Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ukkolan kolumni: Kirjojen sensuroijat - Hävetkää sydämenne pohjasta!
04.05.2023 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426
Kolumni miten klassiset kirjatkin sensuroidaan tietyn poliittisen mielipiteen miellyttämiseksi länsimaissa. Tässä muutama esimerkki:
"Kommentti vaikka nainen työskentelee kassana tai koneenkirjoittajana liikemiehille on muuttunut muotoon vaikka nainen työskentelee huippututkijana tai yritysjohtajana."
"Jaakko ja jättipersikan pilviveikot (englanniksi pilvimiehet) on käännetty uudessa versiossa pilvi-ihmisiksi. Huudahdus Olet varmaan vihainen, nainen! on korvattu sinun täytyy olla poissa tolaltasi -fraasilla. Lihava, pieni ruskea hiiri on nyt ainoastaan pieni hiiri. Kastemadon iho ei ole enää vaaleanpunainen vaan sileä. Outo, afrikkalainen kieli on nyt vain afrikkalainen kieli. Kamarineito on muuttunut siivoojaksi. Traktorit eivät ole uudessa versiossa enää mustia."
Kommentit (367)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Kielen modernisointi ja uusi käännös on ainakin tässä tapauksessa lukijan palvelemista. Raamattu on tarkoitettu ymmärrettävälle kielelle alun perinkin.
Eri asia sitten tietysti jos aletaan muokkaamaan sisältöä toiseksi. Tai muutetaan vaikka jonkin henkilön sukupuoli (mikä muuten kerran tapahtui kirjoitusvirheen takia (yhden kirjaimen eri nimessä)).
Mä en halua lukea näitä uudempia käännöksiä ollenkaan. Vuoden 33/38 Raamattu on ainoa oikea. En pidä siitä, että jotkut sylvällismerkitykselliset ilmaisut on latistettu.
Miksi se on ainoa oikea kun se ei ole ollenkaan se ensimmäinen käännös?
Siksi, että silloin ei vielä ollut wokea yms ja sanat käännettiin luultavasti niin hyvin suorina käännöksinä kuin voi. Ei lähdetty kuvittelemaan mitä kirjoittaja on mahdollisesti tarkoittanut vaan käännettiin sanasta sanaan.
Virheineenkin, luotan että se käännös on oikein nyt tarjolla olevista suomenkielisistä käännöksistä.
Wokeismille on muuten tyypillistä, nurinkurisuuden ja vääristelyn lisäksi, skitsotyyppinen ajattelu. Ehkä alkuperäinen materiaali muuntuu heidän mielessään, ja se on heille niin paljon merkityksellisempi, että heille syntyy kunnianhimoinen tavoite jakaa oma näkemyksensä. Eikä kirjaimellinen käännös ole sen vuoksi enää mahdollinen - se ei tyydytä heidän janoaan manipuloida, vaikuttaa, luoda uutta? Muiden mielestä se olisi uutta, vaan kummallinen, ontto torso. He eivät näe sitä skitsotyyppistä maailmaa, jonka materiaalin muuntaja symbolisesti näki, materiaalia muuntaessaan?
Ei mitään hyvää kaunokirjallisuutta käännetä kirjaimellisesti. Vaan nimenomaan sillä periaatteella että se kirjailijan ajatus välittyy sille käännöksen lukijalle. Jos joku kirjailijan käyttämä sana ei edusta toisella kiellä enää samaa ajatusta niin kääntäjä pyrkii löytämään lukijalle tutun toisen sanan joka herättää vastaavat mielikuvat kuin alkuperäinen sana sen kielen lukijalle.
Siis ihan samoin kun vitsejä on usein mahdotonta kääntää sanasta sanaan koska ne eivät vain toimi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Raamatusta (kr. grammata) tekeillä uusi käännös? Jos on, ompa kiintoisaa verrata vaikkapa Korkean veisun (hepr. shir has-shirim: laulujen laulu) aikaisempiin käännöksiin.
Wiki:
The two lovers are in harmony, each desiring the other and rejoicing in sexual intimacy. The women of Jerusalem form a chorus to the lovers, functioning as an audience whose participation in the lovers' erotic encounters facilitates the participation of the reader.[3]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?
Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.
Jos se välittää sinulle sen sanoman parhaiten niin se on ihan ok. Ne alkuperäiset versiot ovat sinulle edelleen tarjolla. Mutta jos joku muu ei enää siitä alkutekstistä sitä sanomaa saa niin miksi sitä ei saisi hänelle tarjota hieman modernisoidussa paketissa? Tehdäänhän Shakespearen näytelmistä koko ajan uusia näytelmätulkintojakin.
Ne vanhat versiot vaan katoavat kun uusia versioita pusketaan uusille sukupolville jotka eivät välttämättä edes tiedä lukevansa muutettua tekstiä. Voi sitä suurta ironiaa kun Orwellin 1984 ruvetaan muuttamaan :)
Ne katoavat lähinnä siinä kun kuolinpesien kirjahyllyjen sisällöt kipataan kaatopaikoille kun se nuorempi sukupolvi ei enää edes omista kirjahyllyä saati kirjoja.
Samalla katoaa myös historia lopullisesti. Digitaaliset tietosisällöt on helppoa korjata reaaliajassa vastaamaan milloin mitäkin vallalla olevaa ideologiaa nyt kun se perusajatus on hyväksytty, että näin on hyvä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Kielen modernisointi ja uusi käännös on ainakin tässä tapauksessa lukijan palvelemista. Raamattu on tarkoitettu ymmärrettävälle kielelle alun perinkin.
Eri asia sitten tietysti jos aletaan muokkaamaan sisältöä toiseksi. Tai muutetaan vaikka jonkin henkilön sukupuoli (mikä muuten kerran tapahtui kirjoitusvirheen takia (yhden kirjaimen eri nimessä)).
Mä en halua lukea näitä uudempia käännöksiä ollenkaan. Vuoden 33/38 Raamattu on ainoa oikea. En pidä siitä, että jotkut sylvällismerkitykselliset ilmaisut on latistettu.
Miksi se on ainoa oikea kun se ei ole ollenkaan se ensimmäinen käännös?
Siksi, että silloin ei vielä ollut wokea yms ja sanat käännettiin luultavasti niin hyvin suorina käännöksinä kuin voi. Ei lähdetty kuvittelemaan mitä kirjoittaja on mahdollisesti tarkoittanut vaan käännettiin sanasta sanaan.
Virheineenkin, luotan että se käännös on oikein nyt tarjolla olevista suomenkielisistä käännöksistä.
Wokeismille on muuten tyypillistä, nurinkurisuuden ja vääristelyn lisäksi, skitsotyyppinen ajattelu. Ehkä alkuperäinen materiaali muuntuu heidän mielessään, ja se on heille niin paljon merkityksellisempi, että heille syntyy kunnianhimoinen tavoite jakaa oma näkemyksensä. Eikä kirjaimellinen käännös ole sen vuoksi enää mahdollinen - se ei tyydytä heidän janoaan manipuloida, vaikuttaa, luoda uutta? Muiden mielestä se olisi uutta, vaan kummallinen, ontto torso. He eivät näe sitä skitsotyyppistä maailmaa, jonka materiaalin muuntaja symbolisesti näki, materiaalia muuntaessaan?
Semantiikan muuntaminen, pelon hallinta.
Ei historiaa voi jälkikäteen muuttaa ja sen uudelleen kirjoittaminen on valehtelua, koska se mikä on tehty tai kirjoitettu, se on tehty tai kirjoitettu, eikä se muuksi muutu.
Pitää vain hyväksyä, että se oli silloin ja nyt on nyt.
Onko todella vaikea myöntään vaikka näin "olipas ennen kurjasti, onneksi nyt on paremmin", ei pitäisi olla ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Raamatusta (kr. grammata) tekeillä uusi käännös? Jos on, ompa kiintoisaa verrata vaikkapa Korkean veisun (hepr. shir has-shirim: laulujen laulu) aikaisempiin käännöksiin.
Wiki:
The two lovers are in harmony, each desiring the other and rejoicing in sexual intimacy. The women of Jerusalem form a chorus to the lovers, functioning as an audience whose participation in the lovers' erotic encounters facilitates the participation of the reader.[3]
Nimi onkin nykyään Laulujen laulu, EI Korkea veisu? Sämppeli, 1933 käännös:
Salomon korkea veisu.
2 Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.
3 Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi; sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.
4 Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat.
5 "Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.
6 Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut viinitarhain vartijaksi-omaa viinitarhaani en vartioinut."
7 "Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!"
8 "Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla."
9 "Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan.
10 Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa.
11 Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat."
12 "Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
voi pyhä yksinkertaisuus! mistään ei opita. päin persettä menee ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei historiaa voi jälkikäteen muuttaa ja sen uudelleen kirjoittaminen on valehtelua, koska se mikä on tehty tai kirjoitettu, se on tehty tai kirjoitettu, eikä se muuksi muutu.
Pitää vain hyväksyä, että se oli silloin ja nyt on nyt.
Onko todella vaikea myöntään vaikka näin "olipas ennen kurjasti, onneksi nyt on paremmin", ei pitäisi olla ihmeellistä.
Jos kieltää historian kieltää myös itsensä
Vierailija kirjoitti:
Ei historiaa voi jälkikäteen muuttaa ja sen uudelleen kirjoittaminen on valehtelua, koska se mikä on tehty tai kirjoitettu, se on tehty tai kirjoitettu, eikä se muuksi muutu.
Pitää vain hyväksyä, että se oli silloin ja nyt on nyt.
Onko todella vaikea myöntään vaikka näin "olipas ennen kurjasti, onneksi nyt on paremmin", ei pitäisi olla ihmeellistä.
Historiaahan kirjoitetaan koko ajan uusiksi kun tietämys menneistä tapahtumista uuden tutkimuksen valossa lisääntyy. Ei mikään aikaisemmin kirjoitettu historia ole automaattisesti oikeaa. Vain jos se perustuu hyviin ja huolellisiin tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei historiaa voi jälkikäteen muuttaa ja sen uudelleen kirjoittaminen on valehtelua, koska se mikä on tehty tai kirjoitettu, se on tehty tai kirjoitettu, eikä se muuksi muutu.
Pitää vain hyväksyä, että se oli silloin ja nyt on nyt.
Onko todella vaikea myöntään vaikka näin "olipas ennen kurjasti, onneksi nyt on paremmin", ei pitäisi olla ihmeellistä.
Jos kieltää historian kieltää myös itsensä
Aika moni kansakunta on joutunut kieltämään aikaisemman historiankirjoituksensa ja vielä useamman niin pitäisi tehdä. Esim. Saksa kirjoitti sodan jälkeen historian aika lailla uusiksi eikä mitenkään vähemmän totuudelliseen suuntaan. Itänaapurimme taas on taantunut viime aikoina hyvin vanhaan satalinistiseen historian käsitykseen vaikka ei kannattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?
Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.
Jos se välittää sinulle sen sanoman parhaiten niin se on ihan ok. Ne alkuperäiset versiot ovat sinulle edelleen tarjolla. Mutta jos joku muu ei enää siitä alkutekstistä sitä sanomaa saa niin miksi sitä ei saisi hänelle tarjota hieman modernisoidussa paketissa? Tehdäänhän Shakespearen näytelmistä koko ajan uusia näytelmätulkintojakin.
Ne vanhat versiot vaan katoavat kun uusia versioita pusketaan uusille sukupolville jotka eivät välttämättä edes tiedä lukevansa muutettua tekstiä. Voi sitä suurta ironiaa kun Orwellin 1984 ruvetaan muuttamaan :)
Ne katoavat lähinnä siinä kun kuolinpesien kirjahyllyjen sisällöt kipataan kaatopaikoille kun se nuorempi sukupolvi ei enää edes omista kirjahyllyä saati kirjoja.
Samalla katoaa myös historia lopullisesti. Digitaaliset tietosisällöt on helppoa korjata reaaliajassa vastaamaan milloin mitäkin vallalla olevaa ideologiaa nyt kun se perusajatus on hyväksytty, että näin on hyvä tehdä.
No ehkäpä silloin kannattaisi käyttää enemmän energiaa käyttää siihen että säilytettäisiin sitä olemassaolevaa kirjakantaa eikä vain vaahdottaisi näistä muutamista tapauksista jossa uudessa painoksessa on muutettu pari sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Raamatusta (kr. grammata) tekeillä uusi käännös? Jos on, ompa kiintoisaa verrata vaikkapa Korkean veisun (hepr. shir has-shirim: laulujen laulu) aikaisempiin käännöksiin.
Wiki:
The two lovers are in harmony, each desiring the other and rejoicing in sexual intimacy. The women of Jerusalem form a chorus to the lovers, functioning as an audience whose participation in the lovers' erotic encounters facilitates the participation of the reader.[3]
5 "Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.
1992 käännöksessä on tumma, mutta sanan shaHor (H = "räkä-hoo") ainoa käännös arvovaltaisessa sanakirjassa on musta:
Brown-Driver-Briggs Hebrew Lexicon
shachor shaw-khore' or shachowr shaw-khore'
King James käännökset sanasta
Merkitys
1) black
LöL!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei historiaa voi jälkikäteen muuttaa ja sen uudelleen kirjoittaminen on valehtelua, koska se mikä on tehty tai kirjoitettu, se on tehty tai kirjoitettu, eikä se muuksi muutu.
Pitää vain hyväksyä, että se oli silloin ja nyt on nyt.
Onko todella vaikea myöntään vaikka näin "olipas ennen kurjasti, onneksi nyt on paremmin", ei pitäisi olla ihmeellistä.
Historiaahan kirjoitetaan koko ajan uusiksi kun tietämys menneistä tapahtumista uuden tutkimuksen valossa lisääntyy. Ei mikään aikaisemmin kirjoitettu historia ole automaattisesti oikeaa. Vain jos se perustuu hyviin ja huolellisiin tutkimuksiin.
Tosissako rinnastat tietojen tutkimusten myötä karttumisen ja tarkentumisen ideologisista syistä tapahtuvaan historian uudelleenkirjoittamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä Ukkola puhuu roskaa, mutta nyt olen samaa mieltä. Jälkikäteen tapahtuva historian sensurointi on aina väärin.
Mutta luonnollisesti se, että Ukkola puhuu tästä poliittisena sensurointina kertoo taas persutaustan.
Poliittista tai ei, niin tämä sensurointi on joka tapauksessa ideologista, eli paljon pahempaa.
USAssa kristillinen oikeisto canceloi huolella kirjoja. Siellä on isot kirjanpolttajaiset menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.
Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.
Voi voi, kun tuon Pölhö-Ukkolan jutut ovat väsyneitä.
Kuinkas sille Totuus kiihottaa -kirjalle kävikään. :D
Alue: Aihe vapaa
George Orwellin romaanissa "1984" on useita aiheita ja sanoja, jotka saattavat loukata tai eivät ole riittävän inklusiivisia nykylukijoille.
Yksi merkittävimmistä esimerkeistä on sana "prole", jolla viitataan romaanissa alaluokan kansalaisiin. Vaikka termi on peräisin sanasta "proletariaatti", joka viittaa työväenluokkaan, se koetaan nykyään usein halventavana ja luokkaerottelua edistävänä.
Toinen ongelma, on kirjan henkilöhahmojen monimuotoisuuden puute. Tarina sijoittuu kuvitteelliseen valtioon nimeltä Oseania, eikä kirja selkeästi kerro hahmojen rotu- tai etnistaustaa. Tämän vuoksi monimuotoisuuden puute ansaitsee kritiikkiä osakseen.
Lisäksi romaanin sukupuoliroolit ovat rajoittuneet, ja suurin osa hahmoista on miehiä, ja muutamat naispuoliset hahmot noudattavat perinteisiä sukupuolirooleja. Myös seksuaaliset vähemmistöt loistavat poissaolollaan.
Kyllä tässä kirjassa olisi paljonkin korjattavaa.