Lue keskustelun säännöt.
Mies, miksi et seurustele?
Kommentit (234)
Vaimo ei katsoisi sitä hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole pitkä ja komea, vähärasvainen atleettinen mies. Ongelmani on, että saman tulotason naiset ikäluokassani ovat vähintään perusnättejä ja aika vaativia. Tienaan itse 50k-70k euroa vuodessa enkä halua alkaa elättämään ketään.
Toisenkin osapuolen on mielestäni oltava kouluttautunut ja eteenpäin pyrkivä ihminen. Yliopistolla en nähnyt koskaan rumia naisia. Minä taas kun olen vain 175 cm pitkä enkä ole komea, niin saman koulutus- ja tulotason naiset eivät edes vilkaisekaan kohti. Enkä edes usko, että arvoni kohtaisivatkaan esim. amisnaisen kanssa.
M38
Koska en todellakaan ole se "unelmien kumppani" johon naiset rakastuvat ja jonka kanssa voi aloittaa " turvallisen ja tasaisen" parisuhteen johon jollain helvetin ilveellä saisi vielä sitä nykyään niin paljon kaivattua ja peräänhuudettua "pilkettä"... Joku on hyväksi kuuntelijaksi ja joksikin tukipilariksi joskus kutsunut mutta noita harvoja kertoja lukuun ottamatta olen AIVAN HELVETIN kälyinen ja jäyhä kusipää introvertti. Hyvät ystävät löytyy ja olen siitä todella kiitollinen, tuon ulkopuolella en todellakaan ole ikinä, enkä aio koskaan keikestellä ketään vaikka helvetti jäätyisi
Vietän niin yksitoikkoista ja yksinkertaista elämää, että yksikään nainen ei suostuisi seurassani olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kosha erektio ei toimi . Ei kelpaa sellainen naisille vaan pitää olla täydellinen tai edes normaali .
En saanut häntä kenet olin aina nuoresta asti halunnut. Seurusteltiin kahteenkin otteeseen, 1. Kerralla vaan kesällä jokusen viikon ja 2.kierroksella 2,5v ja molemmilla kerroilla hän särki sydämeni. Hän halusi minut minä hänet mutta tyhmyyttään ajauduttiin erilleen. Vielä useita v eromme jälkeen hän tunnusti kaipuutaan ja rakkauttaan mutta joutui naimisiin jonkun laastarimuijansa kanssa. En ole koskaan oikeasti rakastanut ketään muuta. Olen toki seurustellut pitkäänkin mutta koska en kykene enää tuntemaan muuta kuin pientä ihastusta ja se "no, ihan kiva" fiilis ei riitä yleensä miehille, suhde jää etäiseksi. En ala kenenkään palvelijaksi ja vain elämään jonkun muun elämää, minut on jätetty monesti ja joka ikisen kerran jälkeen olen tullut lähemmäs sitä tilannetta en viitsi enää edes yrittää. Ihastun kehenkään ehkä 1x/ 5v ja kaikki johon minä isken silmäni ovat varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eron jälkeen löytänyt sopivaa naista. Tykkään pitkistä, hoikista ja jäntevän voimakkaista keaki-ikäisistä naisista. Pieni kuivakkuus kauniissa kasvoissa plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minulle seurustelu/parisuhde vaatisi voimakasta ihastumista, mieluiten rakastumista. Kun opiskeluelämä on kaukana takana, eikä nettideittailu tunnu syvemmän suhteen kannalta luontevalta, niin mahdollisuuksia ihastumiseen tulee todella harvoin. Irtosuhteet olivat joskus jänniä, enkä toki kieltäydy seksistä huvin vuoksi vieläkään, mutta mitä enemmän ikää tulee, niin sitä kaipaa enemmän arkista läheisyyttä, kumppanuutta ja välittämistä. Kutsuu sitä sitten rakkaudeksi tai joksikin muuksi.
Pitäisi kai yrittää olla aktiivisempi sitten ja laajentaa ihmiskontakteja, muuten tässä loppuu oikeasti aika kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole eron jälkeen löytänyt sopivaa naista. Tykkään pitkistä, hoikista ja jäntevän voimakkaista keaki-ikäisistä naisista. Pieni kuivakkuus kauniissa kasvoissa plussaa.
Jatkan vielä, että kaikenlaista röökimuijaa ym. olisi kyllä löytynyt tai sitten liian nuoria hädin tuskin kolmekymppisiä. Mutta ei sellaista, jonka haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kosha erektio ei toimi . Ei kelpaa sellainen naisille vaan pitää olla täydellinen tai edes normaali .
Jos ei ole jokin ihan poikkeussairaus kyseessä, niin tuohon vaivaan löytyy toimiva lääkitys jokaiselle halukkaalle.
Nuorempana ajattelin, etten ole riittävän komea, pitkä ja lihaksikas parikymppisille naisille. Vaikuttivat tuolloin tosi etäisiltä ihmisiltä, jotka elävät jossain toisessa ulottuvuudessa. Tuolloin aloittelin opiskeluja teknillisessä yliopistossa ja kävin kokopäivätöissä. Silloin ajauduin viettämään aikaani pääosin omissa oloissani tietokoneen äärellä.
Baareista tai yökerhoista en ole koskaan välittänyt. Opiskeluaikana keskityin opiskeluun pääosin. Nyt olen sähkötekniikan DI ja pyöritän omaa insinööritoimistoa, liikevaihto noin 300k euroa vuodessa.
Ajattelin myös tuolloin, etten ole mikään liikunnallinen ihminen kun en viihdy joukkuelajeissa. Noh vanhemmiten olen alkanut harrastamaan liikuntaa, jota voi tehdä pääosin yksin. Eli kuntosalia ja nyttemmin myös crossfittiä, jossa on samanhenkistä porukkaa. Vaellustakin silloin tällöin.
Poikuuteni on yhä tallella, en oikein usko maksullisella käymiseenkään.
M39