Lue keskustelun säännöt.
Mieletön kemia miehen kanssa viesteissä, livenä eri asia..
05.05.2023 |
Tapasin tinderissä miehen ja heti alkuun keskustelu oli kuin olisimme tunteneet kuukausia, tai vuosia.
Kemia oli mieletön. Sitten tapasimme livenä, mies kehui että olen hänen kaunein koskaan tapaamansa treffikumppani. Hän oli ihastunut. Mutta minusta tuntui kuin viestien mies ja livenä tapaamani mies olisivat eri ihminen, persoonassa ei siis ole vikaa, vaan se on jokin muu. Ehkä en ole fyysisesti niin viehättynyt. Sellainen ei ole minulle kovin tärkeää, mutta näin kuitenkin tunnen.
Voiko tämä vielä korjaantua? Olemme pian tapaamassa uudestaan.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että johtuuko hämmennys vaan siitä että ennakko-oletukset oli erilaisia, vaikka todellisuus olisikin hyvä, mutta kuitenkin erilainen? Että tavallaan aivot hämmentyy kun todellisuus eroaa kuvitelmista.
Niin juuri, voi olla. Olemme kuitenkin tapaamassa uudestaan. Ensin olin siitäkin epävarma, mutta nyt oikein odotan sitä.
ap
Mutta sitten taas petyt, kuten olette tavannut uudestaan? Mutta kolmas kerta toden sanoo?
No nyt kun sanoit, edellinen merkityksellinen suhteeni alkoi niin että en tuntenut mieheen livenä vetovoimaa, rehellisesti hänen omisnaistuoksussaan oli jotain sellaista. Mutta lopulta tapailimme vuoden ja välitän hänestä edelleen todella paljon.
Aion nyt katsoa miten tässä käy.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viesteissä voi olla mitään kemiaa.
Ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kyllä se joidenkin kanssa heti sujuu ihan täydellisesti, siinä missä se toisten kanssa on väkisin vääntämistä. Tunnistan itsekin tuon ap:n kuvaileman tilanteen, viesteissä on synkannut täydellisesti, livenä taas mies ei nappaa ollenkaan. Ulkonäkö on pettymys eikä edes kommunikointi pelitä niin hyvin kuin viestitellessä.
Juttu luistaa sen mukaan missä mielentilassa kumpikin juuri silloin sattuu olemaan. Ja se tuttuuden tunne on ihan omassa päässä syntyvä juttu sen seurauksena, että tekee nyt vaan mieli jollekkin puhua vähän enemmän.
Voi pojat. Kokeilepa "puhua vähän enemmän jollekkin" vaikka useammalle kerrallaan. Huomaat äkkiä, että se päänsisus vaihtelee merkittävästi enemmän kuin ulkokuori.
Nämä fyysisen vetovoiman korostajat todennäköisesti ovat niitä, joiden rakkaus lopahtaa yhtä aikaa erektion kanssa, kun puoliso esim. lihoo eikä vastaa enää omia kauneusihanteita. Itse en mielelläni edusta visuaalisesti miellyttävää kodinkonetta ja seksinukkea parisuhteessa, vaan haluan jakaa kehon lisäksi myös ajatuksia, tunteita ja huumorintajun.
Nimenomaan!
ap
Viestien (kirjeet, tekstari....) kautta tutustuminen luo oman mielikuvan toisesta. Kirjallisesti lahjakkaiden ihmisten viestittely on sujuvaa, huumori kukkii ja toisesta muodostuu fiksu kiiltokuva.
Itsellä ollut myös näitä viestittelytutustumisia ja ne toivat piristystä päivään. Olin ihan ihastunut jo ennen tapaamista. Odotin viestejä ihan hulluna. Puhuttiin että nähdään livenä pian ja se näkeminen aina siirtyi syystä tai toisesta. En itsekään halunnut kiirehtiä tapaamista, olisin voinut jatkaa kiihkeää viestittely/puhelinkeskustelu -suhdetta vielä kuukausitolkulla, olisin ollut tyytyväinen siihen.
Sitten tavatessa toinen mies oli tupakoitsija (mulle ehdoton ei) ja toinen ei vastannut yhtään ulkonäkökuvailujaan. Tapaaminen tiputti minut korkeuksista rotkoon. Tutui niin hukkaan heitrtyltä ajalta nuo viestittelysuhteet, ihan kolottaa nyt jälkikäteen.
Siis nolottaa jälkikäteen 🤣 Toki saattoi sydäntä kolottaakin
Mun mielestä AP:n tilanne ei kuulosta laisinkaan toivottomalta. Se, että toiset treffit on jo tulossa, kertoo ettei ekat treffit mitkään täystyrmäys olleet. Ei tietysti tarvitse väkisin mitään kehittää, mut voihan toisen tavata vaikka vaan treffaamisen ilosta, ilman paineita jatkosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feromonit tekevät ihmeitä. Toinen voi olla vaikka miten komea, älykäs, hauska ja kiinnostava mutta jos tuoksu on väärä niin se on siinä. Sama niin päin, että toinen ei vastaa ulkonäöllisesti omaa maku, huumorikin on vähän erilaista mutta jessus kun on lähellä niin tekee mieli repiä vaatteet päältä.
Ihmiset on apinoita.
Selvästi miehen ulkonäkötaso ei riitä, kun heti kättelyssä sanoi, että olet kaunein treffikumppani ikinä. Mätsää vain niitä hyvännäköisiä niin kuin ennenkin, oikeamielisen näyttelemisestä tulee vain paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on moitittu sitä, että ihastuu viestittelyn perusteella omiin mielikuviinsa, joita todellisuus ei vastaa.
Itselleni käy tyypillisesti aivan päinvastoin: ihastun tosielämässä tulisesti hyvännäköisiin ja verbaalisesti nokkeliin miehiin ja kuvittelen heidät sielunkumppanikseni ulkoisen olemuksen ja eleiden perusteella. Ja penteles, eivät ikinä ole sitä. Viestittelyn jälkeen sen sijaan harvoin on tullut suuria yllätyksiä vastapelurin sielunelämän suhteen, ja alkuihmettelyn jälkeen sieltä kyllä löytyy se ihminen, johon viesteissä on tutustunut.
Minulla ei tosin ole koskaan ollut suuria odotuksia toisen fyysisestä viehättävyydestä etukäteen, ja tiedän että monet ystävistäni ovat pettyneet kun unelmien poikamies onkin ollut livenä sitä peräkammariosastoa.
Kokemukseni mukaan sitä voi viehättyä sekä sisimmästä että ulkonäöstä, mutta kummankin suhteen on silti syytä pitää terve varaus siihen, että asiat eivät ole ainakaan pelkästään sitä, miltä aluksi omaan silmään näyttävät. Ja perusteettomat odotukset kumman tahansa ulottuvuuden suhteen johtavat väistämättä pettymyksiin.
Fyysinen veto on erittäin tärkeä.
Yritin aikoinaan seurustella miehen kanssa, jonka kanssa oli kiinnostavaa keskustella.
En pitänyt häntä fyysisesti viehättävänä - ja hän haisi pahalta, joten jatkoimme ystävinä.
Ilmeisesti minäkin haisin pahalta hänen nenäänsä, koska sain tuliaiseksi kaamealta haisevaa hajuvettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tinderöin, halusin treffit mahdollisimman pikaisesti juuri sen takia, että en kerkeä muodostamaan hänestä liikaa ennakko-odotuksia. Ja kappas, mies löytyi ja molemmat kyllä tiesi sen heti, että haluaa nähdä toisen heti uudelleen. Sekä
fyysinen että henkinen kemia oli ilmeistä. Minulle ei sopisi tuollainen tilanne kuin ap:lla. Jos ei ole heti halua panna miestä, niin ei sitä tulekaan.
No mitä tää nyt taas on? Ulkonäöllä ei ole väliä, mutta sekin on ihan riittävä, luonne on maailman paras, ihan sydän värisee ku ajattelet miestä, keskustelut on parasta ikinä, luonne loistava ja kaikki kolahtaa... Kyselet ja kun saat vastauksen joka ei miellytä niin puolustelet sitä miestä. Mitä toivot saavasi täältä? Tää on ihan selvä tapaus, kaikki natsaa, eli jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viesteissä voi olla mitään kemiaa.
Ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kyllä se joidenkin kanssa heti sujuu ihan täydellisesti, siinä missä se toisten kanssa on väkisin vääntämistä. Tunnistan itsekin tuon ap:n kuvaileman tilanteen, viesteissä on synkannut täydellisesti, livenä taas mies ei nappaa ollenkaan. Ulkonäkö on pettymys eikä edes kommunikointi pelitä niin hyvin kuin viestitellessä.
Tämän takia ihmettelen todella paljon sitä kun tindermiehet haluaisivat jatkaa kirjoittelua viikkotolkulla eivätkä lähde treffeille kun niitä ehdotan! Eivät halua tavata ennen kuin ovat tutustuneet paremmin. Mua ei taas kiinnosta kirjoitella pitkään, koska livenä se kemia sit vasta paljastuu. Ja tuo miesten kirjoittelu on tasoa mitä harrastat jne pinnallista. En kutsuisi sitä tutustumiseksi :D
Elä hötkyile.
Ei ole hyödyksi ajatella, että ihminen on VIKA, jonka tulisi pikaisesti KORJAANTUA (vrt. "Voiko tämä vielä korjaantua?") suhteessa aiempaan mielikuvaasi.
Vain sillä on väliä, miltä tuntuu tässä ja nyt, nykyhetkessä. Joko hänen seuransa on miellyttävä, tai ei ole - et voi takertua x hetkeen, tai olet mielessäsi jo eksynyt.
Jos et uskalla kohdata ihmistä rauhassa, ajattelet häntä "snap shot" -tyylisesti ja menet sekaisin. Kuvainnollista kieltä jatkaakseni, kompastut yksityiskohtiin, menetät harkintakykysi, ja tutustumisesta tulee tavalla tai toisella fiasko.
Siihen ajattelutapasi nyt viittaa. Varo siis ajattelutapaasi!
Älä ahdistu hitaudestasi.
Älä häpeä sitä, ettet tiedä mitä haluat, tai pelkäät tehdä päätöksiä.
Ajattele asiaa niin, että olet kiirettömyyden arvoinen - jopa siinä määrin, että sinulla on varaa ajatella vähemmän itseäsi (nythän olet valtavan keskittynyt mielikuviisi), ja kiinnostuneempi tuntemaan, millainen toinen ihminen on.
Et ole mitään velkaa. Voit rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinder on seksipalvelu, ei mikään kirjeenvaihto -kerho. Rohkeutta katsoa, mikä äkkiseltään kiinnosti. Ja rohkeutta ajatella, ettei uteliaisuus aiheuta velkaa.
Kemiaa ei oikein voi todeta, jos ei ole fyysistä kontaktia.
Silti, kemia minun mielestäni sisältää myös muita kuin fyysisiä elementtejä, henkistä samalla aallonpituudella olemista.
Miehen kuuluisi pyytää naista nopeasti treffeille. Mutta ehkä osa naisista on arkoja (onhan kyseessä seksipalvelu") ja pyyntö saattaisi pelästyttäisi heidät. Sitten käydään jotain ihmeen kirjeenvaihtoa viikkotolkulla.
Viestit eivät aina vastaa sitä, millainen ihminen on livenä. Sen vuoksi seuraa ja parisuhdetta etsiessä kannattaa aina tavata kasvotusten mahdollisimman nopeasti. Joku voi kirjoittaa avoimesti ja analyyttisesti mutta on kasvotusten lyhytsanainen emmä tiiä -ihminen. Toisen kirjoitustyyli voi olla iloinen ja sympaattinen, kun livenä henkilö onkin ennemmin töksäyttelevä ja ylisarkastinen. Toisaalta joku, joka ei ilmaise itseään kovin hyvin kirjoittamalla, voi tavatessa olla välitön match ja juttu luistaa kuin vanhan ystävän kanssa.
Ehkä vitkuttelu viestittää, ettei halua suhdetta. On kiva fantasioida siitä. Ja sitten kun on pakko tavata, on jo varautunut siihen, että toinen vain pilaa fantasiasi hänestä. Kun olisi niin helppoa elää vain päänsisäisessä täydellisessä maailmassaan. Fantasian jakaminen velvoittaa tapaamaan, mutta oikeasti ei kiinnosta ihminen vaan fantasia. Mitä siis pitäisi korjata?
Ihmiset on erilaisia. Itse en ole kertaakaan elämässäni tuntenut ensitapaamisella mitään kemiaa keneenkään. Se vaatii ystävystymisen ja tutustumisen ja tottumisen toiseen, että alan siinä mielessä innostua. Eli itseäni tuollainen, ettei kolahda ensimmäisellä livetapaamisella, olisi normaali asia eikä mikään huolenaihe, ja jatkaisin tapailua.
Toisaalta jotkut sanoo, että he on aina tienneet ensinäkemältä, syntyykö "kipinää" vai ei, ja se ei koskaan muutu, eli jos ei heti tunne niin ei koskaan. Mikäpä minä olen heidän kokemustaan kiistämään. Se varmasti on heillä niin, koska ovat erilaisia ihmisiä, ehkä enemmän siihen seksuaaliseen ja fyysiseen puoleen virittyneitä kun itse taas olen lähinnä sapio-/demiseksuaali.
Voi pojat. Kokeilepa "puhua vähän enemmän jollekkin" vaikka useammalle kerrallaan. Huomaat äkkiä, että se päänsisus vaihtelee merkittävästi enemmän kuin ulkokuori.
Nämä fyysisen vetovoiman korostajat todennäköisesti ovat niitä, joiden rakkaus lopahtaa yhtä aikaa erektion kanssa, kun puoliso esim. lihoo eikä vastaa enää omia kauneusihanteita. Itse en mielelläni edusta visuaalisesti miellyttävää kodinkonetta ja seksinukkea parisuhteessa, vaan haluan jakaa kehon lisäksi myös ajatuksia, tunteita ja huumorintajun.