Ukkolan kolumni: Kirjojen sensuroijat - Hävetkää sydämenne pohjasta!

Miksei voitaisi uudelleenkirjoittaa historiakin? Poistetaan vaikka orjuus historian kirjoista niin ei kenenkään mieli pahoitu.

Woke haluaa ratsastaa vanhalla suosiolla, josta se kuitenkin tahtoo imeä sielun pois. Narsismia, joka pelkää välineitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Kielen modernisointi ja uusi käännös on ainakin tässä tapauksessa lukijan palvelemista. Raamattu on tarkoitettu ymmärrettävälle kielelle alun perinkin.

Eri asia sitten tietysti jos aletaan muokkaamaan sisältöä toiseksi. Tai muutetaan vaikka jonkin henkilön sukupuoli (mikä muuten kerran tapahtui kirjoitusvirheen takia (yhden kirjaimen eri nimessä)).

Mä en halua lukea näitä uudempia käännöksiä ollenkaan. Vuoden 33/38 Raamattu on ainoa oikea. En pidä siitä, että jotkut sylvällismerkitykselliset ilmaisut on latistettu.

Vierailija kirjoitti:

Hassua että kun kirjasta tehdään elokuva niin siinä voi vaihtua tai poistua puolet henkilöistä, sen dialogi on kirjoitettu kokonaan uusiksi ja se voi sijoittua jopa ihan eri aikaan mutta se hyväksytään. Mutta jos siitä alkuperäisestä kirjasta muutetaan sanakin niin se on totalitaristista sensuuria. En ymmärrä.

Peter Jacksonin Sormusten herra on hänen oma tulkintansa. Sen sijaan jos hänen kässäriään nyt myytäisiin kirjakaupoissa Tolkienin "alkuperäisenä" Sormusten herrana niin se olisi vähän eri juttu, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Woke ei kuitenkaan tarjoa tilalle mitään elävää - se vain näivettää, ja jättää tilalle pelkät kuoret. Vähän niin kuin hyönteinen, josta on imetty sisukset, ja jäljelle jää pelkkä kitiinikuori.

-eri

Tilalle? Jos se kirjan ydinsanoma pysyy kuitenkin ennallaan niin mitä siihen pitäisi tilalle tarjota?

Trauma aiheuttaa uhkien näkemistä. Mutta kysymys kuuluu, miksi siitä on haluttu poliittinen ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Kielen modernisointi ja uusi käännös on ainakin tässä tapauksessa lukijan palvelemista. Raamattu on tarkoitettu ymmärrettävälle kielelle alun perinkin.

Eri asia sitten tietysti jos aletaan muokkaamaan sisältöä toiseksi. Tai muutetaan vaikka jonkin henkilön sukupuoli (mikä muuten kerran tapahtui kirjoitusvirheen takia (yhden kirjaimen eri nimessä)).

Mä en halua lukea näitä uudempia käännöksiä ollenkaan. Vuoden 33/38 Raamattu on ainoa oikea. En pidä siitä, että jotkut sylvällismerkitykselliset ilmaisut on latistettu.

Miksi se on ainoa oikea kun se ei ole ollenkaan se ensimmäinen käännös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että kun kirjasta tehdään elokuva niin siinä voi vaihtua tai poistua puolet henkilöistä, sen dialogi on kirjoitettu kokonaan uusiksi ja se voi sijoittua jopa ihan eri aikaan mutta se hyväksytään. Mutta jos siitä alkuperäisestä kirjasta muutetaan sanakin niin se on totalitaristista sensuuria. En ymmärrä.

Peter Jacksonin Sormusten herra on hänen oma tulkintansa. Sen sijaan jos hänen kässäriään nyt myytäisiin kirjakaupoissa Tolkienin "alkuperäisenä" Sormusten herrana niin se olisi vähän eri juttu, eikö vain?

Taru sormusten herrasta on muuten juuri ilmestynyt uusi käännös. Myös Hobitti käännettiin aikoinaan kahteen eri kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksei voitaisi uudelleenkirjoittaa historiakin? Poistetaan vaikka orjuus historian kirjoista niin ei kenenkään mieli pahoitu.

Eihän noissa kirjoissa ole kyse siitä että jotain oleellista poistettaisiin vaan sellaisia vanhanaikaisuuksia joilla ei ole merkitystäkirjan sisällön kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoja stilisoi nykyään joukko sensitiivisyyslukijoita, joita saattavat olla poliitikoita tai aktivisteja. Suomessa sensitiivisyyslukijana on toiminut muun muassa vihreiden kansanedustaja ja vihreä kansalaisaktivisti.

Ei yhtään yllätä, jos vihertalibani on ollut asialla. Toisaalla tuhosivat buddha-patsaat ja toisaalla kirjat

Vierailija kirjoitti:

Onko entinen Vihreä, kirjailija Jarkko Tontti myös äärioikeistohörhö, kun hän sanoo näin:

"Tontti kavahtaa ajatusta siitä, että vanhoja romaaneita ajanmukaistetaan siivoamalla tekstistä pois nykykäsityksen mukaan ongelmallisia ilmaisuja, kuten englanninkielisissä kustantamoissa on tehty Ian Flemingin James Bondien ja Agatha Christien vanhojen kirjojen suhteen.

– Kirjat ovat oman aikakautensa maailman kuvia. Ei pidä aliarvioida lukijoita, eivät he ole tyhmiä. Kukaan ei muutu rasistiksi vain lukemalla 60 vuotta vanhoja teoksia."

https://yle.fi/a/74-20027723

Steven Spielberg myös juuri kritisoi Roald Dahlin teosten muuttamista ja katui myös sitä että oli omaa elokuvaansa mennyt muuttamaan jälkikäteen. Hänkään ei ihan äärioikeistoa taida olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Näpertely oli vahva piirre niiden vuosien aikana, kun keskityttiin koronaan. Voiko olla, että kaikenlaisen näpertelyn ajateltiin tukevan pikkuseikkoihin takertumista, ja siten edistävän monien perusoikeuksien canceloimista.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Kielen modernisointi ja uusi käännös on ainakin tässä tapauksessa lukijan palvelemista. Raamattu on tarkoitettu ymmärrettävälle kielelle alun perinkin.

Eri asia sitten tietysti jos aletaan muokkaamaan sisältöä toiseksi. Tai muutetaan vaikka jonkin henkilön sukupuoli (mikä muuten kerran tapahtui kirjoitusvirheen takia (yhden kirjaimen eri nimessä)).

Mä en halua lukea näitä uudempia käännöksiä ollenkaan. Vuoden 33/38 Raamattu on ainoa oikea. En pidä siitä, että jotkut sylvällismerkitykselliset ilmaisut on latistettu.

Miksi se on ainoa oikea kun se ei ole ollenkaan se ensimmäinen käännös?

Siksi, että silloin ei vielä ollut wokea yms ja sanat käännettiin luultavasti niin hyvin suorina käännöksinä kuin voi. Ei lähdetty kuvittelemaan mitä kirjoittaja on mahdollisesti tarkoittanut vaan käännettiin sanasta sanaan.

Virheineenkin, luotan että se käännös on oikein nyt tarjolla olevista suomenkielisistä käännöksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Woke ei kuitenkaan tarjoa tilalle mitään elävää - se vain näivettää, ja jättää tilalle pelkät kuoret. Vähän niin kuin hyönteinen, josta on imetty sisukset, ja jäljelle jää pelkkä kitiinikuori.

-eri

Tilalle? Jos se kirjan ydinsanoma pysyy kuitenkin ennallaan niin mitä siihen pitäisi tilalle tarjota?

Kun ei pysy edes ennallaan, woken käsissä.

Kirjallisuuden isoin ongelma ei todellakaan ole jonkun sanan muuttaminen vaan se että kirjoja lukee nykyään enää niin harva. Senkin ajan kun voisi käyttää kirjojen lukemiseen ihmiset käyttävät netissa kinastelemiseen kirjoista joita he eivät edes ole lukeneet eivätka tule koskaan lukemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Woke ei kuitenkaan tarjoa tilalle mitään elävää - se vain näivettää, ja jättää tilalle pelkät kuoret. Vähän niin kuin hyönteinen, josta on imetty sisukset, ja jäljelle jää pelkkä kitiinikuori.

-eri

Tilalle? Jos se kirjan ydinsanoma pysyy kuitenkin ennallaan niin mitä siihen pitäisi tilalle tarjota?

Kun ei pysy edes ennallaan, woken käsissä.

Missä kirjassa niin on käynyt? Voitko antaa esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.

Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?

Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.

Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.

Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa,  koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.

Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.

Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.

Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.

Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?

Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.

Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.

Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.

Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.

Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.

Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.

Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?

Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?

Kielen modernisointi ja uusi käännös on ainakin tässä tapauksessa lukijan palvelemista. Raamattu on tarkoitettu ymmärrettävälle kielelle alun perinkin.

Eri asia sitten tietysti jos aletaan muokkaamaan sisältöä toiseksi. Tai muutetaan vaikka jonkin henkilön sukupuoli (mikä muuten kerran tapahtui kirjoitusvirheen takia (yhden kirjaimen eri nimessä)).

Mä en halua lukea näitä uudempia käännöksiä ollenkaan. Vuoden 33/38 Raamattu on ainoa oikea. En pidä siitä, että jotkut sylvällismerkitykselliset ilmaisut on latistettu.

Miksi se on ainoa oikea kun se ei ole ollenkaan se ensimmäinen käännös?

Siksi, että silloin ei vielä ollut wokea yms ja sanat käännettiin luultavasti niin hyvin suorina käännöksinä kuin voi. Ei lähdetty kuvittelemaan mitä kirjoittaja on mahdollisesti tarkoittanut vaan käännettiin sanasta sanaan.

Virheineenkin, luotan että se käännös on oikein nyt tarjolla olevista suomenkielisistä käännöksistä.

Mitä niissä aikaisemmissa Raamatun käännöksissä sitten tehtiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voitaisi uudelleenkirjoittaa historiakin? Poistetaan vaikka orjuus historian kirjoista niin ei kenenkään mieli pahoitu.

Eihän noissa kirjoissa ole kyse siitä että jotain oleellista poistettaisiin vaan sellaisia vanhanaikaisuuksia joilla ei ole merkitystäkirjan sisällön kannalta.

Ajankuvaa niistä poistetaan. Täysin tarpeetonta touhua ja ihmisten aliarvioimista. Toivottavasti woke muuttuu niin vanhanaikaiseksi että nämä kirjat palautetaan ennalleen.