Miksi kotihoidon asiakkaat pääsee suihkuun vain kerran viikossa?

Ei laitoksissa, hoivakodeissakaan, käytetä suihkussa kuin kerran viikossa. Ja sen kyllä huomaa.

Huonokuntoiselle se suihku on jo rasite sinänsä, vaikka apua saisi kuinka paljon. Moni kotihoidon asiakas säästelee voimiaan, eikä vaikkapa uskalla jumpata hoitajan kanssa pesupäivää edeltävänä päivänä, jotta selviäisi suihkusta kunnialla. Heitä jännittää oma jaksaminen jo etukäteen, suihkupäivä on stressin aihe. Ovat kyllä loputtoman tyytyväisiä sitten, kun pesu on ohi, olo puhdas ja puhtaat vaatteet päällä, ja saivat käyvä levähtämään rasituksen jälkeen.

Jokaiselle kotihoidon asiakkaalle on varattu suihkuun aikaa vain kerran viikossa. Siinä kestää yli 60min eri vaiheineen ja vuodevaatteidenvaihdot ja muut.

Sama laitoksissa.

Toki jos joku on oksennuksessa tai ulosteissa, se on vaan pakko jotenkin järjestää.

Ja todennäköisesti vanhus ei edes halua suihkuun kuin ihan korkeintaan sen kerta viikkoon. Tämä on huomattavasti tavallisempaa. Ei ole omalla kohdalla kukaan vanhus vielä toivonut pääsevänsä useammin suihkuun.

Isompi ongelma on nämä joita ei saa kokopesulle suunnilleen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei laitoksissa, hoivakodeissakaan, käytetä suihkussa kuin kerran viikossa. Ja sen kyllä huomaa.

Näin on. Kun käyn äitiäni katsomassa, pelästyn joka kerta, kun hiukset on rasvaiset, hiki ja pissa haisee. Häntä se ei enää häiritse, kun on alzheimerintauti siihen pisteeseen edennyt, ettei tule ymmärrettävää puhettakaan. Usein kun käyn, pesen ihan ensin äidin kädet (myös kynsien aluset, jotka tuppaa olemaan likaiset) ja jos tarve vaatii, leikkaan kynnet. Äitini piti ennen aina kynsilakkaa, mutta hoitaja oli sitä mieltä, että lohkeillut lakka kerää bakteereita. Teki mieli sanoa, että peskää käsiä useammin, niin ei ole ongelmaa. Nyt en ole lakannut, jos se häiritsee.

Kaikki ylimääräinen hoitopaikassa on vaikeaa. Usein vaihdan äidin vaatteet, kun käyn, koska pyykkiä on luvattu pestä tarpeen mukaan, mutta silti paitoja vaihdetaan todella harvoin. Koko ajan vaihtuu työntekijät ja joskus saattaa olla vuorossa yksi vakituinen ja 3 sijaista. Eivät kykene seuraamaan, milloin kenenkin vaatteet vaihdetaan ja vaihdetaanko edes kerran viikossa, jos ei ole omaisia.

Kerran viikossa on saunapäivä, mutta olen huomannut, että jos on vuorossa monta sijaista, eivät lämmitä saunaa vaan pelkkä suihku. En jaksaisi siitä riidellä, mutta äitini maksaa kuitenkin saunamaksun, olikohan se 16 euroa kuussa. Se ei sisälly vuokraan eikä hoitomaksuun, vaan on erillinen maksu niille, jotka haluaa saunoa. Suurin osa haluaa.

Rahalla saa ostettua ylimääräistä muutakin. Välillä hoitajat tilaavat pitsaa tai makkaraperunoita kimppatilauksena. Kampaaja käy vaikka kuukauden välein, jos rahat riittää. Leikkaus maksaa 40 euroa ja hiusten pesu ja kuivaus 15 euroa. Jalkahoitajan käynti 65 euroa/kerta, eikä siitä saa kotitalousvähennystä. Uutuutena talvella oli taidekerho, jossa ulkopuolinen ohjaaja. Äitini tykkäsi, mutta olihan siinäkin maksu 185 euroa, ja kokoontumisia oli lopulta vain 8 kertaa, kun oli lomaviikkoa ja pääsiäistä. Se on todella iso raha maksaa ylimääräistä.

Minulle luvattiin, että äitini pääsee ulos joka viikko säiden salliessa. Se lukee jopa hoitosuunnitelmassa. Eivät ehdi viemään. Olen huomannut, että johtaja lupailee hoitokokouksessa vaikka mitä, mutta ei niitä ehditä toteuttaa. Olen vienyt äitiäni pyörätuolilla ulos tunnin kävelylle tänäkin keväänä ainakin pari kertaa kuussa.

Viriketoiminta on ihan vitsi. Lukevat sanomalehteä ääneen muistisairaille, jotka tuskin mitään niistä uutisista ymmärtää ja kerran viikossa on kaikille maksuton toimintatuokio. No, viimeksi menin siihen aikaan kylään, kun seinälle oli isolla merkitty yhteislaulut. Ajattelin, että äiti tykkää ja minäkin voin hänen vierellään laulaa, kun äiti ei enää pysty. Ei siellä mitään yhteislaulua ollut. Joku hoiva-avustaja laittoi televisioruudulle YouTubesta kappaleita, joihin juoksi tekstit. Vähän kuin köyhän naisen karaoke. Hän ei itse osaa suomenkielisiä lauluja, joten ei sitä laulutuokiota kukaan johtanut. Tuommoisia ne heidän kaikille maksuttomat virikkeet juuri on. Äitienpäivänä on äitienpäivän kakkukahvitus ja musiikkiesitys. Todennäköisesti jonkun hoitsun lapsi käy laulamassa tai soittamassa 2 kappaletta, kuten viimeksi. Ei se hoitajien syykään ole, jos rahaa ei käytetä mihinkään virkistykseen.

Minä vien äitiä silloin tällöin konserttiin tai kesäkahvilaan, mutta moni asukas on kuin vankilassa siellä. Ei ole rahaa mihinkään lähteä eikä ole omaisia, jotka veisi minnekään. Viime kesänä äiti tarjosi koko porukalle mansikoita, ostettiin torilta kolme kiloa. Oli moni vanhus niin iloinen niistä herkuista. Kaikki tuollainen tuo hyviä muistoja. Välillä tekisi mieli viedä muutakin, vaikka itse leivottua pullaa, mutta ei saa, kun talon hygieniaohjeet kieltää. Mansikoita saa suoraan torilta tarjota, mutta itse leivottua pullaa ei saa antaa kuin omalle omaiselleen, on siinäkin säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei laitoksissa, hoivakodeissakaan, käytetä suihkussa kuin kerran viikossa. Ja sen kyllä huomaa.

Näin on. Kun käyn äitiäni katsomassa, pelästyn joka kerta, kun hiukset on rasvaiset, hiki ja pissa haisee. Häntä se ei enää häiritse, kun on alzheimerintauti siihen pisteeseen edennyt, ettei tule ymmärrettävää puhettakaan. Usein kun käyn, pesen ihan ensin äidin kädet (myös kynsien aluset, jotka tuppaa olemaan likaiset) ja jos tarve vaatii, leikkaan kynnet. Äitini piti ennen aina kynsilakkaa, mutta hoitaja oli sitä mieltä, että lohkeillut lakka kerää bakteereita. Teki mieli sanoa, että peskää käsiä useammin, niin ei ole ongelmaa. Nyt en ole lakannut, jos se häiritsee.

Kaikki ylimääräinen hoitopaikassa on vaikeaa. Usein vaihdan äidin vaatteet, kun käyn, koska pyykkiä on luvattu pestä tarpeen mukaan, mutta silti paitoja vaihdetaan todella harvoin. Koko ajan vaihtuu työntekijät ja joskus saattaa olla vuorossa yksi vakituinen ja 3 sijaista. Eivät kykene seuraamaan, milloin kenenkin vaatteet vaihdetaan ja vaihdetaanko edes kerran viikossa, jos ei ole omaisia.

Kerran viikossa on saunapäivä, mutta olen huomannut, että jos on vuorossa monta sijaista, eivät lämmitä saunaa vaan pelkkä suihku. En jaksaisi siitä riidellä, mutta äitini maksaa kuitenkin saunamaksun, olikohan se 16 euroa kuussa. Se ei sisälly vuokraan eikä hoitomaksuun, vaan on erillinen maksu niille, jotka haluaa saunoa. Suurin osa haluaa.

Rahalla saa ostettua ylimääräistä muutakin. Välillä hoitajat tilaavat pitsaa tai makkaraperunoita kimppatilauksena. Kampaaja käy vaikka kuukauden välein, jos rahat riittää. Leikkaus maksaa 40 euroa ja hiusten pesu ja kuivaus 15 euroa. Jalkahoitajan käynti 65 euroa/kerta, eikä siitä saa kotitalousvähennystä. Uutuutena talvella oli taidekerho, jossa ulkopuolinen ohjaaja. Äitini tykkäsi, mutta olihan siinäkin maksu 185 euroa, ja kokoontumisia oli lopulta vain 8 kertaa, kun oli lomaviikkoa ja pääsiäistä. Se on todella iso raha maksaa ylimääräistä.

Minulle luvattiin, että äitini pääsee ulos joka viikko säiden salliessa. Se lukee jopa hoitosuunnitelmassa. Eivät ehdi viemään. Olen huomannut, että johtaja lupailee hoitokokouksessa vaikka mitä, mutta ei niitä ehditä toteuttaa. Olen vienyt äitiäni pyörätuolilla ulos tunnin kävelylle tänäkin keväänä ainakin pari kertaa kuussa.

Viriketoiminta on ihan vitsi. Lukevat sanomalehteä ääneen muistisairaille, jotka tuskin mitään niistä uutisista ymmärtää ja kerran viikossa on kaikille maksuton toimintatuokio. No, viimeksi menin siihen aikaan kylään, kun seinälle oli isolla merkitty yhteislaulut. Ajattelin, että äiti tykkää ja minäkin voin hänen vierellään laulaa, kun äiti ei enää pysty. Ei siellä mitään yhteislaulua ollut. Joku hoiva-avustaja laittoi televisioruudulle YouTubesta kappaleita, joihin juoksi tekstit. Vähän kuin köyhän naisen karaoke. Hän ei itse osaa suomenkielisiä lauluja, joten ei sitä laulutuokiota kukaan johtanut. Tuommoisia ne heidän kaikille maksuttomat virikkeet juuri on. Äitienpäivänä on äitienpäivän kakkukahvitus ja musiikkiesitys. Todennäköisesti jonkun hoitsun lapsi käy laulamassa tai soittamassa 2 kappaletta, kuten viimeksi. Ei se hoitajien syykään ole, jos rahaa ei käytetä mihinkään virkistykseen.

Minä vien äitiä silloin tällöin konserttiin tai kesäkahvilaan, mutta moni asukas on kuin vankilassa siellä. Ei ole rahaa mihinkään lähteä eikä ole omaisia, jotka veisi minnekään. Viime kesänä äiti tarjosi koko porukalle mansikoita, ostettiin torilta kolme kiloa. Oli moni vanhus niin iloinen niistä herkuista. Kaikki tuollainen tuo hyviä muistoja. Välillä tekisi mieli viedä muutakin, vaikka itse leivottua pullaa, mutta ei saa, kun talon hygieniaohjeet kieltää. Mansikoita saa suoraan torilta tarjota, mutta itse leivottua pullaa ei saa antaa kuin omalle omaiselleen, on siinäkin säännöt.

Olen hoitokodissa töissä ja tässä on kyllä paljon tottakin. On aivan ihania paikkoja, joissa hoitajia on riittävästi, henkilökunta pysyy pitkälti samana eli he tuntevat asukkaat pitkältä ajalta, ja he työskentelevät sydämellä. Mutta on paikkoja, joissa henkilökunta vaihtuu koko ajan, ollaan tiukilla ja hoitajien aikaa menee mm. lattioiden ja pyykin pesuun, vaikka virallisesti nämä eivät heille kuulukaan.

Sellaisissa paikoissa kestävät selväjärkisinä ainoastaan hoitajat, jotka ovat onnistuneet kovettamaan itsensä ja myöntäneet, ettei ole mahdollista kuin koettaa suoriutua mekaanisesti päivästä toiseen. Hekin ovat joskus voineet tehdä työtään sydämellä, mutta olosuhteet ja ympäristön paine on muuttanut heidät.

Siksi monissa hoitokodeissa on jäykät toimintatavat, jäykät säännöt, kenelläkään ei ole hyvä olla. Ihmisen onni on, jos on osallistuvat omaiset. Jotkut ihanat omaiset onnistuvat tuomaan iloa myös muille asukkaille, niille, joilla omia vieraita ei koskaan käy. Ellei sitten hoitokoti tosiaan säännöillään kiellä sitäkin...

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa omaisillenne yksityistä hoitoa, siitä saa myös kotitalousvähennystä.

Vaikka se suihkuapu pari kertaa viikossa.

Kunnan/ kaupungin hoitajilla ei todellakaan ole aikaa kuin siihen kerran viikossa suihkutukseen ja helposti sekin jää välistä jos useampi työntekijä on saikulla.

Sijaisiahan ei samalle aamulle saa vaan hoitajat jakavat saikuttelijoiden käynnit täpötäysiin listoihinsa.

Hattua nostan kaikille kotihoidon puurtajille!

Pääkaupunkiseudulla se on nimenomaan yksityinen, joka hoitaa kaikki suihkutukset.

Vaikea on ostaa vaikka entiseltä Deboralta (nyk. Mehiläinen omistaa), koska ei ne pysty myymään. Joltain yhden tai kahden naisen yritykseltä ei kannata, kun aina ne peruu. Jos on joku sairas, ensimmäisenä peruvat yksityisasiakkaiden suihkut. Jos on kunnan tai nyk. hyvinvointialueen sopimusasiakkaita, ei ne niitä uskalla perua, kun tulee sanktiot.

Olen tehnyt kotihoidossa viikonloppukeikkaa. Päivätyö on päivätoiminnassa. Palkan takia teen naapurikunnassa kotihoitoon myös keikkoja. Viikonloput on oikeastaan aika jees, jos ei mitään odottamatonta satu. Ei ole kuin listat ja tosiaan käyntikohteessa katson, mitä pitää tehdä. Meillä on tosi tarkat ohjeet joka paikkaan. Suihkutuksia ei vkl ole, mutta ei taida olla viikollakaan kunnallisella sektorilla. Ne ostetaan yksityisiltä firmoilta.

Mikset itse mene auttamaan suihkutuksessa? Ei hoitajilla ole aikaa loputtomiin.

Lyö pätäkkää pöytään niin mummosi saa hengailla juoksevan veden alla 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt kotihoidossa viikonloppukeikkaa. Päivätyö on päivätoiminnassa. Palkan takia teen naapurikunnassa kotihoitoon myös keikkoja. Viikonloput on oikeastaan aika jees, jos ei mitään odottamatonta satu. Ei ole kuin listat ja tosiaan käyntikohteessa katson, mitä pitää tehdä. Meillä on tosi tarkat ohjeet joka paikkaan. Suihkutuksia ei vkl ole, mutta ei taida olla viikollakaan kunnallisella sektorilla. Ne ostetaan yksityisiltä firmoilta.

..olen kotihoidossa kunnallisena vakituisena töissä,kyllä ainakin omassa kunnassa kuuluu pesut, niitä on ripoteltu pitkin viikkoa. Myös la-su on ihmisillä pesupäiviä.Yleensä pesuja on per hoitaja max kaksi päivässä,kun pesut on yleensä aika rankkoja, toki ihmisen kunnosta riippuen. pesijällä tulee varsinkin kesäisin järkyttävän kuuma, kun niissä suojaessuissa ym. vehkeissä äheltää asiakkaan pienessä kylpyhuoneessa. Puhumattakaan siitä, että tässä vielä kaksi kuukautta sitten sielä tuhistiin maski naamalla hiestä märkänä. Onneksi maskipakko poistettiin  ainakin omasta toimipaikasta.

Osalle vanhuksista suihku voi olla suuri rasite henkisesti ja fyysisesti. Meillä kyllä pestiin 2x viikkoon ja alapesut sekä lappupesut 2x pv.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt kotihoidossa viikonloppukeikkaa. Päivätyö on päivätoiminnassa. Palkan takia teen naapurikunnassa kotihoitoon myös keikkoja. Viikonloput on oikeastaan aika jees, jos ei mitään odottamatonta satu. Ei ole kuin listat ja tosiaan käyntikohteessa katson, mitä pitää tehdä. Meillä on tosi tarkat ohjeet joka paikkaan. Suihkutuksia ei vkl ole, mutta ei taida olla viikollakaan kunnallisella sektorilla. Ne ostetaan yksityisiltä firmoilta.

Meillä ainakin on suihkutuksia kaikkina viikonpäivinä, myös jouluina ja juhannuksina. Saattaa osua kolmekin suihkutusta samalle hoitajalle, jakautuvat epätasaisesti. Talvipakkasella on terveys kovilla, kun ensin rehkit hikisenä suihkussa, hyppäät pyörän selkään ja poljet kahden kilometrin päähän kuuraviiksinesi suihkuttamaan seuraavaa. Joskus asiakkaalla lipsahtaa suihku ja hoitajakin kastuu essusta ja kumppareista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillinen siirretään kaikki vastuu yhteiskunnalle - kirjoitus!

Mikä aloittajaa estää olemasta suihkuapuna mummolle?

Ensinnäkin, asun 175 km päässä. En jaksa joka viikko ajaa mummon luo suihkuttamaan. Se riittää, että otan palkattoman vapaan, jos mummo pitää viedä lääkäriin, koska kotihoito ei ehdi. Olen työssä käyvä ihminen, ja huolehdin kodista ja kolmesta kouluikäisestä lapsesta yhdessä mieheni kanssa. Tiedän, että monessa muussa maassa naiset eivät käy töissä tai pystyvät käymään töissä vain osa-aikaisesti, koska pitää hoitaa vanhempia ja isovanhenpia kotona. Eläköön tasa-arvo, joka Suomessa vallitsee! Hyvinvointivaltio on luotu sillä, että sekä miehillä että naisilla on ollut oikeus työuraan. Pitkään Suomi oli Euroopan kärkimaita työikäisten työssä käynnin suhteen. Isäni on eläkkeellä oleva rakennusmestari, joka joutaisi auttamaan, mutta sai aivoinfarktin ja toinen käsi ei toimi ja jalkakin vielä laahaa hiukan. Hänen osaltaan raskaammat hommat on tehty todennäköisesti lopuksi ikää.

Toiseksi mummo on ikänsä veroja maksanut. Nyt kun hän on vanha ja tarvitsee apua, yhtäkkiä on leikattu kaikista palveluista. Edelleenkin hän maksaa palveluista, joita saa, esim. kotihoidosta ja turvapuhelimesta noin 600 euroa kuussa ja yhdestä ateriasta kotiin kerran päivässä reilusti yli 200 euroa kuussa. Lääkkeet maksaa myös.

En tiedä, kuinka rikkaita muut eläkeläiset on, mutta asumiskustannukset ja nuo kaikki menot, niin ei sinne tilille mitään jää. Kaupasta on pakko tilata ruokaa, ja ruokalasku senkun kallistuu. Silmäleikkauskin oli pakko teettää yksityisellä, kun julkisella ei koronaan vedoten tehty. Onneksi oli sen verran säästössä. Näkö on ihmiselle tärkeä, mutta kun ikää tulee, saa taistella päästäkseen silmäleikkauksiin. Yksityisellä homma hoituu omalla rahalla. Minähän häntä olin siellä leikkauksessa käyttämässä ja yön ja seuraavan päivän seurana, kun yksin ei saa jättää kotiin vuorokauteen.

-ap

Siis tämä asenne! Että joudut käyttämään mummon lääkärissä "kun kotihoito ei ehdi"! Tuo ei kuulu kotihoidon tehtäviin!

Välimatkakin on järjestelykysymys. Mummo voi muuttaa teille tai lähelle teidän kotia niin ehdit auttaa. Tai sitten tosiaan ostatte hänelle niitä palveluita yksityiseltä.

Jokainen on maksanut veroja, ja verovaroin kustannettavat palvelut vaan on jaettava niin että riittää tasapuolisesti kaikille tarvitseville. Ei ole "yhtäkkiä leikattu".

Nuo mummosi saamat palvelut maksavat moninkertaisesti sen mitä hän itse niistä maksaa, yhteiskunnan varoista! Ja toki hän saa mm. asumistukea ja eläkkeensaajan hoitotukea.

Tämän asenteen omaavat omaiset on yksi osasyy siihen miksi meillä on hoitajapula ja koetaan ettei hoitotyötä arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

Palvelutaloon noilla perusteilla voikin päästä. Palvelutalo on siis tavallinen kerrostalo, jossa ei ole minkäänlaista hoitoa tai valvontaa, mutta alakerrassa on talon oma ravintola ja esim. kampaaja ja jalkahoitaja vierailevat tiloissa säännöllisesti. Asunnot on myös rakennettu tiloiltaan senioriystävällisiksi, rollaattori mahtuu eikä rappusia ole. Jos hoitoa tarvitsee, kotihoito käy.

Jos taas haet noilla perusteilla hoitokotiin, palveluohjauksesta nauretaan räkäisesti. Kotihoidon maksimikäyntimäärä on, kuten joku tuolla aiemmin jo sanoi, yleensä 5 kertaa vuorokaudessa,. Mutta koska hoitokoteihin on todella vaikeaa päästä, joudutaan monesti joustamaan. Käyntejä voi siis olla vieläkin tiheämmin.

Tämän lisäksi ovella on ovihälytin joka hälyttää turvapalveluun, kun mummo käy raottamassa ovea tai lähtee liikkeelle. Kun hälytys tulee, turvapalvelun henkilökunta huhuilee kaiuttimen kautta, onko mummo vielä kotona ,ja tarvittaessa lähtee katsomaan, missä asti hän jo viipottaa. Joillakin asiakkailla on GPS-ranneke tai -kaulanauha etsimisen helpottamiseksi, jos karkailu on tavanomaista. On myös hälytysmattoja, jotka ilmoittavat jo siitä, kun mummo astuu matolle eli on ylipäätään lähtenyt asunnossaan liikkeelle.

Mahdolliset naapurit ovat myös tärkeä osa turvallisuutta, vaikka eivät varmasti haluaisi. He palautelevat mummoa kotiin tai soittavat poliisille, omaisille tai tutummaksi tultuaan ihan suoraan kotihoitoon, että nyt on taas meno päällä tai mummo lukinnut itsensä asunnon ulkopuolelle ja jonkun pitäisi tulla katsomaan. Eräänkin naapurin oven taa yksi mummo ilmestyi monta kertaa pelkässä vaipassa ilman rihman kiertämää soittamaan ovikelloa, ennen kuin pääsi väliaikaispaikkaan odottamaan hotitokotipaikkaa.

Monella on myös hoivakamera, jonka kautta turvapalvelu tiettyinä aikoina vilkaisee, onko mummo sängyssä, lattialla vai näkyykö häntä missään. Ai niin, ja jopa päivittäiset ateriat tuova ateriapalvelu joutuu joskus auttamaan.

Parhaiten hoitokotipaikan saa, jos mummo aiheuttaa tulipalon tai ison vesivahingon, tai loukkaa itsensä niin, ettei enää pärjää ilman sairaalahoitoa. Lonkkansa kaatuillessaan murtaneetkin voidaan lyhyen kuntoutuksen jälkeen lähettää kotiin toipumaan... 

Turvapalveluistahan (mm. kulunvalvonta, GPS-kellot, turvapuhelin) sitten menee kiinteä maksu kuukausittain + päälle kappalehinta jokaisesta tulleesta/tehdystä hälytyksestä.

Muistaakseni oli 60 vai jopa 80 euroa per käynti, jos "joutuvat" menemään kotiin tarkastamaan tilanteen. Tarkentakoon, joka tietää nykyiset taksat. Siksi jotkut kaatuessaan eivät edes halua turvaranneketta painaa, vaan odottavat ennemmin 12 tuntia lattialla että hoitaja tai omainen tulee käymään. Muistisairas taas ei välttämättä edes muista, mitä turvanapilla tehdään, joten siitä ei ole mitään hyötyä.

Rahasta ja resursseista  pesukerroissa on paljolti kyse. Ikäihmisen tai kehitysvammaisen pesuun kuluu aikaa helposti puolesta tunnista tuntiin. Tunnin pesukertaan tulee hintaa noin 20€, jo hoiva-avustajan palkalla - jos apu ei ole hinnoiteltu tuntitaksalla, maksajina olemme me kaikki veronmaksajat. 

Kotona perheenjäsenkin voi avustaa pesuissa. 

Vanhusten alhaiset energiatasot johtuvat myös ravinneköyhästä ja matalaenergisestä ruuasta. Monet ovat laihoja kuin pajunvitsat, koska ruuassa ei ole yhtään rasvaa. Kolesterolia pelätään vaikka mitä väliä sillä on mitä kolesteroliarvot ovat yli kahdeksankymppisillä. Kolesterolia alentavat lääkkeet heikentävät myös lihaskuntoa.

Muutama vuosi sitten lehdissä oli juttua suomalaisesta vanhusten asumispalvelupaikasta, missä asukkaille oli alettu tarjota voita leivän päälle ja pullaa välipalan lisukkeena :D Oli seurattu miten vanhukset olivat olleet vireämpiä ja jaksaneet paremmin.

Ei hoivakodeissakaan suihkuun pääse kuin kerran viikossa. Joidenkin kohdalla vaatii vähän enemmän, että saadaan edes kerran viikossa kun ei kaikki edes ole halukkaita menemään suihkuun. Ja tosiaan kuin vanha ja hauras iho ei kestä liikoja suihkutteluja. Toki aamu- ja iltapesut tehdään aina. Tietysti jos joku on niskaan asti märkänä, niin sitten viedään suosista suihkuun kun pääsee helpommalla kuin yrittää pesulapuilla pestä puhtaaksi. 

Joskus on joitakin ollut vuosien aikana, että on pesty kaksi kertaa viikossa koska nämä ovat haisseet niin pistävästi hieltä ja hiukset rasvoittuneet nopeammin. Vähän liikkuva vanhus ei yleensä kauheasti tai lainkaan haise hieltä vaikka kerran viikossa pestäisiin. Eivät hikoile kesälläkään samalla tavalla kuin me työikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten alhaiset energiatasot johtuvat myös ravinneköyhästä ja matalaenergisestä ruuasta. Monet ovat laihoja kuin pajunvitsat, koska ruuassa ei ole yhtään rasvaa. Kolesterolia pelätään vaikka mitä väliä sillä on mitä kolesteroliarvot ovat yli kahdeksankymppisillä. Kolesterolia alentavat lääkkeet heikentävät myös lihaskuntoa.

Muutama vuosi sitten lehdissä oli juttua suomalaisesta vanhusten asumispalvelupaikasta, missä asukkaille oli alettu tarjota voita leivän päälle ja pullaa välipalan lisukkeena :D Oli seurattu miten vanhukset olivat olleet vireämpiä ja jaksaneet paremmin.

Mä olen 10 vuotta kestäneen työurani aikana nähnyt useita ylipainoisia vanhuksia. Laihtuminen on alkanut vasta sitten kun kunto alkaa heikentyä ja elämän jana alkaa olla hyvin loppupuolella. Kyse siis ihmisistä jotka olleet jo useamman vuoden hoivakodissa ja siellä ruoalla mitä siellä on tarjolla.

Joillekin vanhuksille tulee jopa lisää painoa kun muuttavat hoivakotiin koska siellä on säännölliset ruoka-ajan kun taas kotona syöminen on voinut olla vähän sitä sun tätä ja miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee kaksikin kertaa päivässä kotiapua, ei kykene itse peseytymään ja huolehtimaan ruokailustaan tai lääkkeiden otosta, hänen paikkansa ei ole kotona vaan turvallisessa ja valvotussa palvelutalossa tai hoitokodissa. Aina ei ole edes kyse fyysisistä sairauksista, ikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä ja sen myötä tulevat erilaiset pelot ja harhat, kotihoito ei välttämättä takaa hyvää hoitoa. 

Palvelutaloon noilla perusteilla voikin päästä. Palvelutalo on siis tavallinen kerrostalo, jossa ei ole minkäänlaista hoitoa tai valvontaa, mutta alakerrassa on talon oma ravintola ja esim. kampaaja ja jalkahoitaja vierailevat tiloissa säännöllisesti. Asunnot on myös rakennettu tiloiltaan senioriystävällisiksi, rollaattori mahtuu eikä rappusia ole. Jos hoitoa tarvitsee, kotihoito käy.

Jos taas haet noilla perusteilla hoitokotiin, palveluohjauksesta nauretaan räkäisesti. Kotihoidon maksimikäyntimäärä on, kuten joku tuolla aiemmin jo sanoi, yleensä 5 kertaa vuorokaudessa,. Mutta koska hoitokoteihin on todella vaikeaa päästä, joudutaan monesti joustamaan. Käyntejä voi siis olla vieläkin tiheämmin.

Tämän lisäksi ovella on ovihälytin joka hälyttää turvapalveluun, kun mummo käy raottamassa ovea tai lähtee liikkeelle. Kun hälytys tulee, turvapalvelun henkilökunta huhuilee kaiuttimen kautta, onko mummo vielä kotona ,ja tarvittaessa lähtee katsomaan, missä asti hän jo viipottaa. Joillakin asiakkailla on GPS-ranneke tai -kaulanauha etsimisen helpottamiseksi, jos karkailu on tavanomaista. On myös hälytysmattoja, jotka ilmoittavat jo siitä, kun mummo astuu matolle eli on ylipäätään lähtenyt asunnossaan liikkeelle.

Mahdolliset naapurit ovat myös tärkeä osa turvallisuutta, vaikka eivät varmasti haluaisi. He palautelevat mummoa kotiin tai soittavat poliisille, omaisille tai tutummaksi tultuaan ihan suoraan kotihoitoon, että nyt on taas meno päällä tai mummo lukinnut itsensä asunnon ulkopuolelle ja jonkun pitäisi tulla katsomaan. Eräänkin naapurin oven taa yksi mummo ilmestyi monta kertaa pelkässä vaipassa ilman rihman kiertämää soittamaan ovikelloa, ennen kuin pääsi väliaikaispaikkaan odottamaan hotitokotipaikkaa.

Monella on myös hoivakamera, jonka kautta turvapalvelu tiettyinä aikoina vilkaisee, onko mummo sängyssä, lattialla vai näkyykö häntä missään. Ai niin, ja jopa päivittäiset ateriat tuova ateriapalvelu joutuu joskus auttamaan.

Parhaiten hoitokotipaikan saa, jos mummo aiheuttaa tulipalon tai ison vesivahingon, tai loukkaa itsensä niin, ettei enää pärjää ilman sairaalahoitoa. Lonkkansa kaatuillessaan murtaneetkin voidaan lyhyen kuntoutuksen jälkeen lähettää kotiin toipumaan... 

Joo, mummun kanssa eletään tätä senioritalon ovi hälytys-vaihetta. Ei ole enää mitenkään kotikuntoinen ja haluaisi hoivakotiin jo. Ei pääse vaikka kotona sekoilee, pelkää, kaatuilee ja voi lähteä ulos hortoilemaan. Kotihoito ja omainen voi nähdä mitä tahansa mennessään mummulle käymään. Vaatteet riisuttu, housut nilkoissa, vaatteet riisuttu ja saksittu, vessassa sotkettu kakalla ympäriinsä jne jne....hellassa ei ole sulaketta turvasyistä. Vielä hän ei ole aiheuttanut vesivahinkoa tms. Pahinta on se että harhoissaan yksin asuva pelkää kokoajan kun ei enää muista ja ymmärrä. Sentään vielä tuntee omaiset. On myös vielä vikkelä jaloistaan ja vartijan tulo voi kestää jos hälyttää. Mummu joko jää kiertämään lähelle ympyrää tai hilpaisee sinne suuntaan minne nenä näyttää kun etsii huussia tai jotain muuta siellä ulkona. Kovasti toivoisi hoitopaikkaa ja akuuttihoidossa on ollut vähemmän peloissaan kun ei yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillinen siirretään kaikki vastuu yhteiskunnalle - kirjoitus!

Mikä aloittajaa estää olemasta suihkuapuna mummolle?

Ensinnäkin, asun 175 km päässä. En jaksa joka viikko ajaa mummon luo suihkuttamaan. Se riittää, että otan palkattoman vapaan, jos mummo pitää viedä lääkäriin, koska kotihoito ei ehdi. Olen työssä käyvä ihminen, ja huolehdin kodista ja kolmesta kouluikäisestä lapsesta yhdessä mieheni kanssa. Tiedän, että monessa muussa maassa naiset eivät käy töissä tai pystyvät käymään töissä vain osa-aikaisesti, koska pitää hoitaa vanhempia ja isovanhenpia kotona. Eläköön tasa-arvo, joka Suomessa vallitsee! Hyvinvointivaltio on luotu sillä, että sekä miehillä että naisilla on ollut oikeus työuraan. Pitkään Suomi oli Euroopan kärkimaita työikäisten työssä käynnin suhteen. Isäni on eläkkeellä oleva rakennusmestari, joka joutaisi auttamaan, mutta sai aivoinfarktin ja toinen käsi ei toimi ja jalkakin vielä laahaa hiukan. Hänen osaltaan raskaammat hommat on tehty todennäköisesti lopuksi ikää.

Toiseksi mummo on ikänsä veroja maksanut. Nyt kun hän on vanha ja tarvitsee apua, yhtäkkiä on leikattu kaikista palveluista. Edelleenkin hän maksaa palveluista, joita saa, esim. kotihoidosta ja turvapuhelimesta noin 600 euroa kuussa ja yhdestä ateriasta kotiin kerran päivässä reilusti yli 200 euroa kuussa. Lääkkeet maksaa myös.

En tiedä, kuinka rikkaita muut eläkeläiset on, mutta asumiskustannukset ja nuo kaikki menot, niin ei sinne tilille mitään jää. Kaupasta on pakko tilata ruokaa, ja ruokalasku senkun kallistuu. Silmäleikkauskin oli pakko teettää yksityisellä, kun julkisella ei koronaan vedoten tehty. Onneksi oli sen verran säästössä. Näkö on ihmiselle tärkeä, mutta kun ikää tulee, saa taistella päästäkseen silmäleikkauksiin. Yksityisellä homma hoituu omalla rahalla. Minähän häntä olin siellä leikkauksessa käyttämässä ja yön ja seuraavan päivän seurana, kun yksin ei saa jättää kotiin vuorokauteen.

-ap

Kotihoidon tehtäviin ei kuulu asiakkaiden vieminen lääkäriin.