Mies, miksi et seurustele?
Kommentit (227)
Koska en kohtaa samanhenkisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Oon naimisissa.
Olet ihan väärässä ketjussa. Ota lääkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi 1 oli älyttömän komea ja tein sen kanssa kauniin lapsen.
Tyyppi 2 oli mukava ja kiltti. Ostettiin talo, mutta ei se oikeen ollu kivaa. Jätin sen.
Tyyppi 3 kolahti. Tehtiin ihana ja kaunis sisarus esikoiselle.Edelleen yhdessä 36 vuoden jälkeen, mutta eri osoitteissa.
Olet ilmeisesti homomies ja seurustelet transmiesten kanssa?
Olen kaikkea muuta. 70-luvulla olin Miss Suomi -kisojen 1. perintöprinsessa.
- ap
Tää primpsessa on ihan joka ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisenä leskimiehenä niin olen tullut siihen tulokseen, että en koskaan enää löytäisi yhtä hyvää. Vähän kuin salama iskisi kahdesti samaan paikkaan. Ja vaikka poismenostaan on jo yhdeksän vuotta, niin ajattelen ja kaipaan häntä päivittäin. Haudallaan palaa talvisin koko ajan kynttilä ja kesäisin haudalla on aina tuoreet ruusut.
Tämä oli ihana lukea, vaikka olenkin pahoillani menetyksestäsi.
Tässä kun on alkanut hiljalleen vuosien mittaan uskomaan, että miehet eivät yksinkertaisesti kykene rakastamaan naista todellisesti ja vilpittömästi.
Tämä antoi uskoa siihen, että poikkeuksiakin on.
Itsekin mietin uskaltaisiko luottaa tämän tekstin olevan aito. Antaisi uskoa siihen, että todellinen rakkaus olisi edes teoriassa mahdollista, vaikkapa edes jollekulle muulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo löytynyt sopivaa naista. Naisia olisi varmaan ihan mukiin meneviä, mutta olen odottanut naisen aloitetta. Taitaa olla ikuisuus projekti.
No, kannattaisi varmaan kokeilla tehdä itse joskus aloite.
Vierailija kirjoitti:
en kelpaa kenellekkään naiselle.ei voi mitään.M48
Maailma on täynnä naisia, luulisi sinullekin sopiva löytyvän, ellet nyt kuuta taivaalta tavoittele.
Mitä olisit toivonut puolisolta?
Vierailija kirjoitti:
Tahtotila seurusteluun on ollut viimeiset 20 vuotta, eli koko täysikäisyyden ajan, mutta en ole seurustellut. Miksikö, no en ole kelvannut kenellekään. Treffeille asti olen sentään välillä päässyt. Olen ollut se ihan kiva mies, aina jollekin muulle, tämän klassikon olen kuullut monesti.
Tiedättekö miltä tuntuu henkisesti 20 vuoden jakso yrittää jotain asiaa siinä onnistumatta?
Kurja kuulla, ettet koskaan tavannut ketään, jonka kanssa olisi synkannut. Oliko ongelma aina siinä, että vastapuoli ei ollut kiinnostunut, vai oliko joskus toisinkin päin? Ettet vain tuntenut vetoa saatavilla olevia naisia kohtaan? Jos sopii kysyä.
Sellaiset naiset, jotka toisivat elämääni enemmän hyvää kuin huonoa, eivät tyydy minuun. Huono parisuhde on sinkkuutta pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen mies, joka on ollut koko ikänsä yksin. En ole myöskään komea, en ole sosiaalisesti taitava tai lihaksikas. Sen sijaan olen pitkäaikaistyötön vailla kunnon koulutusta. Omaan myös puhevian, pari kroonista sairautta ja pienen peniksen.
Olen kyllä kokeillut löytää mukavan ja sopivan ihmisen rinnalleni, mutta ei näillä taustoilla ja ominaisuuksilla se ole mahdollista.
Siksi en seurustele.
Suurin osa noista asioista on täysin muutettavissa. Tai oikeastaan kaikki ovat. Nyt vain käytät noita juttuja tekosyynä sille, että et halua kehittää itseäsi normaaliksi ihmiseksi.
Puhumattakaan siitä, että voisit yrittää etsiä kaltaisesi naisen. Niitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Huonot kokemukset. Yläasteella sain kuonooni yhdeltä tytöltä, ihan vaan siksi kun mulla oli niin "lyötävän näköinen naama". Sitten tuli täysi-ikäisyys ja eka tyttöystävä, joka petti heti. Sitten tuli toinen tyttöystävä, joka jätti mut kahden kuukauden seurustelun jälkeen heti sen takia, kun olin eräänä päivänä työharjoittelussa kussut housuun (älkää kysykö, elämäni noloin asia!). Sitten tuli kolmas, taas pettäjä. Sitten neljäs, vanhempi minua, joka oli väkivaltainen. Viides hirveä hullu mt. En jaksa edes jatkaa tätä listaa enempää.
Voi sinua. Oletko koskaan miettinyt miksi valitsit tiedostamattasi juuri tällaisia naisia? Ihmisellä on taipumus luoda traumansa uudelleen. Kuten väkivaltaisen alkoholistin tytär valitsee jotenkin aina uudelleen väkivaltaisen alkoholustin, vaikka joka kerta luulee valitsevansa nyt sen hyvän ja luotettavan kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Liian kallista seurustella länsimaisten naisten kanssa, ja isot riskit.
Hyötysuhde on yksinkertaisesti siis liian huono.
Halvempaahan se on kuin esimerkiksi perinteisemmästä maasta kotoisin olevan kanssa. Suomalaiset naiset käyvät työssä ja maksavat puolet kaikesta.
Kovasti minulle on vakuutettu, että seurusteluun tarvitaan kummankin "osallistujan" mielipide. Muutaman kerran olisin halunnut seurustella, mutta se toinen osapuoli ei halunnut. Riittääkö selitykseksi?
Mitä pahaa on skodafarmarissa? VW-konsernin paras hinta/laatusuhde.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa on skodafarmarissa? VW-konsernin paras hinta/laatusuhde.
Taidat olla aika junnu, joskus 1990-luvulla syntynyt? Ne jotka näki niitä onnettomia takamoottorisia Skeid...Skodia silloin 1980-luvulla, eivät koskaan pysty vakavasti harkitsemaan Skodaa autokseen. Siis vähän sama kuin Ladan kanssa.
Lisäksi (pihit) insinöörit monesti hankkii noita, koska ne on suhteessa halpoja tehoon ja ominaisuuksiin verrattuna ja niissä on nykyään paljon samaa tekniikkaa kuin Volkkareissa.
Joten haluat tehdä vaikutuksen naiseen, edes neutraalin, niin älä osta Skeidaa.
Nuorena kloppina tuli juostua hameiden perässä yöt läpeensä ja sen jälkeen vajaat parikymmentä vuotta yhteensä vietettyä parissa pidemmässä suhteessa. On sitä jo siinä yhdelle miehelle tarpeeksi ja postuumi lopputilinpäätös noista ajoista jää oikeastaan vähän pakkaselle - ehkä en vain ole oikein parisuhdeihminen kun koen että nuo pitkät suhteet ottivat enemmän kuin antoivat. Eikä pidä käsittää väärin, rakastan naisia edelleen, mutta nämä nykyiset köykäisemmät viritykset sopivat omaan pirtaan paljon paremmin. Onneksi löytyy myös paljon naisia jotka ajattelevat samoin, ei vanha enää jaksaisi könytä pitkin kyliä naisten perässä siihen malliin kuin parikymppisenä. Ei ole vaivan väärti enää tässä iässä, mieluummin sitä laittaa energiansa ihan muihin juttuihin.
Haluaisin kovasti seurustella, mutta en ole kovasta yrittämisestä huolimatta vieläkään saanut ketään kiinnostumaan minusta tai päässyt yksillekään treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi kuitenkin kivempaa seurustella kuin olla yksin?
Saisi välillä seksiäkin, eikä vaan omaa kättä!
Onko teillä vaatimustaso siis liian korkealla kun sinkkunaisia on kuitenkin tinder täynnä?!
Vai on tinderissä tavis-miesten markkinat?
Vierailija kirjoitti:
Tahtotila seurusteluun on ollut viimeiset 20 vuotta, eli koko täysikäisyyden ajan, mutta en ole seurustellut. Miksikö, no en ole kelvannut kenellekään. Treffeille asti olen sentään välillä päässyt. Olen ollut se ihan kiva mies, aina jollekin muulle, tämän klassikon olen kuullut monesti.
Tiedättekö miltä tuntuu henkisesti 20 vuoden jakso yrittää jotain asiaa siinä onnistumatta?
Sama täällä, mutta vain 15 vuotta. Välillä tuntuu ihan kauhealta, kun taas muina päivinä vain harmittaa vähäsen.
Ei ole vielä löytynyt sellaista naista, joka toisi enemmän hyvää kuin haittaa minun elämään ja haluaisi kanssani parisuhteen. Edellytys parisuhteen muodostumiselle on kuitenkin se, että siinä viihtyy paremmin kuin sinkkuna.
En ole ehkä ihan oikea vastaamaan. No kumminkin.
Olin ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteissa ja naimisissa. Kun erosin muutama vuosi sitten, halusin viettää ihan poikamies elämää, ja täysin poikamiehenä. Ei edes irtosuhteita.
No, nyt taas avoliitossa. Jos ei olisi osunut se "oikea" ihan arvaamatta ja etsimättä kohdalle, ja täysin sattumien kautta, se poikamies elämä olisi jatkunut varmaan hautaan saakka. Tässä tapauksessa nainen, nykyinen avopuoliso, oli aktiivisempi ja aloitteellinen osapuoli. Ja hyvä että oli, ja olen antanut jälkikäteen monet kiitokset hänelle. Ei minulla ollut minkäänlainen haku päällä ja olin jo täysin asennoitunut lopulliseen poikamies elämään.