IS Elämää tukien varassa - Sara ja Marika elävät täysin tukien varassa

Vierailija kirjoitti:

Kun itse jäin työttömäksi (olen merkonomi) määräaikaisuuden päättyessä, hain töitä aktiivisesti jo ennen työsuhteen päättymistä. En työllistynyt ja ehdin olla yhden kuukauden työttömänä, mutta heti toimin ja hain lähihoitajaksi opiskelemaan. Nyt en ole ollut päivääkään työttömänä. Hoitoalaa turhaan haukutaan raskaaksi ja kamalaksi. Tätä työtä jaksaa tehdä, kun työmoraali on kohdallaan ja huolehtii omasta jaksamisesta vapaalla. Lähihoitajan palkka ei ole niin huono kuin annetaan ymmärtää. Suosittelen hoitoalaa kaikille työttömille.

Olen muuten sitä mieltä, että hoitoalalle pitäisi mennä soveltuvuustestien kautta.

Joskus tuntuu siltä, että kun mihinkään muualle ei pääse niin lähihoitajaksi pääsee.

Työtä en väheksy, se on arvokasta, mutta kyllä alalla on henkilöitä, joille joku muu työ sopisi paremmin.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisella velkaa. Just. Oma vika.

Mitenhän nää tulis toimeen jossain muussa maassa jossa ei ole näitä Suomen tukia.

Toisella velkaa 34 tuhatta ja toisella ulosotossa kymppitonni.

Tämä on se ongelma. On ostettu asioita, joita vähävaraisen ei tulisi lainkaan ostaa.

Olen monista asioista vanhemmilleni kiitollinen, mutta erityisen kiitollinen olen äitini sanoista 1970-luvun lopulla: vain asunnon voi ostaa velaksi. Mä kuitenkin ymmärrän opintolainan, koska töitä ei ole niin helppo nykyisin saada opintojen ohella kuin mitä oli mun nuoruudessani. Aika moni mun ikäluokkaani kuuluva ei edes halunnut ottaa opintolainaa ja ysärin laman jälkeen opintolaina on ollut monelle suorastaan myrkkyä. Pelättiin just sitä, että entä, jos töitä ei saakaan, ja opintolaina pitäisi kuitenkin maksaa pois. 

En tiedä, miten on nykyisin, mutta ainakin aikoinaan opintotuki ja  tuloraja, minkä opiskelija sai tienata, oli mitoitettu vain yhden ihmisen - eli sen opiskelijan - elämiseen. Jos opiskelijalla oli lapsia, sitä ei huomioitu yhtään mitenkään. Ja koska yhdelle ihmiselle tarkoitettu tuki ei riittänyt kolmen ihmisen elämiseen, moni joutui ottamaan opintolainan (vaikka sekin oli tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle) ollakseen oikeutettu toimeentulotukeen. 

Muistan vuosituhannen alusta, miten ammattikorkeakouussa yksi opettaja sanoi, että ihminen voi joutua opiskelemaan elämänsä aikana jopa 3-4 tutkintoa. Ihan siksi, että maailma muuttuu ja ala, jolla  nyt on töitä, ei välttämättä työllistä enää 10 vuoden päästä. Tätä ei opiskelijoiden tuissa vissiin olla vieläkään huomioitu vaan oletetaan, että jokainen opiskelija on vasta lukionsa päättänyt ja opiskelee ensimmäistä tutkintoaan. 

Nykyään opiskelijat pakotetaan elämään lainalla ja sen ottamista pidetään ihan normaalina. Helsingissä et maksa asumis- ja opintotuella edes vuokraa ellet saa kämppää joltain säätiöltä. Valmistuttua monella kymppitonnin lainat niskassa, kun pitäisi ostaa jo omaa asuntoa. Samaan aikaan halutaan että koulusta valmistutaan kiireellä mutta samalla oletetaan että ne opiskelijat käy vielä töissä täyspäiväisen opiskelun lisäksi. Ennen opiskeluoikeus kesti koko loppuelämän, nyt aletaan jo 6v jälkeen hätistellä ja vaatia selontekoa miksei opinnot edisty. Vähemmän yllättävästi opiskelijoiden mielenterveysongelmat huipussaan.

Tämä on ihan totta. Mä tunnen omasta ikäluokastani ihmisiä, joiden opinnot kestivät yli 10 vuottakin. Ekat vuodet täysipäiväistä opiskelua ja sitten siirryttiinkin jo työelämään ja suoritettiin opintoja sen mukaan, mitä muilta kiireiltään ehti. Otettiin asuntolainaa ja perustettiin perhe. Tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät koskaan suorittaneet tutkintojaan loppuun asti. Töissä kuitenkin ovat olleet jo 40 vuotta. 

No jos nuo ilman tutkintoa olevat jäävät työttömiksi niin ikinä eivät uutta työtä saa koska tutkinto puuttuu. Ajat ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sinihiuksinen (miksi näillä on aina joko siniset tai vihreät hiukset??) niin on ollut ADHD, masennusta ja kertonut harkinneensa itsemurhaa.

Voi hyvät hyssykät, ADHD ei estä työntekoa, ja itsemurha nyt tulee mieleen kenelle tahansa kun kaamos on phaimmillaan ja paukut loppu. 

Ei se kotonaolo auta muuta kuin pahentaa, mitä enemmän tutkitaan sitä enemmän tulee diagnooseja, ja jokaiselle löytyy jokin diagnoosi tai kaksi ihan varmasti. 

Kamalinta, että nuorten ihmisten annetaan jumiutua kotiin, vaikka koko elämä on edessä. 

Ihmettelin myös vammaistukea näillä diagnooseilla.

En ole kuullut että ADHDsta saisi vammaistukea vaikka se kuuluukin neurokirjoon. 

Näistä unohtuu mainita myös esim. Hopen kautta saadut avustukset. Ei nimittäin minulla on työssäkäyvänä varaa kaikkeen, mitä vähävaraiset saavat lapsilleen järjestöjen kautta. Että kyllä, välillä harmittaa käydä töissä ja maksaa kaikki kulut omasta pussista ja toiset saavat kaiken hakemuksia täyttämällä. Mutta joo eläkettä tässä kartutetaan ja ehkä joskus katto pään päällä on oma, jos korkopeikko ei sitä vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sensijaan että mietitte "miten naapurin yh-Pirjo saa tukia enemmän kuin minä palkkaa" katsokaa ympärillenne ja tarkastakaa onko teillä niitä huollettavia lapsia nurkissanne. Jos ei niin älkää verratko omaa palkkaanne suoraan sen yksinhuoltajan yhteenlaskettuihin tuloihin. Sillä ihan vaan tiedoksi - lasten elättäminen maksaa. Jos teilläkin olisi niitä lapsia ja olisitte yh niin elatustuet nostaisivat myös teidän yhteenlaskettuja tulojanne.

Jos taas nurinanne johtuu pienestä palkastanne niin syyllinen löytyy ihan muualta kuin tuensaajien joukosta.

Aivan samalla tavalla sitä omalla paikallaan elävät joutuu lasoensa elättämään kuin tukiporsaatkin. Ero vaan on siinä, että monella työssäkäyvällä se netto palkka jää pienemmäksi kuin tuet kotona makaajilla ja ainoa tuki on lapsilisät, joita nämä tukielätit kadehtii. Kaiken saa myös itse maksaa kovimman mukaan. Ymmärrän kyllä, että koko systeemin maksajia kyrsii kun eräille mikään riitä. Niistäkin kumpikin akka pääsi nauttimaan säännöllisistä tuloista menemällä töihin.

Arvaa kuinka paljon kyrsii, kun olet palkkatuella julkisella tai valtiolla ja näet että verorahoista hyvää palkkaa saavat vakituiset pitävät tunnin kahvitaukoja, pitkiä saikkuja ja leuhkivat matkoilla ja omaisuudella.

Mun puoliso sanoi, että yksityisellä olisivat saaneet potkut jo aika päivää sitten.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisella velkaa. Just. Oma vika.

Mitenhän nää tulis toimeen jossain muussa maassa jossa ei ole näitä Suomen tukia.

Toisella velkaa 34 tuhatta ja toisella ulosotossa kymppitonni.

Tämä on se ongelma. On ostettu asioita, joita vähävaraisen ei tulisi lainkaan ostaa.

Olen monista asioista vanhemmilleni kiitollinen, mutta erityisen kiitollinen olen äitini sanoista 1970-luvun lopulla: vain asunnon voi ostaa velaksi. Mä kuitenkin ymmärrän opintolainan, koska töitä ei ole niin helppo nykyisin saada opintojen ohella kuin mitä oli mun nuoruudessani. Aika moni mun ikäluokkaani kuuluva ei edes halunnut ottaa opintolainaa ja ysärin laman jälkeen opintolaina on ollut monelle suorastaan myrkkyä. Pelättiin just sitä, että entä, jos töitä ei saakaan, ja opintolaina pitäisi kuitenkin maksaa pois. 

En tiedä, miten on nykyisin, mutta ainakin aikoinaan opintotuki ja  tuloraja, minkä opiskelija sai tienata, oli mitoitettu vain yhden ihmisen - eli sen opiskelijan - elämiseen. Jos opiskelijalla oli lapsia, sitä ei huomioitu yhtään mitenkään. Ja koska yhdelle ihmiselle tarkoitettu tuki ei riittänyt kolmen ihmisen elämiseen, moni joutui ottamaan opintolainan (vaikka sekin oli tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle) ollakseen oikeutettu toimeentulotukeen. 

Muistan vuosituhannen alusta, miten ammattikorkeakouussa yksi opettaja sanoi, että ihminen voi joutua opiskelemaan elämänsä aikana jopa 3-4 tutkintoa. Ihan siksi, että maailma muuttuu ja ala, jolla  nyt on töitä, ei välttämättä työllistä enää 10 vuoden päästä. Tätä ei opiskelijoiden tuissa vissiin olla vieläkään huomioitu vaan oletetaan, että jokainen opiskelija on vasta lukionsa päättänyt ja opiskelee ensimmäistä tutkintoaan. 

Nykyään opiskelijat pakotetaan elämään lainalla ja sen ottamista pidetään ihan normaalina. Helsingissä et maksa asumis- ja opintotuella edes vuokraa ellet saa kämppää joltain säätiöltä. Valmistuttua monella kymppitonnin lainat niskassa, kun pitäisi ostaa jo omaa asuntoa. Samaan aikaan halutaan että koulusta valmistutaan kiireellä mutta samalla oletetaan että ne opiskelijat käy vielä töissä täyspäiväisen opiskelun lisäksi. Ennen opiskeluoikeus kesti koko loppuelämän, nyt aletaan jo 6v jälkeen hätistellä ja vaatia selontekoa miksei opinnot edisty. Vähemmän yllättävästi opiskelijoiden mielenterveysongelmat huipussaan.

Tämä on ihan totta. Mä tunnen omasta ikäluokastani ihmisiä, joiden opinnot kestivät yli 10 vuottakin. Ekat vuodet täysipäiväistä opiskelua ja sitten siirryttiinkin jo työelämään ja suoritettiin opintoja sen mukaan, mitä muilta kiireiltään ehti. Otettiin asuntolainaa ja perustettiin perhe. Tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät koskaan suorittaneet tutkintojaan loppuun asti. Töissä kuitenkin ovat olleet jo 40 vuotta. 

No jos nuo ilman tutkintoa olevat jäävät työttömiksi niin ikinä eivät uutta työtä saa koska tutkinto puuttuu. Ajat ovat muuttuneet.

Eivät saa edes työttömyyskorvausta heti, vaan odotusajan jälkeen, nimittäin vanheneva ystäväni on vain ylioppilas ja vaikka on ollut hyvä ura, ei saanut työttömyyskorvausta, ainoa vaihtoehto oli anoa starttirahaa ja työllistää itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisella velkaa. Just. Oma vika.

Mitenhän nää tulis toimeen jossain muussa maassa jossa ei ole näitä Suomen tukia.

Toisella velkaa 34 tuhatta ja toisella ulosotossa kymppitonni.

Tämä on se ongelma. On ostettu asioita, joita vähävaraisen ei tulisi lainkaan ostaa.

Olen monista asioista vanhemmilleni kiitollinen, mutta erityisen kiitollinen olen äitini sanoista 1970-luvun lopulla: vain asunnon voi ostaa velaksi. Mä kuitenkin ymmärrän opintolainan, koska töitä ei ole niin helppo nykyisin saada opintojen ohella kuin mitä oli mun nuoruudessani. Aika moni mun ikäluokkaani kuuluva ei edes halunnut ottaa opintolainaa ja ysärin laman jälkeen opintolaina on ollut monelle suorastaan myrkkyä. Pelättiin just sitä, että entä, jos töitä ei saakaan, ja opintolaina pitäisi kuitenkin maksaa pois. 

En tiedä, miten on nykyisin, mutta ainakin aikoinaan opintotuki ja  tuloraja, minkä opiskelija sai tienata, oli mitoitettu vain yhden ihmisen - eli sen opiskelijan - elämiseen. Jos opiskelijalla oli lapsia, sitä ei huomioitu yhtään mitenkään. Ja koska yhdelle ihmiselle tarkoitettu tuki ei riittänyt kolmen ihmisen elämiseen, moni joutui ottamaan opintolainan (vaikka sekin oli tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle) ollakseen oikeutettu toimeentulotukeen. 

Muistan vuosituhannen alusta, miten ammattikorkeakouussa yksi opettaja sanoi, että ihminen voi joutua opiskelemaan elämänsä aikana jopa 3-4 tutkintoa. Ihan siksi, että maailma muuttuu ja ala, jolla  nyt on töitä, ei välttämättä työllistä enää 10 vuoden päästä. Tätä ei opiskelijoiden tuissa vissiin olla vieläkään huomioitu vaan oletetaan, että jokainen opiskelija on vasta lukionsa päättänyt ja opiskelee ensimmäistä tutkintoaan. 

Nykyään opiskelijat pakotetaan elämään lainalla ja sen ottamista pidetään ihan normaalina. Helsingissä et maksa asumis- ja opintotuella edes vuokraa ellet saa kämppää joltain säätiöltä. Valmistuttua monella kymppitonnin lainat niskassa, kun pitäisi ostaa jo omaa asuntoa. Samaan aikaan halutaan että koulusta valmistutaan kiireellä mutta samalla oletetaan että ne opiskelijat käy vielä töissä täyspäiväisen opiskelun lisäksi. Ennen opiskeluoikeus kesti koko loppuelämän, nyt aletaan jo 6v jälkeen hätistellä ja vaatia selontekoa miksei opinnot edisty. Vähemmän yllättävästi opiskelijoiden mielenterveysongelmat huipussaan.

Tämä on ihan totta. Mä tunnen omasta ikäluokastani ihmisiä, joiden opinnot kestivät yli 10 vuottakin. Ekat vuodet täysipäiväistä opiskelua ja sitten siirryttiinkin jo työelämään ja suoritettiin opintoja sen mukaan, mitä muilta kiireiltään ehti. Otettiin asuntolainaa ja perustettiin perhe. Tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät koskaan suorittaneet tutkintojaan loppuun asti. Töissä kuitenkin ovat olleet jo 40 vuotta. 

No jos nuo ilman tutkintoa olevat jäävät työttömiksi niin ikinä eivät uutta työtä saa koska tutkinto puuttuu. Ajat ovat muuttuneet.

Kaikkialla ei onneksi tuijoteta tutkintoa vaan 40 vuoden työkokemus on arvokkaampi kuin tutkintotodistus. Julkisella sektorilla tietenkin palkataan ennemmin vastavalmistunut, jolla se todistus on, kuin sellainen, jolla on vuosikymmenten työkokemus, mutta tutkintotodistus puuttuu.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisella velkaa. Just. Oma vika.

Mitenhän nää tulis toimeen jossain muussa maassa jossa ei ole näitä Suomen tukia.

Toisella velkaa 34 tuhatta ja toisella ulosotossa kymppitonni.

Tämä on se ongelma. On ostettu asioita, joita vähävaraisen ei tulisi lainkaan ostaa.

Olen monista asioista vanhemmilleni kiitollinen, mutta erityisen kiitollinen olen äitini sanoista 1970-luvun lopulla: vain asunnon voi ostaa velaksi. Mä kuitenkin ymmärrän opintolainan, koska töitä ei ole niin helppo nykyisin saada opintojen ohella kuin mitä oli mun nuoruudessani. Aika moni mun ikäluokkaani kuuluva ei edes halunnut ottaa opintolainaa ja ysärin laman jälkeen opintolaina on ollut monelle suorastaan myrkkyä. Pelättiin just sitä, että entä, jos töitä ei saakaan, ja opintolaina pitäisi kuitenkin maksaa pois. 

En tiedä, miten on nykyisin, mutta ainakin aikoinaan opintotuki ja  tuloraja, minkä opiskelija sai tienata, oli mitoitettu vain yhden ihmisen - eli sen opiskelijan - elämiseen. Jos opiskelijalla oli lapsia, sitä ei huomioitu yhtään mitenkään. Ja koska yhdelle ihmiselle tarkoitettu tuki ei riittänyt kolmen ihmisen elämiseen, moni joutui ottamaan opintolainan (vaikka sekin oli tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle) ollakseen oikeutettu toimeentulotukeen. 

Muistan vuosituhannen alusta, miten ammattikorkeakouussa yksi opettaja sanoi, että ihminen voi joutua opiskelemaan elämänsä aikana jopa 3-4 tutkintoa. Ihan siksi, että maailma muuttuu ja ala, jolla  nyt on töitä, ei välttämättä työllistä enää 10 vuoden päästä. Tätä ei opiskelijoiden tuissa vissiin olla vieläkään huomioitu vaan oletetaan, että jokainen opiskelija on vasta lukionsa päättänyt ja opiskelee ensimmäistä tutkintoaan. 

Nykyään opiskelijat pakotetaan elämään lainalla ja sen ottamista pidetään ihan normaalina. Helsingissä et maksa asumis- ja opintotuella edes vuokraa ellet saa kämppää joltain säätiöltä. Valmistuttua monella kymppitonnin lainat niskassa, kun pitäisi ostaa jo omaa asuntoa. Samaan aikaan halutaan että koulusta valmistutaan kiireellä mutta samalla oletetaan että ne opiskelijat käy vielä töissä täyspäiväisen opiskelun lisäksi. Ennen opiskeluoikeus kesti koko loppuelämän, nyt aletaan jo 6v jälkeen hätistellä ja vaatia selontekoa miksei opinnot edisty. Vähemmän yllättävästi opiskelijoiden mielenterveysongelmat huipussaan.

Tämä on ihan totta. Mä tunnen omasta ikäluokastani ihmisiä, joiden opinnot kestivät yli 10 vuottakin. Ekat vuodet täysipäiväistä opiskelua ja sitten siirryttiinkin jo työelämään ja suoritettiin opintoja sen mukaan, mitä muilta kiireiltään ehti. Otettiin asuntolainaa ja perustettiin perhe. Tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät koskaan suorittaneet tutkintojaan loppuun asti. Töissä kuitenkin ovat olleet jo 40 vuotta. 

No jos nuo ilman tutkintoa olevat jäävät työttömiksi niin ikinä eivät uutta työtä saa koska tutkinto puuttuu. Ajat ovat muuttuneet.

Kaikkialla ei onneksi tuijoteta tutkintoa vaan 40 vuoden työkokemus on arvokkaampi kuin tutkintotodistus. Julkisella sektorilla tietenkin palkataan ennemmin vastavalmistunut, jolla se todistus on, kuin sellainen, jolla on vuosikymmenten työkokemus, mutta tutkintotodistus puuttuu.

Työkkärin kurssilla niitä nuhdeltiin kenellä ei ollut tutkintoa, ei auttanut 30 vuoden työhistoria. Tutkinto pitää olla nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on liki 20 vuotta sitten viimeksi ollut töissä onko lasten hankinta ollut järkevää kun kuitenkin oman tilansa tiedostaa?

Tämä julmasti sanottu, mutta perheet joissa on tasapainoa ja rahaa ja rakkautta ei saa lasta hedelmöityshoidoinkaan. Kela ja sosdit taas saa uusia ja uusia lapsia kovin helposti verorahoja nostamaan.

Eräs terapeutti sanoi: "Masentunut nainen halusi raskaaksi, koska on tuntenut olevansa niin voimaantunut raskaana ollessan."  Ei vit...  Väärä lääkitus.  Lapsi ei olekaan sitten lääke sen loppuelämän ajan, kun hormonihöyryt raskauden jälkeen laskevat ja on raskauden jälkeinen masennus. Lapsi jää kaltoinkohdeltuna hoitamatta. Raskauskielto, jos ei kykene töihin, ei kykene huolehtimaan lapsistakaan tai itsestään, kun masennusta on hoidettava jatkuvasti. Kaikki tuet pois näiltä lapsilla rahaa tekeviltä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisella velkaa. Just. Oma vika.

Mitenhän nää tulis toimeen jossain muussa maassa jossa ei ole näitä Suomen tukia.

Toisella velkaa 34 tuhatta ja toisella ulosotossa kymppitonni.

Tämä on se ongelma. On ostettu asioita, joita vähävaraisen ei tulisi lainkaan ostaa.

Olen monista asioista vanhemmilleni kiitollinen, mutta erityisen kiitollinen olen äitini sanoista 1970-luvun lopulla: vain asunnon voi ostaa velaksi. Mä kuitenkin ymmärrän opintolainan, koska töitä ei ole niin helppo nykyisin saada opintojen ohella kuin mitä oli mun nuoruudessani. Aika moni mun ikäluokkaani kuuluva ei edes halunnut ottaa opintolainaa ja ysärin laman jälkeen opintolaina on ollut monelle suorastaan myrkkyä. Pelättiin just sitä, että entä, jos töitä ei saakaan, ja opintolaina pitäisi kuitenkin maksaa pois. 

En tiedä, miten on nykyisin, mutta ainakin aikoinaan opintotuki ja  tuloraja, minkä opiskelija sai tienata, oli mitoitettu vain yhden ihmisen - eli sen opiskelijan - elämiseen. Jos opiskelijalla oli lapsia, sitä ei huomioitu yhtään mitenkään. Ja koska yhdelle ihmiselle tarkoitettu tuki ei riittänyt kolmen ihmisen elämiseen, moni joutui ottamaan opintolainan (vaikka sekin oli tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle) ollakseen oikeutettu toimeentulotukeen. 

Muistan vuosituhannen alusta, miten ammattikorkeakouussa yksi opettaja sanoi, että ihminen voi joutua opiskelemaan elämänsä aikana jopa 3-4 tutkintoa. Ihan siksi, että maailma muuttuu ja ala, jolla  nyt on töitä, ei välttämättä työllistä enää 10 vuoden päästä. Tätä ei opiskelijoiden tuissa vissiin olla vieläkään huomioitu vaan oletetaan, että jokainen opiskelija on vasta lukionsa päättänyt ja opiskelee ensimmäistä tutkintoaan. 

Nykyään opiskelijat pakotetaan elämään lainalla ja sen ottamista pidetään ihan normaalina. Helsingissä et maksa asumis- ja opintotuella edes vuokraa ellet saa kämppää joltain säätiöltä. Valmistuttua monella kymppitonnin lainat niskassa, kun pitäisi ostaa jo omaa asuntoa. Samaan aikaan halutaan että koulusta valmistutaan kiireellä mutta samalla oletetaan että ne opiskelijat käy vielä töissä täyspäiväisen opiskelun lisäksi. Ennen opiskeluoikeus kesti koko loppuelämän, nyt aletaan jo 6v jälkeen hätistellä ja vaatia selontekoa miksei opinnot edisty. Vähemmän yllättävästi opiskelijoiden mielenterveysongelmat huipussaan.

Tämä on ihan totta. Mä tunnen omasta ikäluokastani ihmisiä, joiden opinnot kestivät yli 10 vuottakin. Ekat vuodet täysipäiväistä opiskelua ja sitten siirryttiinkin jo työelämään ja suoritettiin opintoja sen mukaan, mitä muilta kiireiltään ehti. Otettiin asuntolainaa ja perustettiin perhe. Tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät koskaan suorittaneet tutkintojaan loppuun asti. Töissä kuitenkin ovat olleet jo 40 vuotta. 

No jos nuo ilman tutkintoa olevat jäävät työttömiksi niin ikinä eivät uutta työtä saa koska tutkinto puuttuu. Ajat ovat muuttuneet.

Kaikkialla ei onneksi tuijoteta tutkintoa vaan 40 vuoden työkokemus on arvokkaampi kuin tutkintotodistus. Julkisella sektorilla tietenkin palkataan ennemmin vastavalmistunut, jolla se todistus on, kuin sellainen, jolla on vuosikymmenten työkokemus, mutta tutkintotodistus puuttuu.

Työkkärin kurssilla niitä nuhdeltiin kenellä ei ollut tutkintoa, ei auttanut 30 vuoden työhistoria. Tutkinto pitää olla nykypäivänä.

Uskon kyllä. Mutta esim kun meillä (it-alan firma) on ollut tarvetta rekrytoida, niin keneltäkään ei ole kyselty jotain vuosikymmeniä vanhaa tutkintotodistusta vaan työkokemus ja osaaminen on ollut se, minkä perusteella valinta on tehty. 

Vai 2265€/kk. Minä sairaanhoitajana en kuukaudessa tuollaista määrää tienaa...

Veikkaan että Marikakin elää kelan laskuun paljon isommalla summalla mitä ilmoitti tuloikseen. Toimeentulotuestahan maksetaan sähköt, vakuutukset, lääkkeet, lääkärimaksut ym. Senhän takia hän ei mene töihin koska joutuisi maksamaan terapian itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisella velkaa. Just. Oma vika.

Mitenhän nää tulis toimeen jossain muussa maassa jossa ei ole näitä Suomen tukia.

Toisella velkaa 34 tuhatta ja toisella ulosotossa kymppitonni.

Tämä on se ongelma. On ostettu asioita, joita vähävaraisen ei tulisi lainkaan ostaa.

Olen monista asioista vanhemmilleni kiitollinen, mutta erityisen kiitollinen olen äitini sanoista 1970-luvun lopulla: vain asunnon voi ostaa velaksi. Mä kuitenkin ymmärrän opintolainan, koska töitä ei ole niin helppo nykyisin saada opintojen ohella kuin mitä oli mun nuoruudessani. Aika moni mun ikäluokkaani kuuluva ei edes halunnut ottaa opintolainaa ja ysärin laman jälkeen opintolaina on ollut monelle suorastaan myrkkyä. Pelättiin just sitä, että entä, jos töitä ei saakaan, ja opintolaina pitäisi kuitenkin maksaa pois. 

En tiedä, miten on nykyisin, mutta ainakin aikoinaan opintotuki ja  tuloraja, minkä opiskelija sai tienata, oli mitoitettu vain yhden ihmisen - eli sen opiskelijan - elämiseen. Jos opiskelijalla oli lapsia, sitä ei huomioitu yhtään mitenkään. Ja koska yhdelle ihmiselle tarkoitettu tuki ei riittänyt kolmen ihmisen elämiseen, moni joutui ottamaan opintolainan (vaikka sekin oli tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle) ollakseen oikeutettu toimeentulotukeen. 

Muistan vuosituhannen alusta, miten ammattikorkeakouussa yksi opettaja sanoi, että ihminen voi joutua opiskelemaan elämänsä aikana jopa 3-4 tutkintoa. Ihan siksi, että maailma muuttuu ja ala, jolla  nyt on töitä, ei välttämättä työllistä enää 10 vuoden päästä. Tätä ei opiskelijoiden tuissa vissiin olla vieläkään huomioitu vaan oletetaan, että jokainen opiskelija on vasta lukionsa päättänyt ja opiskelee ensimmäistä tutkintoaan. 

Nykyään opiskelijat pakotetaan elämään lainalla ja sen ottamista pidetään ihan normaalina. Helsingissä et maksa asumis- ja opintotuella edes vuokraa ellet saa kämppää joltain säätiöltä. Valmistuttua monella kymppitonnin lainat niskassa, kun pitäisi ostaa jo omaa asuntoa. Samaan aikaan halutaan että koulusta valmistutaan kiireellä mutta samalla oletetaan että ne opiskelijat käy vielä töissä täyspäiväisen opiskelun lisäksi. Ennen opiskeluoikeus kesti koko loppuelämän, nyt aletaan jo 6v jälkeen hätistellä ja vaatia selontekoa miksei opinnot edisty. Vähemmän yllättävästi opiskelijoiden mielenterveysongelmat huipussaan.

Tämä on ihan totta. Mä tunnen omasta ikäluokastani ihmisiä, joiden opinnot kestivät yli 10 vuottakin. Ekat vuodet täysipäiväistä opiskelua ja sitten siirryttiinkin jo työelämään ja suoritettiin opintoja sen mukaan, mitä muilta kiireiltään ehti. Otettiin asuntolainaa ja perustettiin perhe. Tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät koskaan suorittaneet tutkintojaan loppuun asti. Töissä kuitenkin ovat olleet jo 40 vuotta. 

No jos nuo ilman tutkintoa olevat jäävät työttömiksi niin ikinä eivät uutta työtä saa koska tutkinto puuttuu. Ajat ovat muuttuneet.

Eivät saa edes työttömyyskorvausta heti, vaan odotusajan jälkeen, nimittäin vanheneva ystäväni on vain ylioppilas ja vaikka on ollut hyvä ura, ei saanut työttömyyskorvausta, ainoa vaihtoehto oli anoa starttirahaa ja työllistää itsensä.

Niinhän se tosiaan on, että jos on opiskelut kesken, niin ei ole oikeutta työttömyyskorvaukseen. Sitä ei muuten monikaan noista ikiopiskelijoista taida tietää. Tulee aina yllätyksenä kun luulevat olevansa kovia tekijöitä työvuosillaan ilman tutkintoa. Sitten pääsee poru, kun TE-toimiston täti sanoo, että voivoi kun sulla on nää opinnot kesken tuolta 20 vuoden takaa niin suoritappa kuule ne ensin loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä ovat aina yksinhuoltajia.

nii hyvät sosiaalituet ettei töihin tartte lähtee.siksi

Ja kohta näiden lisäksi terapia ja terveydenhoitoajat vie kaiken maaliman muu-lumihiutaleet ja yksisarviset!!!

Kyllä on katkeraa porukkaa Suomessa.

Kateellisia ollaan ihan mielenterveyspotilaille, yksinhuoltajille, työttömille jne...

Nämä ihmiset, joilla on lastensuojelun asiakkuus alkanut ennen lasten syntymää ovat mielenterveysongelmaisia on päihdeongelmaa, ei tukiverkostoa jne...

He saavat usen apua enemmän ja tukea myös sosiaalipuolelta enemmän, kun ns. tavallinen pienipalkkainen, tai työtön yksinhuoltaja.

Siksi nämä erot tukien määrissä.

Ps.

Voitte jokainen päästä lastensuojelun asiakkaiksi ja työttömiksi, jos noin kovasti harmittaa.

Tiedän mistä puhun, joten turha alkaa määkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä helkkaria? Toisella jää 700€ kk vuokran jälkeen kuussa ja lapset vaan joka toinen viikonloppu luonaan, eikä rahat riitä?! Tuohan on hyvä summa!

Ja toinen saa tukia 2265€ kk ja 2 pientä lasta, luulisi hyvin riittävän.

Ei voi olla totta. Onko nämä naiset jotain shoppailumaanikoita tai päihteiden käyttäjiä vai mikä mättää rahankäytössä?

Tuo 2265e/kk vastaa jotain lähemmäs 3000e bruttopalkkaa, ei ihmekään ettei työt kiinnosta kun ilmeisesti ei ole korkeakoulutusta.

Tuo toinenkin saa lisäksi päälle vielä jotain matka- ja ruokakuluja lapsistaan joita ei eritellä. 

"Työt ei kiinnosta"? Ainakin toisella näistä oli takanaan vakavia masennuskausia.

Huom. vakavaan masennukseen voi liittyä esim. psykoottista oireilua.

Ei mt-ongelmaiset ole huvikseen saikulla. Oma kaverinkin valmistui huippuarvosanoin, mutta ei ole tehnyt alansa hommia koska on sairastunut psykoosiin parikin kertaa ja on ollut erossa miehestään kuukausia eristyksessä.

Ja noihin voi sairastua kuka tahansa. Ne vaikuttaa kaikkeen ja liika rasitus on riski. Esim. Kaveri haluaisi tehdä kokoaikatyötä, muttei saa. Joutuu rajoittamaan monia asioita, jotta ei rasitu liikaa.

Noi on semmoisia sairauksia, että kaikilla ei lääkkeet auta.

Näistä haastatelluista en tiedä, mutta siis näin mitä tiedän vastaavista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä helkkaria? Toisella jää 700€ kk vuokran jälkeen kuussa ja lapset vaan joka toinen viikonloppu luonaan, eikä rahat riitä?! Tuohan on hyvä summa!

Ja toinen saa tukia 2265€ kk ja 2 pientä lasta, luulisi hyvin riittävän.

Ei voi olla totta. Onko nämä naiset jotain shoppailumaanikoita tai päihteiden käyttäjiä vai mikä mättää rahankäytössä?

Tuo 2265e/kk vastaa jotain lähemmäs 3000e bruttopalkkaa, ei ihmekään ettei työt kiinnosta kun ilmeisesti ei ole korkeakoulutusta.

Tuo toinenkin saa lisäksi päälle vielä jotain matka- ja ruokakuluja lapsistaan joita ei eritellä. 

Miten vit...sitten kuvitellaan, että kyetään huolehtimaan lapsesta tai useammasta????????????

Tämä on yhtälö mitä en kykene ymmärtämään, enkä hyväksy. Yhteiskuntako näistä kaltoinkohdelluista huoltajaa vailla olevista lapsista sitten huolehtii? Taas.

"Työt ei kiinnosta"? Ainakin toisella näistä oli takanaan vakavia masennuskausia.

Huom. vakavaan masennukseen voi liittyä esim. psykoottista oireilua.

Ei mt-ongelmaiset ole huvikseen saikulla. Oma kaverinkin valmistui huippuarvosanoin, mutta ei ole tehnyt alansa hommia koska on sairastunut psykoosiin parikin kertaa ja on ollut erossa miehestään kuukausia eristyksessä.

Ja noihin voi sairastua kuka tahansa. Ne vaikuttaa kaikkeen ja liika rasitus on riski. Esim. Kaveri haluaisi tehdä kokoaikatyötä, muttei saa. Joutuu rajoittamaan monia asioita, jotta ei rasitu liikaa.

Noi on semmoisia sairauksia, että kaikilla ei lääkkeet auta.

Näistä haastatelluista en tiedä, mutta siis näin mitä tiedän vastaavista ihmisistä.

No hahahahaa!

Ihan keksittyjä nuo summat.

Ei tosiaankaan saa työtön yh noin paljon tukia.

Tiedän, koska itsekin olen totaali yh ja saan kaikki tuet.

Ihan täyttä valetta tuo on, että yli 2000 saisi tukia!!!

Ottakaa selvää, ei ole kovin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on katkeraa porukkaa Suomessa.

Kateellisia ollaan ihan mielenterveyspotilaille, yksinhuoltajille, työttömille jne...

Nämä ihmiset, joilla on lastensuojelun asiakkuus alkanut ennen lasten syntymää ovat mielenterveysongelmaisia on päihdeongelmaa, ei tukiverkostoa jne...

He saavat usen apua enemmän ja tukea myös sosiaalipuolelta enemmän, kun ns. tavallinen pienipalkkainen, tai työtön yksinhuoltaja.

Siksi nämä erot tukien määrissä.

Ps.

Voitte jokainen päästä lastensuojelun asiakkaiksi ja työttömiksi, jos noin kovasti harmittaa.

Tiedän mistä puhun, joten turha alkaa määkimään.

En hyväksy, että jo tuilla ja terapiassa potilaina olevat tekevät lapsia. Lapsi ei ole mikään lääke tai lelu. Lapsen varjollako näytellään jotenkin 'tavallista'?  ei ihme, että yh:t on ei niin haluttuja deittipalstoilla.