Häpeä lapsuudenperheessä kuukautisista ja rintaliiveistä

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että nuo sukupolvet ovat olleet väkivaltaisia ihan aiheesta riippumatta. Paha olo etsii purkautumiskohdetta. Pitäisi kuitenkin hankkiutua eroon siitä pahan olon lähteestä ja keskittyä hyvinvointiin 

Miten tämä hyvinvointiin keskittyminen tarkalleen ottaen tapahtuu?

Itselläni traumat on koko ajan taustalla voimia viemässä, yöllä painajaiset jyllää. Työelämä on järjettömän vaativaa eikä mikään riitä, silti koko ajan on pätkätyötä ja hinnat nousee. Hirveää selviytymiskamppailua. Terapioihin, kuntosaleihin tmv ei todellakaan ole rahaa.

Mä taas ihmettelin että miksi kaverit eivät voineet puhua normaalisti KUUKAUTISISTA, vaan keksivät kaikkia outoja kiertoilmaisuja näille. Mua ärsytti jopa se kun äitini puhui sinänsä ihan asiaan kuuluvasti menkoista. ihan kuin kuukautiset olisi jotenkin häpeällinen sana :D Oon syntynyt 92-.

Vierailija kirjoitti:

Kuukautiset alkoi vuonna 1988. Äidin opastukset sen jälkeen, ei siis sanaakaan sitä ennen:

- voi sua raukkaa niin nuorena sullakin alkoi, mun onkin pitänyt puhua sun kanssa

- kuukautisten aikaan voi olla enemmän nälkä ja sitten syöt vaan

- miehet haluaa vai yhtä asiaa

- käytetyn siteen roskikseen viemistä varten piilottaa hihaan tai tyhjään vessapaperirullaan (ihan kotona)

Siinä se.

Monille ei ole puhuttu sanallakaan kuukautisista tai edes järjestetty kuukautissuojia taloon.

Vierailija kirjoitti:

90 luvulla naisia kohdeltiin huonosti verrattuna nykyaikaan, oli ihan normaalia että naisia huoriteltiin tai läpsittiin pepulle yms häirintää, millaista nykyään ei suvaita yhtään. Eikä naiset tietenkään avoimesti voineet puhua vaikka jostain menkoista niinkuin nykyään voidaan.

Et ole ollut nainen 90-luvulla, kun sinulla on tuollaiset kummalliset uskomukset.

-89 syntynyt ja samoja kokemuksia. Mistään ei puhuttu, rintaliiveistä ei puhuttu vaikka niitä olisi jo tarvittu. Saatiin koulussa libressen side- ja opaspaketti, vein sen itse piiloon äidiltäni. Kuukautiset alkoi 10 vuotiaana. Hirveät muistot jääneet.

Mielestäni nämä kertovat siitä, miten vanhempia itseään on kohdattu kyseisten asioiden tiimoilta kun he ovat olleet nuoria. Ja sama kömpelyys ja hiljaisuus, sekä häpeä jatkuu omille lapsille. Itse koen että en koskaan aio jatkaa kyseistä nöyryytystä omille lapsilleni.

Mitä ihmettä? 70-luvulla syntynyt. En tunnista tuota ollenkaan. Ei liity mitenkään 90-lukuun. Meidän suvussa näistä asioista on aina voinut puhua. Jopa 20-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, miten nämä asiat ennen hoidettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tytöt oli lähes lainsuojattomia vielä ysärillä. Luokkakaveripojat sai rauhassa kähmiä, vosutella, ämmitellä, arvostella ja haukkua. Isäni kopeloi minua muiden nähden..

Moni äiti kiusasi nuorta tytärtään muiden ohessa. Oli mustasukkainen isän "antamasta huomiosta". YÖK! Hoputti muuttamaan pois kotoa. Tytöt todella jätettiin yksin selviämään. Koulumenestyksestä saatettiin pilkata ja vähätellä: "luuletko olevasi jotain".

Nyt nämä traumatisoidut pikkutytöt on varhaiskeski-ikäisiä naisia, joiden odotetaan pitävän maata tunnollisesti pystyssä. 

Itse väittelin juuri tohtoriksi ja en koe mitään syytä palata Suomeen naisvihan keskelle.

Tämä oli kyllä naulankantaan kiteytetty. 

Minulla on samanlaiset kokemukset 90-luvulta. 

Asuin pitkään ulkomailla, mutta palasin Suomeen, välillä ihmettelen miksi. Nyt olen juuri tuollainen tyttönä traumatisoitunut, keski-ikää lähestyvä nainen, joka tunnollisesti pitää perhettään pystyssä ja ammatiltanikin olen sairaanhoitaja. Työpaikkani on kiireinen ja välillä raskas sisätautien vuodeosasto. 

Voi meitä naisia. 

Vierailija kirjoitti:

-89 syntynyt ja samoja kokemuksia. Mistään ei puhuttu, rintaliiveistä ei puhuttu vaikka niitä olisi jo tarvittu. Saatiin koulussa libressen side- ja opaspaketti, vein sen itse piiloon äidiltäni. Kuukautiset alkoi 10 vuotiaana. Hirveät muistot jääneet.

Mielestäni nämä kertovat siitä, miten vanhempia itseään on kohdattu kyseisten asioiden tiimoilta kun he ovat olleet nuoria. Ja sama kömpelyys ja hiljaisuus, sekä häpeä jatkuu omille lapsille. Itse koen että en koskaan aio jatkaa kyseistä nöyryytystä omille lapsilleni.

Se onkin jännä miten nämä suurten ikäluokkien edustajat eivät ole osanneet katkaista mitään huonon kohtelun perintöä, mutta heidän lapsensa osaavat toimia toisin. 

Mä olen syntynyt -91 ja äiti valitettavasti puhui. Lähinnä siitä näkökulmasta että nyt sitten voi tulla vauvoja jos x, y ja z. Olin 11 ja traumat jäi. Muisti tietysti myös kertoa että kaikki alkavat kiusata jos huomaavat. Kun olin 14v alkoi vaahdota siitä että pitää hankkia e-pillerit että saa siirrettyä vuotoa kisojen aikaan. (En harrastanut uintia, eli ei mitään väliä onko menkat kisojen aikaan vai ei).

Tämän jälkeen kauhea huuto jos oli ohivuotoja tms. Lisäksi jos huomasi vaikka kyläpaikassa että tuli ohi niin alkoi kovaäänisesti kailottaa että onpas noloa ja onko kellään antaa puhdasta päälle.

Rintiskoista ei puhuttu eikä niitä ostettu. Sain joukkuekaverilta hänelle pieneksi jääneet urheilurintsikat ja käytin niitä.

Olen jo neljäkymppinen, mutta vähän ennen joulua jouduin ensimmäistä kertaa ikinä ostamaan kuukautissuojia sisareni nähden kun olimme yhdessä Prismassa hoidettuamme sitä ennen paljon asioita suuressa kauppakeskuksessa. Pahoittelin kiusallista tilannetta, mutta sisareni sanoi, että ei ole mitään kiusallista. Kyseessäni on itseäni nuorempi sisareni, joka on synnyttänytkin. Itselläni ei ole lapsia. Tämä kertonee kaiken omista lapsuuteni aikaisista kokemuksista, joita en halua muistella muuten kuin sanomalla, että todella kiusallista ja sellaista salailua ja peittelyä nämä olivat. Ensimmäiset rintaliivit ostin vasta täysi-ikäisenä. Toki olen käynyt erikoisliikkeessä ja saanut hyvin käsitystä itselleni parhaiten sopivista rintaliiveistä. Joudun nykyään asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen sukulaiseni luona ja näiden asioiden suhteen joudun yhä salailemaan. Rintaliivejä pesen käsin salaa, vaikka itse olen kuitenkin se, joka kaikki pyykit pesee. En vaan ole koskaan uskaltanut laittaa rintaliivejä pesukoneeseen.

Olen hämmästynyt, että vielä 90-luvulla syntyneissä on naisia, jotka ovat saaneet äideiltään välinpitämättömyyttä ja torjuntaa, kun olisi ollut tarve saada äidin tukea kuukautisten kanssa. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa ja kuukautisteni alkaessa 13-vuotiaana, en saanut mitään tukea äidiltäni. Hän osti kuukautisteni alkaessa yhden ainoan kerran terveyssidepaketin, mutta en saanut rahaa, että olisin itse voinut hankkia lisää siteitä myöhemmin. Hän vaan suhisi korvaani, että tämän jälkeen ne seuraavat kuukautiset eivät välttämättä tule vielä pitkään aikaan. Käytin yhtä sidettä niin pitkään kuin vain siinä oli imukykyä ja laittoin lisäimupintaa vessapaperista ja nenäliinoista. Kun ei ollut enää siteitä, tein vessapaperista suojia, mutta pikkuhousut olivat tietysti aina veressä. Niitä verisiä pikkuhousuja pesin käsin, kun muita perheenjäseniä ei ollut kotona ja keksin jonkin piilon kuivattaa pikkupyykkejäni ja käytin myös hiustenkuivaajaa, minkä avulla sai tehoa kuivaukseen. Oli ihan hirveää aikaa kyllä. Polkupyörän satulassa istuminen teki kipeää, kun oli paksu vessapaperimytty hiertämässä genitaalien limakalvoja. Keksin keinon, miten saa kuukautiset väliaikaisesti loppumaan, lopetin syömisen ja elin useita päiviä pelkästään vedellä. Tuo keino helpotti elämää silloin murrosikäisenä ja teininä, mutta myöhempään ikään on jäänyt syömishäiriötaipumus päälle. Omille tytöilleni olen ollut tukena ja apuna ja ostanut heti alkuun vaikka minkä kokoista sidettä, että olisi hyvä ja helppo elää kuukautisten aikaan. Myöhemmin olen tajunnut, miten törkeää väkivaltaa äiti käytti minua kohtaan jättämällä yksin kuukautisten kanssa. Olisi edes antanut rahaa siteiden ostamista varten. 

Sama välinpitämättömyys oli myös rintaliivien hankkimisen kanssa, vaikka ehdottomasti olisin liivit tarvinnut. 

Minä synnyin 1991 ja kun kuukautiseni alkoivat 13-vuotiaana, niin kerroin asiasta äidille. Hän raivostui ja huusi, että näistä asioista ei kuulu puhua. Niistä ei todellakaan puhuttu. Ei naiseksi kehittymisestä ja mistään, mitä siihen liittyy. Sama oli veljen mukaan myös hänen kohdallaan, hänelle ei kerrottu mitään mieheksi kehittymisestä ja mitä siihen liittyy. Eikä seksuaalisuuteen tai lisääntymiseen kuuluvista asioistakaan puhuttu mitään eikä niistä saanut kysyä. Kirjastossa olevista kirjoista piti salaa lukea niistä, niitä ei edes uskaltanut laitana kotiin kun vanhemmat olisivat voineet löytää kirjat.

80-luvulla syntynyt. Isä ei puhunut mitään aiheesta. Äiti yritti kyllä opastaa, mutta ei ymmärtänyt sen olevan riittämätöntä. Äiti osti liivejä eri kokoisia (vääränkokoisia) vähän summa mutikassa. Hyvä että liivejä oli. Itse olisin käyttänyt mittanauhaa ja keskustellut, miten rintaliivikoko mitataan.

Siteitä sain vuodon alettua käteen ilman mitään opastusta. Ensimmäisen siteen kiinnitin sitten alapäähäni, koska ei ollut mitään tietoa että se pitäisi kiinnittää alushousuihin. Hoksasin asian ekan siteen jälkeen. Ei puhuttu mitään siitä, kuinka usein side pitäisi vaihtaa. Tamponin käytöstä ei puhuttu. Myöhemmin kun kyselin uintia varten, sitä vähän demonisoitiin nuorelle tytölle. Olisi voitu puhua ihan avoimesti. 

En tiennyt, että tytöillä häpyhuulet voivat kasvaa murrosiässä. Ei kerrottu koulussa, ei kotona. Luulin itseäni todella poikkeavaksi kun ne alkoivat kasvaa. Muistan olleeni sakset kädessä vessassa. Mietin, voisikohan niistä leikata palaset pois. Oikeasti jälkikäteen ihan tajuttoman järkyttävää. Kyse ei ollut edes mistään sellaisesta, että häpyhuulet olisivat poikkeuksellisen isot. Vain siitä, etten tiennyt niiden alkavan kasvaa ja luulin niitä poikkeaviksi. 

Seksiä demonisoitiin. Jos joku harrasti sänkyleikkejä, se oli automaattisesti sairasta. Seksin vääryyttä teinille tehostettiin tuntien huutamisella ja mykkäkoululla ja uhkailuilla. Jos ja kun nuorenakin halusin luonnollisesti kokea kahdenvälistä seksiä, se oli huorittelun aihe ja olin itse idiootti. Olin jo aikuinen kotona asuva, kun minulle huudettiin niin traumaattisesti että harkitsin auton alle menoa. Traumat jäi. Olen edelleen jollain tasolla ahdistuneisuushäiriöinen. Ehkä surullisinta on, että ymmärrys vanhemmuuden toimien hyvyydestä ja huonoudesta oli täysin hukassa. Yksinkertaisesti ymmärrys puuttui. En voisi kuvitellakaan toimivani samoin vanhempana.

Mun äiti jätti myös mut yksin sekä kuukautisten että rintsikoiden kanssa. Isä lopulta haki kaikessa hiljaisuudessa sekä siteitä että rintsikat, koska äiti ei saanut aikaiseksi. Isä ei kyllä halunnut keskustella asiasta, vaan hoisi tuon vähin äänin tipauttamalla ostokset pussissa huoneeseeni.

Nyt vanhin lapseni alkaa olla sen ikäinen, että varmaan asia on ajankohtainen muutaman vuoden sisällä. Kammoan jo valmiiksi miten noista lapselle puhutaan. Kysyin parhaalta kaveriltani mitä pitäisi tehdä, mutta hän on noita joiden piti ostaa itse siteensä ja rintsikkansa, eli ei osannut auttaa.

Nykyään aikuisena saan sentään käyttää juuri sellaisia suojia kun itse haluan ja juuri niin paljon kun on tarve kun ne itse ostan ja niihin on sentään rahaa, vaikka köyhä työtön olenkin. Sitten kun teininä vihdoin uskalsin ostaa itse suojia en vuosiin tajunnut, että kannattaa ostaa yösiteitä ja luulin vuotoani todella suureksi kun normaalit siteet eivät oikein riittäneet, vaikka kyse oli siitä, että normaalit siteet olivat liian lyhyitä. Lisäksi joku eli äitini tai sisarukseni varasti noita siteitä, joihin olin kerännyt tuolloin rahat tyyliin pulloja keräämällä ja jotka olin joutunut maksamaan usein pullokuiteilla ja joillakin 5-20 sentin kolikoilla.

Lopulta kun pitkän tauon jälkeen alkoi oikeasti todella runsas vuoto tajusin vihdoin ostaa yösiteitä ja muutenkin yösiteiden käyttö on helpottanut elämää. Jossakin näin kai aikoinaan jonkun maxiyösiteen ja pelästyin ja joku taisi sanoakin jotain kielteistä tuosta. Ohuet yösiteet ovat kuitenkin paksuudeltaan samoja kuin normaalitkin, mutta tosiaan pidempiä ja antavat enemmän suojaa. Noita oikeasti massiivisia yösiteitä, joita ainakin Libressellä on, ehkä Allwaysillakin, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan Suomen markkinoilla (?) en ole onnekseni koskaan tarvinnut. Suomessakin voisi kuitenkin olla saatavilla vieläkin pidempiä yösiteitä. Vain vaipat taitavat peittää kaiken tuolta alueelta.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla syntynyt. Isä ei puhunut mitään aiheesta. Äiti yritti kyllä opastaa, mutta ei ymmärtänyt sen olevan riittämätöntä. Äiti osti liivejä eri kokoisia (vääränkokoisia) vähän summa mutikassa. Hyvä että liivejä oli. Itse olisin käyttänyt mittanauhaa ja keskustellut, miten rintaliivikoko mitataan.

Siteitä sain vuodon alettua käteen ilman mitään opastusta. Ensimmäisen siteen kiinnitin sitten alapäähäni, koska ei ollut mitään tietoa että se pitäisi kiinnittää alushousuihin. Hoksasin asian ekan siteen jälkeen. Ei puhuttu mitään siitä, kuinka usein side pitäisi vaihtaa. Tamponin käytöstä ei puhuttu. Myöhemmin kun kyselin uintia varten, sitä vähän demonisoitiin nuorelle tytölle. Olisi voitu puhua ihan avoimesti. 

En tiennyt, että tytöillä häpyhuulet voivat kasvaa murrosiässä. Ei kerrottu koulussa, ei kotona. Luulin itseäni todella poikkeavaksi kun ne alkoivat kasvaa. Muistan olleeni sakset kädessä vess

Huutaminen oli meillä ratkaisu kaikkeen. Ja aina ja kaikkeen epäiltiin liittyvän jotenkin seksi ja seksuaalisuus. Ja siitä tietysti huudettiin ihan varoiksi.

Tiedä sitten mikä juttu tuo joka asian seksualisointi oikein on. Käsittääkseni jopa ihan yleistä tuon tietyn ikäluokan edustajilla.

Olen syntynyt 80-luvun alussa ja meillä ostettiin siteet ja rintsikat.

Äiti puhui liiankin avoimesti ja liikaa kuukautisista, rinnoista ja seksistä. Aikuistuessani tajusin, että kuukautisilla ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. 12-vuotias, jonka kuukautiset ovat juuri alkaneet ei tee mitään sillä, että äiti repostelee omasta seksielämästään muka valistuksen ja avoimuuden nimissä. 

Isä taas oli todella julma, siteitä ei olisi laittaa mihinkään roskikseen haisemaan. Vessapaperiin käärittynäkään ei käynyt, haisivat silti ja tuhlasin kallista vessapaperia. Käytetyt suojat piti panna saunanuuniin, ei saanut panna saunanuuniin, piti viedä suoraan ulkoroskikseen, ei saanut viedä ulkoroskikseen. Pelkäsin aina kuukautisten alkamista, koska tuo nöyryyttäminen oli aina edessä. Rinnat olivat myös vapaata riistaa, olin kasvamassa lehmäksi kun utareet olivat kasvaneet, olin ruma ja läski ja kaikintavoin vastenmielinen otus. Silti tuli saunaan kun olin siellä, tuli suihkuun muka huutamaan veden tuhlaamisesta, mutta jäi ovelle seisomaan ja katsomaan. Iltaisin tuli huoneeseen notkumaan ja haukkumaan, olin teini yöpaidassa ja pakoon en päässyt.

Äiti ei koskaan puolustanut minua mitenkään.

Syömishäiriöiden kanssa olen kamppaillut koko ikäni. 

Vanhempiini olen katkaissut välit kokonaan.

Naisilla pitäisi olla kuukauristen aikaan vielä lisäsuoja housuissa tai verta läpäisemättömät pikkuhousut. Uudempien paikallisjunien penkkien istuimissa on veritahroja kankaassa niin ettei tiedä aina minne istuisi. Vanhoissa vaunuissa on sentään keinonahka päällinen penkeissä mistä tahrat voidaan pyyhkiä pois. Paras olisi kyllä kun verta valuvat naiset seisoisivat matkan ajan.

Hätkähdyttävää, että tytöt Suomessa ovat jääneet naiseksi kasvamisen kanssa yhtä yksin tai heitä on jopa aktiivisesti häpäisty murrosiän muutoksista. 

Julkisuudessa päivittelemme ja kauhistelemme tyttöjen sortoa vaikkapa Afganistanissa. On vaikea pukea sanoiksi, että aivan naapurissa voi suomalainen tyttö kärsiä samasta vanhasta naisvihasta, kuin jossain " kehittyvässä maassa. 

Kammottavinta kaikesta on ehkä juuri naisten sisäistämä naisviha🤔että äidit pitää itseään ja tytärtään niin vihattavana ja mitättömänä, ettei hän ansaitse tietoa, opastusta ja apua kasvaessaan tytöstä naiseksi.

Eli tarkoitan, että naisviha ei ole aina sitä, että mies lyö naista. Vaan sitä, että nainen tottuu ajatukseen omasta huonommuudestaan ja kohtelee omaa tytärtään huonosti.

Jokaisen naissukupolven täytyy nousta sen saman polkupyörän selkään ja vaatia oikeuksiaan. Tasa-arvo on kuin polkupyörällä ajaminen, se kaatuu heti, ellei sitä ajeta.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti jätti myös mut yksin sekä kuukautisten että rintsikoiden kanssa. Isä lopulta haki kaikessa hiljaisuudessa sekä siteitä että rintsikat, koska äiti ei saanut aikaiseksi. Isä ei kyllä halunnut keskustella asiasta, vaan hoisi tuon vähin äänin tipauttamalla ostokset pussissa huoneeseeni.

Nyt vanhin lapseni alkaa olla sen ikäinen, että varmaan asia on ajankohtainen muutaman vuoden sisällä. Kammoan jo valmiiksi miten noista lapselle puhutaan. Kysyin parhaalta kaveriltani mitä pitäisi tehdä, mutta hän on noita joiden piti ostaa itse siteensä ja rintsikkansa, eli ei osannut auttaa.

En itse oikein osaa auttaa kun itsellänikin on niin traumaattisia kokemuksia, mutta ehdotan, että ostat kaappiin erilaisia suojapaketteja varmuudeksi ja tai annat  lapselle rahaa, jotta voi ostaa mieleisensä. Jos ostaminen on lapselle liian kiusallista niin sitten vaikka S-ryhmän lahjakorttiin muutenkin hätätilanteiden varalle rahaa, jolla voi maksaa itsepalvelukassalla. Jos suinkin mahdollista niin kannattaa mennä erikoisliikkeeseen ostamaan rintaliivejä niin saa heti käsitystä oikeasta koosta ja mallista ja muutenkin asiasta. Tämän perusteella osaa sitten paremmin ostaa jostain halvastakin kaupasta. Toki erikoisliikkeet ovat kalliita, mutta niissäkin on alennusmyynnit ja noissa myyjät todellakin pitävät jöötä, jotta rauhassa saa sovitella.