Mieletön kemia miehen kanssa viesteissä, livenä eri asia..

Kuka edes haluaa jakaa henkilökohtaisia tietojaan ventovieraalle?! Sehän voi periaatteessa olla vaikka naapurin Seija, joka miehenä esiintyy... No joo, aloittaja sentään tavannut miehen, ja kiinnostunut katsomaan lisää.

Mä uskon, että elämänsä rakkauden tunnistaa MINUUTEISSA.

Seksiseura, pikkuhyöty, tylsyyden hoitaminen tai muut elämän tuhlaukset on eri asia.

Tutustuminen vie aina aikaa ja vaatii vuorovaikutusta. Viestitellen ja naamatusten näkee vähän eri puolia ihmisestä. Viesteitse enemmänkin sisintä; ajatuksia, ajattelutapaa ynnä muuta syvällisempää ja toisaalta myös tempo on eri; viestitellen ehtii aina jäsennellä ajatuksia ja muotoilla sanomansa paremmin/täsmällisemmin kuin kasvotusten, jolloin asioiden huolellisempi miettiminen luo ehkä hitauden tai epämääräisyyden tuntua. Lisäksi sanaton viestintä merkitsee, joku on ilmeikkäämpi ulospäin ja toinen neutraali kivikasvo tai saattaa jopa vaikuttaa ärtyneeltä miettiessään kuulemaansa/sanomisiaan. 

Jos ei osaa yhden tapaamisrn perusteella sanoa, millainen fiilis toisesta ihmisestä tulee... Niin se on mielestäni aika huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa yhden tapaamisrn perusteella sanoa, millainen fiilis toisesta ihmisestä tulee... Niin se on mielestäni aika huolestuttavaa.

Mitä enemmän informaatiota tarvitsee, sitä huterammalla pohjalla on.

Jos ei vielä kolmenkaan tapaamisen jälkeen kykene sanomaan, haluaako suhteen vai ei, niin on omien tunteiden tunnistamisessa jokin vakava puute.

On pelkurimaista roikkua suhteessa kuukausia, vuosia, ilman selvää visiota.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa yhden tapaamisrn perusteella sanoa, millainen fiilis toisesta ihmisestä tulee... Niin se on mielestäni aika huolestuttavaa.

Ihan normaalia se on. Kun tapasin miesystäväni, niin ekat treffit menivät ihan tuttavallisen jutustelun merkeissä, mutta ei siinä vielä mitään tiennyt. Tokalla kerralla pussattiin kerran, ja siinä alkoi muodostua tunne, että tässä voisi olla jotain. Siitä sitten hitaasti eteenpäin.

Rakastaja voi olla, tai vakavampi suhde, mutta ei mitään siltä väliltä vielä keski-iässäkin!

Vierailija kirjoitti:

Selvästi miehen ulkonäkötaso ei riitä, kun heti kättelyssä sanoi, että olet kaunein treffikumppani ikinä. Mätsää vain niitä hyvännäköisiä niin kuin ennenkin, oikeamielisen näyttelemisestä tulee vain paha mieli.

Jotkut sanovat, että naisen pitää olla ihastuneempi kuin miehen, silloin suhde kestää todennäköisemmin. Tuossa tapauksessa on ihan päinvastoin ja se on ap:lle iso turn off, kun aisti sen heti miehestä. Vaikka ap ei ajatelle markkina-arvoteoriaa, niin sen mukaan tuossa mennään: mies on alempaa tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas nähdään että nainen ajattelee tussullaan.

Ja mitä siitä sitten? Tussun ja kullin yhteensopivuus on todella tärkeää. Ja jotta nämä toimii, tarvitaan aivoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin hyvin visuaalinen ja fyysinen ihminen. Ja kyllähän ihminen on eläinkin pohjimmiltaan, ei eroa mitenkään muista luontokappaleista.

Kävin aikanaan sekä sokkotreffeilllä että kirjepalstatreffeillä (joista nykynuorisolla ei ole tietoakaan). Joka kerta petyin koska mielikuvissani se mies oli kivan näköinen kasvoiltaan ja minua pidempi. En tiedä miksi, mutta aivoni rakensivat tällaisen ideaalin.

Kuitenkin aina kun tavattiin, sieltä tuli vähän hassuja hiihtäjiä, sellaisia pömppömahaisia, minua lyhyempiä, kaljuuntuneita ukkoja. Ei sellaisia poikamaisia syvällisiä keskustelijoita jollaisen mielikuvan ensin sain.

Sikäli nettideittailu on tähän parannus kun säästyy pettymyksiltä heti alkumetreillä nähdessä kuvan. Jos kuvaa ei ole, luultavasti ei uskalla itseään näyttää. Ja jos kuva ei miellytä, aina voi pyyhkäistä pois.

Rillipäät älkööt vaivautuko :DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa yhden tapaamisen perusteella sanoa, millainen fiilis toisesta ihmisestä tulee... Niin se on mielestäni aika huolestuttavaa.

Ihan normaalia se on. Kun tapasin miesystäväni, niin ekat treffit menivät ihan tuttavallisen jutustelun merkeissä, mutta ei siinä vielä mitään tiennyt. Tokalla kerralla pussattiin kerran, ja siinä alkoi muodostua tunne, että tässä voisi olla jotain. Siitä sitten hitaasti eteenpäin.

Sydämesi tiesi. Niin hyvin, että suhde alkoi jo seuraavalla tapaamisella. Kylläsen sen sydämellään tietää, vaikka aivot on hitaat.

Vai että syvällisiä keskustelijoita tarvitaan... Eikö tyttöystävät (naispuoliset kaverit) jaksa kuunnella tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, että elämänsä rakkauden tunnistaa MINUUTEISSA.

Seksiseura, pikkuhyöty, tylsyyden hoitaminen tai muut elämän tuhlaukset on eri asia.

Koita ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset luontaisesti paljon varautuneempia kuin toiset.

Tuntuuko, ettei naisena riitä? Pitää olla myös "syvälliset keskustelut" joilla vakuuttua, että oikeasti kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se on sekoitus molempia. pitää kolahtaa sekä persoona että ulkonäkö.

tosin voin itse kokemuksesta sanoa ettei pelkkä persoona kanna pitkälle, kun ei sitä ihastumista vaan tapahdu jos se mies ei näytä kivalta. se tuntuu silloin enemmän ystävyydeltä.

Olen ihastunut häneen, tunnen fyysistä vetoa häneen. Ajattelemme samalla tavalla ja puhumme syvällisistä aiheista.

Mutta livenä olen edelleen epävarma. Luulen kyllä että tämä menee ohi.

ap

Kyllä se menee ohi. Kohta useamman kerran tavattuanne kemiat vahvistuu ja ihmettelet, ai että tämän helmen meinasin hylätä. Katsele pariskuntia tuttavapiiristäsi ja muuallakin, eivät pariskunnat ole toistensa kopioita. Toinen voi olla hyvinkin komea/kaunis ja sen pari on ruma. Silti he ovat hyvin onnellisia. Ulkonäkö ei määrittele kaikilla parin valintaa. Sitä paitsi se ruma puolisko tekee mitä hyvänsä, että saa pitää rakastamansa komistuksen itsellään tai voi olla kotona melkoinen Justiina ja mies tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, että elämänsä rakkauden tunnistaa MINUUTEISSA.

Seksiseura, pikkuhyöty, tylsyyden hoitaminen tai muut elämän tuhlaukset on eri asia.

Koita ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset luontaisesti paljon varautuneempia kuin toiset.

Ymmärrän, että on poikkeuksia, jotka eivät tunnista tunteitaan (tunnen sellaisia). Vaikka tapaisivat 100 kertaa. He tarvitsevat informaatiota, koska kokonaisuuksien ajattelu on heille lähes mahdotonta ja päätöksenteko erityisen vaikeaa. Ajattelin asiaa vain normaalin, siis ideaalisen, kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että menee ohi, mutta ei ole mitenkään luultavaa, että niin käy. Se, että joku on "paperilla hyvä" ei kerro yhtään mitään siitä, kohtaavatko kemiat livenä. Minä olen ollut suhteessa, jossa ne eivät kohdanneet mutta yritin uskoa, että kun viettäisimme aikaa yhdessä niin rakastuisin. Niin ei koskaan käynyt. Alkuvaiheessa, kun olimme erossa ja viestittelimme ja soittelimme, olin aina ihastunut häneen ja jopa ikävöin häntä. Sitten kun tapasimme, tuli aina lässähdys ja pettymys, kun tunteita ei vaan syttynyt. Lopulta ei ollut sitä kaipausta edes erossa ollessa.

Tuhlasin molempien aikaa, koska toinen osapuoli oli tosi ihastunut ja rakastunut. Älä sinä tee samaa virhettä.

Just tämä naisen kanssa, yhteiselo olikin sitä kun hän vain istui puhelimen ääressä viestittelemässä ja kun sai suunsa auki jutusteli muiden asiat vaan ei omiaan.

Oli luontaantyöntävä, syyttelevä ja epäsiisti vaikka antoi viesteissä aivan erilaisen kuvan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, että elämänsä rakkauden tunnistaa MINUUTEISSA.

Seksiseura, pikkuhyöty, tylsyyden hoitaminen tai muut elämän tuhlaukset on eri asia.

Koita ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset luontaisesti paljon varautuneempia kuin toiset.

Ymmärrän, että on poikkeuksia, jotka eivät tunnista tunteitaan (tunnen sellaisia). Vaikka tapaisivat 100 kertaa. He tarvitsevat informaatiota, koska kokonaisuuksien ajattelu on heille lähes mahdotonta ja päätöksenteko erityisen vaikeaa. Ajattelin asiaa vain normaalin, siis ideaalisen, kannalta.

Nä joilla on vaikeuksia nähdä ihmisiä kokonaisuutena, saattavat sukeltaa suhteeseen ihan kummallisen yksittäisen seikan tai parin perusteella. Agnosia?