Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen yhteyttä koska rakastuin suhun.

Kuinkas se löytyy tai saadaan?

Tuut mun syliin istumaan

Onko täällä monia, jotka olisivat jälkeenpäin harmitelleet valintojaan rakkausasioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Olen kaivannut 5 vuotta. Milloin nämä minun "ihastumishormonit" laantuvat? - sivusta. 

Sama täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Ok ymmärrän pointin. Itsekkyys huipussaan. Mitä, jos se puoliso ei tykkää tuosta ajatuksesta? Viet toisen mahdollisuuden sen oman onnen maksimointiin.

Hmmm, kyllä se on ihan vapaa lähtemään koska haluaa? Jos ei lähde niin ilmeisesti silläkin molemmat ehdot täyttyy..

Oletko kertonut?

Ai että pidän hänestä tosi paljon ja meidän elämä sujuu yhdessä tosi hyvin? Kyllä se kuule tulee ihan käytännössä ilmi jokainen yhteinen päivä :D jos sun suhteessa ei, niin varmaan kannattaa tehdä jotakin.

Et ymmärtänyt, mut ei sen väliä.

Kovin monella se ihastuminen pohjautuu vain omiin tarpeisiin. Jotain puuttuu, eli huomiota, romantiikkaa tai erotiikkaa. Kun sen puutteen suhteen tilanne helpottuu, niin sitä monesti huomaa luoneensa vain haavekuvia jostain mikä ei ns. täysissä järjissään enää olekaan niin tarpeen. Aidot tunteet, jotka syntyvät tiiviistä kanssakäymisestä ja toisen persoonaan ihastumisesta ovat täysin eri asia. Ihastuitko, koska tarvitsit sitä tunnetta, vai ihastuitko koska tutustuit ihmiseen kunnolla ja monet puolet hänessä saavat sinut tuntemaan samanhenkisyyttä?

Kun on myös ihastunut aidosti toiseen, niin silloin myös tahtoo viettää aikaansa kyseisen ihmisen seurassa mahdollisimman paljon, koska se tuntuu hyvälle ja toisen seurasta jää yleensä aina hyvä mieli. Kun taas menet linjalla "pikku flirtti vain piristää päivää", niin älä missään nimessä mene selittämään kenellekään että olisit ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Nää on näitä, jotka tarkoituksella hakee täältä aina päivän loukkaantumisannoksen. Ne on koukussa mielipahaan. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä monia, jotka olisivat jälkeenpäin harmitelleet valintojaan rakkausasioissa?

Olen kyllä harmitellut, tänään viimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Aloittaja kyllä kertoi tuntevansa syvää kiintymystä puolisoonsa, mutta rakastavansa toista. En ymmärrä miten tämän voi väärin ymmärtää. Toisesta hän pitää ja toista hän rakastaa. 

💚💚💚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Ei siinä niin lukenut. Käsitit tahallasi täysin väärin. Meillä se hullaantumisvaihe on jo kaukana takana, jäljellä on vakaa kiintymys ja kaikki natsaa kaikilla osa-alueilla. En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään.

Sinäkö kirjoitit tuon ensimmäisen viestin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Ok ymmärrän pointin. Itsekkyys huipussaan. Mitä, jos se puoliso ei tykkää tuosta ajatuksesta? Viet toisen mahdollisuuden sen oman onnen maksimointiin.

Hmmm, kyllä se on ihan vapaa lähtemään koska haluaa? Jos ei lähde niin ilmeisesti silläkin molemmat ehdot täyttyy..

Tietääkö puoliso, että olet rakastunut toiseen?

En ole rakastunut toiseen. Kaipaan täällä ystävää. Kumppani tietää kyllä.

Miksi ystävään ei voi ottaa yhteyttä, jos kumppanikin tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Ok ymmärrän pointin. Itsekkyys huipussaan. Mitä, jos se puoliso ei tykkää tuosta ajatuksesta? Viet toisen mahdollisuuden sen oman onnen maksimointiin.

Hmmm, kyllä se on ihan vapaa lähtemään koska haluaa? Jos ei lähde niin ilmeisesti silläkin molemmat ehdot täyttyy..

Oletko kertonut?

Ai että pidän hänestä tosi paljon ja meidän elämä sujuu yhdessä tosi hyvin? Kyllä se kuule tulee ihan käytännössä ilmi jokainen yhteinen päivä :D jos sun suhteessa ei, niin varmaan kannattaa tehdä jotakin.

Et ymmärtänyt, mut ei sen väliä.

Jos puhut ohi aiheen niin vaikea on joo muiden pysyä kärryillä.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä monia, jotka olisivat jälkeenpäin harmitelleet valintojaan rakkausasioissa?

Joillain niitä valintoja kai riittää, toiset ottaa sen, minkä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Ok ymmärrän pointin. Itsekkyys huipussaan. Mitä, jos se puoliso ei tykkää tuosta ajatuksesta? Viet toisen mahdollisuuden sen oman onnen maksimointiin.

Hmmm, kyllä se on ihan vapaa lähtemään koska haluaa? Jos ei lähde niin ilmeisesti silläkin molemmat ehdot täyttyy..

Tietääkö puoliso, että olet rakastunut toiseen?

En ole rakastunut toiseen. Kaipaan täällä ystävää. Kumppani tietää kyllä.

Miksi ystävään ei voi ottaa yhteyttä, jos kumppanikin tietää?

Ei meillä ole yhteys mitenkään poikki, ystävyys on vasta kehitteillä. Miksi utelet? Pysy aiheessa, mun tilanteen ruotiminen ei auta aloittajaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä monia, jotka olisivat jälkeenpäin harmitelleet valintojaan rakkausasioissa?

Olen kyllä harmitellut, tänään viimeksi.

Mitä oot harmitellut?

Annetaan jo arpisten haavojen olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Luetun ymmärtämisen taso 🤦🏻🤦🏻🤦🏻

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syvää kiintymystä puolisoon, mutta olen rakastunut toiseen. Kamala ja yllättävä tilanne.

Menee ohi, ihastushormonit laantuu parissa vuodessa ja sitten alat nähdä sitä ihastusta tavallisena ihmisenä. Älä vaan hätiköi, jos on hyvä suhde hyvän ja sopivan ihmisen kanssa. Sellaista on tosi vaikea löytää, saada ja pitää.

Tuo on tuota tyytymistä ja velvollisuutta. Alkaa kaduttamaan myöhemmin.

Ei, vaan oman onnellisuuden maksimointia. Kannattaa valita se, jonka kanssa kokonaisuutena elämä on onnellisinta. Se on yleensä se henkilö, josta pitää tosi paljon JA jonka kanssa elämä sujuu. Jompikumpi ei riitä.

Eli parisuhteessa kuuluu olla ihmisen kanssa, joka on kiva, mutta jota ei rakasta. Tosi onnelliselta kuulostaa elämä. Yhtä hyvin voisi asua hyvän kaverin kanssa kimppakämpässä 🙄

Sellaiseksi parisuhde voi muuttua vuosien saatossa.