Ukkolan kolumni: Kirjojen sensuroijat - Hävetkää sydämenne pohjasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei historiaa voi jälkikäteen muuttaa ja sen uudelleen kirjoittaminen on valehtelua, koska se mikä on tehty tai kirjoitettu, se on tehty tai kirjoitettu, eikä se muuksi muutu.

Pitää vain hyväksyä, että se oli silloin ja nyt on nyt.

Onko todella vaikea myöntään vaikka näin "olipas ennen kurjasti, onneksi nyt on paremmin", ei pitäisi olla ihmeellistä.

Historiaahan kirjoitetaan koko ajan uusiksi kun tietämys menneistä tapahtumista uuden tutkimuksen valossa lisääntyy. Ei mikään aikaisemmin kirjoitettu historia ole automaattisesti oikeaa. Vain jos se perustuu hyviin ja huolellisiin tutkimuksiin.

Tosissako rinnastat tietojen tutkimusten myötä karttumisen ja tarkentumisen ideologisista syistä tapahtuvaan historian uudelleenkirjoittamiseen?

En. Mutta en kyllä ymmärrä miten joidenkin fiktiivisen romaanin sanojen muuttaminen on historian uudelleenkirjoitusta. Joten puhuin siis oikeasta historiankirjoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä Ukkola puhuu roskaa, mutta nyt olen samaa mieltä. Jälkikäteen tapahtuva historian sensurointi on aina väärin.

Mutta luonnollisesti se, että Ukkola puhuu tästä poliittisena sensurointina kertoo taas persutaustan.

Poliittista tai ei, niin tämä sensurointi on joka tapauksessa ideologista, eli paljon pahempaa.

Ideologista voi kyllä olla myös se että erikseen haluaa että tiettyjä sanoja tai tapoja kuvata tiettyjä ihmisiä edelleen näkyy laajasti.

Vierailija kirjoitti:

Orwellin yhteiskunta on nyt toteutunut länsimaissa, jokainen sanontakin pitää miellyttää Puoluetta vaikka kyse olisi fiktiivisestä tarinasta.

"Uuskieli (engl. Newspeak) on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on romaanin maailmassa tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

Orwellin 1949 kirjoittama 1984 dystopia on sitten vihdoin toteutunut kuten "uuskieli" eli nythän muokataan jo kaikkea sanastoa mitä saa enää käyttää...

Vierailija kirjoitti:

Onko Raamatusta (kr. grammata) tekeillä uusi käännös? Jos on, ompa kiintoisaa verrata vaikkapa Korkean veisun (hepr. shir has-shirim: laulujen laulu) aikaisempiin käännöksiin.

Wiki:

The two lovers are in harmony, each desiring the other and rejoicing in sexual intimacy. The women of Jerusalem form a chorus to the lovers, functioning as an audience whose participation in the lovers' erotic encounters facilitates the participation of the reader.[3]

Uusi käännös on jo tulossa.

Kaksi tai useampi toisiinsa rakastunutta ihmistä ovat harmoniassa, haluten kaikki toisiaan ja nauttien seksuaalisuudesta sen kaikissa muodoissa. Jerusalemin kaikki 105 sukupuolta muodostaa rakastavaisille kuoron, joka toimii samalla yleisönä, jonka osallistuminen rakastavaisten eroottisiin kohtaamisiin osallistuttaa samalla myös lukijan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Kyllä. Samaan tapaan kuin monissa Mozartin teoksissa on ylimääräisiä nuotteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Kyllä. Samaan tapaan kuin monissa Mozartin teoksissa on ylimääräisiä nuotteja.

Mozartin teoksista on tehty lukemattomia toisistaan poikkeavia tulkintoja ja sovituksia. Ja jopa pop- tai heavy-versioita

Naurettavaa kaksnaismoralistista paskaa. Sanna on persu ja persut tahtovat sensuroida Yleä, Hesaria ja muita vapaita viestimiä, koska eivät pidä uutisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Kirjoja kirjoitetaan monista syistä. Moni pitää päiväkirjaakin, jota ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. Harva taiteilija pyrkii taiteellaan miellyttämään kaikkia, moni suorastataan kavahtaa tuollaista ajatustakin. Kuten sanottua, tässä on kyse tyhmentämisestä ja ihmisten aliarvioinnista. Kaiken pitäisi olla kädenlämpöistä huttua ettei vain kukaan pahoita mieltään tai ahdistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Kirjoja kirjoitetaan monista syistä. Moni pitää päiväkirjaakin, jota ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. Harva taiteilija pyrkii taiteellaan miellyttämään kaikkia, moni suorastataan kavahtaa tuollaista ajatustakin. Kuten sanottua, tässä on kyse tyhmentämisestä ja ihmisten aliarvioinnista. Kaiken pitäisi olla kädenlämpöistä huttua ettei vain kukaan pahoita mieltään tai ahdistu. 

En tiedä yhtään kirjailijaa jonka tavoite olisi että hänen kirjojaan ei luettaisi. Ja jos sitä lukemista edesauttaa se että muutetaan joku teoksen sanoman kannalta epäoleellinen sana niin aika harvalla on mitään sitä vastaan.

Aika harva maallikko tajuaa että se julkaistu kirja ei yksi yhteen se mitä se kirjailija on ensin kirjoittanut. Se nimittäin menee moneen kertaan sen kustannustoimittajan seulan läpi joka antaa kritiikkiä ja muutosehdotuksia. Lopullinen teos on jo todella mineen kerrtaan muutettu ja karsittu jotta se ydinsanoma välittyisi ja turhat rönsyt ja epäolennaisuudet karsittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Kirjoja kirjoitetaan monista syistä. Moni pitää päiväkirjaakin, jota ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. Harva taiteilija pyrkii taiteellaan miellyttämään kaikkia, moni suorastataan kavahtaa tuollaista ajatustakin. Kuten sanottua, tässä on kyse tyhmentämisestä ja ihmisten aliarvioinnista. Kaiken pitäisi olla kädenlämpöistä huttua ettei vain kukaan pahoita mieltään tai ahdistu. 

Yhtä hyvin on tyhmentymistä että mikään ei saa koskaan muuttua ja kaikesta muutoksesta ahdistutaan silmittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Kirjoja kirjoitetaan monista syistä. Moni pitää päiväkirjaakin, jota ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. Harva taiteilija pyrkii taiteellaan miellyttämään kaikkia, moni suorastataan kavahtaa tuollaista ajatustakin. Kuten sanottua, tässä on kyse tyhmentämisestä ja ihmisten aliarvioinnista. Kaiken pitäisi olla kädenlämpöistä huttua ettei vain kukaan pahoita mieltään tai ahdistu. 

En tiedä yhtään kirjailijaa jonka tavoite olisi että hänen kirjojaan ei luettaisi. Ja jos sitä lukemista edesauttaa se että muutetaan joku teoksen sanoman kannalta epäoleellinen sana niin aika harvalla on mitään sitä vastaan.

Aika harva maallikko tajuaa että se julkaistu kirja ei yksi yhteen se mitä se kirjailija on ensin kirjoittanut. Se nimittäin menee moneen kertaan sen kustannustoimittajan seulan läpi joka antaa kritiikkiä ja muutosehdotuksia. Lopullinen teos on jo todella mineen kerrtaan muutettu ja karsittu jotta se ydinsanoma välittyisi ja turhat rönsyt ja epäolennaisuudet karsittaisiin.

Keskeneräisen kirjan editointi yhdessä kirjailijan kanssa ennen julkaisua on vähän eri juttu.

Eikös tässä muuten Stines juuri älähtänyt että hänen kirjoihinsa oli uusintapainoksen yhteydessä kajottu eli onhan näitä jotka eivät tykkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Kirjoja kirjoitetaan monista syistä. Moni pitää päiväkirjaakin, jota ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. Harva taiteilija pyrkii taiteellaan miellyttämään kaikkia, moni suorastataan kavahtaa tuollaista ajatustakin. Kuten sanottua, tässä on kyse tyhmentämisestä ja ihmisten aliarvioinnista. Kaiken pitäisi olla kädenlämpöistä huttua ettei vain kukaan pahoita mieltään tai ahdistu. 

Yhtä hyvin on tyhmentymistä että mikään ei saa koskaan muuttua ja kaikesta muutoksesta ahdistutaan silmittömästi. 

Muutoksen pitäisi syntyä uuden luomisen kautta, ei historiaa uudelleen kirjoittamallla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Kirjoja kirjoitetaan monista syistä. Moni pitää päiväkirjaakin, jota ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. Harva taiteilija pyrkii taiteellaan miellyttämään kaikkia, moni suorastataan kavahtaa tuollaista ajatustakin. Kuten sanottua, tässä on kyse tyhmentämisestä ja ihmisten aliarvioinnista. Kaiken pitäisi olla kädenlämpöistä huttua ettei vain kukaan pahoita mieltään tai ahdistu. 

En tiedä yhtään kirjailijaa jonka tavoite olisi että hänen kirjojaan ei luettaisi. Ja jos sitä lukemista edesauttaa se että muutetaan joku teoksen sanoman kannalta epäoleellinen sana niin aika harvalla on mitään sitä vastaan.

Aika harva maallikko tajuaa että se julkaistu kirja ei yksi yhteen se mitä se kirjailija on ensin kirjoittanut. Se nimittäin menee moneen kertaan sen kustannustoimittajan seulan läpi joka antaa kritiikkiä ja muutosehdotuksia. Lopullinen teos on jo todella mineen kerrtaan muutettu ja karsittu jotta se ydinsanoma välittyisi ja turhat rönsyt ja epäolennaisuudet karsittaisiin.

Keskeneräisen kirjan editointi yhdessä kirjailijan kanssa ennen julkaisua on vähän eri juttu.

Eikös tässä muuten Stines juuri älähtänyt että hänen kirjoihinsa oli uusintapainoksen yhteydessä kajottu eli onhan näitä jotka eivät tykkää. 

Ei sikäli että se julkaistu on vain yksi versio jonka on todettu olevat riittävän hyvä. Ei se tarkoita etteikö siinä olisi vielä hiomisen varaa. Sitä ei vain voi tehdä loputtomasti vaan joskus pitää vain laittaa se kirja ulos.

Ja varmasti on niitä jotka eivät syystä tai toisesta tykkää mutta se ei ole sama asia kuin että se olisi aina ja kaikissa tapauksessa väärin tai huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voitaisi uudelleenkirjoittaa historiakin? Poistetaan vaikka orjuus historian kirjoista niin ei kenenkään mieli pahoitu.

Eihän noissa kirjoissa ole kyse siitä että jotain oleellista poistettaisiin vaan sellaisia vanhanaikaisuuksia joilla ei ole merkitystäkirjan sisällön kannalta.

Ajankuvaa niistä poistetaan. Täysin tarpeetonta touhua ja ihmisten aliarvioimista. Toivottavasti woke muuttuu niin vanhanaikaiseksi että nämä kirjat palautetaan ennalleen.

Ei vaan sanoja joiden merkitys ajankuvan kannalta on muuttunut melkoisesti.

Käyppä lukeen ne kaikki Ukkolan blogissa olevat esimerkit. Ei todellakaan ole kyse vain tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Ei wokeilijoiden tarkoituksena ole välittää samaa sanomaa vaan omaa sanomaa. Ei esimerkiksi niitä Dahlin lastenkirjoja raiskannut julkaisija edes yrittänyt perustella asiaa noin vaan ilmoitti ihan selkeästi että motiivit liittyvät mm. inkluusioon. Ei Jalin ja suklaatehtaan sanoman välittymistä nykylukijalle paranna pätkääkään se että Oompa Loompat ovat pienten miesten sijaan pieniä ihmisiä tai että jonkun takki ei ole enää musta eivätkä toiset muutu valkoiseksi pelosta.

Inkluusio on monen nykylukijan näkökulmasta juuri sitä että kirjassa ei ole sitä ydinsanomaan häiritseviä ylimääräisiä tekijöitä.

Jos musta takki on ydinsanomaa häiritsevä ylimääräinen tekijä niin ongelma on kyllä lukijassa eikä kirjassa.

Kirjoja kirjoitetaan jotta niitä luettaisiin. On siis nurinkurinen katsantokanta että lukijassa on vika jos kirja ei kelpaa. 

Kirjoja kirjoitetaan monista syistä. Moni pitää päiväkirjaakin, jota ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. Harva taiteilija pyrkii taiteellaan miellyttämään kaikkia, moni suorastataan kavahtaa tuollaista ajatustakin. Kuten sanottua, tässä on kyse tyhmentämisestä ja ihmisten aliarvioinnista. Kaiken pitäisi olla kädenlämpöistä huttua ettei vain kukaan pahoita mieltään tai ahdistu. 

Yhtä hyvin on tyhmentymistä että mikään ei saa koskaan muuttua ja kaikesta muutoksesta ahdistutaan silmittömästi. 

Muutoksen pitäisi syntyä uuden luomisen kautta, ei historiaa uudelleen kirjoittamallla.

Fiktiiviset romaanit eivät ole historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kun tuon Pölhö-Ukkolan jutut ovat väsyneitä.

Sensuurista huolestuminen on väsyttävää? Oletpas hyödyllinen hölmö.

Eikös "vääriä" kirjoja poltettu 30-luvulla?

Kyllä kulttuuripiireissä on hyvin paljon porukkaa, jotka vastustaa tätä esim. Road Dahlin sensurointia. Ei kyseessä ole mikään konsensus.