitä  toista.  Yritän vain päästä tunteistani eroon ja suhtautua sinuun vain tavallisena miehenä, mutta ethän sinä ole kuka vain.