Miksi kotihoidon asiakkaat pääsee suihkuun vain kerran viikossa?

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano mummolle, että istuu vessanpytyn päällä ja suihkuttaa itseään käsisuihkulla.

Voi myös ostaa suihkutuolin ja laittaa sen lavuaarin eteen ja suihkutella siinä istuen.

Miksi lavuaarin eteen eikä suihkutilaan? Kastuu koko kylppäri ja suihkun lipsahtaessa kädestä kastuu myös eteinen huonolla tuurilla.

Kuule kun osassa pienistä asunnoista ei ole oikeastaan edes varsinaista kylppäriä vaan vain wc johon sen suihkun käytön lisäksi samaan tilaan on mahdutettu varsin usein myös pesukone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillinen siirretään kaikki vastuu yhteiskunnalle - kirjoitus!

Mikä aloittajaa estää olemasta suihkuapuna mummolle?

Ensinnäkin, asun 175 km päässä. En jaksa joka viikko ajaa mummon luo suihkuttamaan. Se riittää, että otan palkattoman vapaan, jos mummo pitää viedä lääkäriin, koska kotihoito ei ehdi. Olen työssä käyvä ihminen, ja huolehdin kodista ja kolmesta kouluikäisestä lapsesta yhdessä mieheni kanssa. Tiedän, että monessa muussa maassa naiset eivät käy töissä tai pystyvät käymään töissä vain osa-aikaisesti, koska pitää hoitaa vanhempia ja isovanhenpia kotona. Eläköön tasa-arvo, joka Suomessa vallitsee! Hyvinvointivaltio on luotu sillä, että sekä miehillä että naisilla on ollut oikeus työuraan. Pitkään Suomi oli Euroopan kärkimaita työikäisten työssä käynnin suhteen. Isäni on eläkkeellä oleva rakennusmestari, joka joutaisi auttamaan, mutta sai aivoinfarktin ja toinen käsi ei toimi ja jalkakin vielä laahaa hiukan. Hänen osaltaan raskaammat hommat on tehty todennäköisesti lopuksi ikää.

Toiseksi mummo on ikänsä veroja maksanut. Nyt kun hän on vanha ja tarvitsee apua, yhtäkkiä on leikattu kaikista palveluista. Edelleenkin hän maksaa palveluista, joita saa, esim. kotihoidosta ja turvapuhelimesta noin 600 euroa kuussa ja yhdestä ateriasta kotiin kerran päivässä reilusti yli 200 euroa kuussa. Lääkkeet maksaa myös.

En tiedä, kuinka rikkaita muut eläkeläiset on, mutta asumiskustannukset ja nuo kaikki menot, niin ei sinne tilille mitään jää. Kaupasta on pakko tilata ruokaa, ja ruokalasku senkun kallistuu. Silmäleikkauskin oli pakko teettää yksityisellä, kun julkisella ei koronaan vedoten tehty. Onneksi oli sen verran säästössä. Näkö on ihmiselle tärkeä, mutta kun ikää tulee, saa taistella päästäkseen silmäleikkauksiin. Yksityisellä homma hoituu omalla rahalla. Minähän häntä olin siellä leikkauksessa käyttämässä ja yön ja seuraavan päivän seurana, kun yksin ei saa jättää kotiin vuorokauteen.

-ap

Meillä ei ole ehtimisestä kiinni, ei ole kuulunut enää vuosiin toimenkuvaan vaan se on jo pitkään ollut omaisten/sukulaisten/läheisten jne. tehtävä. Ihan liikaa joudutaan nytkin tekemään sellaisia asioita ja hommia jotka eivät todellakaan kuulu meille, onneksi niitä ollaan karsimassa ja siirtämässä mm. kolmannelle sektorille. On asioita joiden tekemiseen ei tarvita koulutettua hoitohenkilökuntaa, esim. jääkaapin sulatus, verhojen vaihto ym. ym. ja omaisten jättämien kahvitiskien tiskaaminen.

Entä jos omaisia ei ole? Minun veli tarvitsee paljon apua, mutta minulla on 4,5 tunnin ajomatka, työ ja odotan pääsyä leikkaukseen itsekin. En saisi nostella painavia tavaroitakaan ja veli painaa yli 100 kg. Käyn silti 1-2 kertaa kuukaudessa ja sitten olen pari päivää lähes liikuntakyvytön sen jälkeen. Työni on sentään kevyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

Kotihoidon maksimiavut ovat muistaakseni 5 kertaa päivässä joten ei pidä paikkaansa (olisiko hyvä on sitten eri asia, mutta paikkoja ei ole ja kriteerit eivät täyty). Joskus ihminen voi myös tarvita kotiapua vaikka leikkauksen jälkeen enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano mummolle, että istuu vessanpytyn päällä ja suihkuttaa itseään käsisuihkulla.

Voi myös ostaa suihkutuolin ja laittaa sen lavuaarin eteen ja suihkutella siinä istuen.

Miksi lavuaarin eteen eikä suihkutilaan? Kastuu koko kylppäri ja suihkun lipsahtaessa kädestä kastuu myös eteinen huonolla tuurilla.

Kuule kun osassa pienistä asunnoista ei ole oikeastaan edes varsinaista kylppäriä vaan vain wc johon sen suihkun käytön lisäksi samaan tilaan on mahdutettu varsin usein myös pesukone.

Tätä mietinkin, että miten on edes suihkuavustajasta mitään hyötyä, jos asunnon pesutilaan ei mahdu kahta ihmistä? Ja suihkussa avustaminen on sekin tietynlainen "ammattitaito". En minä ainakaan osaa maallikkona pestä toista ihmistä "oikein" ja pitääkö siinä olla itsekin alasti, koska kastut läpimäräksi? En haluaisi alastomana avustaa ketään. Sitten olet itse ihan likainen ja hikinen sen suihkutusen jälkeen. Ja pitää vielä siivota ja kuivata kylppäri. Hemmetinmoinen homma.

Voisiko valtio oikeasti jakaa ihmisille itsaripillerit, niin voisi jokainen valita haluaako jäädä muiden armoille vai päättää päiväsä arvokkaasti itselleen sopivana ajankohtana?

Suihku kerran viikossa pätee myös sairaalassa ja vanhainkodeissa, joissa on kuitenkin henkilökuntaa paikalla ympärivuorokautisesti. Alapesut tehdään tietysti aamuin illoin, ja muutoinkin pyyhitään ylävartaloaan ja kainaloita pesulapuin. Se, että kokovartalosuihkuun pääsee kerran viikossa ei tarkoita, etteikö hygieniasta huolehdita muilla keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillinen siirretään kaikki vastuu yhteiskunnalle - kirjoitus!

Mikä aloittajaa estää olemasta suihkuapuna mummolle?

Ensinnäkin, asun 175 km päässä. En jaksa joka viikko ajaa mummon luo suihkuttamaan. Se riittää, että otan palkattoman vapaan, jos mummo pitää viedä lääkäriin, koska kotihoito ei ehdi. Olen työssä käyvä ihminen, ja huolehdin kodista ja kolmesta kouluikäisestä lapsesta yhdessä mieheni kanssa. Tiedän, että monessa muussa maassa naiset eivät käy töissä tai pystyvät käymään töissä vain osa-aikaisesti, koska pitää hoitaa vanhempia ja isovanhenpia kotona. Eläköön tasa-arvo, joka Suomessa vallitsee! Hyvinvointivaltio on luotu sillä, että sekä miehillä että naisilla on ollut oikeus työuraan. Pitkään Suomi oli Euroopan kärkimaita työikäisten työssä käynnin suhteen. Isäni on eläkkeellä oleva rakennusmestari, joka joutaisi auttamaan, mutta sai aivoinfarktin ja toinen käsi ei toimi ja jalkakin vielä laahaa hiukan. Hänen osaltaan raskaammat hommat on tehty todennäköisesti lopuksi ikää.

Toiseksi mummo on ikänsä veroja maksanut. Nyt kun hän on vanha ja tarvitsee apua, yhtäkkiä on leikattu kaikista palveluista. Edelleenkin hän maksaa palveluista, joita saa, esim. kotihoidosta ja turvapuhelimesta noin 600 euroa kuussa ja yhdestä ateriasta kotiin kerran päivässä reilusti yli 200 euroa kuussa. Lääkkeet maksaa myös.

En tiedä, kuinka rikkaita muut eläkeläiset on, mutta asumiskustannukset ja nuo kaikki menot, niin ei sinne tilille mitään jää. Kaupasta on pakko tilata ruokaa, ja ruokalasku senkun kallistuu. Silmäleikkauskin oli pakko teettää yksityisellä, kun julkisella ei koronaan vedoten tehty. Onneksi oli sen verran säästössä. Näkö on ihmiselle tärkeä, mutta kun ikää tulee, saa taistella päästäkseen silmäleikkauksiin. Yksityisellä homma hoituu omalla rahalla. Minähän häntä olin siellä leikkauksessa käyttämässä ja yön ja seuraavan päivän seurana, kun yksin ei saa jättää kotiin vuorokauteen.

-ap

Meillä ei ole ehtimisestä kiinni, ei ole kuulunut enää vuosiin toimenkuvaan vaan se on jo pitkään ollut omaisten/sukulaisten/läheisten jne. tehtävä. Ihan liikaa joudutaan nytkin tekemään sellaisia asioita ja hommia jotka eivät todellakaan kuulu meille, onneksi niitä ollaan karsimassa ja siirtämässä mm. kolmannelle sektorille. On asioita joiden tekemiseen ei tarvita koulutettua hoitohenkilökuntaa, esim. jääkaapin sulatus, verhojen vaihto ym. ym. ja omaisten jättämien kahvitiskien tiskaaminen.

Entä jos omaisia ei ole? Minun veli tarvitsee paljon apua, mutta minulla on 4,5 tunnin ajomatka, työ ja odotan pääsyä leikkaukseen itsekin. En saisi nostella painavia tavaroitakaan ja veli painaa yli 100 kg. Käyn silti 1-2 kertaa kuukaudessa ja sitten olen pari päivää lähes liikuntakyvytön sen jälkeen. Työni on sentään kevyttä.

Kolmas sektori, henkilökohtainen avustaja, muut ostopalvelut mm. yksityiset hoiva-/hoito-/kotiapupalveluyritykset, siivoojat, naapurit ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano mummolle, että istuu vessanpytyn päällä ja suihkuttaa itseään käsisuihkulla.

Voi myös ostaa suihkutuolin ja laittaa sen lavuaarin eteen ja suihkutella siinä istuen.

Miksi lavuaarin eteen eikä suihkutilaan? Kastuu koko kylppäri ja suihkun lipsahtaessa kädestä kastuu myös eteinen huonolla tuurilla.

Kuule kun osassa pienistä asunnoista ei ole oikeastaan edes varsinaista kylppäriä vaan vain wc johon sen suihkun käytön lisäksi samaan tilaan on mahdutettu varsin usein myös pesukone.

Tätä mietinkin, että miten on edes suihkuavustajasta mitään hyötyä, jos asunnon pesutilaan ei mahdu kahta ihmistä? Ja suihkussa avustaminen on sekin tietynlainen "ammattitaito". En minä ainakaan osaa maallikkona pestä toista ihmistä "oikein" ja pitääkö siinä olla itsekin alasti, koska kastut läpimäräksi? En haluaisi alastomana avustaa ketään. Sitten olet itse ihan likainen ja hikinen sen suihkutusen jälkeen. Ja pitää vielä siivota ja kuivata kylppäri. Hemmetinmoinen homma.

Voisiko valtio oikeasti jakaa ihmisille itsaripillerit, niin voisi jokainen valita haluaako jäädä muiden armoille vai päättää päiväsä arvokkaasti itselleen sopivana ajankohtana?

Otan yleensä taskullisen työjakun ensin pois, sitten kylvetysesiliina (kuin teurastajan essu mutta ohuempi) päälle, saappaat jalkaan ja vinyylikäsineet käteen. Esiliinan alla on siis normaalisti töissä käyttämäni paita ja housut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

Kotihoidon maksimiavut ovat muistaakseni 5 kertaa päivässä joten ei pidä paikkaansa (olisiko hyvä on sitten eri asia, mutta paikkoja ei ole ja kriteerit eivät täyty). Joskus ihminen voi myös tarvita kotiapua vaikka leikkauksen jälkeen enemmän.

Jep, mummu olisi jo täysin hoivakodin tarpeessa mutta ei pääse vieläkään. Samoin äiti tarttis jo 24/7 hoitoavun. Mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillinen siirretään kaikki vastuu yhteiskunnalle - kirjoitus!

Mikä aloittajaa estää olemasta suihkuapuna mummolle?

Ensinnäkin, asun 175 km päässä. En jaksa joka viikko ajaa mummon luo suihkuttamaan. Se riittää, että otan palkattoman vapaan, jos mummo pitää viedä lääkäriin, koska kotihoito ei ehdi. Olen työssä käyvä ihminen, ja huolehdin kodista ja kolmesta kouluikäisestä lapsesta yhdessä mieheni kanssa. Tiedän, että monessa muussa maassa naiset eivät käy töissä tai pystyvät käymään töissä vain osa-aikaisesti, koska pitää hoitaa vanhempia ja isovanhenpia kotona. Eläköön tasa-arvo, joka Suomessa vallitsee! Hyvinvointivaltio on luotu sillä, että sekä miehillä että naisilla on ollut oikeus työuraan. Pitkään Suomi oli Euroopan kärkimaita työikäisten työssä käynnin suhteen. Isäni on eläkkeellä oleva rakennusmestari, joka joutaisi auttamaan, mutta sai aivoinfarktin ja toinen käsi ei toimi ja jalkakin vielä laahaa hiukan. Hänen osaltaan raskaammat hommat on tehty todennäköisesti lopuksi ikää.

Toiseksi mummo on ikänsä veroja maksanut. Nyt kun hän on vanha ja tarvitsee apua, yhtäkkiä on leikattu kaikista palveluista. Edelleenkin hän maksaa palveluista, joita saa, esim. kotihoidosta ja turvapuhelimesta noin 600 euroa kuussa ja yhdestä ateriasta kotiin kerran päivässä reilusti yli 200 euroa kuussa. Lääkkeet maksaa myös.

En tiedä, kuinka rikkaita muut eläkeläiset on, mutta asumiskustannukset ja nuo kaikki menot, niin ei sinne tilille mitään jää. Kaupasta on pakko tilata ruokaa, ja ruokalasku senkun kallistuu. Silmäleikkauskin oli pakko teettää yksityisellä, kun julkisella ei koronaan vedoten tehty. Onneksi oli sen verran säästössä. Näkö on ihmiselle tärkeä, mutta kun ikää tulee, saa taistella päästäkseen silmäleikkauksiin. Yksityisellä homma hoituu omalla rahalla. Minähän häntä olin siellä leikkauksessa käyttämässä ja yön ja seuraavan päivän seurana, kun yksin ei saa jättää kotiin vuorokauteen.

-ap

Meillä ei ole ehtimisestä kiinni, ei ole kuulunut enää vuosiin toimenkuvaan vaan se on jo pitkään ollut omaisten/sukulaisten/läheisten jne. tehtävä. Ihan liikaa joudutaan nytkin tekemään sellaisia asioita ja hommia jotka eivät todellakaan kuulu meille, onneksi niitä ollaan karsimassa ja siirtämässä mm. kolmannelle sektorille. On asioita joiden tekemiseen ei tarvita koulutettua hoitohenkilökuntaa, esim. jääkaapin sulatus, verhojen vaihto ym. ym. ja omaisten jättämien kahvitiskien tiskaaminen.

Entä jos omaisia ei ole? Minun veli tarvitsee paljon apua, mutta minulla on 4,5 tunnin ajomatka, työ ja odotan pääsyä leikkaukseen itsekin. En saisi nostella painavia tavaroitakaan ja veli painaa yli 100 kg. Käyn silti 1-2 kertaa kuukaudessa ja sitten olen pari päivää lähes liikuntakyvytön sen jälkeen. Työni on sentään kevyttä.

Kolmas sektori, henkilökohtainen avustaja, muut ostopalvelut mm. yksityiset hoiva-/hoito-/kotiapupalveluyritykset, siivoojat, naapurit ym.

Eläkeläinen ei saa avustajaa paitsi ostamalla yksityiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillinen siirretään kaikki vastuu yhteiskunnalle - kirjoitus!

Mikä aloittajaa estää olemasta suihkuapuna mummolle?

Ensinnäkin, asun 175 km päässä. En jaksa joka viikko ajaa mummon luo suihkuttamaan. Se riittää, että otan palkattoman vapaan, jos mummo pitää viedä lääkäriin, koska kotihoito ei ehdi. Olen työssä käyvä ihminen, ja huolehdin kodista ja kolmesta kouluikäisestä lapsesta yhdessä mieheni kanssa. Tiedän, että monessa muussa maassa naiset eivät käy töissä tai pystyvät käymään töissä vain osa-aikaisesti, koska pitää hoitaa vanhempia ja isovanhenpia kotona. Eläköön tasa-arvo, joka Suomessa vallitsee! Hyvinvointivaltio on luotu sillä, että sekä miehillä että naisilla on ollut oikeus työuraan. Pitkään Suomi oli Euroopan kärkimaita työikäisten työssä käynnin suhteen. Isäni on eläkkeellä oleva rakennusmestari, joka joutaisi auttamaan, mutta sai aivoinfarktin ja toinen käsi ei toimi ja jalkakin vielä laahaa hiukan. Hänen osaltaan raskaammat hommat on tehty todennäköisesti lopuksi ikää.

Toiseksi mummo on ikänsä veroja maksanut. Nyt kun hän on vanha ja tarvitsee apua, yhtäkkiä on leikattu kaikista palveluista. Edelleenkin hän maksaa palveluista, joita saa, esim. kotihoidosta ja turvapuhelimesta noin 600 euroa kuussa ja yhdestä ateriasta kotiin kerran päivässä reilusti yli 200 euroa kuussa. Lääkkeet maksaa myös.

En tiedä, kuinka rikkaita muut eläkeläiset on, mutta asumiskustannukset ja nuo kaikki menot, niin ei sinne tilille mitään jää. Kaupasta on pakko tilata ruokaa, ja ruokalasku senkun kallistuu. Silmäleikkauskin oli pakko teettää yksityisellä, kun julkisella ei koronaan vedoten tehty. Onneksi oli sen verran säästössä. Näkö on ihmiselle tärkeä, mutta kun ikää tulee, saa taistella päästäkseen silmäleikkauksiin. Yksityisellä homma hoituu omalla rahalla. Minähän häntä olin siellä leikkauksessa käyttämässä ja yön ja seuraavan päivän seurana, kun yksin ei saa jättää kotiin vuorokauteen.

-ap

Meillä ei ole ehtimisestä kiinni, ei ole kuulunut enää vuosiin toimenkuvaan vaan se on jo pitkään ollut omaisten/sukulaisten/läheisten jne. tehtävä. Ihan liikaa joudutaan nytkin tekemään sellaisia asioita ja hommia jotka eivät todellakaan kuulu meille, onneksi niitä ollaan karsimassa ja siirtämässä mm. kolmannelle sektorille. On asioita joiden tekemiseen ei tarvita koulutettua hoitohenkilökuntaa, esim. jääkaapin sulatus, verhojen vaihto ym. ym. ja omaisten jättämien kahvitiskien tiskaaminen.

Entä jos omaisia ei ole? Minun veli tarvitsee paljon apua, mutta minulla on 4,5 tunnin ajomatka, työ ja odotan pääsyä leikkaukseen itsekin. En saisi nostella painavia tavaroitakaan ja veli painaa yli 100 kg. Käyn silti 1-2 kertaa kuukaudessa ja sitten olen pari päivää lähes liikuntakyvytön sen jälkeen. Työni on sentään kevyttä.

Kolmas sektori, henkilökohtainen avustaja, muut ostopalvelut mm. yksityiset hoiva-/hoito-/kotiapupalveluyritykset, siivoojat, naapurit ym.

Eläkeläinen ei saa avustajaa paitsi ostamalla yksityiseltä.

Meillä on muutamia asiakkaita jotka ovat palkanneet itselleen henkilökohtaisen avustajan. He maksavat avustajan palkan ja ovat näin ollen avustajan työnantajia.

Sitähän se on. Oma läheiseni on kodissaan 24/7, paitsi silloin kun käyn lauantaisin viemässä pyörätuolilla puoleksi tunniksi ulos, tai kesällä varmaan pidempäänkin. Hoidan laskut tietokoneella hänen vieressään, koska hän ei itse osaa tietokonetta käyttää. Teen kauppatilauksen netissä, kuljetus tuo tiistaisin. Lauantaisin tuon aina tullessani samat: pehmeää leipää, pari banaania ja maitotölkin. Kaikki muut tilataan kaupasta kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Hän syö kaupan valmisruokia, koska kunta siirtyi lämmitettäviin aterioihin. Niissä oli ongelma se, että hän ei saa vakuumipakkausta auki. Tilataan kaupasta sellaisia pakkauksia, jotka helpompi avata. Teen myös välillä lauantaisin ruokaa, esim. perunamuusia ja porkkana-jauhelihapihvejä tai tonnikalakiusausta, joita hän voi lämmittää mikrossa myös seuraavana päivänä. Salaattia pitäisi syödä, mutta ne menee nopeasti pilalle. Yleensä pienin vain kurkkua ja tomaattia kuppiin, vähän kuin salaatiksi.

Kotihoito käy aamuisin. Klo 08 on sovittu käyntiaika, mutta välillä ovat tulleet vasta klo 09. Omaiseni herää yleensä klo 06-06.30. Syödä ei saa, koska ensin mitataan verensokeri, annetaan insuliini ja sitten vasta aamupala. Tukisukat pitäisi laittaa ennen sängystä nousua, mutta kuka pystyy olemaan sängyssä jopa 3 tuntia heräämisen jälkeen? Aamupalan jälkeen auttavat pukeutumaan ja pesevät hampaat, koska omaisellani ei ole juuri tuntoa käsissä ja hammaspesu ei onnistu. Joskus jos on kiire seuraavaan paikkaan, eivät ehdi auttaa pukeutumisessa. Esim. viime lauantaina kun menin, hän oli pyjama päällä edelleen, mutta tukisukat oli ehditty kiskoa jalkaan, annettu lääkkeet ja vaihdettu yövaippa pois.

Yleensä hänellä käydään iltaisin noin klo 19, jolloin taas mittaavat sokerin, antavat insuliinin, laittavat yövaipat, antavat muut lääkkeet ja pyjaman päälle sekä iltapalan yöpöydälle sängyn viereen. Periaatteessa hän pääsee moottoroituun sänkyyn itsekin, mutta peitto on ongelma, kun ei saa vammautuneilla käsillä kiskottua sitä. Minä pesen lakanapyykit ja ripustan kuivumaan lauantaisin ja vaihdan lakanat. Toinen koneellinen vaatepyykkiä. Kotihoidon hoitaja pesee lähinnä akuutit pissapyykit, jos on käynyt vahinko. Niitä sattuu etenkin yöllä, koska vaippa voi olla aamuyöstä jo märkä. Päivisin yleensä ehtii itse vessaan, vaikka inkohousut onkin varmuuden vuoksi, koska liikkuminen on hidasta ja vanhalla ihmisellä pissa voi lorahtaa helpostikin.

Siivooja käy 2 kertaa kuukaudessa, kotitalousvähennyksen jälkeen maksaa noin 40 euroa/kerta. Minä en siivoa enkä suihkuta. Kotihoidon suihkupäivä torstaisin. Joskus olen silti ihan poikki. Työviikko takana ja joka lauantai 3-5 tuntia auttamassa omaisen luona. Ei me istuskella, kyllä se koko aika menee touhutessa. Soittelen myös useamman kerran viikossa hänelle ja kysyn kuulumiset. Odotettavissa on, että tulee kolmas kotihoidon käynti päivään, lähinnä insuliini ennen isompaa ruokaa. Jos olen lomalla tai kipeänä, veljeni on käynyt auttelemassa. Ei hän mitään ruokia kokkaa tai vie ulos, mutta akuutit jutut, kuten pyykit, laskut, kauppatilauksen ja lakananvaihdot hoitaa ja juovat kahvit yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

On myös asiakkaita joiden hoitamiseen tarvitaan kaksi hoitajaa kolmekin kertaa vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

Kotihoidon maksimiavut ovat muistaakseni 5 kertaa päivässä joten ei pidä paikkaansa (olisiko hyvä on sitten eri asia, mutta paikkoja ei ole ja kriteerit eivät täyty). Joskus ihminen voi myös tarvita kotiapua vaikka leikkauksen jälkeen enemmän.

Meillä on kyllä maksimiavut 3 päiväkäyntiä plus yksi yökäynti. Sen enempää ei saa, vaikka olisi pää kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

Kotihoidon maksimiavut ovat muistaakseni 5 kertaa päivässä joten ei pidä paikkaansa (olisiko hyvä on sitten eri asia, mutta paikkoja ei ole ja kriteerit eivät täyty). Joskus ihminen voi myös tarvita kotiapua vaikka leikkauksen jälkeen enemmän.

Meillä 4 x pvä.

Olen kotihoidossa töissä, Itä- Helsingissä. Minulla on 20- 25 käyntiä vuorossa. Kävellen/ fillarilla hosutaan matkat. Ei siinä ehdi kuin kuin huikata ovelta, että oletko hengissä, antaa nopeasti lääkkeet ja lämmittää jokin ruoka mikrossa ja ja rynnätä seuraavaan paikkaan. Ei ole aikaa kysellä mitään, ei mitään ylimääräistä, kun on kirjattavakin siinä samalla. Itse ei ehdi syödä, käydä vessassa. Tänään kävin puskassa kusella, kun oli kupla otsassa. Onneksi määrä- aikaisuus loppuu ylihuomenna. Ei enää ikinä kotihoitoon töihin.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se on. Oma läheiseni on kodissaan 24/7, paitsi silloin kun käyn lauantaisin viemässä pyörätuolilla puoleksi tunniksi ulos, tai kesällä varmaan pidempäänkin. Hoidan laskut tietokoneella hänen vieressään, koska hän ei itse osaa tietokonetta käyttää. Teen kauppatilauksen netissä, kuljetus tuo tiistaisin. Lauantaisin tuon aina tullessani samat: pehmeää leipää, pari banaania ja maitotölkin. Kaikki muut tilataan kaupasta kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Hän syö kaupan valmisruokia, koska kunta siirtyi lämmitettäviin aterioihin. Niissä oli ongelma se, että hän ei saa vakuumipakkausta auki. Tilataan kaupasta sellaisia pakkauksia, jotka helpompi avata. Teen myös välillä lauantaisin ruokaa, esim. perunamuusia ja porkkana-jauhelihapihvejä tai tonnikalakiusausta, joita hän voi lämmittää mikrossa myös seuraavana päivänä. Salaattia pitäisi syödä, mutta ne menee nopeasti pilalle. Yleensä pienin vain kurkkua ja tomaattia kuppiin, vähän kuin salaatiksi.

Kotihoito käy aamuisin. Klo 08 on sovittu käyntiaika, mutta välillä ovat tulleet vasta klo 09. Omaiseni herää yleensä klo 06-06.30. Syödä ei saa, koska ensin mitataan verensokeri, annetaan insuliini ja sitten vasta aamupala. Tukisukat pitäisi laittaa ennen sängystä nousua, mutta kuka pystyy olemaan sängyssä jopa 3 tuntia heräämisen jälkeen? Aamupalan jälkeen auttavat pukeutumaan ja pesevät hampaat, koska omaisellani ei ole juuri tuntoa käsissä ja hammaspesu ei onnistu. Joskus jos on kiire seuraavaan paikkaan, eivät ehdi auttaa pukeutumisessa. Esim. viime lauantaina kun menin, hän oli pyjama päällä edelleen, mutta tukisukat oli ehditty kiskoa jalkaan, annettu lääkkeet ja vaihdettu yövaippa pois.

Yleensä hänellä käydään iltaisin noin klo 19, jolloin taas mittaavat sokerin, antavat insuliinin, laittavat yövaipat, antavat muut lääkkeet ja pyjaman päälle sekä iltapalan yöpöydälle sängyn viereen. Periaatteessa hän pääsee moottoroituun sänkyyn itsekin, mutta peitto on ongelma, kun ei saa vammautuneilla käsillä kiskottua sitä. Minä pesen lakanapyykit ja ripustan kuivumaan lauantaisin ja vaihdan lakanat. Toinen koneellinen vaatepyykkiä. Kotihoidon hoitaja pesee lähinnä akuutit pissapyykit, jos on käynyt vahinko. Niitä sattuu etenkin yöllä, koska vaippa voi olla aamuyöstä jo märkä. Päivisin yleensä ehtii itse vessaan, vaikka inkohousut onkin varmuuden vuoksi, koska liikkuminen on hidasta ja vanhalla ihmisellä pissa voi lorahtaa helpostikin.

Siivooja käy 2 kertaa kuukaudessa, kotitalousvähennyksen jälkeen maksaa noin 40 euroa/kerta. Minä en siivoa enkä suihkuta. Kotihoidon suihkupäivä torstaisin. Joskus olen silti ihan poikki. Työviikko takana ja joka lauantai 3-5 tuntia auttamassa omaisen luona. Ei me istuskella, kyllä se koko aika menee touhutessa. Soittelen myös useamman kerran viikossa hänelle ja kysyn kuulumiset. Odotettavissa on, että tulee kolmas kotihoidon käynti päivään, lähinnä insuliini ennen isompaa ruokaa. Jos olen lomalla tai kipeänä, veljeni on käynyt auttelemassa. Ei hän mitään ruokia kokkaa tai vie ulos, mutta akuutit jutut, kuten pyykit, laskut, kauppatilauksen ja lakananvaihdot hoitaa ja juovat kahvit yhdessä.

Minä olen usein työpäivän jälkeen ihan poikki, kun on ollut työvuorossa 15-17 asiakasta listalla ja teen em. asioita koko päivän, kaikkien asiakkaiden kanssa vuorollaan. Pissavahinkoja, auttamista jalkeille/sänkyyn, pesuja, vaippoja, pukemista, tukisukkia, lääkkeitä, ruokaa ja suihkutuksia, päivittäin vaihtelevasssa järjestyksessä.

Meillä palvelutalossakin jokainen pestään suihkussa vaan kerran viikossa. Osa todella huonokuntoisia, osa taas inhoaa suihkua. Muuten pienet pesut tehdään päivittäin. Toki jotkut varmaan voisivat käydä useammin, mutta ei ole aikaa heitä viedä. Tämä on totuus. Joku hyväkuntoinen vielä käy meilläkin itse suihkussa useammin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

No eipä kuulu ei mutta mistä sä ne hoitopaikat revit? Sairaalassakin makaa vanhuksia osastoilla jotka eivät sinne hoidollisesti kuulu ja kuormittavat hoitoa vaativien potilaiden osastolle pääsyä entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kokee, ettei läheisensä pääse tarpeeksi usein suihkuun, niin voithan mennä itsekin joskus avuksi. Hoitajien vika se ei varmaankaan ole, jos hoidettaville on max-määrä minuutteja, ja hoidettavia on useita.

Silti nämä kotihoidon asikkaat maksavat palvelusta ja ajasta joita eivät saa, ja siitä on turha syyllistää muuta perhettä tai omaisia. Käytännössä se aika, josta kotihoidon asiakas maksaa, ei toteudu lähes koskaan.

Tuo on totta, koska käyntiin lasketaan kirjaukset ja asiakkaan asioiden hoitoon kuluvaa aikaa. Jos on lääkehoito kotihoidon kautta, meillä lisätään automaattisesti 2 tunnista veloitus viikossa. Se on lähinnä lääkereseptien uusimiseen, lääkkeiden hakuun apteekista yms. liittyvää, koska se on myös annosjakeluasiakkailta veloitettu, vaikkei dosettiin jaeta yleensä. Jos tarvitaan 2 suihkuttajaa, lasketaan aina vähintään 2 tuntia suihkukerralle, vaikka se suihku hoituisi 45 minuutissa pukeutumisen kanssa.

Omaisten on vaikea ymmärtää, jos on 20 min, käynti aamuin, illoin plus lääkehuolto ja suihkuapu, se tuntimäärä onkin jotain muuta kuin todellinen asiakasaika.