Miksi nykyään ei välitetä hautajaisetiketistä?
Ei ole mustia pukuja ja mustia jakkupukuja tai mekkoja, tai ainakin mustaa bleiseria ja hametta tai housuja, vaan mitä lie tummaa ja jopa värikästä. Kengissäkin oikaistaan ja harvalla on enää asiallisia nahkaisia kävelykenkiä tai avokkaita.
Miksi yritetään uudistaa perinteitä?
Kommentit (700)
Mun äiti rakasti värejä ja kun hän tiesi loppunsa lähestyvän hän sanoi, että toivoisi meidän lasten pukeutuvan kesäisiin väreihin. Niinpä minulla oli vaaleanvihreä mekko, siskollani vaaleankeltainen mekko ja veljelläni sekä minun ja siskoni miehillä beiget puvut. Myös suurinosa muista vieraista oli pukeutunut vaaleisiin vaatteisiin. Mutta ilmeisesti meidän surumme oli sitten vähempi arvoista, kuin niiden muutaman jotka tuli tummissa vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilasjuhliin eräs kaverini tuli arkivaatteissa. Ihmettelin jo sen ikäisenä, eikö arvosta juhliani. Olemme samankokoisia joten olisin mielelläni lainannut mekon jos hänellä ei ollut ja olimme läheisiä joten olisi helposti voinut pyytää.
Suoraan sanottuna jouduin häpeämään häntä. Sai sukulaisiltani sääliviä kommentteja, miettivät hyvää hyvyyttään tarviiko kaveri jotain köyhäinapua..
Hautajaiset ovat arvokkaampi juhla ja en ainakaan itse halua tuottaa kenellekään samanlaista kiusallista tilannetta.
Sisarukseni kihlajaisiin erä sukulainen tuli farkuissa ja villapaidassa, kun muilla oli juhlavaatteet. Tajusi vasta paikan päällä nolona, muita katsoessaan mokansa. Kihlaparin nainen joutui lainaamaan hänelle yhden oman mekkonsa ettei täysin nolaa itseään. Aikuisesta puhutaan.
Varmaan tälläkin kihlaparilla olisi ollut tuona päivänä muutakin stressattavaa ja huolehdittavaa.. vai että joutuvat vieraatkin pukemaan.
Varmaan jotain royaltya, kuka muu järjestää jotain kihlajaisia? Kovinkin virallinen tilaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se, joka on ollut elämänsä aikana parissakymmenissä hautajaisissa. Olen menettänyt paljon läheisiäni, mikä ei ole ollut helppoa. En minäkään ansaitse sitä, että täällä mätkitään minua ja kaikkia niitä, jotka ajattelevat samalla tavoin hautajaisetiketistä. Olkaa hyvä ja järjestäkää millaiset hautajaiset ikinä haluattekin, eihän se ole minun asiani. Yritin vain selittää, mistä hautajaisetiketissä on kyse, koska tuntuu että monelle se on täysin tuntematon käsite. Mutta siitäkään ei ole näemmä mitään hyötyä.
Lisäksi teidän reagointinne asiaan on paljon pahempi ja voimakkaampi kuin minun närkästykseni etiketin noudattamattomuudesta. Voisitte ihan oikeasti miettiä, miten käyttäydytte.
Oletko koskaan miettinyt, miksi etiketin noudattamattomuus sellaisissakin hautajaisissa missä itse et ole edes ollut närkästyttää sinua niin paljon?
Miksi kukaan närkästyisi esimerkiksi tuosta punaisesta mekossa pikkutytön yllä isänsä hautajaisissa?
Kuinka monta kertaa tätä tarvitsee selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se, joka on ollut elämänsä aikana parissakymmenissä hautajaisissa. Olen menettänyt paljon läheisiäni, mikä ei ole ollut helppoa. En minäkään ansaitse sitä, että täällä mätkitään minua ja kaikkia niitä, jotka ajattelevat samalla tavoin hautajaisetiketistä. Olkaa hyvä ja järjestäkää millaiset hautajaiset ikinä haluattekin, eihän se ole minun asiani. Yritin vain selittää, mistä hautajaisetiketissä on kyse, koska tuntuu että monelle se on täysin tuntematon käsite. Mutta siitäkään ei ole näemmä mitään hyötyä.
Lisäksi teidän reagointinne asiaan on paljon pahempi ja voimakkaampi kuin minun närkästykseni etiketin noudattamattomuudesta. Voisitte ihan oikeasti miettiä, miten käyttäydytte.
Miltäpä luulet tuosta punaiseen mekkoon lapsena isänsä hautajaisiin pukeutuneesta tuntuvan, kun täällä alettiin tökerösti arvostelemaan hänen ja muiden omaistensa pukeutumista?
Tökerö arvostelu ei ole sama asia, kun asian selittäminen keskustelusävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilasjuhliin eräs kaverini tuli arkivaatteissa. Ihmettelin jo sen ikäisenä, eikö arvosta juhliani. Olemme samankokoisia joten olisin mielelläni lainannut mekon jos hänellä ei ollut ja olimme läheisiä joten olisi helposti voinut pyytää.
Suoraan sanottuna jouduin häpeämään häntä. Sai sukulaisiltani sääliviä kommentteja, miettivät hyvää hyvyyttään tarviiko kaveri jotain köyhäinapua..
Hautajaiset ovat arvokkaampi juhla ja en ainakaan itse halua tuottaa kenellekään samanlaista kiusallista tilannetta.
Sisarukseni kihlajaisiin erä sukulainen tuli farkuissa ja villapaidassa, kun muilla oli juhlavaatteet. Tajusi vasta paikan päällä nolona, muita katsoessaan mokansa. Kihlaparin nainen joutui lainaamaan hänelle yhden oman mekkonsa ettei täysin nolaa itseään. Aikuisesta puhutaan.
Varmaan tälläkin kihlaparilla olisi ollut tuona päivänä muutakin stressattavaa ja huolehdittavaa.. vai että joutuvat vieraatkin pukemaan.
Varmaan jotain royaltya, kuka muu järjestää jotain kihlajaisia? Kovinkin virallinen tilaisuus?
Meillä oli tavallaan kihlajaiset, mutta ne oli kyllä melko arkinen illanvietto. Ei puku pakkoa, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mihin suureen otokseen sun julkilausumas perustuu?
Variaatioita mustaan surupukuun löytyy. Se herraskainen tyyli miehillä valkeat kaulahuivit, plankatut kengät, jakkupuvut naisilla ja harsolliset suruhatut.... se on herrasväen tyyli.
Kansa käyttää sitä mihin on varaa, ja nykyään hautajaisia pidetään lähiomaisten kesken, suuret koko kylän hautajaisjuhlat harventuvat. Ei hautajaisissa varakkuutta näytetä, hautajaisissa surraan.Minun köyhä sukuni on pukeutunut hautajaisiin aina kunnolla. Ei ole varakkuudesta vaan tahdosta kiinni.
Siis mistä tässä nyt länkytetään.
Vaatteista. Mitä se sulle kuuluu miten toiset sukunsa jäsenten hautajaisiin pukeutuvat. Oletko sinä paikallisella hautausmaalla kyttäämässä toisten surua ja pukeutumista. Yököttävää.
Lähiomaisten kesken pidetyt hautajaiset yleistyvät, yleensä tietävät ja tuntevat toistensa tilanteet, ja tökeryyksieb lateleminen toisen olemuksesta tai vaatteista on hävytöntä.
Pukeudu sinä vaikka kaiken etikettisäännöstön mukaan, mutta käyttäytymiseen ei kuulu toisten arvosteleminen.
Et taida juuri ihmisistä piitata! Näyttäminen, se on sun juttu!
Hautajaispukeutuminen on ilmeisesti yleisesti muuttumassa. Olen asunut vuosikausia Pohjois-Saksassa. Täällä lukee usein varsinkin nuorehkojen ihmisten hautajaiskutsuissa/kuolinilmoituksissa: Kommt in Farben des Lebens eli tulkaa elämän väreissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se, joka on ollut elämänsä aikana parissakymmenissä hautajaisissa. Olen menettänyt paljon läheisiäni, mikä ei ole ollut helppoa. En minäkään ansaitse sitä, että täällä mätkitään minua ja kaikkia niitä, jotka ajattelevat samalla tavoin hautajaisetiketistä. Olkaa hyvä ja järjestäkää millaiset hautajaiset ikinä haluattekin, eihän se ole minun asiani. Yritin vain selittää, mistä hautajaisetiketissä on kyse, koska tuntuu että monelle se on täysin tuntematon käsite. Mutta siitäkään ei ole näemmä mitään hyötyä.
Lisäksi teidän reagointinne asiaan on paljon pahempi ja voimakkaampi kuin minun närkästykseni etiketin noudattamattomuudesta. Voisitte ihan oikeasti miettiä, miten käyttäydytte.
Miltäpä luulet tuosta punaiseen mekkoon lapsena isänsä hautajaisiin pukeutuneesta tuntuvan, kun täällä alettiin tökerösti arvostelemaan hänen ja muiden omaistensa pukeutumista?
Etiketin tunteva ensinnäkin tietäisi että ylipäätään lapsilla ei tarvitse olla mustaa. Ja toiseksi että vainajan lasten vaatteiden arvostelu ei ole mitenkään etiketin mukaista.
Ei kukaan etiketin tunteva sen puoleen alkaisi muutenkaan arvostella varsinkaan kenenkään vainajan lähiomaisen pukeutumista. Tai alkaisi spekuloida omaisten suremista suhteessa näiden pukeutumiseen.
Nämä mielensäpahoittajat (epäsopivasti pukeutuneet loukkaantujat) olisivat kyllä pulassa, jos joku oikeasti tulisi sanomaan heille hautajaisissa että missäs teidän suruvaatteet ovat. Kehtaisivatko sanoa näitä samoja asioita sukulaisille ja ystäville, joita täällä niin kevyesti anonyymina heitellään?
Teitä ei selkeästi kiinnosta muiden mielipiteet, edes ystävien ja suvun, mutta sanotaan nyt vielä että on hyvinkin mahdollista että teidänkin saattoväestänne moni on saattanut ihmetellä, miksi olette pukeutuneet punaisiin hautajaisissa. Heillä on vaan häpyä olla sanomatta siitä mitään, koska ei kukaan halua aikaansaada mitään kohtausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilasjuhliin eräs kaverini tuli arkivaatteissa. Ihmettelin jo sen ikäisenä, eikö arvosta juhliani. Olemme samankokoisia joten olisin mielelläni lainannut mekon jos hänellä ei ollut ja olimme läheisiä joten olisi helposti voinut pyytää.
Suoraan sanottuna jouduin häpeämään häntä. Sai sukulaisiltani sääliviä kommentteja, miettivät hyvää hyvyyttään tarviiko kaveri jotain köyhäinapua..
Hautajaiset ovat arvokkaampi juhla ja en ainakaan itse halua tuottaa kenellekään samanlaista kiusallista tilannetta.
Sisarukseni kihlajaisiin erä sukulainen tuli farkuissa ja villapaidassa, kun muilla oli juhlavaatteet. Tajusi vasta paikan päällä nolona, muita katsoessaan mokansa. Kihlaparin nainen joutui lainaamaan hänelle yhden oman mekkonsa ettei täysin nolaa itseään. Aikuisesta puhutaan.
Varmaan tälläkin kihlaparilla olisi ollut tuona päivänä muutakin stressattavaa ja huolehdittavaa.. vai että joutuvat vieraatkin pukemaan.
Varmaan jotain royaltya, kuka muu järjestää jotain kihlajaisia? Kovinkin virallinen tilaisuus?
Oletko tosissasi?
Miksi altistaa itsensä sille "tökerölle arvostelulle" jättämällä noudattamatta pukukoodia?
Vierailija kirjoitti:
Hautajaispukeutuminen on ilmeisesti yleisesti muuttumassa. Olen asunut vuosikausia Pohjois-Saksassa. Täällä lukee usein varsinkin nuorehkojen ihmisten hautajaiskutsuissa/kuolinilmoituksissa: Kommt in Farben des Lebens eli tulkaa elämän väreissä.
Onkin eri tilanne, jos perinteisestä poikkeava pukukoodi on tiedossa. Joko kutsussa ilmoitettuna, tai muuten. (Vaikkapa kaikilla tiedossa että vainaja vihasi mustaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se, joka on ollut elämänsä aikana parissakymmenissä hautajaisissa. Olen menettänyt paljon läheisiäni, mikä ei ole ollut helppoa. En minäkään ansaitse sitä, että täällä mätkitään minua ja kaikkia niitä, jotka ajattelevat samalla tavoin hautajaisetiketistä. Olkaa hyvä ja järjestäkää millaiset hautajaiset ikinä haluattekin, eihän se ole minun asiani. Yritin vain selittää, mistä hautajaisetiketissä on kyse, koska tuntuu että monelle se on täysin tuntematon käsite. Mutta siitäkään ei ole näemmä mitään hyötyä.
Lisäksi teidän reagointinne asiaan on paljon pahempi ja voimakkaampi kuin minun närkästykseni etiketin noudattamattomuudesta. Voisitte ihan oikeasti miettiä, miten käyttäydytte.
Oletko koskaan miettinyt, miksi etiketin noudattamattomuus sellaisissakin hautajaisissa missä itse et ole edes ollut närkästyttää sinua niin paljon?
Miksi kukaan närkästyisi esimerkiksi tuosta punaisesta mekossa pikkutytön yllä isänsä hautajaisissa?
Kuinka monta kertaa tätä tarvitsee selittää?
Niin kauan kuin kerrotaan joku hyvä selitys sille, miksi joku kokee asiakseen närkästyä pikkutytön punaisesta mekosta tämän tytön isän hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilasjuhliin eräs kaverini tuli arkivaatteissa. Ihmettelin jo sen ikäisenä, eikö arvosta juhliani. Olemme samankokoisia joten olisin mielelläni lainannut mekon jos hänellä ei ollut ja olimme läheisiä joten olisi helposti voinut pyytää.
Suoraan sanottuna jouduin häpeämään häntä. Sai sukulaisiltani sääliviä kommentteja, miettivät hyvää hyvyyttään tarviiko kaveri jotain köyhäinapua..
Hautajaiset ovat arvokkaampi juhla ja en ainakaan itse halua tuottaa kenellekään samanlaista kiusallista tilannetta.
Sisarukseni kihlajaisiin erä sukulainen tuli farkuissa ja villapaidassa, kun muilla oli juhlavaatteet. Tajusi vasta paikan päällä nolona, muita katsoessaan mokansa. Kihlaparin nainen joutui lainaamaan hänelle yhden oman mekkonsa ettei täysin nolaa itseään. Aikuisesta puhutaan.
Varmaan tälläkin kihlaparilla olisi ollut tuona päivänä muutakin stressattavaa ja huolehdittavaa.. vai että joutuvat vieraatkin pukemaan.
Varmaan jotain royaltya, kuka muu järjestää jotain kihlajaisia? Kovinkin virallinen tilaisuus?
Oletko tosissasi?
Olen. Ketkä pitää jotain virallisia kihlajaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilasjuhliin eräs kaverini tuli arkivaatteissa. Ihmettelin jo sen ikäisenä, eikö arvosta juhliani. Olemme samankokoisia joten olisin mielelläni lainannut mekon jos hänellä ei ollut ja olimme läheisiä joten olisi helposti voinut pyytää.
Suoraan sanottuna jouduin häpeämään häntä. Sai sukulaisiltani sääliviä kommentteja, miettivät hyvää hyvyyttään tarviiko kaveri jotain köyhäinapua..
Hautajaiset ovat arvokkaampi juhla ja en ainakaan itse halua tuottaa kenellekään samanlaista kiusallista tilannetta.
Sisarukseni kihlajaisiin erä sukulainen tuli farkuissa ja villapaidassa, kun muilla oli juhlavaatteet. Tajusi vasta paikan päällä nolona, muita katsoessaan mokansa. Kihlaparin nainen joutui lainaamaan hänelle yhden oman mekkonsa ettei täysin nolaa itseään. Aikuisesta puhutaan.
Varmaan tälläkin kihlaparilla olisi ollut tuona päivänä muutakin stressattavaa ja huolehdittavaa.. vai että joutuvat vieraatkin pukemaan.
Varmaan jotain royaltya, kuka muu järjestää jotain kihlajaisia? Kovinkin virallinen tilaisuus?
Meillä oli tavallaan kihlajaiset, mutta ne oli kyllä melko arkinen illanvietto. Ei puku pakkoa, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa.
Ei näissäkään kihlajaisissa ollut pukupakkoa, mutta se on eri asia kuin farkut ja villapaita. Isillä ja sulhasella oli muistaakseni tummat puvut ja muilla miehillä taisi näkyä useimmilla siistiä kauluspaitaa. Morsiamella oli juhlava mekko ja muilla naisilla asteen verran vähemmän juhlavat, siistit mekot tai hameet. Samantyylinen pukeutuminen kuin esim. ristiäisiin voisin kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilasjuhliin eräs kaverini tuli arkivaatteissa. Ihmettelin jo sen ikäisenä, eikö arvosta juhliani. Olemme samankokoisia joten olisin mielelläni lainannut mekon jos hänellä ei ollut ja olimme läheisiä joten olisi helposti voinut pyytää.
Suoraan sanottuna jouduin häpeämään häntä. Sai sukulaisiltani sääliviä kommentteja, miettivät hyvää hyvyyttään tarviiko kaveri jotain köyhäinapua..
Hautajaiset ovat arvokkaampi juhla ja en ainakaan itse halua tuottaa kenellekään samanlaista kiusallista tilannetta.
Sisarukseni kihlajaisiin erä sukulainen tuli farkuissa ja villapaidassa, kun muilla oli juhlavaatteet. Tajusi vasta paikan päällä nolona, muita katsoessaan mokansa. Kihlaparin nainen joutui lainaamaan hänelle yhden oman mekkonsa ettei täysin nolaa itseään. Aikuisesta puhutaan.
Varmaan tälläkin kihlaparilla olisi ollut tuona päivänä muutakin stressattavaa ja huolehdittavaa.. vai että joutuvat vieraatkin pukemaan.
Varmaan jotain royaltya, kuka muu järjestää jotain kihlajaisia? Kovinkin virallinen tilaisuus?
Oletko tosissasi?
Olen. Ketkä pitää jotain virallisia kihlajaisia?
Niitä pidetään yleensä vain perheelle ja kenties kaasot/bestman saattavat olla lisäksi kutsutta. Ei ole mikään harvinainen juttu.
On se kumma et mitään perinteitä eikä etikettiä saisi enää noudattaa, minusta pukeutumisetiketin noudattaminen on sivistynyttä hyvää käytöstä.
Mitä mieltä ollaan musta tyylikäs hattu naisella hautajaisissa, kyllä vai ei ?
Vierailija kirjoitti:
On se kumma et mitään perinteitä eikä etikettiä saisi enää noudattaa, minusta pukeutumisetiketin noudattaminen on sivistynyttä hyvää käytöstä.
Mitä mieltä ollaan musta tyylikäs hattu naisella hautajaisissa, kyllä vai ei ?
Kyllä, tottakai.
Minua jaksaa hämmentää, että muissakin kirkollisissa juhlissa pukeutuminen on mennyt arkiseksi. Ristiäisiin tullaan hupparissa ja farkuissa. Ihan oikeasti, juhlavaatteita on monenlaisia. Miksi ei voi pukeutua juhlavasti?
Etiketin tunteva ensinnäkin tietäisi että ylipäätään lapsilla ei tarvitse olla mustaa. Ja toiseksi että vainajan lasten vaatteiden arvostelu ei ole mitenkään etiketin mukaista.