Mieletön kemia miehen kanssa viesteissä, livenä eri asia..
Tapasin tinderissä miehen ja heti alkuun keskustelu oli kuin olisimme tunteneet kuukausia, tai vuosia.
Kemia oli mieletön. Sitten tapasimme livenä, mies kehui että olen hänen kaunein koskaan tapaamansa treffikumppani. Hän oli ihastunut. Mutta minusta tuntui kuin viestien mies ja livenä tapaamani mies olisivat eri ihminen, persoonassa ei siis ole vikaa, vaan se on jokin muu. Ehkä en ole fyysisesti niin viehättynyt. Sellainen ei ole minulle kovin tärkeää, mutta näin kuitenkin tunnen.
Voiko tämä vielä korjaantua? Olemme pian tapaamassa uudestaan.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että johtuuko hämmennys vaan siitä että ennakko-oletukset oli erilaisia, vaikka todellisuus olisikin hyvä, mutta kuitenkin erilainen? Että tavallaan aivot hämmentyy kun todellisuus eroaa kuvitelmista.
Niin juuri, voi olla. Olemme kuitenkin tapaamassa uudestaan. Ensin olin siitäkin epävarma, mutta nyt oikein odotan sitä.
ap
Kuulostaa todella hyvältä, anna palaa! Tai sitten voit jättää hänet ja voit kuvitella jo nyt, miltä tuntuisi nähdä hänet rakastuneena jonkun toisen kanssa. Näin väistämättä tulee tapahtumaan, jos jätät ulkonäön takia vaikka vaikutat hyvin ihastuneelta häneen. Niin ja takaisin on turha haaveilla, meni sitten menojaan :)
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa ne "kirjeenvaihdossa" rakentamanne illuusiot. Miksi edes ryhdytte suhteisiin? Metsästätte kadotettua illuusiota?
Joo, vain eritteidenvaihdossa näkee, onko yhteistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Selvästi miehen ulkonäkötaso ei riitä, kun heti kättelyssä sanoi, että olet kaunein treffikumppani ikinä. Mätsää vain niitä hyvännäköisiä niin kuin ennenkin, oikeamielisen näyttelemisestä tulee vain paha mieli.
Tämä kertoo Vain sinusta itsestäsi niiin paljon. Minä en ole sinä, minä viehätyn persoonasta, jopa älykkyydestä. Paljon enemmän kuin ulkonäöstä.
Ulkonäkö ei ole yhtään mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa ne "kirjeenvaihdossa" rakentamanne illuusiot. Miksi edes ryhdytte suhteisiin? Metsästätte kadotettua illuusiota?
Kunnon kirjeenvaihdossa oppii tuntemaan toista kuukaudessa paremmin kuin "tapaillessa" vuosissa.
Vierailija kirjoitti:
Viestien (kirjeet, tekstari....) kautta tutustuminen luo oman mielikuvan toisesta. Kirjallisesti lahjakkaiden ihmisten viestittely on sujuvaa, huumori kukkii ja toisesta muodostuu fiksu kiiltokuva.
Itsellä ollut myös näitä viestittelytutustumisia ja ne toivat piristystä päivään. Olin ihan ihastunut jo ennen tapaamista. Odotin viestejä ihan hulluna. Puhuttiin että nähdään livenä pian ja se näkeminen aina siirtyi syystä tai toisesta. En itsekään halunnut kiirehtiä tapaamista, olisin voinut jatkaa kiihkeää viestittely/puhelinkeskustelu -suhdetta vielä kuukausitolkulla, olisin ollut tyytyväinen siihen.
Sitten tavatessa toinen mies oli tupakoitsija (mulle ehdoton ei) ja toinen ei vastannut yhtään ulkonäkökuvailujaan. Tapaaminen tiputti minut korkeuksista rotkoon. Tutui niin hukkaan heitrtyltä ajalta nuo viestittelysuhteet, ihan kolottaa nyt jälkikäteen.
Olemme puhuneet psykologiasta, tuoneet esille mahdollisesti negatiivisia asioita. Jakaneet musiikkia joka kertoo ajatuksistamme.
Mies puhuu ihanan suoraan ajatuksistaan ja tunteistaan. Jos joku oli kiiltokuvaa, se oli juuri se ensitapaaminen josta minulle jäi hämmentynyt kuva.
ap
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ensi silmäyksellä on varmasti harvinaisempaa kuin hitaammin syvenevä tunne.
No ei todellakaan ole. Minä jo teinistä lähtien joko rakastuin heti tavattuani tai en ollenkaan. Jos kokeilin toisia treffejä eikä kundi kiinnostanut ekalla kerralla, toinen kerta toi jo inhon. Näin me olemme erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Elä hötkyile.
Ei ole hyödyksi ajatella, että ihminen on VIKA, jonka tulisi pikaisesti KORJAANTUA (vrt. "Voiko tämä vielä korjaantua?") suhteessa aiempaan mielikuvaasi.
Vain sillä on väliä, miltä tuntuu tässä ja nyt, nykyhetkessä. Joko hänen seuransa on miellyttävä, tai ei ole - et voi takertua x hetkeen, tai olet mielessäsi jo eksynyt.
Jos et uskalla kohdata ihmistä rauhassa, ajattelet häntä "snap shot" -tyylisesti ja menet sekaisin. Kuvainnollista kieltä jatkaakseni, kompastut yksityiskohtiin, menetät harkintakykysi, ja tutustumisesta tulee tavalla tai toisella fiasko.
Siihen ajattelutapasi nyt viittaa. Varo siis ajattelutapaasi!
Älä ahdistu hitaudestasi.
Älä häpeä sitä, ettet tiedä mitä haluat, tai pelkäät tehdä päätöksiä.
Ajattele asiaa niin, että olet kiirettömyyden arvoinen - jopa siinä määrin, että sinulla on varaa ajatella vähemmän itseäsi (nythän olet valtavan keskittynyt mielikuviisi), ja kiinnostuneempi tuntemaan, millainen toinen ihminen on.
Et ole mitään velkaa. Voit rauhoittua.
Kiitos tästä <3
ap
En jaksanut lukea kaikki viestejä joten voi olla, etten sano mitään uutta.
Millainen olet ollut aiemmin tavatessasi ihmisen, jonka kanssa on syntynyt parisuhde? Jotkut syttyvät hitaammin, jotkut tietävät heti. Sanoisin,että kannattaa antaa mahdollisuus, koska olette tavanneet vaan kerran.
Oletan,että näit miehen kuvan/kuvia ennen tapaamista, joten onko hän sitten eri näköinen kuin kuvissa? Livenä olemus vaikuttaa paljon siihen näyttääkö ihminen viehättävältä, vaikka kuvat olisivat mitä tahansa.
Minulla on ollut joskus sellainen tilanne että viestittely oli ihan mahtavaa ja tavatessa henkilö näytti ihan samalta kuin kuvissa, mutta hän ei ollutkaan livenä samanlainen persoonana. Ei ollut ujompi tai mitään, vaan muuten täysin erilainen. Oli kai vetänyt jotain roolia keskustelujen ajan. Oli aika hämmentynyt olo, kun olin varma, että meillä synkkaa ainakin henkisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet kuvitellut hänet joksikin harlequin-romaanin sankariksi ja petyit kun hän olikin vain ihan tavallinen suomalainen mies.
Fyysistä vetovoimaa on olemassa myös harlekiinipokkarien ulkopuolella. Jopa Suomessa.
On usein käynyt ihmisten kanssa tuolleen, ihan uusien kaveriviritysten kanssa. Netissä/viesteissä tyyppi on mahtava ja voidaan puhua mistä vaan mutta livenä, henkilö ihan erilainen, hiljainen, kärttyisä jne. Jotkut ehkä vain kommunikoivat paremmin ei kasvotusten?
Vierailija kirjoitti:
Viestien (kirjeet, tekstari....) kautta tutustuminen luo oman mielikuvan toisesta. Kirjallisesti lahjakkaiden ihmisten viestittely on sujuvaa, huumori kukkii ja toisesta muodostuu fiksu kiiltokuva.
Itsellä ollut myös näitä viestittelytutustumisia ja ne toivat piristystä päivään. Olin ihan ihastunut jo ennen tapaamista. Odotin viestejä ihan hulluna. Puhuttiin että nähdään livenä pian ja se näkeminen aina siirtyi syystä tai toisesta. En itsekään halunnut kiirehtiä tapaamista, olisin voinut jatkaa kiihkeää viestittely/puhelinkeskustelu -suhdetta vielä kuukausitolkulla, olisin ollut tyytyväinen siihen.
Sitten tavatessa toinen mies oli tupakoitsija (mulle ehdoton ei) ja toinen ei vastannut yhtään ulkonäkökuvailujaan. Tapaaminen tiputti minut korkeuksista rotkoon. Tutui niin hukkaan heitrtyltä ajalta nuo viestittelysuhteet, ihan kolottaa nyt jälkikäteen.
Mä olen just tuollainen kirjallisesti lahjakas mutta suullisesti kaikkea muuta. Yleensä ilmoitankin jo etukäteen tästä treffikumppaneille, etteivät kuvittele että olen joku supliikki sanataituri myös livenä, mitä en todellakaan ole.
Mun onni on se että ulkonäköni ilmeisesti vetoaa moniin miehiin. Sillä saa yleensä anteeksi sen, että olen maailman surkein puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestien (kirjeet, tekstari....) kautta tutustuminen luo oman mielikuvan toisesta. Kirjallisesti lahjakkaiden ihmisten viestittely on sujuvaa, huumori kukkii ja toisesta muodostuu fiksu kiiltokuva.
Itsellä ollut myös näitä viestittelytutustumisia ja ne toivat piristystä päivään. Olin ihan ihastunut jo ennen tapaamista. Odotin viestejä ihan hulluna. Puhuttiin että nähdään livenä pian ja se näkeminen aina siirtyi syystä tai toisesta. En itsekään halunnut kiirehtiä tapaamista, olisin voinut jatkaa kiihkeää viestittely/puhelinkeskustelu -suhdetta vielä kuukausitolkulla, olisin ollut tyytyväinen siihen.
Sitten tavatessa toinen mies oli tupakoitsija (mulle ehdoton ei) ja toinen ei vastannut yhtään ulkonäkökuvailujaan. Tapaaminen tiputti minut korkeuksista rotkoon. Tutui niin hukkaan heitrtyltä ajalta nuo viestittelysuhteet, ihan kolottaa nyt jälkikäteen.
Olemme puhuneet psykologiasta, tuoneet esille mahdollisesti negatiivisia asioita. Jakaneet musiikkia joka kertoo ajatuksistamme.
Mies puhuu ihanan suoraan ajatuksistaan ja tunteistaan. Jos joku oli kiiltokuvaa, se oli juuri se ensitapaaminen josta minulle jäi hämmentynyt kuva.
ap
Älä nyt hyvä ihminen liikaa analysoi ;) Seurustele ja katso, minne tie hänen kanssaan vie. Seurusteluaika on nimenomaan siksi, että ehtii tsekata sovitaanko lopulta yhteen vai ei. Mitään et menetä, jos kokeilet. Kirjoitustesi perusteella sinulle käy erittäin hyvin. Luonne ja käytös ratkaisee tunteiden pysyvyyden ja syvyyden, ei ulkonäkö. Minulla oli eräs erittäin hyvän näköinen ja kiva poikaystävä pari vuotta. Eräänä päivänä katsoin häntä seisoessaan laiturilla huonoryhtisenä tuijottaen ajatuksissaan horisonttiin ja silmäni aukesivat. Tunteet vaan hävisi jonnekin. Ei rakkautta eikä ihastumista enää. Pakko se oli jättää. En ole varma, mistä se johtui. En vaan voinut jatkaa ilman tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään että nainen ajattelee tussullaan.
Sinulle riittäisi seksitön suhde? Sellainen, jossa nainen on ihan kiva mutta hänen kanssaan ei haluaisi seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi miehen ulkonäkötaso ei riitä, kun heti kättelyssä sanoi, että olet kaunein treffikumppani ikinä. Mätsää vain niitä hyvännäköisiä niin kuin ennenkin, oikeamielisen näyttelemisestä tulee vain paha mieli.
Tämä kertoo Vain sinusta itsestäsi niiin paljon. Minä en ole sinä, minä viehätyn persoonasta, jopa älykkyydestä. Paljon enemmän kuin ulkonäöstä.
Ulkonäkö ei ole yhtään mitään.
ap
Tätä en ymmärrä yhtään. Miten muka ulkonäkö ei ole yhtään mitään? Mistä sinä kiihotut? Kiihotut, kun mies puhuu psykologiasta?😂
Kemiaa joko on tai ei ole. Sitä ei voi pakottaa.
Jutut voi ei-livenä lentää tosi hyvin, mutta se jokin mystinen "jokin" ei sitten vaan livenä toimikaan..
Toki.. ite löysin elämäni rakkauden siten, että ekaa kertaa tavatessamme ei ollut kemiaa, juteltiin sitten online pitkään ja sitten tavattiin uudelleen ja BAM, kemiaa olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi miehen ulkonäkötaso ei riitä, kun heti kättelyssä sanoi, että olet kaunein treffikumppani ikinä. Mätsää vain niitä hyvännäköisiä niin kuin ennenkin, oikeamielisen näyttelemisestä tulee vain paha mieli.
Tämä kertoo Vain sinusta itsestäsi niiin paljon. Minä en ole sinä, minä viehätyn persoonasta, jopa älykkyydestä. Paljon enemmän kuin ulkonäöstä.
Ulkonäkö ei ole yhtään mitään.
ap
Tätä en ymmärrä yhtään. Miten muka ulkonäkö ei ole yhtään mitään? Mistä sinä kiihotut? Kiihotut, kun mies puhuu psykologiasta?😂
Niinpä, tämä ulko näkö ei merkkaa minulle mitään jeesustelu alkaa mennä jo vanhaksi. Ulkonäkö merkkaa kaikille ja paljon, myös niille, jotka ei haaveille missistä tai kalsarimallista. Siinä on vain aste-eroja ihmisten välillä.
Itselleni on kerran elämässä käynyt niin, että viestitellessä jo tuntui, että nyt ollaan kirjoittelukumppanin kanssa todella samalla aallonpituudella. On nykyisin aviomieheni.
Kyllä tavatessa jännitti, että jos onkin livenä joku omituinen tai ärsyttävä (kuvan olin toki nähnyt). Ei onneksi ollut. En usko, että tuosta mitään tulee, mutta kemiaa voi kyllä olla viesteissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi miehen ulkonäkötaso ei riitä, kun heti kättelyssä sanoi, että olet kaunein treffikumppani ikinä. Mätsää vain niitä hyvännäköisiä niin kuin ennenkin, oikeamielisen näyttelemisestä tulee vain paha mieli.
Tämä kertoo Vain sinusta itsestäsi niiin paljon. Minä en ole sinä, minä viehätyn persoonasta, jopa älykkyydestä. Paljon enemmän kuin ulkonäöstä.
Ulkonäkö ei ole yhtään mitään.
ap
Tätä en ymmärrä yhtään. Miten muka ulkonäkö ei ole yhtään mitään? Mistä sinä kiihotut? Kiihotut, kun mies puhuu psykologiasta?😂
Niinpä, tämä ulko näkö ei merkkaa minulle mitään jeesustelu alkaa mennä jo vanhaksi. Ulkonäkö merkkaa kaikille ja paljon, myös niille, jotka ei haaveille missistä tai kalsarimallista. Siinä on vain aste-eroja ihmisten välillä.
Siitä mitä näen hänen sanoissaan ja niiden välissä. Minusta tuntuu että näen ihmisestä visuaalisen maailman, joistain ihmisistä ei näe yhtään mitään. Hänestä näen paljon ja se on kaunis. Kiihotun kun hän puhuu.
Kenenkään ulkonäkö ei voi olla yhtä kiinnostava kuin tämä sisäinen maailma on. Ulkonäkö on vain pintaa.
Voisin saada tinderissä todella hyvännäköisiä miehiä, mutta he eivät pelkän ulkonäön perusteella kiinnosta minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi miehen ulkonäkötaso ei riitä, kun heti kättelyssä sanoi, että olet kaunein treffikumppani ikinä. Mätsää vain niitä hyvännäköisiä niin kuin ennenkin, oikeamielisen näyttelemisestä tulee vain paha mieli.
Tämä kertoo Vain sinusta itsestäsi niiin paljon. Minä en ole sinä, minä viehätyn persoonasta, jopa älykkyydestä. Paljon enemmän kuin ulkonäöstä.
Ulkonäkö ei ole yhtään mitään.
ap
Tätä en ymmärrä yhtään. Miten muka ulkonäkö ei ole yhtään mitään? Mistä sinä kiihotut? Kiihotut, kun mies puhuu psykologiasta?😂
Niinpä, tämä ulko näkö ei merkkaa minulle mitään jeesustelu alkaa mennä jo vanhaksi. Ulkonäkö merkkaa kaikille ja paljon, myös niille, jotka ei haaveille missistä tai kalsarimallista. Siinä on vain aste-eroja ihmisten välillä.
Siitä mitä näen hänen sanoissaan ja niiden välissä. Minusta tuntuu että näen ihmisestä visuaalisen maailman, joistain ihmisistä ei näe yhtään mitään. Hänestä näen paljon ja se on kaunis. Kiihotun kun hän puhuu.
Kenenkään ulkonäkö ei voi olla yhtä kiinnostava kuin tämä sisäinen maailma on. Ulkonäkö on vain pintaa.
Voisin saada tinderissä todella hyvännäköisiä miehiä, mutta he eivät pelkän ulkonäön perusteella kiinnosta minua.
ap
Eli nyt ei mitään ongelmaa sitten enää olekaan. Ok.
Unohtakaa ne "kirjeenvaihdossa" rakentamanne illuusiot. Miksi edes ryhdytte suhteisiin? Metsästätte kadotettua illuusiota?