Lue keskustelun säännöt.
Häpeä lapsuudenperheessä kuukautisista ja rintaliiveistä
ainasof
04.05.2023 |
Tuossa yhessä suositussa aloituksessa sivuttiin tällaisia kokemuksia. Minun lapsuuden molemmissa perheissä näistä oikeen nöyryytettiin. Synnyin -90. Vanhemmat ei ostaneet minulle rintaliivejä, en kehdannut viedä perheen pyykkiin itseostamia. Kuukautissuojaostoksilla irvisteltiin kun oli niin ällöttävää ja häpeällistä olevinaan. Mitä kokemuksia sinulla on, minkä vuosikymmen lapsi oot ja mistä arvelet tän häpeän tai hiljaisuuden johtuneen jos teillä ei puhuttu murrosiän muutoksista mitään. Nuohan on vain imtiimihygieniakysymyksiä johon nuori pitäs opastaa lempeesti. Eihän ne edes liity seksiin jos jollain vanhemmalla on joku seksipelko.
Kommentit (875)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90 luvulla naisia kohdeltiin huonosti verrattuna nykyaikaan, oli ihan normaalia että naisia huoriteltiin tai läpsittiin pepulle yms häirintää, millaista nykyään ei suvaita yhtään. Eikä naiset tietenkään avoimesti voineet puhua vaikka jostain menkoista niinkuin nykyään voidaan.
No tällä nyt ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa.
Pahimpia ovat yleensä olleet ne omat äidit, joiden tehtävä olisi ollut opastaa ja tukea lastaan. Ei sitä ole kukaan setämies ollut estämässä. Kaikki sitä yritetäänkin miesten syyksi laittaa.
Hyi kamala millaisia äitejä teillä on ollut.
Mullakin tosin samanlainen. Hyi, hyi, hyi.
Minulla samoja kokemuksia. Olen syntynyt -72. Itse piti kaiken kanssa selvitä ja lähteä pikkukylästä kaupunkiin rintaliivejä ostamaan.
Oman tyttären kanssa olen toiminut aivan toisin.
Muistakaa valistaa myös niitä poikianne. Olen puhunut menkoista itse sekä tytölle että pojalle. Ihan hyvä se on poikienkin menkoista tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sellaisen vanhemman päässä liikkuu, joka ei osta tyttärelleen rintaliivejä? Vaate siinä missä muutkin, tosin tavallista tärkeämpi vaate. Että mikä ihme siinä on taustalla? Tulee jotain rumia juttuja mieleen mitä tyhmien ihmisten mielessä voi liikkua, mutta en viitsi tähän edes kirjoittaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No äidin tehtävä on puhua ja opettaa nämä asiat. Jos ei osaa, onpa tyhmä ihminen.
Ihan yhtä hyvin se on molempien vanhempien tehtävä. Kyllä jokainen täysjärkinen aikuinen osaa lapselle kertoa perusasiat.
Jos tytöllä on äiti joka on hänen elämässään mukana, niin on kyllä aivan varmasti luontevampaa että hän itse samat asiat kokeneena puhuu tyttärelle kuukautisiin, rintaliiveihin sun muihin liittyvät asiat. Erinasia tietenkin jos äitiä ei ole, silloin se on sitten isän tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukautiset alkoi vuonna 1988. Äidin opastukset sen jälkeen, ei siis sanaakaan sitä ennen:
- voi sua raukkaa niin nuorena sullakin alkoi, mun onkin pitänyt puhua sun kanssa
- kuukautisten aikaan voi olla enemmän nälkä ja sitten syöt vaan
- miehet haluaa vai yhtä asiaa
- käytetyn siteen roskikseen viemistä varten piilottaa hihaan tai tyhjään vessapaperirullaan (ihan kotona)
Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No äidin tehtävä on puhua ja opettaa nämä asiat. Jos ei osaa, onpa tyhmä ihminen.
Ihan yhtä hyvin se on molempien vanhempien tehtävä. Kyllä jokainen täysjärkinen aikuinen osaa lapselle kertoa perusasiat.
Jos tytöllä on äiti joka on hänen elämässään mukana, niin on kyllä aivan varmasti luontevampaa että hän itse samat asiat kokeneena puhuu tyttärelle kuukautisiin, rintaliiveihin sun muihin liittyvät asiat. Erinasia tietenkin jos äitiä ei ole, silloin se on sitten isän tehtävä.
No meillä ainakin molemmat on puhuneet asiasta. Kyllä kaikkien isien ainakin pitäisi osata vastata lapselle, että mitä menkat tarkoittaa.
Muutenkin suurin osa kehon perusbiologiaan ja lisääntymiseen liittyvistä asioista tulee käsittelyyn hetkittäin ja esimerkiksi niiden lapsen kysymysten kautta. Ei kaikkea ole pakko käydä läpi kerralla, vaan ikätasoisesti. Niihin kysymyksiin voi vastata kumpi vanhempi tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös syntynyt -90 luvu7lla ja en tosiaan voinut kotona kertoa, kun menkat alkoivat 10-vuotiaana. Kun sitten äidille jossain kohtaa selvisi, että olin häneltä lainannut siteitä, niin sain huudot. Kuulemma piti ostaa omilla rahoilla. Rintaliivejä ostin sitten myös omilla rahoilla, kun sen aika tuli. Puhumattakaan siitä, jos joskus kävi vahinko ja housuissa oli tahra. Siitä sain kuulla ties kuinka kauan. Oli todella nöyryyttävää, enkä ikinä toivoisi kenenkään kokevan sellaista. Se oli myös outoa, ettei koulussa juurikaan kerrottu asioista noin aikaisin. Eikä kellään kaverilla ollut menkkoja vielä, joten olin asian kanssa käytännössä yksin. Traumat jäi.
Hyi, mitä vanhemmuutta. Oletko äitisi kanssa tekemisissä?
Meillä ei onneksi ollut tuollaista mitä muilla täällä. Koulussakin jotain näistä puhuttiin. Omalle tytölle olen puhunut myös ja välillä se on puheissa, tyttö nyt 10v. Pohtinut että milloinhan hänellä alkaa. Myös liivit saa kunhan tarvitsee, nyt käyttää toppeja. Ja kyllä itse käytän liivejä, koska on isot rinnat ja liivit tukee niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidillä oli ja on jättirinnat, joten hänen näkemyksensä ja selityksensä oli, että minä en tarvitse rintaliivejä. En juuri tarvinnut lääkäriä, kosmetiikkaa, rahaa tai huomiotakaan alaikäisenä, tämä oli asenne. Aika yksikseen sai pärjätä.
Ei mun rinnat olleetkaan isot lapsena, mutta kuitenkin liian esillä niissä vaatteissa, joita mulla oli käyttää. Ala-asteikäisestä asti pienistäkin rinnoista ja rintaliivittömyydestä sai kommenttia koulussa pojilta ja missä vaan aikuisilta miehiltä ihan kadulla kävellessä. Olisin todella kaivannut parempaa suojaa, peittävämpiä vaatteita ja kyllä ihan ne rintaliivit.
Ostin omilla rahoilla sitten salaa, mitä osasin. Rahat piti hankkia pulloja keräämällä, ym. Sain joskus vähän viikkorahaa ja joskus joltain sukulaiselta rahaa lahjaksi, niistä ostin mm. kuukautissuojat, rintaliivit, tarvitsemaani kosmetiikkaa, lemmikkini ruoan, vaatteita...
Kaikkeen ei riittänyt ja kuitenkin kotona moitittiin tuhlaamisesta, olisi pitänyt osata säästää.
Piilottelin rintaliivejä kaapissa. Joskus äiti olo löytänyt ne, sitten huusi ja haukkui, että tällaistako elämää vietän, olenko saanut rahat joltain miehiltä ym., josta järkytyin niin etten osannut sanoa mitään. Mun kevyet halvimmat mahdolliset rintaliivitkö oli äidin mielestä miesten mieliksi hankittu tai mitä ihmettä?! Tarkoitus oli ilmeisesti, ettei mulla ole rahaa mihinkään ja jos joskus sain hankittua jotain, epäiltiin, että olin tehnyt jotain, mistä mulle maksettiin tai vähintään varastanut.
Miehet ja pojat tosiaan ahdisteli monin tavoin, kun olin lapsi. Tietenkään en uskaltanut kertoa kenellekään. Pointti: teininä oli todella noloa ja vaarallista joutua kulkemaan ilman rintaliivejä. Olkoon aikuiset omalla päätökselläään ilman, jos kokevat siten vapautuvansa tai mitä vaan mukavaa. Lapselle rintaliivien kieltäminen voi olla kokemus kasvavan naiseuden, tarpeiden ja normaaliuden kieltämisestä. En saanut rintaliivejä niin kuin muut, koin etten ole niin kuin muut, rinnoissani on jotain vikaa, en kehity normaalisti... Toisaalta olin alttiina kaikkien katseille ja paidan alta näkyviä rintoja kouriville käsille koulussa ja joka paikassa. Äiti suuttui, kun en halunnut käyttää valkoista paitaa, josta pienetkin rinnat näkyi selvästi kauas. Olin liian valikoiva, kun annettu vaate ei kelvannut. Syy oli se, mitä pojat ja miehet oli tehneet, kun käytin sitä. En olisi ikinä voinut, kehdannut enkä osannut kertoa siitä kenellekään silloin korkeintaan 12-vuotiaana.
Pitkän tilityksen pointti: rintaliivit voivat olla lapselle erittäin tärkeät riippumatta siitä, mitä aikuiset itse kokevat tarvitsevansa.
Ilman rintaliivejä tunsin olevani vähän alasti ja niin miehetkin selvästi ajattelivat ja kertoivat sen usein. Kaipasin suojaa. Lisäksi rintaliivien hankkiminen olisi ollut osa normaaliin kasvamiseen kuuluvia kokemuksia ja tarpeitteni huomioimista, mutta jäin ilman ja koin siksi itseni jotenkin poikkeavaksi, ulkopuoliseksi ja epänormaaliksi. Lisäksi koin syyllisyyttä ja lisää outoutta siitä, että rintsikat piti hankkia salaa, piilotella niitä ja käyttää niitä salaa äidiltä. Laitoin siis liivit joskus päälle ulkovarastossa matkalla kouluun ja riisuin jossain salaa ennen kuin menin koulusta kotiin yms.
Kuukautissuojia varastin joskus kaupasta, kun ei ollut rahaa ostaa ja häpesinkin ostaa niitä, olihan normaalista kehityksestä tehty kotona jotenkin hävettävää ja väärää. Eli valehtelin ja varastin tarpeisiini lapsena, kun en muuta osannut. Vaikka en olisi halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiseuteen liittyvä tai sellaiseksi miellettävä on historiallisesti stigmatoitu likaisena, häpeällisenä ja huonompana. Se on tapa kontrolloida, ns. näyttää naisen paikka. Vasta viime vuosina tästä keinotekoisesta häpeästä on pyritty pääsemään pois.
No tähänhän kuuluu esimerkiksi rinnat. Naisen nänni ei saa erottua paidan alta, ja siksi on keksitty rintaliivit. Ne jotka eivät tyttärelleen osta rintaliivejä mielestäni enemmänkin edistävät naisten vapautta ja naiskehon seksualisoinnin purkamista.
👴
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90 luvulla naisia kohdeltiin huonosti verrattuna nykyaikaan, oli ihan normaalia että naisia huoriteltiin tai läpsittiin pepulle yms häirintää, millaista nykyään ei suvaita yhtään. Eikä naiset tietenkään avoimesti voineet puhua vaikka jostain menkoista niinkuin nykyään voidaan.
Arvaan ettet itse elänyt 90-luvulla ja tietosi on kerätty Seinfeldiä katselemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut murkku siinä 80 ja 90-luvun taitteessa. Meillä ei hävetty tai vaijettu asioista. Äiti osti liivit ja suojat ja kertoi.
Suojat ovat eri juttu, mutta minusta lapselle liivien ostaminen enemmänkin opettaa häpeää, että rinnat täytyy peittää.
Haloo? Ketään kotona? Kasvuiässä rinnat ovat arat, joten rintaliivit antavat niille tukea.
Minun äitini oli juuri tuollainen tunteeton ja julma. Olen syntynyt -82.
Kun menkat alkoi niin sätti ja sanoi että on häpeällistä. Olin todella köyhä lapsi eikä minulla ollut mitään viikkorahaa ikinä, eikä mitkään sukulaiset antaneet mitään.
Silti siteet olisi pitänyt itse ostaa. Tein niitä vessapaperista itse, varastelin niitä kavereiden kotoa, äidiltä jne. Yhtä sidettä yritin käyttää koko päivän tai kaksi päivää, paperilla imin isoimmat veret pois. Minulla oli erittäin runsaat kuukautiset heti alusta. Sanomattakin selvää etten saanut mitään apua hirveisiin kipuihin.
Olisin tarvinnut myös rintaliivit, niitäkään ei tietysti hommattu. Sain kaverin siskolta kahdet käytetyt, ihan liian pienet. Mutta niitä käytin monta vuotta ja kun niitä ei kehdannut häpeän vuoksi pyykkiin laittaa niin ne haisivat kauhealta, muistan hajun vieläkin.
Isälle äiti toki osti joka viikko perjantaipullon ja sitten sai pelata ja stressata taas.. Kotona kannoin todella paljon vastuuta siivouksista, sisarusten hoidosta ja kaikesta muustakin.
Vasta kun sain vähän rahaa lasten vahtimisesta niin tilanne alkoi hiljalleen helpottaa. Äitini vei myös ensimmäisen kesätyöni palkan kun olin 14v ja sain kuukauden kestävän kesätyön.
Olin monella tavalla erittäin kuormittunut ja ahdistunut nuori. Mutta kodin ulkopuolella ulospäin piti tiukasti näytellä lapsenomaisen viatonta, huoletonta ja kilttiä lasta.
Tytöt oli lähes lainsuojattomia vielä ysärillä. Luokkakaveripojat sai rauhassa kähmiä, vosutella, ämmitellä, arvostella ja haukkua. Isäni kopeloi minua muiden nähden..
Moni äiti kiusasi nuorta tytärtään muiden ohessa. Oli mustasukkainen isän "antamasta huomiosta". YÖK! Hoputti muuttamaan pois kotoa. Tytöt todella jätettiin yksin selviämään. Koulumenestyksestä saatettiin pilkata ja vähätellä: "luuletko olevasi jotain".
Nyt nämä traumatisoidut pikkutytöt on varhaiskeski-ikäisiä naisia, joiden odotetaan pitävän maata tunnollisesti pystyssä.
Itse väittelin juuri tohtoriksi ja en koe mitään syytä palata Suomeen naisvihan keskelle.
Minusta tuntuu että nuo sukupolvet ovat olleet väkivaltaisia ihan aiheesta riippumatta. Paha olo etsii purkautumiskohdetta. Pitäisi kuitenkin hankkiutua eroon siitä pahan olon lähteestä ja keskittyä hyvinvointiin
Ihan yhtä hyvin se on molempien vanhempien tehtävä. Kyllä jokainen täysjärkinen aikuinen osaa lapselle kertoa perusasiat.